Vierailija

.

Sivut

Kommentit (90)

Nämä asiat ovat vaikeita, mutta eittämättä se epäreiluus joissakin uusperheissä oikein korostuu... Jos lapsi aina sysätään syrjään, niin tottakai se tuntuu pahalta, mutta niin tuntuu sekin, jos kummankin kodin kaikki reissut pitää juosta eikä koskaan ehdi rauhoittua paikoilleen.



Sitä kannattaa vaan miettiä, että miksi ihmiset ylipäätään kohtelee ihmisiä eriarvoisesti. Ei ole yksi tai kaksi ydinperhettäkään, joissa jotain lasta suositaan enemmän kuin toista. Kuunnelkaapa vaikka vähän vanhempien ihmisten tarinoita siitä mikä on tyttöjen arvo ollut perheessä ja miten pojat on taas koulutettu jne. Samaa ei enää ole olemassa ihan tuossa muodossa, mutta onko se niin, että poika saa isältä enemmän huomioa kuin tyttö?



Niin ja on syytä muistaa, että jotkut lomareissut on kuitenkin sellaisia asioita, joista voi toki katkeruutta kantaa, mutta onko se kuitenkaan lapsen kehitykselle haitallista, jos hän ei sinne pääse? Paljon pahempaakin on olemassa, kuten vaikka jos etäkodissa nyrkki heiluu tms.



Itse ainakin koen, että meille lapsi on aina se, joka aina vaan haluttaisiin mukaan joka paikkaan. Käytännössä ei ole aina mahdollista, kun lapsi on isänsä luona, mutta kun taas on isänsä luona, niin matkustelee hänen mukanaan toisen puolen suvun luona tai käy yhtä lailla juhlissa tai muissa. Lopputulos on ainakin meidän perheessä +- nolla verrattuna ydinperheeseen. Uusperhe nyt vaan mahdollistaa sen, että ei pääse mihinkään koskaan tai että menee koko ajan tukka putkella ja en usko, että kumpikaan on hyvästä.

Pitäskö ihan oppiaine kouluun tehdä?

Aikuisten on hyvä oppia et kannattas yrittää kaikkensa siinä ydinperheessä,eikä erota hepposin perustein ja heti olla väsäämässä jo uutta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

se "etälapsi" saa hiukan vähemmän esimerkiksi lahjoja kuin vaikka yhteiset. Muutenhan hänelle tulisi tuplamäärät kaikkea: lahjoja, matkoja, huvipuistoja jne. Meillä viikonloppujen ohjelmaa ei suunnittella yhtään "etälapsen" mukaan vaan ihan omien aikataulujen. Jos sattuu olemaan iskäviikonloppu, tulee lapsi mukaan. Jos taas ei ole, niin mennään kolmestaan. Yksinkertaista.



Miten te olette tehneet uusperheistä vaikeita? Meidän perhe ei ainakaan eroa oikeastaan mitenkään ydinperheestä. Meillä on yhteinen 5-vuotias ja miehellä edellisestä liitosta 13-vuotias. Me asumme kolmestaan, asiat suunnitellaan pitkälti kolmelle ja lennosta lisätään neljäs osallistuja, jos on vierailuviikonloppu. Päivittäin ei tule edes puhetta miehen lapsesta ja tullessaan on tuossa, tuntuisi vielä jotenkin viihtyvän (tosin alkava murkkuikä on hiukan näkyvissä, kun selvästi olisi mielummin kavereiden kanssa) ja on mukana niiden viikonloppujen touhuissa, kun on meillä. Miksi tästä pitäisi keksiä joku ongelma?´Taloutta rasittaa matkakulujen (4 Euroa suunta yleisillä) ja ruuan verran. Ja mies maksaa elarin. Jouluna ja synttärinä pitää ostaa lahja, mutta meillä on rahaa mukavasti ja se 50-70 Euron satsaus ei tunnu missään. Ihan oikeasti tuosta ei ole mitään hidastetta tai haittaa meidän perhe-elämälle. Ehkä jos sellaista alkaisi kehittää, mutta ei aiheuta meillä yhtään ainoa konfliktia tai muutakaan ikävää tunnetta. Tuossahan tuo pyörii silloin tällöin. Yhtä hyvin voisi olla vaikka siskoni lapsi.

Näitähän tässä koitan koko ajan miettiä että mikä on reilua ja mikä ei. Onko lähilapsille sitten reilumpaa etteivät kenties pääse mihinkään kun etälapsetkaan eivät pääse vaikkakin pääsevät oman lähivanhempansa kanssa. Siis rautalangasta: emme lähde Roomaan koska budjetti ei kestä 1 lähilapsen ja 1 yhteisen sekä 2 etälapsen kustannuksia. 2 etälasta lähtee kuitenkin oman lähivanhemman kanssa. Koska meillähän ei ole nokan koputtamista (ja hyvä niin) siihen mitä etälapset saavat ja tekevät lähivanhempansa kanssa. Mutta tällä yhtälöllä 1 yhteinen lapsemme ei siis tule matkustamaan mihinkään koska omaa samassa taloudessa asuvan äidin ja isän.

Miesten lasten pitää tulla jouluksi meille. Saavat äidiltään kalliita lahjoja, mutta me emme suosi sellaista. Miehen esikoinen sitten tuittuilee kun meillä on niin kurjaa.

Tyttö on jo niin iso, että osaisi katsoa minun poikani ja meidän yhteisen lapsen perään, mutta huutaa, että ei ala lapsenvahdiksi.



Lapset pitää sitten viedä äidilleen takaisin ja se kaikki ajoaika on pois meidän perheeltä. Olisin niin toivonut, että olisimme saaneet viettää joulua vain omana perheenä, eli minun poikani ja meidän yhteisen pojan kanssa.



Miehen tytöt eivät osaa (varsinkaan esikoinen) kuin vinkua ja valittaa. Lahjat ei kelpaa ja mikään muukaan ei muka meillä ole hyvin.



Olen tosi kyllästynyt miehen entisiin lapsiin. Tässä uskallan sen anonyymina tunnustaa. Ja sekin raivostuttaa, että haluaisin pari lasta vielä lisää, mutta miehen tyttöjen takia se tuskin tulee toteutumaan. Olen katkera siitä, että näiden tyttöjen takia minulta evätään mahdollisuus omaan suurperheeseen.

Lisäksi haluaisin mainita myös sen, että etälapsethan teoriassa pääsevät kaksinkertaisesti paikkoihin, sillä kummatkin vanhemmat hoitavat omalta osaltaan lapsia. Täytyy myös pyhittää aikaa ihan kotona ja arkiolemiseen ja sitähän etälapset erityisesti kaipaavat koska eivät arkena saa olla etävanhemman ja hänen perheensä kanssa.



Lapsen on hyvä oppia myös se, että vaikka on erottu ei se tarkoita automaattisesti kaksinkertaisia lahjoja, lomia, virikepaikkoja yms. Nykyään vain vanhemmat haluavat usein paikata poissaoloaan lahjoilla ja rahalla. Kaikkein tärkeintä on se hyvä yhdessäolo ja se luo pohjan kasvulle ja suhteille.

Tottakai jokaisella pariskunnalla ja hyväkin asia jos joskus lähtisivät ihan kahdestaan lomalle. Sehän tekee parisuhteellekin hyvää. ei se sitä tarkota että vaikka lapsia onkin niin ne pitäis ottaa joka ikiselle reissulle mukaan. Vanhemmatkin tarvitsee lomaa.

Tottakai lapsetkin pääsevät joillekin reissuille mukaan.



Lainaus:

.. kyllä tällaisessa tavallisessakin perheessä väännetään siitä lasten mukaan ottamisesta. Meillä mies haluaisi lapsivapaata lomaa ja ties mitä.



En ole suostunut. Lapset otetaan ilman muuta mukaan, kun heitä kerran on laitettu tähän maailmaan.



Meillä lapset mahtuvat mukaan, koska en itsekään lähde ilman heitä. Perhe on perhe ja perheenä kulkekoon esim. lomilla ja sukuloimassa siis.

Olen itse sen ikäinen, että ihmiset ovat toisella tai jo kolmannella kierroksella.

Ja en tiedä kuin yhden toimivan uusperheen.



Näihin ongelmiin voin lisätä vielä yhden, mitä ei tässä ketjussa ole huomattu. Eli äitipuolen kateuden miehen lapsen vuoksi.

Tässä tapauksessa äitipuoli ei halua antaa mitään miehen lapselle, koska on katkera kun miehen ex-vaimo on rikas. Poika siis saa kotoaan laadukkaita vaatteita ja leluja ja pääsee lomamatkoille.

Kun lapsi tulee isänsä kotiin, äitipuoli haukkuu ja laskee koko ajan, mitä poika on kotonaan saanut. Haukkuu ex-vaimoa kun pojalla oli taas niin kalliit vaatteet ja hänen (siis hänen edellisestä suhteesta, ei edes miehen kans yhteinen) ei saa niin paljoa. Isänsä ei saa siis ostaa pojalleen mitään kun kuulemma saa jo äidiltään tarpeeksi.



Joulut ovat pahimpia. Kun pojan mummi ja pappa (siis miehen vanhemmat) on ostaneet pojalle lahjoja, äitipuoli laskee koneella, minkä hintaisia ne on olleet ja huutaa ja mesoaa kun miehen vanhemmat ei ole ostaneet HÄNEN lapselleen kalliita lahjoja. Siis hei haloo, tää lapsi ei ole mitään sukua miehen vanhemmille. Ja ei ole heidän syy, että tän äitipuolen lapsen isä on pienituloinen.



Hirveää touhua ja nyt siihen perheeseen on tulossa uusi lapsi. Äitipuoli keskeytti koulun ja loisii kotona ja ostatti miehelle omakotitalon. Omat rahansa panee omiin vaatteisiin ja huutaa kun ei ole varaa lapselleen ostaa mitään. Mies on kyllästynyt elättämään tulee lastensa äitiä ja on pannut rahahanat kiinni.



Ero on tullossa ennen kuin yhteinen lapsi edes syntyy.

itse olen yh ja yhden lapsen äiti. Exälläni on uusi puoliso ja hänen kanssaan yhteinen lapsi. Ei voi mitenkään järjestää lomia yms niin, että meidän lapsi pääsisi aina mukaan ja saahan lapseni sitten täällä kotona sen kaiken mitä ei exällä aina voi saada. Siitä on nyt kyllä tullut riitaa, että exäni nykyinen perhe on ottamassa marsuja lapselleen kun mun ja exän yhteinen on allerginen niille. Sen jos tekevät, niin kyllä viestittävät lapselleni, että heidän koti ei ole hänen koti.

Ns. etälapset saavat kaiken. Kun tulevat viikonloppuisin isän luo, niin silloin on kaikkea mukavaa tarjolla. Herkut on oltava ja tekemistä keksittävä. Rahaa lainataan näitä vierailuja varten, jos sitä ei muuten ole.



Mutta silloin kun nämä lapset eivät ole isällään. Ei isällä ole mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan, tai siihen mitä syödään ja mitä tehdään. Silloin saa tapella ja juoda kaljaa ja muutenkin olla suoraan sanottuna täysi kyrpä!



Säälittää nää lapset jotka asuvat koko ajan siinä perheessä, niin eriarvoisessa asemassa ovat etälapsiin verrattuna.

Meillä ei lapsia erotella minun ja yhteisiin vaan lapset ovat MEIDÄN perhettä, ne kaikki neljä.



Jokainen pääsee reissuun mukaan ja itseasiassa kaiki kesälomareissumme tehdään lasten ehdoilla. Kaksi lapsista käy säännöllisesti isällään ja heillä on siihen täysi oikeus. Silloin he saattavat tehdä omia reissujaan ja me omiamme, mutta kukaan ei ainakaan tähän mennesä ole katkeroitunut.



Hermot ja rahat ovat välillä tiukilla mutta ei se johdu siitä, että olemme uusperhe vaan siitä, että olemme ihmisiä ja elämme niin kuin ihmiset.



Kyllä ne hermot ja rahat on silloin tälöin tiukilla ydinperheissäkin, ei se mikään uusperheiden juttu ole.





yhteinen on vielä pieni jätettäväksi mummolaan ja halutaan olla ihan keskenään lomilla ja rahastakin on vähän kysymys. Joskus otetaan ns. etälapsi mukaan kuten nyt heinäkuulla Kreikkaan. Lisäksi etälapsella on useimmiten matkojen aikaan koulua kuten oli toukokuussa käydessämme Turkissa. Matkustamme todella paljon ja kotimaan matkoille pyrimme enimmäkseen ottamaan etälapsen, koska kustannukset ei sen takia nouse tolkuttomasti ja reissut on aina kesäaikaan. Oman äitinsä kanssa etälapsi ei tee koskaan mitään, koska äiti on kitupiikki ja ei halua uhrata penniäkään lasten eteen. Edes kerran kesässä Linnanmäki on mahdottomuus siellä päässä. No, etälapsi pääsee meidän kanssa ja äidin uusi lapsi ei koskaan mihinkään, mikä nyt ei meidän päänsärky ole. Rahaa olisi siellä ihan hyvin myös.



Karsea sana tuo etälapsi... Kuka sen keksi?

meidän perheeseen kuuluu etä, lähi että yhteisiä lapsia ja vaikka kuinka yritämme on todella vaikeata sovitella kunkin saamisia niin että ne olisivat jokaisen mielestä oikeudenmukaisia. Tuntuu että kohta emme tee enää mitään (reissuja ym) kun tuntuu että joku jää aina ilman ja aina on oltava hieman huono omatunto itselläänkin. Koko porukkaa ei pysty ottamaan mukaan samalla kertaa siinä ei riitä aikuisten hermot eikä rahat. Itse tuntuu siltä että useimmiten ne meidän yhteiset lapset ovat juuri ne jotka saavat kaikista vähemmän. Muilla on aina bio vanhempien luona kahdet joulut, synttärit, lomamatkat ym. Ja silti jos lähdemme yhteisten lasten kanssa reissuun niin muut lapset (sekä exät) ovat hyvin kärkkäitä kommentoimaan että kuinka epä tasa-arvoisina pidämme lapsia. Mulla menee jo niin vati etten viitti mitään tehdä. Jos jollain ois antaa hyvä neuvo miten itse on saanut asiat hoidettua niin että lähinnä itsellä omatunto puhdas oisin todella kiitollinen!!!!

lähivanhemman kanssa? Ja entä jos esim. isän lapset asuvat exän luona, äidin lapset asuvat uusperheessä, samoin tietysti yhteiset. Ja jos aina nämä etälapset jätetään matkoilta ja reissuista pois, vaikka muut pääsee, eikö ole epäreilua?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat