Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Moi,



minkä ikäisenä lapsenne ovat alkaneet erottaa, että jotkut vaatteet on tarkoitettu tytöille ja jotkut pojille? Me emme ole lapselle korostaneet tyttöjen ja poikien juttuja ja huomaan, ettei pian 4-vuotiaalla pojallani ole käsitystä, että esim. vaaleanpunainen rimpsuhame on tytöille suunnattu. Mietin, johtuuko asenteestamme, vai eikö tän ikäinen muutenkaan vielä tiedä näitä.

Sivut

Kommentit (18)

Hameista kyllä kerroin, että ne on tyttöjen juttu, mutta muuten sai tykätä ihan mistä vaan. Pojan lempivärit oli pitkään punainen ja vaaleanpunainen.

Ehkä vasta 5-6v alkoi erottelemaan tyttöjen vaatteet ja poikien vaatteet.



Kuopus onkin hyvin tietoinen jo nyt 2v, että mitkä on tyttöjen juttuja, eikä varmasti pue niitä... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sekä sisäiset että ulkoiset sukupuolielimet eroavat toisistaan suuresti. Naisille kehittyy rinnat. Hormonitoiminta ja genomi ohjaavat poikia jo pienestä pitäen maskuliinisempiin valintoihin, rajumpiin leikkeihin, kun taas tytöille kehittyy luonnostaan hoivavietti, kiinnostus estetiikkaan ja poikia parempi itseilmaisukyky. Fyysisistä syistä pojat ovat vahvempia ja nopeampia. Poikien ja tyttöjen ajattelu- ja toimintatavat eroavat toisistaan niin suuresti, että vasta viime vuosina on alettu kunnolla kiinnostua tästä valtavasta erosta. On vähitellen tiedostettu, että jopa koko peruskoulusysteemi on rakennettu tyttöjä suosivaksi, ja joillekin pojille on jopa mahdoton tehtävä sopeuttaa toimintamallinsa kouluun sopivaksi.



Kaiken tämän rinnalla en ihmettele lainkaan sitä, että pojat eivät tykkää rimpsuhameista eivätkä tytöt Spiderman-lippiksistä. Koko vaatejuttu on kärpäsenpaska Saharassa kaikkien muiden tyttöjen ja poikien välisten eroavaisuuksien keskellä.

koska emme halua rajoittaa lapsemme valinnanmahdollisuuksia!



Emme tosin kielläkään tytöltä tyttöjen juttuja tai pojalta poikien juttuja, saavat itse nekin valita.



kamalaa kun kaupoilla näkee vanhempien valitsevan lapselle esim. sukupuolen mukaiset lelut, jos lapsi itse haluaisi vastakkaiselle sukupuolelle suunnatun.

Meidän pojalla on usein kotona isosiskon mekko, kun se nyt kuuluu leikkiin. Naapurein iloksi on lainattu myös naapurien pojille leikkeihin.

Ja koruja myös poika haluaa pitää (ikää 2v) ja meikkiä myös saa jos äiti laittaa. Mutta ei me tyttöä hänestä olla tekemässä.

Tytöstä on vaikeampi tehdä unisex kun ei mikään poikajuttu ole kummallista tytöille.

Meilläki juuri esikoinen tietämätön näistä asioista, ajattelinkin, että varmaan sisarussarjassa nuoremmat tulevat asiasta aiemmin tietoiseksi. Meilläkin pojan lempiväri vaaleanpunainen, pinkki ja punainen, ja saa meidän puolestamme ollakin! :)



Emme kiellä, etteivätkö eri sukupuolet olisi erilaisia, emme vaan halua lapsen puolesta sanoa esim. millä leluilla leikkiä minkäkinlaisia leikkejä tai minkävärisiin vaatteisiin pukeutua.

Siis täh. En usko, että monikaan niin tekee enää nykypäivänä.



Lähes jokaisella pojalla on nukke ja tytöllä auto jne. Se, että lapselle ostetaan eri lelu, kuin mitä kaupassa näyttää haluavan ei vielä tarkoita mitään. Voiha olla, että kotona on sovittu, että mennän ostamaan joku tietty juttu tai lapsella on jo esim. 20 autoa, mutta ei yhtään nukkea!



Ja mitä sukupuolieroihin ja vaatteisiin tulee, käytännössähän unisex tarkoitta sitä, että tytöt puetaan kuin pojat. Yhtään unisex hametta tai mekkoa en ole vielä nähnyt. Siinä vaiheessa kun mua tulee vastaan vanhemmat, joiden pojalla on mekko päällä ja jotka sanoo, että " emme halua korostaa sukupuolieroja" uskon, että tosiaan kasvattavat lapsiaan erilailla kuin me jotka emme asiasta numeroa tee!

mutta näkeehän se lapsi nyt ulkona liikkuessaan, että tytöillä on hameet ja pojilla housut?!? Kyllä meillä poika 2-vuotiaana tajusi millaisia vaatteita hänen kuuluu ja ei kuulu pitää. Joskus yritettiin jotain vanhaa hametta pukea vitsinä päälle, niin hirveä huuto siitä tuli.

Taaperoikäiselle ei meillä ole sukupuolten välistä eroa mitenkään erityisesti korostettu, mutta aina on pojasta puhuttu poikana, esim. " oletkin jo iso poika" , " olet tosi reipas poika" , " mitäs meidän poika täällä touhuaa" . Samoin tytölle on puhuttu siitä, että hän on tyttö ja ihailtu sitä. Kun poika on kasvanut vähän isommaksi, niin ollaan puhuttu, että " teepäs tuo juttu isin kanssa, ne on semmosia miesten juttuja" eli olen auttanut samastumaan omaan sukupuoleen ja tukenut sitä, että on hienoa kasvaa pojaksi. Samoin tulen tekemään tyttöni kohdalla. 3-4-vuotias on muutenkin luonnostaa jo äärimmäisen kiinnostunut sukupuolten välisistä eroista ja käytös on usein stereotyyppistä, vaikka eroja ei olisi erityisesti korostettukaan. 3-4-vuotias tekee tarkkoja havaintoja lähiympäristöstään ja siitä, miten olettaa tyttöjen ja poikien käyttäytyvän. Itse olen pyrkinyt välillä vähän lieventämäänkin näitä eroja, esim. 4-vuotias poikani sanoo " ei tytöt leiki autoilla" , johon saatan vastata: " Kyllä jotkut tytötkin tykkäävät autoista, vaikka useimmat tykkäävät enemmän nukeista."

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat