Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 


Hei!



Kyselen teiltä vanhemmilta ja viisaammilta :) neuvoa. Olemme opettaneet 3,5-vuotiasta itsepäistä poikaamme kuivaksi jo vuoden, ja takapakit toisensa jälkeen jatkuvat. Poika käy reippaasti ja omatoimisesti pissalla potalla, mutta kakkaa joka päivä housuunsa. Haluaa kuulemma kakata vaippaan, ja kun sitä ei ole saatavilla, niin... Joudumme vieläkin laittamaan hänelle vaipan, jos menemme jonnekin, ja kotosalla sitten pesemme kakkapyykkiä. Hermoja kiristää, kun tiedämme, että poika osaisi kyllä jo hoitaa asiansa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Mikä olisi viisas toimintatapa? Pojalla olisi kesä aikaa oppia hoitamaan asiansa, elokuussa hän on menossa uuteen päiväkotiin, jossa on vain isojen ryhmä, eikä siis enää vaippaikäisiä.



Vastauksista kiitollisena...



Kommentit (8)

Meillä taisteltiin saman ongelman kanssa vielä kolmisen kuukautta sitten mutta nyt homma jo sujuu. Parhaaksi keinoksi osoittautui pikkuautolla palkitseminen jokaisen onnistumisen jälkeen; luin vinkin tältä palstalta ja se toimi. Alussa ongelmana oli saada ensimmäinen kikkara pottaan. Siihen vaadittiin sekä palkinnon lupailua että myös painostusta ja komentamista; kun näin että pojalla oli selvästi kakkahätä ja yritti mennä nurkkaan rauhassa kakkaamaan pöksyihinsä, estin aikeet ja patistin potalle. Lisäksi vaipa otettiin päivällä pois ja tehtiin selväksi, että niitä ei enää käytetä. Opettelua hidasti osin se että olin lukenut, että lapsia ei saa näiden asioiden suhteen painostaa. Meillä hienovaraisuus kuitenkin vain pitkitti ongelman jatkumista. Ratkaiseva askel oli määrätietoinen päätös, että nyt jätetään vaipat (raskaan lahjonnan ohella). Olennaista oli myös, että palkinto tuli välittömästi. Kaapissa oli kasa ' kakka-pottaan autoja' joista yhden sai heti, kun kakka oli potassa. Alussa poika puristi vain pienen kikkareen saadakseen auton ja teki loput housuihin mutta kikkareestakin palkittiin; tärkeintä oli luoda yhteys palkinnon ja potallakäynnin välillä. Palkinto tuli alussa myös hyvästä yrityksestä, tärkeintä oli että kakkahädä yllättäessä juoksi potan suuntaan eikä siitä poispäin. Pojan piti myös antaa tehdä kakka pottaan omassa rauhassa. Potalla istuminen ja samalla lukeminen ei tästä syystä toiminut ollenkaan--sitäkin kokeiltiin--vaan toimituksen ajaksi piti hienotunteisesti poistua paikalta tai ainakin katsoa muualle. Alussa poika myös seisoi potan yllä koska oli tottunut tekemään kakan seisovassa asennossa. Potalle istuttaminen ei toiminut vaan pojalle piti monta kertaa, ja melko painokkaasti, selittää että kakan voi myös tehdä seisaaltaan potan päällä. Lisäksi opettelu vaati sen, että tyypilliseen kakkahätäaikaan pysyttiin kotona, noin parin viikon ajan, ja vahdittiin silmäkulmasta milloin poika yritti kipaista sohvan taakse. Sitten vain ohjattiin potan suuntaan ja kuvailtiin samalla kaivureita ja traktoreita ja muita ihanuuksia. Vähitellen onnistumisia alkoi tulla yhä enemmän ja se vahvisti potallakäyntitottumusta. Nämä konsitit--vaippa pois, tiukka seuranta ja välitön palkitseminen--toimivat meillä. Nyt ollaan jo voiton puolella, vaikka palkkiojärjestelmän alasajovaiheessa meinasi tulla takapakkia; kuka sitä nyt saavutetuista eduista luopuisi. Siirryttiin kevyempään herkuilla palkitsemiseen (ja jätettiin jälkiruoat ja muut herkuttelut pois). Lykkyä tykö, kesällä opettelu on sinänsä hyvä aika kun voi kirmata housuitta.

Meillä myös poika oppi kuivaksi vasta 3,5-vuotiaana. Kakka tuli sitkeästi vaippaan ja pissa pottaan. Jotenkin se homma vain lähti etenemään että poika rupes itse käymään potalla ja kakkaamaan sinne, ja lopulta halusi itse jättää vaipan pois. Kaverini neuvoi että kannattaa huuhdelle pylly aina jääkylmällä vedellä kun kakkaa vaippaan. En kyllä itse kokeillut tätä. Ja jiostain syytä nämä pojat ovat vähän hitaampia kuin tytöt. Mutta kyllä se siitä, viimeistään kouluiässä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä ei tämmöistä tultu ajatelleeksikaan, ennen kuin pph sattumalta paljasti. Ei hänellekään tietysti tullut mieleen sanoa, kun oli ehkä niin itsestään selvää. Ihmeteltiin että miten se hoidossa onnistuu pottaankin kakkaaminen, mutta kotona ei vaan tule sinne. Hän sanoi, että hoidossa ei itse istuta siinä vieressä " vahtimassa" tai seurustelemassa tuleeko kakka vai ei, vaan jätetään poika yksin vessaan Aku Ankan kanssa äheltämään. Oltiin ihan ihmeissään, kun kotonakin alkoi onnistua. Kun nyt tarkemmin ajattelee, niin siitähän voi tulla suorituspaineita kun toinen istuu vieressä kyselemässä, tuliko jo, tuliko jo.. Selvää kuin pläkki mutta ei sitä vaan tule kaikkea ajatelleeksi itse :). No, lohdutukseksi voin sanoa, että muuten olemme vasta potalle harjoitteluvaiheessa, ei tietoakaan että sinne osattaisiin aina pyrkiä eli vaippoja vielä käytetään..

Oli muuten päiväkuiva, mutta ei vain suostunut kakkaamaan pottaan. En oikeastaan osaa sanoa mikä olisi hyvä neuvo. Meillä ensimmäinen kakka pottaan tuli vahingossa pissareissun yhteydessä. Vaippoja ei pidetty siksi, että jos oli vaippa niin palasi myös pissaamaan niihin, eikä malttanut lähteä potalle.



Kun kerran onnistui ja siitä kehuttiin kovasti niin homma alkoi luonnistua ihan itsellään. Tosin niitä pötkäleitä pitää asiantuntevasti ihailla vielä puolen vuoden jälkeenkin, mutta parempi sekin.



Täällä on ehdoteltu aiemmin mm. lahjontaa eli kun kakkaa eka kerran niin saa jotain kivaa. Kaverin lapsi alkoi kakkaamaan suklaarusinoilla, kun herkut muuten ei olleet jokapäiväisiä.

Hei,



Ajattelin tulla vauva-lehden palstalle pitkästä pitkästä aikaa etsimään vinkkejä ja neuvoja, ja kuin tilauksesta, joku muukin pohtii tätä samaa asiaa. Valitettavasti minulla ei ole antaa sinulle mitään uusia vinkkejä. Minun poikani on nyt 3v 4kk ja haluaa myös aina vaipan, kun on kakkahätä. Hän tykkää kakata kyykkyasennossa, ei istualleen. Ilman vaippoja on muuten oltu viime kesästä lähtien ja päiväunivaipasta päästiin keväällä. Yövaippa vielä on.



Olen itse miettinyt pääni puhki, miten edistyttäisiin tässä asiassa. Olen jutellut potalle siirtymisestä, mutta perusteluja vaipan haluamiselle ei poikani ole osannut antaa. Muutaman kerran kakka on tullut pottaan kotona (sattumalta pissan yhteydessä!) ja myös perhepäivähoidossa, mutta kehut eivät ole edistäneet asiaa. Kirjankin kanssa olen yrittänyt houkutella viihtymään potalla mutta ei ole tepsinyt. Poika nousee nopeasti ylös ja sanoo, että ei tule. Olen sanonut, että kun kakkaa pottaan, saa yllätyksen. Mutta ei sittenkään!



Mitään suurta ongelmaa ja numeroa en ole halunut asiasta tehdä, ja pakottaminenkaan tuskin tuottaa tulosta. 4,5-vuotiaan tyttöni kanssa nämä potta-asiat menivät luonnostaan ja itsestään, hän oli aina askeleen edellä minua ja yllätti edistykseellään aina minut. Mutta mitä poikani kanssa sitten tekisin, kun tuntuu, että kaikki keinot on käytetty. Hyviä neuvoja kaipaan minäkin. Pitäisiköhän koettaa niitä suklaarusinoita, jos se on jollakin muulla tepsinyt ;)



en osaa ihan takuuvarmaa vinkkiä antaa, mutta meilläkin poika teki viimeisenä kakkojaan vaippaan ja olen kuullut muistakin, jotka ovat ilman vaippaa ja sitten kun kakattaa, pyytävät vaipan jalkaan johon kakan voi sitten tehdä, että ihan erikoinen yksilö poikanne ei liene ole. Kun lapsella on tuon verran jo ikää, voisiko häneltä kysyä, että miksi sitä kakkaa ei voi sinne pottaan tehdä? Sitten voisi asiasta pojan kanssa jutella muutoinkin jutella. Tuntuuko se kakan tekeminen jotenkin ikävältä, vai tarvitaanko siihen joku erityinen rauhallinen soppi kotona vai mikä on se syy, jos siihen sellainen on. Muistelen joskus lukeneeni, että erityisesti pojilla kakan pakertaminen tuntuisi olikohan pippelissä vai kiveksissä vai molemmissa ja sai aikaan tunteen, että jotain muutakin kuin vain kakka putoaisi tai jotain. Tällaisella pelolla perusteltiin lapsen haluttomuutta pottahommiin. Tiedä sitten häntä, mutta joku on tällaistakin ajatellut ja oli siinä muistaakseni jotain anatomia/fysiologia pohdintaa liitteenä, jota en muista. Sitten on kai se positiivinen tunne toiminnasta, mutta tiedän itse miten positiivinen sitä jaksaa aina olla, kun juuri on käynyt lapsi potalla pissillä ja kohta on kakat housuissa ja pitkin kinttuja ja ehkä lattiallakin.. Että tsemppiä ja toivotaan kesän auttavan.


Meilläkin alussa " taisteltiin" tuon kakkaamisen kanssa... Yritettiin lahjontaa ja vaikka mitä, että poika olisi tehnyt kakkansa pottaan. Ei auttanut, vaan aina vaan nousi pois ja sanoi ei ole hätä. Sitten keksittiin sama kuin edellisessä pph oli tehyt. Eli annettiin pojalle joku kiva kirja mukaan, ja vietiin potalle. Sitten sanoin vaan että istu siinä rauhassa ja lueskele kirjaa vähän aikaa. Ja avot! kuin huomaamatta kakka tuli tehtyä samalla pottaan. Nykyisin poika menee omatoimisesti itse kakalle, ja käy hakemassa omasta huoneestaan kirjan, tai ottaa sen vessan lattialta, jossa niitä vino pino valmiina... :) Ja pistää oven kiinni, ja sanoo mennessään: minä teen rauhassa kakan! :) Näköjään ihan pikkuisetkin haluaa tehdä ison hädän ihan rauhassa.. :) Kokeile kirjan kanssa, saattaa hyvinkin onnistua, varsinkin jos kirja on mieluinen ja sitä jaksaa tutkia! :)

Poika nyt siis 2,5kk.

Asia erikseen onkin sitten pissaaminen... Se ei tahdo onnistua millään. Ei halua tehdä sitä pottaan, eikä pönttöön... Ja ollaan sen takia jouduttu välillä käyttämään päivälläkin vaippaa (mitä ei myöskään halua pitä, vaan repii sen pois päältään melkein heti), kun hän vaan panttaa ja panttaa sitä, eikä suostu menemään pissalle vaikka pikkuhousut on jo ihan märät.. Kakan tekee kyllä hienosti, mutta pissaa ei... Ulkona puun juurelle tekee kyllä pissan mukisematta, mutta sisällä, ei puhettakaan. Onkohan vaan ihan vedätystä...?





Tajusin itsekin nyt viestejä lukiessani, että minäkin olen sortunut tuohon ykkösluokan virheeseen: eli jäänyt odottelemaan potan viereen. Nyt valaistuneena aion kokeilla päättäväisesti ja lipsumatta seuraavaa linjaa neuvojenne mukaisesti. Pohjustan suunnan muutoksen ensin sanallisesti ja sitten seuraavalla kerralla poika potalle kirjan kanssa ja aivan omassa rauhassa!!! Ja jos tuolla konstilla ei lähde muutamiin päiviin sujumaan, täytyy ottaa varasuunnitelmaksi tuo " kakka-pottaan auto" . Se luulisi jo motivoivan! Kallista touhua tuo lahjominen, mutta jos sillä pääsee alkuun, niiin on se sen väärti.



Kiitos hyvistä neuvoistanne ja tsemppiä teille muillekin, jotka saman asian kanssa hääräävät!



Mukavaa kesän jatkoa!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat