Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mun mies taas tänään lähti, perjantaina taas tulee. Sitten taas ehtii kaksi vuorokautta olla yhdessä, kun toinen lähtee taas. Tää on jotenkin niin ankeeta!! Vaikka kuinka oon tottunut olemaan yksin, ja hoitamaan pienet lapset yksin, niin silti tympäisee aina nämä " lähtöpäivät" , kun tietää että toista ei taas ennen viikonloppua kotona näy.



Masentavaa olla illat yksin, ilman aikuista juttuseuraa. Ärsyttävää, kun kukaan muu ei voi pikaisesti käydä kaupassa, kun maito on loppu, vaan on pakko raahata lapset mukaan ja kävellä itse kauppaan, tai olla ilman maitoa. Kukaan muu ei pysty hakea postia, silloinkin täytyy laittaa lapsille kengät jalkaan ja ottaa postilaatikolle matkaan. Ja se hiljaisuus kun lapset nukkuu!!! Musta tuntuu etten koskaan totu siihen :( Ahdistaa, kun aina tulee koko ajan vaan odotettua että arki kuluis, ja tulis jo viikonloppu. Kai se on töihin lähdettävä, vaikka pienin täytti vasta vuoden, kun ei tällainen elämä ainakaan kotiäitinä kivaa ole, kun mies on viikot muualla töissä... Kymmenen pistettä yksinhuoltajille, ei musta olis tällaiseen yksinäisyyteen jatkuvasti...

Kommentit (7)

Meillä mies tekee myös reissutyötä, mutta meillä sujuu pienestä ikävästä huolimatta arki mukavasti, enkä koe olevani yksinäinen.



Lähtekää kyläilemään ja muutenkin liikkeelle sieltä neljän seinän sisältä!

Minä olin vuorotöissä. Kyllä siinä aika yksinäinen olo oli. Viikot yksin lapsen kanssa enkä tiedä oliko ne viikonlopun näkemisetkään niin mukavia, kun viikon murheet ja surut ja paineet purkautui kun toinen tuli kotiin. Onneksi lapsia ei ollut silloin kuin yksi! Itsellä päivät meni nopeaan kun vuorot esim. klo 12 - 20. Lapsi hoitoon n. klo 11, työmatkat 30 min suuntaansa. Eli illalla oltiin kotona lapsen kanssa siinä yhdeksän pintaan. Iltapala ja sitten nukkumaan. Eipä siinä paljon hurraamista ollut. Onneksi nyt tavallinen päivätyö molemmilla =) Raskasta se on mutta minkäs voit kun jollakin on elettävä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä mulla ainakin on kavereita, sukulaisia ym. Menoa riittää päiviksi, usein ulkoilemme puistossa aamupäivät tai tapaamme kavereita, sitten päiväunet, ja monesti illalla pyörähdetään kaupassa, nähdään joku tuttu tms. Kyllä mulla siis sosiaalinen verkosto on olemassa ja toimii, ja apua saan tarvittaessa, mutta eihän se korvaa sitä omaa miestä ja sitä, että saisi ne arkipäivätkin jakaa toisen kanssa. Mulle ainakin tämä yksinäinen olo iskee just aina iltaisin, kun tuntuu että kavereiden miehet tulee kotiin viimeistään klo 17, ja sen jälkeen kaikki haluaa aina viettää keskenään aikaa perheenä, minkä toki ymmärtää.



Kovasti ollaan kyllä harkittu, että mies jättäisi nuo reissuhommat, mutta silloin palkka tippuisi 1500 euroa kuussa. Työtä siis löytyisi kotikaupungistammekin, mutta ei tietenkään samanlaista kuin mitä mies nyt tekee. Toisaalta tuntuu väärältä ja pahalta pyytää miestä jättämään työnsä, kun kuitenkin nyt tekee sitä hommaa, jota 100% rakastaa. Haussa tietty on koko ajan mieleinen työ täältä kotikaupungista tai lähikunnista, mutta vielä ei ole onnistanut, ja työtä on kuitenkin tehtävä.



Näin iltaisin sitä todella kaipaa toista lähelleen, vierelleen sohvalle, laittaan pientä iltapalaa. Olis joku jonka viereen sais käpertyä, eikä tarvis nukkua yksin. Saisi läheisyyttä, rakkautta ja seksiä viikollakin, eikä vain viikonloppuisin. Ikävä on paha näin iltaisin, mutta kyllähän tämä tässä menee...



Ap

Itsellä tämä kaipuu kestänyt jo vuoden. Hyvä puoli asiassa on se että reissuhommat loppuvat vajaan 3vk kuluttua. Sitten alkaa miehen kesäloma, jolloin saamme viettää kokonaisen kuukauden yhdessä ennenku itse palaan kotihoidontuelta töihin. Miehen kesäloman jälkeen alkaa hänellä työt kotikaupungissa. Saan sitten joka aamu herätä hänen viereltään, eikä tarvi iltaisin itkua vääntää (ei minulla eikä lapsella) puhelimessa kun ikävä on niin suuri.



Vierailija:

Lainaus:


Näin iltaisin sitä todella kaipaa toista lähelleen, vierelleen sohvalle, laittaan pientä iltapalaa. Olis joku jonka viereen sais käpertyä, eikä tarvis nukkua yksin. Saisi läheisyyttä, rakkautta ja seksiä viikollakin, eikä vain viikonloppuisin. Ikävä on paha näin iltaisin, mutta kyllähän tämä tässä menee...



Ap




täysin.



Mulla mies on sentään vähän enemmän kotona mutta ahdistaa lähdöt aina silti ja se ankea fiilis kun toivoo että ne päivät yksin kuluis nopsaan. Mulla mies on puolet kuusta pois eli joka toisen viikon (plus viikonloppu siihen perään).



Mieskään ei tilanteesta nauti, mutta ei voi harjoittaa ammattiaan kuin muutamassa suomen kaupungissa. Yrittää aloitella tuossa yrittäjän elämää jotta voisi lopettaa päätyönsä ja sen tuoman ainaisen reissaamisen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat