Vierailija

Parikymppiseksi olin täysi sohvaperuna. Sitten aloin kävelylenkit, hankin kotiin stepperin ja olen jumpannut videoitten mukana. Näin siis viimeiset pari vuotta.



Viime aikoina mulle on tullut outo mielihalu lähteä JUOKSUlenkille. Mutta en saa lähdettyä, en sitten millään! En osaa kuvitella itseäni mitenkään juoksemaan tuonne pitkin teitä! En siis, vaikka mieli tekisi.



Tämä on ihan naurettavaa! Ei muuta kun kengät jalkaan ja menoksi! Mutta siirrän aina huomiseen ja sitten on sateinen ilma ja taas voi siirtää huomiseen, jolloin tulikin se hyvä leffa telkkarista ja katsotaan taas sitten huomenna...



Mistä pirusta tämä psyykkinen este tulee? Yleensä olen aikaansaava ihminen, enkä mikään jossittelija.



Mikä on teidän diagnoosinne omituisesta ongelmastani + tietysti neuvot ja vinkit & asiaan kuuluvat haukut, kiitos! :)

Kommentit (16)

Tarpeeksi hidas vauhti (vaikka max. kävelyvauhtia hölkäten alkuun), niin jaksaa pitkään. Ja otat tavaksi käydä lenkillä vaikka joka toinen päivä - satoi tai paistoi. Ei tekosyitä. JA aina vaikka 45min. kerrallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pitäisi varmaan ensin hurauttaa autolla paremmille lenkkipoluille :)



Millaiset juoksukengät olisi hyvät kovalle alustalle? Jos ostan vähistä rahoistani kalliit juoksupopot, niin sitten olisi kai pakko lähteä niitä testaamaan :)



ap

Ajatteletko, että joku näkee ja nauraa?



Älä turhaan. Oikeasti lenkkipoluilla on niin hurjasti kaikenlaisia lyllertäjiä, että sinä et takuulla pistä kenenkään silmään. Olethan sinä jo kävelylenkkejä harrastanutkin, joten eikun lisäät siihen sekaan lyhyitä pyrähdyksiä ja siitä se alkaa.



Itse neuvoisin ostamaan sykemittarin. Se on tosi hyvä apu, kun aloitat uuden kuntoilumuodon. Kun pidät ainakin alkuvaiheessa sykkeen alueella 120-160, et rehki heti alussa niin rajusti, että lihakset menevät maitohapoille ja kuntoilu alkaa tympäistä.



Lenkkikaverin hommaaminen auttaa myös kummasti: et pysty laistamaan ja jäämään kotiin yhtä herkästi, kun joku toinen tulee kanssasi juoksemaan. Lisäksi se, että jutustelee jonkun kanssa auttaa pitämään rasituksen aisoissa ja sopivantasoisena (liian hengästyneenä ei pysty puhumaan ja hillitsee juoksutahtia ihan luonnostaan).



Tsemppiä, juokseminen on hiton mukavaa ja sitä voi harrastaa koska vain.

En voi olla satavarma että juuri minulle, mutta kyllä ne silleen kattoivat, että minulle nauroivat :( Vei ainakin minulta juoksuhalut yleisillä paikoilla. Auto pitäis hommata, että pääsisi johonkin korpeen juoksemaan yksin.



Vierailija:

Lainaus:


Itse ainakin katson aina ihaillen pyöreämpiä ihmisiä, jotka ovat lenkillä tai muuten urheilevat.




ja ensiksi juokset pieniä pätkiä kävelyn lomassa, vaikka jossain rauhallisella tieosuudella missä ei paljon vastaantulijoita. Ja aloita juokseminen hölkäten. Siitä se lähtee.

Kunnon juoksukengät tukevat juuri sinun jalkaasi. Kengän valintaan vaikuttaa mm. se, millainen jalkasi pronaatio on. Samoin juoksualusta vaikuttaa valintaan.



Täällä on yleistä informaatiota:



http: //www. intersport. fi/channels/default/index/NewPage_41/NewPage_4/NewPage. html

Olin aivan samanlainen kuin ap, sitten lopulta rohkaistuin ja lähdin juoksemaan. Tiedän että olin varmasti ihan koominen näky, kun siellä läskeineni menin, mutta ihan liikaa oli pari vastaantulijaa, jotka katsoivat minua ja nauroivat!



Anteeksi ap, ei varmasti auta sinua yhtään tämä, mutta pakko oli kertoa :(

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat