Vierailija

Tää neiti on yhtäkkiä hoksannut että nukahtamisen ja nukkumisen kans voi pelleillä. Nukahtaminen on AINA sujunut kuten muillakin perheen kolmella lapsella - iltasatu sekä rukous ja sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Nyt neito sai sellaiset raivarit että ei kenenkään nukahtamisesta tullut yhtään mitään. "ei haluu tänne, poispoispois" ja tajuton rääky.. Kysyin että mihin sitten menet-- meidän sänkyyn osoitteli. Aikani tappelin ja samalla pidin muitakin lapsia hereillä kun kuka nyt huudossa voi nukkua! Viimein nostin sen meidän vanhempien sänkyyn ja sinne hiljeni samantien. Toimin kaiketi väärin kun annoin periksi, mutta mitä tuossa tilanteessa oilin voinut tehdä??



Tämä siis oli ensimmäinen kerta tätä laatua, nimittäin pari viikkoa on tytsy herännyt jossain vaiheessa yötä eikä suostunut tuttiin ja omaan sänkyyn, vaan pakko päästä meidän keskelle. Oikeastaan en voi silloinkaan huudattaa etteivät koululaiset herää, joten tytön nukahdettua nostan omaan sänkyyn takaisin, jossa nukkuu loppuyön tai sitten ei,,,



Kysymys kuuluu,

Hyväksymmekö tämän tilanteen ja odotamme kunnes oikeasti on niin iso että todella tajuaa että oma sänky on se juttu vai miten,,,?????????

Mä nukun tod huonosti kun lapsi on samassa sängyssä, muuten ei kai periaatteessa olis väliä paitsi

että mielestäni jokaisella on oikeus omaan vuoteeseen,,,



sanokaa viisaat.

Kommentit (16)

nytpä sitä onkin nelosen kanssa ihmeissään . Hän on muissakin asioissa ollut hiukan erilainen kun muut--- toiset ovat lopettaneet itse yöimemisen, tai oikeammin eivät ole koskaan öisin edes syöneet sen jälkeen kun sairaalasta kotiuduttiin, tämän kuopuksen kanssa tapeltiin niin että yöimetys loppui vasta pari kk sitten *häpeää*

Kenelläkään lapsista ei ole ollut tikkejä, mutta tällä nuorimmaisella kyllä.... On sellainen rämäpää. Ja naisihminen vielä!



Kertokaa nyt miten se opetetaan omaan sänkyyn, pliis!

Jätänkö huoneeseensa huutamaan sängyn reunaan nojaten, vai miten.. Nousee nimittäin seisomaan väkisin ja huuuuuuuuttttaaaaaaaaaaaaaaaa!



ap

Tulee olemaan vaikeaa opettaa lapselle että hänellä on oma paikkansa sängyssään, kun olet antanut periksi jo useamman kerran. Olisit vaan taistellut loppuun asti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja sieltä saa aika hyviä vinkkejä. Eli niin, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi, mutta periksi ei saa antaa. Huutaminen ei vahingoita lastasi, tai siis että lapsi huutaa. Anna itkeä vaan, jos itku muuttuu hysteeriseksi, sitten menet vasta huoneeseen ja sanot hyvää yötä, silität, ja laitat tutin suuhun ja lähdet pois. Voi myös sanoa että nyt aletaan nukkumaan.

Se tuntuu kurjalta tehdä niin, mutta pian lapsi oppii, ettei saa tahtoaan läpi, eikä enää kiukkua vaan menee kiltisti nukkumaan.

Eikä tosiaan kannata ottaa viereen, muuten tulee tavaksi, ja sitten se on tosi vaikea päästä siitä eroon.



tsemppiä vaan nukuttamiseen. Pitkä pinna auttaa, ja muista, vaikka lapsesi itkee, hän ei vahingoitu siitä. Se on vaan oman tahdon näyttämistä.

Itse olen myös sen verran herkkäuninen että olen todennut että mielummin hyvin nukkunut äiti kuin kiukkuinen, yliväsynyt ja huutava äiti (sellainen minusta vaan tulee kun olen liian väsynyt)..

Meillä unikoulu on kestänyt tasan kaksi iltaa kahdella lapsella. Eli esikoinen nukutettiin omaan sänkyynsä väsytystaktiikalla.. Kun alkoi huutaa niin annoin huutaa jonkin aikaa (minuutin) ja menin, annoin tutin, silitin ja pistin makuulteen.. Seuraava kaksi minuuttia.. Ja menin takaisin. En puhunut muuta kuin että kaikki hyvin, äiti viereisessä huoneessa (meillä keittiö seinän takana) ja tiskailin niin kuuli ääniä.. Huusihan tuo, mutta nukahti sitten. Toisena iltana kesti paljon vähemmän aikaa.. Kakkonen oli vaativampi tapaus, silä hän huusi KOVAA!!! Ei sillä, kaksi iltaa siinäkin meni. Ole vain päättäväinen. ENsi kerralla, nukkumaan mennessä kerrot lapselle että kaikki nukkuu omassa sängyssä, myös hän. Ja perustelet lyhyesti. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää.. Ja sitten toimit, kuten olet etukäteen kertonut..

ekaa krt neljään vuoteen kahden keskiselle lomalle pidennetyksi vkl... Tuntuu tosiaalta julmalta alk nyt tapella sen nukkumisen kanssa. LÄmpöä ja läheisyyttä, ja niinkuin joku tuolla neuvoi "RENTOUTTA" :)

Meillä 3 vuotias nukkuu vasta nyt omassa sängyssään, muutaman kuukauden nukkunut. Silti toisinaan tulee yöllä meidän väliin, aika useinkin. Pitkään oli yöheräilijä, ja itki aina äitiä ja sitten kannoimme viereen.



VIeläkin pitää nukutella omaan sänkyyn, nyt hiukan jo alkanut jäädä yksinkin nukahtamaan. Kuopus tosin osaa nukahtaa yksin, alle 1v vielä, muuta saa nähdä millaiseksi muuttuu sitten isompana.



VInkkinä vaan sen sanoisin, että kannatta relata, eikä liikaa "toimia oppaiden mukaan" vaan tilanteen mukaisesti. Meillä ei huudatettu lasta yöllä vaan pyrittiin siihen että kaikki saisivat nukuttua, se oli pääasia.



Jossain vaiheessa meidän sängyssä nukuttaminen oli kuitenkin tuskaa, kun lapsi potkiskeli unissaan, mutta parempi se oli kuin hirmuista itkua ja väkisin omaan sänkyyn nukuttamista. Nyt isompana, saatan vasta aamulla huomata, että poikanen tullutkin siihen viereen. :)

Lainaus:

Me emme tee asiasta mitään tappelua tai ongelmaa, vaan otamme viereen aina kun pieni sitä pyytää. Luotamme siihen, ettei pyydä enää teininä. Ihanaa meistä vain, kun se siinä vieressä tuhisee tyytyväisenä. <3




tätä minäkin toisaalta olen ajatellut, mutta sitä lankeaa siihen ajatusmalliin että "näin kuuluu olla että jokainen nukkuu omassa sängyssä, omalla paikallaan"

ja miksi on keksinyt sen vasta nyt, yhtäkkiä, kun tähän asti on ollut kovin helppoa lukuunottamatta tuota yöimetystä..



ap

vaan antaisin tytön nukahtaa sänkyyni ja kantaisin nukkumaan mennessäni hänet omaan punkkaansa.

Lapsi ymmärtäisi, että asiassa ei ole mitään ahdistavia pakkoja ja on turvallista nukkua vanhempien sängyssä sekä omassa.

Kun aika kuluu, hän saattaa sitten jo alkaa valita nukahtamispaikakseen oman sängyn...tai sitten ei. Mutta eipä hän nyt varmaan kauheita paina ja pienellä vaivalla saatte hänet kannettua "oikeampaan osoitteeseen".



Herätessään huomaa sitten, että kappas, täällähän minä nukunkin...jne.

lapsen kanssa. Täällä kateellisena ihmettelen ja kaikenlaisia uniin liittyviä taisteluja poikani kanssa käyn. Eli minulla ei siis vinkkejä

Joskus hän ei meinaa nukahtaa omaan sänkyyn, sitten otan hänet hetkeksi syliin ja sanon, että kaikki nukkuu omassa sängyssä, karson samalla niin lempeästi lastani kun voin ja lasken hänet pian takaisin omaan sänkyyn. Se on toistaiseksi riittänyt.

tarve nukkua vanhempiansa läheisyydessä, niin silloin kannatta sitä läheisyyttä antaa, kuitenkin vielä niin pieni. Rakkautta ja hoivaa, sehän se on vanhempien tehtävä. Älä jätä yksin itkemään!

mutta pitääkö tämä tappelu tehdä toisten lasten unien hinnalla?

JA jos alamme taistella vaikkapa tänä yönä, niin miten se käytännössä tapahtuu?

Kyselee uusavuton ap, jonka lapsista kukaan muu ei ole "syyllistynyt" tämänmoiseen käyttäytymiseen

mä en sitä kieltäis.. En ole omiltani kieltänyt.



Pari kk sitten vielä väsytti kun 2v herätti milloin mihinkin aikaan ja viimeistään klo 4-5 tuli meidän väliin....... Nyt 2v2kk nukkuu kuin tukki aamuun asti :)

Me emme tee asiasta mitään tappelua tai ongelmaa, vaan otamme viereen aina kun pieni sitä pyytää. Luotamme siihen, ettei pyydä enää teininä. Ihanaa meistä vain, kun se siinä vieressä tuhisee tyytyväisenä. <3

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat