Vierailija

Hui, kamalan julmalta kuulostava kysymys, mutta niinpä...

Kommentit (15)

kolmevuotiasta kannattaa kehua aina kun siihen on hiukankin aihetta, korostaa sitä miten iso ja taitava hän on, antaa hänen suorittaa kaikkia mahdollisia pikku askareita... ylipäänsä antaa mahdollisimman paljon positiivista huomiota. Sekä sylitellä paljon ja muistuttaa lasta siitä kuinka rakas hän on äidille ja isälle.



T: 7

Selittää, miten onnekas vauva on, kun hänellä on noin kiva sisko/veli? Ottaa isomman lapsen mukaan vauvanhoitoon kaikin mahdollisin tavoin (meillä kaksivuotias haki uutta vaippaa ja sai valita mieluisen vaipan Pampersien kuvioiden joukosta, vei likaista vaippaa roskikseen, oli aina äidin apuna valitsemassa vauvalle vaatteet, haki harsoa, antoi tuttia, auttoi heijaamaan vaunuja, toi talkkia ja pumpulipuikkoja, jne)? Pitää häntä paljon sylissä, leikkiä hänen kanssaan, kun vauva nukkuu tai on muuten rauhallinen? Kehua häntä hirmusti, ja kertoa että hän on äidille ja isille tosi rakas, eka enkeli (jos siis on esikoinen)? Jutella siitä, miten kivaa on kun on vauva talossa, koska vauva kasvaa ja siitä saa leikkikaverin? Kertoa, miten kovasti vauva rakastaa ja ihailee isosiskoa/veikkaa? Jutella siitä, miten hieno juttu se on, kun lapsesta on tullut isosisko/veli?



Meillä tehtiin näin, eikä esikoinen koskaan yrittänyt vahingoittaa vauvaa, tai osoittanut muutenkaan mustasukkaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toi mustasukkaisuuskaan ei kestä loputtomiin, vaikka nyt siltä tuntuukin. Se laantuu kyllä, eikä siitä pääse kasvamaan elinikäistä sisarkateutta kun lapsi voi myös turvallisesti osoittaa vanhemmilleen että on mustasukkainen.



Jos noi jäähyjutut ei tunnu millään auttavan, voisi vielä kokeilla " herra harmia" . Herra Harmi on joku ison lapsen lelu, joku oikein ruma ja inhottava, joka (siis se lelu) saa ihan luvan kanssa tehdä jotain pahaa jollekin vauvan lelulle. Meillä kolmevuotias poika omisti leikkirobotin, joka löi ja potki pikkusiskon ensipupua... yllytin pahaa herra harmia hyppimään vielä vähän enemmän pupun päällä, kun se pupu oli niin hölmö... Tämä voi kuulostaa tosi hörhöltä jutulta, mutta kyseessä on siis tämmöinen psykologinen temppu (tunteiden siirto) jolloin lapsi voi siirtää ne mustasukkaisuuden tunteet itsensä ulkopuolelle ja käsitellä niitä turvallisesti leikissä. Siinä on hyvä vanhemman olla mukana ohjaamassa hiukan leikkiä kysymyksillä. Vaikkapa " miksi herra harmi ei tykkää pupusta?" tai " onkohan herra harmi vihainen pupulle?" tai jotain mikä sopii lapsen esiin tuomiin juttuihin. Tätä leikkiä kannattaa kuunnella aika herkällä korvalla, sillä siinä lapsi monesti tuo esiin juuri niitä suurimpia pelkojaan ja huolenaiheitaan joita vauvaan liittyy.



Onnea yritykseen!



T: 7

ja järjestetty ekstrakivoja juttuja hänelle ja kehujakaan ei meillä säästellä... On siis tosi innokkaasti apuna hakemassa ja viemässä vaippaa yms... mutta sit aina välillä joku alkukantainen juttu puskee esiin ja vauvaa viedään..



ap



ps. kiitos muuten kaikille vastanneille

Vaikeaahan se käytännössä on. Noissa tilanteissa kannattaa huomio kiinnittää vauvaan ja siten näyttää esikoiselle, ettei hän saa huomiota satuttamalla pienempäänsä. Sen sijaan huomiota on hyvä antaa kaikesta positiivisesta.



Jos nämä konstit eivät riitä, niin yksi myönteinen tapa on selittää lapselle, että vauvaan sattuu ja satuttaminen on ehdottomasti kiellettyä. Lasta voi vaikka pyytää mottaamaan itseään, niin tietää miltä se tuntuu. Varsinaisena rangaistuksena käyttäisin jäähyä - siis että isompi eristetään hetkeksi vaikka jollekin tuolille istumaan.

lasta sylissä pitäen vakavan sävyinen keskustelu siitä miten toiseen sattuu. Lopuksi otetaan lasta poskista kiinni ja katsotaan silmiin ja sanotaan tiukasti että " noin ei saa tehdä ENÄÄ IKINÄ, ymmärrätkö?" Ja sitten katsotaan lasta silmiin niin kauan kunnes a: tulee itku (lapselta) tai b: lapsi vastaa ymmärtäneensä tai c: kunnes lasta alkaa hävettää ja yrittää katsella muualle. Jos tapahtuu vaihtoehto c, aloitetaan keskustelu alusta. Meillä riitti näin toimien kaksi kertaa, vauvan " rääkkääminen" loppui siihen.

sitten se itsepäinen kolmevuotias vaatii noin kolminkertaisen määrän jäähyjä ja sitkeyttä siihen että sinne viedään aina uudelleen. Ja noin kuusinkertaisen määrän syliä ja hellyyttä. Ja ehkä vähän ulkopuolistakin apua (mummit ja vaarit, kummit tms.) jotka antavat lapselle paljon ekstrahuomiota. Ja aina vaan sitä sitkeyttä...

T: 7

- helpompaa nyt, kun vauva kasvaa ja viihtyy jo lattialla jonkun aikaa. Lisäksi aina kun esikoinen tekee ' väärin' , niin kerrataan, miten vauvaa käsitellään ' oikein' eli silitetään varovasti.

Lapsi on jääräpäinen. Vei itse lelunsa pois. Heitti roskiin muitakin leluja kirkkain silmin rangaistuksekseen. Jäähypenkki oli hänelle vain kivaa huomiota.



Hoidin lapsia kotona. Esikoinen oli vaikea. Nyt on 10 v. ja todella jääräpäinen edelleen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat