Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

meneeköhän se koskaan ohi? Joka kesä ollaan aivan älyttömän harmissaan kun kaikilla sukulaisilla on se oma talo (kaukana pk-seudulta) Meillä ei näihin Helsingin hintoihin ole varaa... mutta mieli tekis. Aina on kunnon masis kun lomalta palaillaan. Vai pitäisköhän muuttaa...

Kommentit (12)

vallankin jos et ole kerrostaloasukki. onhan tää ihan toista asua omk:ssa, mutta tietysti en työttömäksi lähtisi toiselle puolelle Suomea, jotta saisin omakotitalon. Arvot ja onnellisuus lähtee muualta kuin talosta, kerrostaloasuminen voi pidätellä sitä onnellisuutta.

Mieheni sisaren puolisoineen oli pakko saada omakotitalo ensiasunnoksi, lainaa ottivat miltei 200 000, mutta koska sillä rahalla saa tältä seudulta vain vanhan omakotitalon, niin rahaa on jo nyt mennyt korjauksiin monta tuhatta euroa. Laina ja muut pakolliset maksut vievät niin paljon rahaa, että sisar on aina rahahuolten painama. Mutta ehkä se oma talo on sitten kaiken sen arvoinen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kerrostalokolmiossa asumisesta. Oma talo ja piha tuntuivat niin tärkeiltä, että harkitsin jo miehen pakottamista ison lainan ottoon. Olin kamalan kateellinen Pohjanmaalla isossa omakotitalossa asuvalle ystävälleni. Tuntui, etten koskaan voi olla onnellinen ilman sitä omaa taloa.

No, olen kuitenkin tullut sihen tulokseen, että on järjetöntä pilata yhtään päivää harmittelemalla ja kadehtimalla. Ihmiset tekevät kodin. Meidän aikamme arvostaa liikaa materiaa ja ulkoisia juttuja. Kaikki haluaisivat asua sisustuslehtien mallien mukaan. Kerrostalossa asuminen on luontoystävällisempää. Sitä paitsi on ihan mukavaa, että on joku unelma, jota varten säästää. En vain enää anna sen muodostua itselleni miksikään pakkomielteeksi. Eli vastauksena kysymykseesi: menee ohi, jos vain itse niin päätät!

kun ollaan paljon reissussa. Talvisin tämä kerrostalokolmio ja neljä ihmistä tuntuu puolestaan ihan mahdottomalta yhtälöltä. Mutta me on nyt haudattu talohaaveet siksi kunnes löydetään sopiva paikka.

Olen asunut kerros- ja rivitalossa, ja viettänyt paljon kesiä ok-talossa. Tähän (keski-)ikään mennessä ei ole avautunut, milla tavalla ok-tasossa asuminen on niin ihanaa. Kerrostalossa pääsee korkealle, on hyvät näköalat, eikä tarvitse luoda lumia tai muutenkaan " tehdä" mitään.

itse voisin " hammasta purren" viihtyä pk-seudulla... mutta mies on maaseudun kasvatti ja uhkasi jopa lähteä kävelemään jos en jätä työpaikkaani ja muuta ok-taloon halvemmalle alueelle. Voi hitsi!

En koskaan, KOSKAAN lähde enää rivariin tms. Ennemmin sinnittelen mitä asun rivarissa, vaikka kylläkin ihan hyvin pärjätään. Mutta onhan se kuitnekin kun on 1500¿ kuukaudessa enemmän menoja niin iso raha.

meillä haaveissa vanha tupa, rakentaminen niinkään ei oo unelma. Vanhoissa taloissa on sitä jotain mutta vielä ei oo niin paljon rahaa että sais kunnostettua jonkun. Ja elämäntilannekkin muuttunnee syksyllä jos mies pääsee opiskelemaan. Talo voidaan hankkia vasta sen jälkeen.



Välillä täytyy lohduttaa itseään sillä että ONNEKSI ei ole valtavaa velkataakkaa harteilla ja vuokra-asunnosta voi lähteä aika pian jos päättää muuttaa muualle tai lähteä vaikka ulkomaille. Omasta talosta ei sitten ihan heti luovutakkaan. Ja me nyt rauhassa seurataan mihin tuo korkojuttu päätyykään. Osa puhuu että ne nousee pilviin ja taloja tulee vasaran alle ja osa ei usko siihen ollenkaan. Kahen vuoden päästä kuulemma nähdään. Me ootellaan sinne ja silti ei menetetä mitään.



Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen meijän vuokra-asuntoon vaikka talvi menikin tapellessa vesivaraajan ym kanssa. Kesällä tämä paikka on melko paratiisi.

Asumme nyt suuressa omakotitalossa, jonka ostoa vastustin alkuun kovastikin (koska oli niin kallis). Nykyisin tunnen olevani maailman etuoikeutetuin ja tyytyväisin ihminen tässä talossa! Vaikka remontti on vielä kesken ja piha täynnä rakennusroinaa, niin kyllä on kannattanut! En ollut koskaan aiemmin tajunnut, kuinka selvästi olen koko ikäni tiedostanut naapurien olemassaolon. Omassa talossa voi huudattaa stereoita niin lujaa kuin haluaa. Voi katsoa telkkaria kovalla äänellä vaikka puolelta öin (talo hyvin äänieristetty, eli lapsetkaan ei herää yläkerrassa).

Voin istua aamukahvilla terassilla yöpaidassa ilman naapurien katseita. Voin jättää kuraiset rattaat ihan mihin haluan ja voin viettää vaikka kokonaisia päiviä sisällä tuntematta pakottavaa tarvetta lähteä ulos, kuten kerrostaloasunnossa asuessa. Voin hankkia niin paljon kotieläimiä kuin haluan. Lapsemme saavat riehua ja leikkiä pihalla aivan miten haluavat. Lapet saavat myös " sotkea" ja kaivaa puutarhassa niin paljon kuin vain me vanhemmat päätämme, eikä kukaan naapuri voi nalkuttaa kuraisista kengänjäljistä jne. jne.



Tässä siis vain muutama esimerkki...



Omakotitalo = Elämänlaatua lapsiperheen arkeen, päätösvapautta ja

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat