Vierailija

11-vuotiaallani on hyvä samanikäinen kaveri, mutta kaverisuhteessa on myös ei-toivottuja piirteitä, kuten kritiikitön ihailu ja matkiminen ja nollassa oleva omantunnon arvo. Kaveri on varakkaasta perheestä ja rahaa käytetään. Pikkuneiti tiedostaaa tämän hyvin ja tuo sekä tahallaan että tahtomattaan esiin sitä. Me taas ollaan tällainen marketti-Kanariansaaret-perhe, eli ei merkkivaatteita eikä ylipäätään mitään vain merkin tai muodin mukaan. Tytöt tahtoisivat lähteä nyt aleostoksille kaupungille, mutta pelkään että matkasta tulee vain pahaa mieltä. Ehdottamani 100 euroa omatoimisiin vaate- ja vähän huvihankintoihin sai raivokohtauksen, sillä kaverin pelkät farkutkin oli jotain 80 euron luokkaa. Koska oma tyttöni ei millään sisäistä elämän julmaa tosiasiaa, että toisilla vaan on varaa ja toisilla ei ja että ihan kiva ja kauniit ei-merkkifarkut voi löytää 30-40 eurolla, en haluaisi päästä heitä yhdessä. Toinen paistattelee ison rahapussin kanssa ja toisella ei ole siihen verrattuna varaa mihinkään.

Sivut

Kommentit (86)

niin se maailma menee. Minullakin oli kavereina ne koulun rikkaimmat, ja siis nämä olivat niitä sukuja jotka keikkuvat suomen hyvätuloisimmat-listoilla. Ei todellakaan ollut heillä rahasta puutetta ja se kyllä näkyi mm. vaatetuksessa. Shoppailemaan emme yhdessä menneet kuin hyvin harvoin meidän tuppukylässämme, heillä nimittäin vaatteet olivat järjestäen ulkomailta tai ainakin Helsingistä. Ja muistan kyllä olleeni kateellinen, mutta ystäviä oltiin silti ja se perustui jollekin ihan muulle kuin rahalle. Jonnekin se sitten kuitenkin ehkä jäi kaivelemaan koska kun tienasin ensimmäiset pennoseni niin ostin pelkästään kalliita merkkituotteita. No tässä sitä nyt edelleen sitten istutaan opiskeluaikoinani ostamien Skannon design-huonekalujen keskellä. Hitto kun en enää mahdu niihin merkkivaatteisiin joita silloin ostin...

joilla on, tai ainakin on ollut " Suomen kämppä" täällä. En rupea nimiä mainitsemaan, mutta kyse siis kansainvälisesti tunnetusta miljonääristä. Hän oli ruokakaupassa lapsineen, ja lapsensa innostui leluhyllyn kohdalla jostain ihme lennätettävästä ulkolelusta. Kävivät pitkään selvästi neuvottelua siinä leluhyllyllä, ja lähellä ollessani kuulin, kuinka isä selitti, ettei hän joka kerta voi kaupasta ostaa jotain, ja että onko lapsi valmis sijoittamaan siihen omia rahojaan, silloin saa ostaa. Sitten keskusteltiin siitä, paljonko lelu maksaa, ja paljonko omista rahoista jää jos lapsi sen ostaa.



Muistan ajatelleeni, että " wau" . Silläkin penskalla on ihan varmasti satoja tuhansia jossain säästörahastoissa, mutta ihan tavalliset pennoset omassa säästöpossussa ja aivan tavallinen meininki isän kanssa ruokakaupassa. Häntä kasvatetaan niin, ettei kaikkea saa kun haluaa, vaan joutuu miettimään, että mihin haluaa tuhlata ja kuinka paljon, ja paljonko rahaa sitten sinne possuun jää, jos ostaa viiden euron lennokin. Äärimmäisen arvostettavaa vanhemmalta, joka VOISI huoleta ostaa lapselle vaikka koko leluhyllyn...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On tuon ikäinen jo iso. Varmaan tottunut kulkemaan yksin kouluun ja harrastuksiin, kavereille.....

Sanoisin tytölle, että saat sen satkun (joka mielestäni on kyllä tosi iso raha, puolet vähemmänkin riittäisi) mutta enempää ei heru. Ota tai jätä.

11-vuotiaan on hyvä jo oppia elämän realiteetteja: toisilla on rahaa, toisilla ei, eikä asia muutu miksikään kiukuttelemalla.

Itse olen ihan tavallisesta perheestä, mutta hengasin lapsena myös tosi rikkaiden kanssa, ilman ongelmia tai huonommuuden tunnetta. Meillä oli paljon sellaista mitä heillä ei. Eräskin ökyrikkaan perheen poika oli tosi innoissaan kun pääsi kesämökillemme mukaan, ja sai äitini tekemää raparperikiisseliä. Ei ollut koskaan sellaista saanut.

Vierailija:

Lainaus:


pitää sanoa, että hyvin ovat erilaisia 11-vuotiaat!



Meillä tytär on tyytyväinen tuomiini vaatteisiin. Tai sitten käymme shoppaamassa yhdessä. Hän ei ole vielä tähänmennessä pyytänyt mitään vaatetta kotoa käsin. Kaupassa on tietysti esitellyt mitä haluaisi. Hän ei ole muutenkaan kovin materialisti.



Tarkemmin kun aattelen, kävin itse tuon ikäisenä ja jo aiemmin valitsemassa vaatteeni ja äiti kävi sitten hakemassa ne kaupasta.



Meillä lapsilla on suht paljon perusvaatetta, henkkamaukkaa ja muita ruotsalaisketjuja. Myös Benetton ja Esprit ovat vakiokamaa. Sen kalliimpia sisävaatteita ei olla edes katseltu.



No, ei ole lapsen kaveritkaan kovin kulutuskeskeisiä, keskenään eivät käy shoppaamassa. Toistaiseksi vaikea kuvitella ap:n tilannetta äidin näkökulmasta.




Meidän 13-vuotiaalle pojalle vielä kelpaa ihan täysin äidin kotiin kantamat halpishupparit ja muut vaatteet. Poika vain kotona sovittaa ja hyväksyy vaatteet eikä hänellä ole mitään intressejä lähteä itsekseen shoppailemaan.



Vanhin tytär on 10-vuotias eikä hän minusta vielä edes oikein ymmärrä rahan arvoa. Hänellekin kelpaa kaikki äidin ostamat halpiskamppeet, kunhan ne ovat tyttären mielestä sieviä (ja rumiahan äiti ei edes osta ;-) En osaa millään kuvitella, että tyttäreni vuoden päästä yhtäkkiä heittäytyisi nirsoksi ja merkkitietoiseksi tai edes hinkuisi itsekseen kaverin kanssa ostoksille. Vanhempi tytär ei oikeastaan edes pidä shoppailusta eikä vaatteiden sovittamisesta, toisin kuin 7-vuotias pikkusisko, josta saattaa hyvinkin tulla aikanaan melkoinen pissis :-)

lapsen omalle shoppailukierrokselle (meillä tyttö 10 v).

Tuon ikäisethän rakastavat H&M juttuja ja alessa sieltä saa 100 eurolla PALJON.

Voin kyllä ostaa lapselleni 80 euron farkut, mutta silloin kyllä olen itse mukana.

100 euroa on kuitenkin sellainen raha, että jos se katoaa, sillä ostetaan ihan roskaa tms, se ei maata kaada (vaikka tietenkin harmittaa). Siihen nähden mitä sillä pitäisi ostaa, raha on minusta ihan ok, kun jää vielä " omaakin rahaa" . Tytöt viedään paikalliseen kauppakeskukseen 2-3 tunniksi ja sitten haen heidät pois. Mistään kokopäiväkiertueesta kaupungilla ei ole kyse, vaan rajattu paikka ja rajattu aika.



ap

olisitko markkaaikana antanut lapsellesi 600mk ostosrahaa. 100e järjetön summa. Eikö tuon ikäiset yleensä käy vaateostoksilla vielä äidin kanssa.

Ymmärrän hyvin, että esiteinistä kaikki on noloa ja junttia, on epävarma itsestään, kaipaa kaverin hyväksyntää, kokeilee rajojaan ja vanhempiaan, jne.



Ei vanhempien pidä mennä mukaan tuollaiseen ja jos alkaa jutut mennä tuohon tasoon, niin voit sanoa, että nolot vanhemmat eivät anna edes 100¿ ja kotiarestia tulee huonosta käytöksestä.



Vanhemman pitää olla se turvallinen peruskallio, joka kertoo elämän realiteetit (myös tämän ns. rikkaan perheen tapauksessa) , ottaa toivomuksia vastaan ja kuuntelee murheita, mutta ei hyväksy mitä tahansa käytöstä.



Jos tämä " rikas" tyttö kertoilee mielipiteitään kuultesi, niin voit sanoa, että se on hienoa, että hänellä on rohkeita mielipiteitä ja hän osaa arvostaa laatua ja designia, mutta tosiasia on, että valtaosalla maapallon väestöstä ei ole siihen varaa, eikä monilla edes halua.



Omalle tytöllesi voit myös todeta faktan, että sitä on maailman sivu syöty, juotu ja pelattu kaikenlaisia kartanoita, ym omaisuuksia, joten jos ei ole tarkkana, niin mammona on kovin katoavaista.



Eli olen tällä jyrkällä mielipiteellä, olen vanhan kotikasvatuksen kannattaja. :-)

vaikutat selvästi tosi ihanalta ja järkevältä äidiltä! Tuli melkein liikuttunut olo, niin fiksussa ja rakentavassa hengessä kirjoitit.

Mielestäni tuo 100 euroa kuvaamassasi tilanteessa sekä sen käyttöehdot ovat erittäin järkevän kuuloiset. Todennäköisesti toimisin itse samalla tavalla. Voithan sanoa tytöllesi myös, että läheskään kaikilla aikuisillakaan ei ole 100 euroa käytettäväksi alennusmyynneissä. Ja niilläkin, joilla on, on usein järkeä päässä niin, ettei tuhlata aivan älyttömiä summia (niin kuin ilmeisesti tyttösi kaveri tekee).



Tuli vielä mieleen, että onko tytölläsi joitakin sellaisia taitoja tai voisiko hänellä tulevaisuudessa olla, joiden avulla itsetunto kaverista riippumatta kohenisi? Itse tulen köyhästä perheestä, mutta esim. se, että olin musiikissa tosi taitava ja lahjakas, auttoi osittain " kestämään" tuon köyhyyden.

mitä sillä kaverilla on sit rahapussissa???



Mulla on 12 vuotias tyttö, sama meininki on täällä, kun kaverilla on sitä ja tätä ja tuota. Minä en anna mennä kavereiden kanssa ostoksille ainakaan vaateostoksille. En todellakaan luota lapseni valintakykyyn.. vois tulla mitä tahansa tissitoppia mukana kotiin. Vaateostokset tehdään yhdessä ja muut ostokset voisi tulevaisuudessa tehdä kaverin kanssa. Osaako lapsesi ostaa edes oikeankokoisia vaatteita??

Meno voi olla semmosta et koetetaan kaikkee mikä näyttää kivalle, koosta viis... kiva sit palautella liian suuria paitoja tai liian kireitä farkkuja. Ja mitä sitten jos ne ei ole merkkituotteita????



Olisko syytä keskustella uudemman kerran tyttäresi kanssa materiasta??? Meillä tyttö ei juokse merkkien perässä, kelpaa ihan henkan ja seppälän vaatteet. Eikä meillä mitään merkkivaatteita kaivatakkaan, ihan perusvaatteita käytetään. Jotkut tietty enemmän tai vähemmän pakosta muotivaatteita, itse en kyllä tota järkky kasarimuotia päälleni vetäs, enkä niitä tulevia mattinykäs farkkuja.

pitää sanoa, että hyvin ovat erilaisia 11-vuotiaat!



Meillä tytär on tyytyväinen tuomiini vaatteisiin. Tai sitten käymme shoppaamassa yhdessä. Hän ei ole vielä tähänmennessä pyytänyt mitään vaatetta kotoa käsin. Kaupassa on tietysti esitellyt mitä haluaisi. Hän ei ole muutenkaan kovin materialisti.



Tarkemmin kun aattelen, kävin itse tuon ikäisenä ja jo aiemmin valitsemassa vaatteeni ja äiti kävi sitten hakemassa ne kaupasta.



Meillä lapsilla on suht paljon perusvaatetta, henkkamaukkaa ja muita ruotsalaisketjuja. Myös Benetton ja Esprit ovat vakiokamaa. Sen kalliimpia sisävaatteita ei olla edes katseltu.



No, ei ole lapsen kaveritkaan kovin kulutuskeskeisiä, keskenään eivät käy shoppaamassa. Toistaiseksi vaikea kuvitella ap:n tilannetta äidin näkökulmasta.

tämä mamma sai tästä ketjusta nyt vahvistusta, että lapsi saa lähteä määrättyyn kauppakeskukseen max 3 tunniksi kaverinsa kanssa (onneksi tästä ei ole ollut riitaa). Saa mukaansa 100 euroa ja valistavan keskustelun ja yhteistsekkauksen, mitä vaatteita juuri nyt kipeimmin tarvitsee ja mitä keskihintaista vaatetta 100 eurolla on mahdollista saada. Lisäbonuksena keskustelut perheiden rahatilanteiden erilaisuudesta ja elämästä jatkuvina valintoina. Väännämme rautalangasta, että sadalla eurolla tosiaa kaikki saavat saman verran, ja on omista valinnoista kyse, mihin sen rahan käyttää. Saatanpa ehkä laittaa ihan harkintaan, että antaisin oikein luvan ostaa vaikka 100 euron farkut - tosin sitten ei jää rahaa paitoihin tai mihinkään muuhun ja muuta ulkopuolista rahoitusta ei ole lähiaikoina tulossa. Vaan tätä hieman emmin, sillä onkohan se liian kova koulu 11-vuotiaalle? Jos kuitenkin ostaa 100 euron farkut ja tajuaa sitten liian myöhään oikean todellisuuden, että rahat menivät farkkuihin ja muuta rahaa ei enää ole. Eikä ole sitten kun ne hienot farkut, joita voi pitää vanhojen paitojen kanssa.



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat