Seuraa 

Onkohan täällä ketään vanhempien kaksosten äitejä? Pieni tsemppaus olisi tarpeen...

Kaksivuotiailla kaksosillamme on selkeästi uhmis tulossa ja kovaa! Muutenkin tosi kovapäiset ipanat ovat nyt oikein harvinaisen rasittavia. Aamulla kun herätään kiukuttelu alkaa ja sitä riittää siihen saakka kun on raivottu nukkumaan meno (joka ikinen ilta) ja vihdosta viimein nukahtavat. Myös yöllä on monesti unissaan kiukkuja.



Rangaistuksena on arestinurkka käytössä. Mutta ei kertakaikkiaan meinaa hermot enää riittää. Jos kaksi minuuttia menee ilman kiukkua niin rasti seinään. Kaikki syömiset, kaupassakäynnit jne... kaikessa joku menee väärin ja taas kiukutaan/raivotaan! Plus tämän kaiken päälle vielä lasten keskinäiset tapelut nipistelyineen ja puremisineen.



Ja minä sitten iloisena kotiäitinä hoidan lapsia 24h :) Puuuuuh!

Kommentit (11)

Kiva kuulla, että meillä ei ole ainoat uhmaikäiset. Kahden vuoden tienoilla tuo uhmis alkoi oikein kunnolla tuplana. Esikoisella ei tuossa iässä juuri uhmaa ollut. Tosin nyt tuolla isommallakin on joku alkava eskariuhma. Nyt kun tuplat on jo 2v8kk, alkaa uhma olla jo vähän laantumaan päin. Tosin tuo oma tahto on edelleen kovaa.

Meillä varsinkin pojan kanssa on ollut päiviä, jolloin lopulta on äitikin itkenyt. Poika saattoi vielä kuukausi sitten huutaa kurkku suorana parikin tuntia, jos kaikki ei mennyt oman mielen mukaan. Jo väärä liike tai sana sai aikaan ison kohtauksen. Välillä poika nukkui päivä- tai yöunet ja jatkoi samasta aiheesta unien jälkeen huoh. Tyttö on aika omapäinen ja missään asiassa ei saa auttaa. Pojan kanssa ei neuvotella laisinkaan, mutta tytön kanssa neuvottelu kyllä sujuu. Tyttö myös leppyy hetken karjuttuaan.

Tosin tuo tytön oma toimisuus on aika ihanaa, kun pukee kaiken itse ja on ollut ilman vaippoja jo yli puolivuotta. No veikka sitten tasoittaa eikä suostu potalle tekemään mitään, vaikka hyvin tietää koska on hätä. Ilmoittaa aina ennen ku alkaa kakkalle tai pissalle, mutta huuto alkaa jos erehtyy vaipan riisumaan.

Tälläistä meille, nyt täytyy alkaa laittaa tuota isompaakin nukkumaan. Yksin kun olen näiden kolmen kanssa, niin kiirettä pitää varsinkin näin iltaisin. Jos tänään jaksaisi hetken kukkua, kun muuten ei tuota omaa aikaa juuri ole.

huomenna 2v5kk ja hirveetä menoo, tappelevat joka asiasta ja isoveli (7vee) hyvänä yllyttäjänä kaikkeen pahaan ja kiusaan, moni luuleekin että helppoa kun poikakin jo noin iso mut aivan päinvastoin, oonki sanonu että usein se vanhin ja vaikein. Siis itte saa melkein huutaa aamusta iltaan, ainakin tuntuu siltä, vaikkei se auta mitään, mut loppujen lopuks se vaan menee siihen pisteeseen... Ja alle vuoden ikäsinä puhuttiin vielä miehen kans että eikös tähän vielä yhdet kaksoset menis, NEVER!! Mun tsägällä tulis varmaan kolmoset, sellasetki suvusta löytyy... Syksyllä palailen jo ilomielin takas töihin, ehdin jo melkein 3-vuotta ollakkin taas kotona. Työpaikalla on 3 naisella kaksoset ja neljännet on tulossa. Saa sieläkin varmaan jonkun aikaa vuodattaa syräntä ja ompahan sit sellasia jotka tietää mistä puhuu. No mutta jokatapaukses aivan hullua menoa täällä eikä ota rauhottuakseen! Toivotaan että päiväkoti/koulu rauhottaa =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nämä meil yleisimmät sanat nykyään.. Kaksospojat 2v10kk.(synty rv30) En tiä onko 2 v uhma muuttunu 3v uhmaks, vai onko välil pois ollutkaan.. Meil kans tappelua aamust iltaan, ja joka asiasta. Uskovat kyl loppujen lopuks puhetta, jos vaan pystyis hillitsee ittes ja olla huutamatta, ja kaikki asiat keksii tosi ovelasti, esim et mahdatkos osata laittaa itte housut jalkaan, tai et varmaan osaa kasata kirjoja pinoon hyllyyn. Tyyliin et sit lapset innostuu et osaan! jos pyytää kerää lelut tai mitä vaan, ni ennen ku on lauseen lopettanu ni tulee pontevasti se EI!

Mut kun ei hermo kestä ja sit hermostuu ja rupee uhkailee, et jollet nyt tottele ni meet heti omaan huoneesees miettii! ja kun ei tottele, ni kiikuttaa toisen sinne kirkuen. Sit toinen kaksonen provosoi vieres, et nyt uskot äitiä, tai omaan sänkyyn miettimään! ja toinen taas hermostuu kahta kauheemmin. Meil ei kyl auta yhtään jos yrittää tota et " ymmärrän et harmittaa jos veli otti lelun" Ne ei kuule eikä nää mitään jos huuto päällä. Syliin ei voi ottaa, kun potkii ja rimpuilee niin pal, ja lyö päällään mun rintakehään.

Ja leluist on kauheet matsit koko ajan. Kaikki on pakko ostaa tuplana, ja silti niist tapellaan. oon yrittänyt opettaa et kädest ei oteta, et täytyy pyytää kauniisti tai vaihtaa johonkin. Pojat osaa puhuu tosi hyvin, mut välil heil on omaa salakieltä, esim jos toinen haluu toiselt jonkun, ni tarjotaan vaihturina jotain, ja sanotaa, kallikallikalll. toinen sit joko antaa, tai ei, mut se tarjottaa et vaihdetaaks, aika hauskan kuulost.. Mut jos toinen ei vaihdakaan, ni sit kuitenkin napataan kädest ja taas kauhee huuto. Joskus sit otan lelun kokonaan pois, et kumpikaan ei saa sitä, kun ei osata tappelemat leikkiä, mut voi tajuton SITÄ huutoa kuorossa..

just ulkoilut on tosi kivoi, kun ei viel ymmärrä et voi jäädä auton alle, ja lähtevät karkuun koko ajan ja mikään puhe ei auta ulkon. Nää on viel niin vilkkaita, et eivät rauhotu hetkekskään paikoillee, eikä oo hetkeekään hiljaa. Siihen ainaiseen älämölöön menee kans hermo välil, et mä en tiä miten kestäisin jos en olis ollut töis jo vuotta. Hermolepoa on, vaik on raskas työ, mut saa edes kahvikupposen juoda välil rauhas.

On välil niitäkin hetkiä, et yht' äkkiä havahtuu, et voi jestas, ne on tunnin leikkiny kiltist kahdestaa, tehny legoi tai lukenu keskenään, et jos olis vaan yks, ni koko ajanhan itse sais keksiä tekemist, et kait se alkaa helpottaa siin suhtees pikkuhiljaa. Toivon niin...

Tosi paljon ollaan myös sairasteltu flunssia, alkoi kun vietiin päiväkotiin. Keskosina näil ei oo minkään valtakunnan vastustuskykyä pääsyt tulee, ja saavat kaik taudit mitä missään on vaan tarjol. Se onkin oma lukus miten sen kestää kun ei sit edes öitä saa nukuttua kun heräävät jatkuvasti yskii ja oksentelee..



Et tämmönen vuodatus. Kyl meilläki.. Kestämisiä!!

Lievänä on ollut vuosikkaasta, mutta hieman ennen kahta vuotta tuli ensimmäisen kerran todella rajuna ja molemmilla samaan aikaan. Kyllähän sen tietää, etteivät toiset ilkeyttään kiukuttele, mutta silloin kyllä oli sellaiset kolme viikkoa, että meinasi huumorintaju kadota. Miehelle tuli sanottua, että jos oven taakse ilmestyy joku kysymään, että haluanko lähteä lapioimaan lantaa 8 tuntia päivässä niin, että joku vahtii mun lapsia ja mun täytyy maksaa vain 5 euroa tunti tuosta riemusta, niin oisin varmaan lähtenyt innosta kiljuen.:D



Tuokin rauhoittui jotenkin ja hengissä selvittiin koko porukka. Pojalla on nyt ollut huomattavasti rauhallisempi vaihe, mutta tytön kanssa on väännetty koko kesä aivan joka asiasta. On todella ihana pikku enkeli niin kauan, kun asiat menevät neidin tahdon mukaan, mutta jos näin ei ole, on tuloksena raivokohtaus ja aivan armoton huuto. Kaikki on minun (eilen puhui " MINUN uimahallista" jne) ja minnekään ei haluttaisi lähteä, mitään ei haluta aloittaa, mistään ei lähdetä pois eikä tietenkään mitään haluta lopettaa. Mutta ainahan noiden raivareiden väliin mahtuu ihaniakin hetkiä.:)



Paras neuvo on varmaan se, että yritä pitää omasta päästä mahdollisen hyvää huolta. Ota omaa aikaa ja tee asioita, joista pidät, sillä niin kuin Hilla (muistaakseni..) aiemmin sanoi, väsyneenä ne uhmailut voivat tuntua hyvinkin tuskaisilta. Jos taas itse on nukkunut ja asiat muutenkin ok, on paljon helpompi suhtautua pienen pippurin touhuiluihin huumorilla.



Jaksamisia kaikille isompien ja pienempien uhmailijoiden vanhemmille!:)



Dummy + karmean ihanat Miko ja Venla (2vee 2kk)

Puuh... Sanon minäkin. Meillä meno samankaltaista kuin ketjun aloittajalla. Toinen neideistä on kylläkin hieman " helpompi" , mutta tahtoa on vaikka muille jakaa. Nyt kun olen taas hoitovapaalla ja 24h lasten kanssa, niin meinaa tosissaan välillä loppua aivan kokonaan. Mutta jospa neideistä tulis tämän uhma&täydellisen " korvattomuuden" kautta itsenäsesti ajattelevia neitokaisia :-)



-Uhmisten ja tuhmisten äiti-

Mutta ekaks Hillalle: Kiva kuulla sustakin jotain pitkästä aikaa:) Käyt sinäkin vielä täällä nähtävästi!!



Meillä toi kahden vuoden uhma tuli ihan salamana reilu 2 vuoden iän jälkeen. Olin juuri ruvennut odottamaan kolmosta ja voi että se otti voimille. Siis tämä uhma, kun samaan syssyyn oksetti ja väsytti ja piti jaksaa töissä ja kotona.

Raivoominen oli ihan kamalaa ja niitä kohtauksia tuli vaikka kuin monta päivässä. ONneksi siitä on aikaa jo.



Mutta kyllä nämä 3 vuotiaatkin osaavat... Huoh... Tapellaan ja tapellaan ja sitten raivotaan, tapellaan ja raivotaan. Ja kun kaikki on tuplana niin tuntuu välillä ettei näiden lasten kasvatuksesta tule mitään, multa ainakaan.

Mulla pinna ei kestä tota kiukuttelua ja tulee tosiaan usein sanottua tätä AINA JA EIKÖ KOSKAAN jne... Myös ääntä korotan turhan helposti. Vaikka tiedän suurinpiirtein kuin tulisi käyttäytyä jne, niin en vaan tilanteen tultua kauheesti kykene siihen.



Että kyllä meitä saman kokeneita on, ja tuntuu tosiaan aina tulevan joku uusi uhma kun edellinen on loppunut:) Mitähän nämä nelivuotiaana keksivät:)



Sitä odotellessa... Jaksamista kaikille uhmisten vanhemmille



Martina, tyttö ja poika 3 v 1kk ja vauva poika 2kk+

Ai te saitte pojan kolmanneksi - ONNEA! Meilläkin perheessä kaksi poikaa ja tyttö, tosin eri järjestyksessä tuo " yksönen" kuin teillä. Omat vinkeensä siinäkin...



Hilla taas

Ei ole mitään niin rasittavaa kuin 2v-uhma... paitsi 3v-uhma ;-)



Usein lapsiin ja heidän uhmaansa väsyy silloin, kun itse on väsynyt ja/tai on asettanut joitain odotuksia tietyn asian sujumiselle. Itse ainakin huomaan kiukkukohtauksen saaneen lapsen vieressä helposti ajattelevani " TAAS se alkoi. AINA kaikki kiva päättyy kiukutteluun" Eikö KOSKAAN voisi olla mukavaa." Näillä ajatuksilla ruokin itseni lapsen kanssa samaan tunnetilaan enkä suhtaudu objektiivisesti. Ei se yksi kiukkukohtaus nyt niin paha ole, jos siihen pystyy suhtautumaan vain yhtenä hetkenä, yhtenä tapauksena.



Seuraavalla sivulla on hyviä, varmasti sinullekin tuttuja asioita lasten uhmasta, tai tahtomisesta, kuten sivuilla ilmaistaan:

http://uppo-nalle.wsoy.fi/uppo/index.jsp?c=page&id=6234&navig=true



Tärkeää on muistaa, että lapset eivät tahallaan ole ilkeitä ja hankalia. He eivät vain osaa vielä hallita tahtotilojaan, he eivät tiedä rajojaan.



Paras neuvo raivonpuuskien hallintaan on mielestäni se, että kokeilet pukea sanoiksi lapsen tunnetilan. Varmasti itse osaat nähdä, mistä raivo kimposi ja voit kertoa lapselle esim. " Taidat olla vihainen, kun veli otti lempilelusi" tai " nyt sinua varmasti harmittaa, kun meidän pitää lähteä kotiin" . Voit kertoa ymmärtäväsi lapsen tunteet, hyväksyväsi ne myös, mutta et hyväksy sitä, että hän esim. lyö, potkii, puree, huutaa ja kirkuu. Lapsi, jolle tunnetilat kuvaillaa, oppii itsekin kuvailemaan tunteitaan sanoin ja raivonpuuskat helpottavat. On myös tärkeää, että lapsi tietää tunteiden olevan sallittuja, mutta niiden ilmaisua pitää kehittää.



Toinen hyvä konsti raivokkaan lapsen rauhoittamiseksi on ainakin meillä 3v-uhmisten kanssa toimiva halaus ja syliin ottaminen. Pojalle se on usein ainoa konsti tunnelukon purkamiseen, hänellä kun sanallinen puoli on vielä siskoaan kehittymättömämpää ja lyöminen tulee turhan herkästi kuvaan mukaan. Siskonsa ei enää lyö, potki, pure vaan kertoo sanallisesti miltä tuntuu ja mitä tapahtui eli edistystäkin tapahtuu... onneksi!



Jaksamista ja irtiottoja tarvitset aivan varmasti! Seinät alkavat kaatua päälle ja niitä " AINA ja EI KOSKAAN" -ajatuksia on vaikempi välttää, mikäli itse ei pääse välillä irtautumaan, saamaan perspektiiviä asioihin. Voimia!!



Hilla ja termiitit 3v1kk

Mukavaa kuulla että muitakin uhmiksia löytyy. Meillä onkin aika samassa vaiheessa ipanat. Esikoinen lähtee syksyllä eskariin, ja sillä on jatkuva kestouhmis. Ja nämä pienimmät on nyt 2,5v.

Meidän porukkaan kuuluu kyllä isäntäkin mutta töiden takia minulla on lasten/kodinhoito 95%:sesti.

Vaipoissa ollaan edelleen. Jos nakuillaan ni pottailut onnistuu kyllä, mutta heti jos vaikka pikkupöksyt on jalassa pissalla käynti unohtuu.

Näin kesällä pihalla olo helpottaa elämää. Siellä ei niin pahoja kiukkuja tule jatkuvasti. Kauhulla odotan sadepäiviä ja syksyä...

huomenna 2v5kk ja hirveetä menoo, tappelevat joka asiasta ja isoveli (7vee) hyvänä yllyttäjänä kaikkeen pahaan ja kiusaan, moni luuleekin että helppoa kun poikakin jo noin iso mut aivan päinvastoin, oonki sanonu että usein se vanhin ja vaikein. Siis itte saa melkein huutaa aamusta iltaan, ainakin tuntuu siltä, vaikkei se auta mitään, mut loppujen lopuks se vaan menee siihen pisteeseen... Ja alle vuoden ikäsinä puhuttiin vielä miehen kans että eikös tähän vielä yhdet kaksoset menis, NEVER!! Mun tsägällä tulis varmaan kolmoset, sellasetki suvusta löytyy... Syksyllä palailen jo ilomielin takas töihin, ehdin jo melkein 3-vuotta ollakkin taas kotona. Työpaikalla on 3 naisella kaksoset ja neljännet on tulossa. Saa sieläkin varmaan jonkun aikaa vuodattaa syräntä ja ompahan sit sellasia jotka tietää mistä puhuu. No mutta jokatapaukses aivan hullua menoa täällä eikä ota rauhottuakseen! Toivotaan että päiväkoti/koulu rauhottaa =)

Kaksoset on nyt 2v. ja heidän kanssaan tapellaan siitä, että jonnekin pitää lähteä ja siitä, että pitää lähteä kotiin ja siitä, että pitää vaihtaa vaatteet / vaippa ja siitä, että pitää mennä nukkumaan ja... eli vähän kaikesta, tasaisesti ja lähes koko ajan. No sitten tämä esikoinen, hän on nyt 4,5v. Hän se vasta vauva onkin! Isomman kanssa tapellaan vähän eri lailla, mutta kun on kysymyksessä erittäinkin itsepäisestä kaverista, niin ollaan sitten napit vastakkain jatkuvasti! Aamulla ei noustais ylös, sitten ei puettais ylle (se kestää AINA ainakin puol tuntia, jos riittääkään!) jne. Todella uuvuttavaa!! Siinä on ollut parisuhde aika kovilla, kun saatiin vielä juur talo valmiiks. Noh, tänään alkaa kesäloma, jos se vaikka vähän helpottais, ettei tarvii aamulla tapella tätä kööriä hoitoon...!



T: Piia x 3 muksua

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat