Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vanhempani ovat lähdössä talvella Kanarialle ja haluaisivat ottaa mukaan meidän 4 vuotiaan poikamme (ehtii täyttää viisi ennen reissua).



Meillä perheessä vauva, joten tuo lomareissu voisi olla pojalle todella upea elämys, olla kahden aikuisen keskipisteenä ja nauttia auringosta, uimisesta jne. eikä olla aina isoveli.



Itse en vain oikein uskalla päästää lasta (ja tässä asiassa mieheni on osin samaa mieltä kanssani). Lapsi on vilkas vipeltäjä ja kova menemään, jos sille päälle sattuu. Vanhempani ovat yli 60 vuotiaita ja osin jo hieman raihnaisia, eli eivät aina välttämättä pääsisi lapsen perässä. Pelkään, että lapsi juoksee esim vilkaliikenteiselle kadulle ja jää auton alle. Tai menee kielloista huolimatta uima-altaalle ja putoaa sinne kenenkään huomaamatta, hukkuu. Tai kiipeää hotellin parvekekaiteelle ja putoaa.



Nyt tietenkin uutena pelkona kaapatuksi tuleminen :(



Vanhempani eivät näitä pelkojani ymmärrä, vaikka olen joutunut esim yhteisillä lomareissuilla huomauttamaan heitä siitä, että lasta täytyy vahtia koko ajan. Etenkin isäni on sitä mieltä, että " antaa mennä, kyllä se lapsi odottaa seuraavassa risteyksessä" , jos lapsi karkaa juoksemaan vieraassa paikassa. Samoin esim ei ymmärrä miksen antanut lapsen juosta vapaana suurella kansainvälisellä lentokentälle.



Lisänä on se sivujuonne, että pelkään vanhempieni ottavan sen yhden oluen liikaa, vaikka eivät mitään juoppoja olekaan, niin aina ulkomailla oluttakin ottavat (kohtuudella) mutta minusta se taas sumentaa harkintakykyä.



Jos lapsi olisi luonteeltaan rauhallisempi ja harkitsevaisempi, saattaisin uskaltaa päästää matkaan mutta nyt oikeasti pelkään että jotain sattuu. Ja koko loman ajan olisin tulisilla hiilillä huolehtiessani onko lapsella kaikki ok.



Mitä mieltä muut olette, päästäisittekö lapsen matkaan isovanhempien kanssa?

Kommentit (17)

Ainakin useimmissa etelän maiden hotelleissa uima-altailla on aina porukkaa eli muitakin perheitä lastensa kanssa, joten jos kävisi niin, että isovanhempien vahtiminen hetkeksi herpaantuisi niin luultavasti ei mitään kävisi, sillä siellä altaalla on luultavasti joku muu joka huomaa jos lapsi on hukkua.

omien vanhempieni mukaan en. Riippuu siis tilanteesta. Sinun tapauksessasi en päästäisi, koska sinulla kuulostaisi olevan niin monta huolen aihetta reissuun lähdön kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


omat lapsensa isoiksi. Ei mua ainakaan pienempänä vanhempani hirveästi missään uusissa paikoissa kuskanneet. Ihmisvilinää ei juurikaan ollut niissä paikoissa, missä liikuttiin. Ei ollut uima-altaita eikä allasbaareja. Todella erilainen - paljon turvallisempi ja ennakoitavampi - oli se ympäristö, missä me kasvettiin. Ei sen pohjalta voi päätellä, että mun vanhemmat nyt liki 30 vuotta vanhempina pärjäisivät jossain lapselle oudoissa olosuhteissa heidän kanssaan.

Tähdennä, että poika painaa kuin elohopea ja maailma on kaikenlaisia uusia vaaroja täynnä (joita ei ennen osattu pelätä), joten yksin ei saa antaa juosta missään.



Matka olisi varmasti ihana ja ikimuistoinen elämys pojallesi, ja todella kivasti vanhemmiltasi, että tarjoutuvat hänelle sen tarjoamaan.

9. Tosiaan, ovat vanhempani minutkin elossa saanneet pidettyä ;-) Olin kyllä aika rauhallinen lapsi (kuuleman mukaan) ja vanhempani 30 vuotta nuorempia ja paljon parempikuntoisempia.



Poika on ollut aikaisemmin kahdesti etelässä, viimeksi tänä keväänä eli kokemus ei ole niin uusi, mutta toki erilainen kun on isovanhempien mukana.



10. Lapsi on ollut mummolassa yötä kesällä ja aikaisemminkin, yleensä yön kerrallaan. Äitini etenkin on ollut puhki jo yhdestä kertaa, tosiaan kun tuntuu olevan heillä tekemistä tämän elohiiren kanssa jo vuorokaudessa niin kuinkahan jaksaisivat koko viikon? Hmm...



Ap

omat lapsensa isoiksi. Ei mua ainakaan pienempänä vanhempani hirveästi missään uusissa paikoissa kuskanneet. Ihmisvilinää ei juurikaan ollut niissä paikoissa, missä liikuttiin. Ei ollut uima-altaita eikä allasbaareja. Todella erilainen - paljon turvallisempi ja ennakoitavampi - oli se ympäristö, missä me kasvettiin. Ei sen pohjalta voi päätellä, että mun vanhemmat nyt liki 30 vuotta vanhempina pärjäisivät jossain lapselle oudoissa olosuhteissa heidän kanssaan.

Poikahan on vielä niin pienikin, että kova ikävä voisi yllättää isovanhemmista huolimatta. En sitäpaitsi luottaisi kertomasi perusteella isovanhempien riittävään " terävyyteen" lapsenvahtina.



Älä päästä!

meillä ainakin tuota viipellystä on enemmän vanhempien kanssa ja isovanhempien kanssa ollaan isoja poikia ja tyttöjä. Varsinkin kun saa tosiaan olla yksin lapsi aikuisten seurassa.

Kuinka jollain VOI olla noin sama tilanne kuin meillä???



Tilanne siis täsmälleen sama ja meidän poika täsmälleen samanikäinen vipeltäjä ja mietteet samansuuntaisia kuin teillä.



Olemme itse päätyneet siihen, että odotamme vielä muutaman vuoden, ennenkuin päästämme lapsemme isovanhempien kanssa lomamatkalle.

Ei siis pelkästään sen vuoksi, etteikö isovanhemmat osaisi valvoa lastamme, vaan ihan sen vuoksi, että meillä vanhemmilla olisi turvallisempi/varmempi olo.

Voisiko lapsesi olla isovanhempien luona esim. nyt kesällä vaikka muutaman yön kylässä? Samalla kaikki (sinä/miehesi, lapsi, isovanhemmat)saisivat kokemuksen miten menee? Minulla on kolme lasta ja he ovat kaikki erilaisia - yksi rauhallinen ja kaksi vilkasta. Mutta kun vilkas lapseni on esim. isovanhemmilla hän on tosi rauhallinen ja kiltti - saa huomiota ja ymmärtää että isovanhemmat ovat vanhoja (vilkas poikani 4v.).

Juuri tuota mietinkin, että osaisiko lapsi tosiaan olla " iso" ja kuuliainen kun on ainoana lapsena ja keskipisteenä mukana. Isovanhempien kanssa on aikaisemmin ollut kerran kylpylässä, mutta sekin oli kuulemma aikamoista sähläystä ja " läheltä-piti" tilanne siellä sattui (vuosi sitten). Vanhempani uskovat, että lapsi on jo rauhallisempi, itse en...



Eniten ehkä pelottaa ne uima-altaat, koska olen aina ollut tiukkana siitä että lapsia vahditaan siinä altaan vieressä, ei missään allasbaarissa. Isäni etenkään ei tätä aina halua uskoa, vaan luulee ehtivänsä hätiin kauempaakin. Ja pitää mua vaan ylihuolehtivana.



6. kiva että meitä on muita samassa tilanteessa!



Joo, nyt kirjoitettuna ja luettuna tämä alkaa kuulostaa just siltä, että ihmettelen itsekin kuinka edes harkitsen asiaa...



Kiitos kaikille mielipiteistänne, sain kovasti varmuutta mielipiteilleni.



Ehkä tosiaan odotamme vielä pari vuotta. Tai lähdetään koko perhe mukaan ;-)

Ja viestistäsi päätellen olisit huolissasi koko sen ajan kun he olisivat poissa. Joten sinuna en päästäisi.



Minä en aikoinani päästänyt viisivuotiasta kummitädin kanssa etelään. Vähän samoista syistä kuin sinä luettelit. Kummitädillä ei ollut oikein mitään käsitystä viisivuotiaista (kyseessä siis kummitäti, joka näki lasta n. neljä kertaa vuodessa), ei heidän tarpeistaan tai vahtimisen määrästä. Lisäksi en luottanut kummitädin alkoholinjuontiin.



Saatoin olla täysin väärässä, mutta en halunnut olla sydän syrjälläni viikkoa lapseni ollessa vieraassa maassa. Ehdotin sitten kummitädille, että menee lapsen kanssa vaikka pariksi päiväksi maalle. Arvatkaapa, menikö? ;-)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat