Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

kysynpähän vain miksi tuollaiset pöljäkkeet edes lisääntyvät???

Miten kukaan voi edes haluta olla erossa vastasyntyneestään yön ajan??

Sivut

Kommentit (49)

se on KAUKANA normaalista!!!

Puolustelkaa vaan, minusta se on kamalaa...

jos ei pysty olemaan ns. lapsivuodeaikaa kotona, on parempi kun ei tee lapsia ollenkaan.

kasvakaa ensin aikuiseksi ja tehkää lapset sitten vasta.



(ja en tiedäkään miksi ap:n tarkoittama äiti vie lapsensa hoitoon.. tilanne voi olla jotain ihan muuta. mutta minä puhun nyt viihteestä)

Mitäpä jos synnytys on ollut erityisen rankka tms?

Tässäpä minun tarina:

Synnytys oli pitkä ja rankka. Verenhukka oli niin suuri, ettei taju pysynyt yli viikkoon kun nousi ylös. Sitten satunnaisesti alkoi pystymään jo liikkumaan. Väsytti kuitenkin koko ajan. Ja lapsi huusi melkein tauotta (mikään muu kuin kantelu ei auttanut)

Tyttö oli n 3vko kun taju lähti lapsen ollessa sylissä. Minulle NAUVOLASSA annettiin neuvo nukkua yksi yö, on turvallisinta kaikille. Tyttö meni äitini luokse yöksi ja heti aamulla haimme tytön kotiin.

Eipä ollut vaihtoehtoja kun en pystynyt nukkumaan samassa asunnossa lapsen kanssa heräämättä joka älinään..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinun lapsesi joutuisi kuukaudeksi keskoskaappiin niin tarkoittaako se sitten sitä että sinun ja vauvasi suhde on menetetty ja vauva kärsii siitä ettet sinä hoida sitä koko aikaa? Vauva voi kiintyä ihan keneentahansa ihmiseen syntymän jälkeen ja voisin sanoa että vauvat joilla on kaksi hyvin läheistä ihmistä ovat paljon " rikkaampia" kun ne joilla ei ole kun äiti.

Vierailija:

Lainaus:


Sinun lapsesi joutuisi kuukaudeksi keskoskaappiin niin tarkoittaako se sitten sitä että sinun ja vauvasi suhde on menetetty ja vauva kärsii siitä ettet sinä hoida sitä koko aikaa? Vauva voi kiintyä ihan keneentahansa ihmiseen syntymän jälkeen ja voisin sanoa että vauvat joilla on kaksi hyvin läheistä ihmistä ovat paljon " rikkaampia" kun ne joilla ei ole kun äiti.




Vauvalla ei ole kuin yksi tärkein kiintymyssuhde. Yleensä se on juuri äiti. Jos isä on lähes yhtä paljon läsnä vauvan elämässä (ilmeisesti työtön kun kotona ehtii olla), voi heidän suhteensa olla lähes yhtä tiivis. Tämä on kuitenkin käytännön seikkojen takia hyvin harvinaista. Tuon vauvapalstalle kirjoitelleen mummo tuskin on vauvan elämässä ollut yhtä tiiviisti kuin äiti tai edes isä.



Ei meilläkään ole vauvoilla ollut " kuin äiti" , kyllä heilläkin on isä ollut mukana läheisesti aina. Silti äiti on vauvaiässä ollut ehdottomasti se tärkein hoitaja, ja isän merkitys on kasvanut vasta myöhemmin. Vasta muutaman vuoden iässä lapsi todella osaa kokea rikkautena sen, että hänellä on laajempikin piiri läheisiä (mummot, tädit jne,). Kyllä ne omat vanhemmat, etenkin äiti, ovat vauvaiässä ne mihin vauva elämänsä perustaa ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Uskon että lapsesta tulee täysijärkinen jos vanhemmat eivät ole mitään kireäpipoisia eivätkä ota stressiä ihan joka asiasta.



Vauva ei kuole siihen että äiti on poissa yhden yön, kysykää keltä tahansa asiantuntijalta. Se jos äiti on jatkuvasti poissa voi aiheuttaa vauvassa jotain eroahdistusta, mutta jos puhutaan siitä että äiti on ensimmäisen vuoden aikana muutamia kertoja erossa lapsesta niin hitto vie eikai se nyt merkitse yhtään mitään! Ja kyllä nykyään suositellaan sitä että myös isä hoitaa ja ruokkii vauvaa. Meillä se tehtiin niin että lypsin maitoa ja mies syötti pullosta sitä vauvalle, minä myös imetin. Näin me molemmat osallistuimme vauvan ruokintaan ja hoitoon. Kaikki lapset ovat ihailtavan läheisiä isänsä kanssa ja se on vain ja ainoastaan rikkaus. Isä nukkui ensimmäisen viikon vauva kainalossa ja minusta se oli ainoastaan ihana asia että vauvalla oli kaksi hyvin läheistä vanhempaa.

Vierailija:

Lainaus:




Mites nämä vauvat jotka joutuvat jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen, heitä hoitaa vuorokaudessa n. 6 ihmistä jos äiti makaa esim. sektion jälkeen kykenemättömänä hoitamaan vauvaansa. Meillä kaksoset jäivät kuukaudeksi sairaalaan ja heitä hoiti monet monet hoitajat ihan alusta asti kun en minä voinut kuukautta sairaalassa maata enkä esim. öisin olla sairaalassa heitä hoitamassa. Väitättekö että lapseni siitä jotenkin kärsi ja kertokaahan miten se näkyy nyt heissä! Mitä oireita tästä kaameasta traumasta heillä on jäänyt niin alan kyttämään että miten he kärsivät tuosta!!! Vauvojen perusturvallisuudesta pidettiin koko ajan huolta he eivät todellakaan kärsineet mitenkään siitä etten minä koko ajan ollut ainut ihminen joka niitä hoiti.




Ja aina on tultu siihen tulokseen, että varhainen sairaalahoito valitettavasti jättää jälkensä. Joskus on vain valittava pienempi paha ja kannettava seuraukset vauvojen hylkäämiskokemuksesta, parempi sekin kuin ilman hoitoa kuollut vauva.

No mutta sovitaan nyt niin että minun lapseni ovat täysiä sekopäitä koska heillä oli läheinen suhde niin äitiin kun isäänkin vauvoina ja heitä hoidimme 50/50 ei yhtään sen enempää eikä vähempää! ;)

Vierailija:

Lainaus:


Mulla on oikeus mielipiteeseeni kuten muillakin ja minusta se on erittäin huolestuttavaa ja epänormaalia että äiti haluaa ja kykenee olemaan vastasyntyneestään erossa jo niin että yökylään on vietävä.



ap




Raskauden taustat voivat vaikuttaa siihen, miten äiti suhtautuu vauvaansa.

Omaani INHOSIN lähes puoli vuotta. Lapsi olikin yöhoidossa ensimmäisen kerran 1,5kk:n iässä.

Neuvolassa (ja muistaakseni jopa äitiyspakkauksessa tulleessa oppaassa) puhuttiin, että on ihan normaalia olla välinpitämätön, jopa inhota lastaan heti synnytyksen jälkeen. Se voi korreloida lievään synnytysmasennukseen, raskauden taustoihin, omiin odotuksiin lapsista ym.

Nykyään minulle lapsen (3v.) hoitoon laittaminen on vaikeampaa kuin tuolloin vauvaiässä. Suhtaudun lapseen niin paljon erilailla kuin silloin aikanaan.

Jos menojalkaa vipattaa niin paljon että muutamaa viikkoa ei vauvan kanssa viihdytä. Eikähän seuraava kerta tule jo kahden viikon päästä.

Naulan kantaan. Isä on yhtä tärkeä kuin äiti. Omassa perhepiirissä tapaus, jossa sukulaismieheni vaimo kuoli vauvan ollsessa 2 viikkoa vanha.. Eli arvatte varmaan että isä on silloinkin ollut enemmän kuin tärkeä.

ette kai te tosissanne sano, että lapsi jää isän HOITOON?

Siis herranjumala, mielestäni on täysin selvää, että isä on yhtä tasavertainen vanhempi kuin äitinkin. Kun lapsi on isänsä kanssa sanon, että on isän kanssa, en sano, että os isillä hoidossa :)

Vanhemmuus on yhteinen juttu, alusta asti! Hoitoon jättäminen mielestäni meinaa isovanhempia, tätejä yms, mutta EI isää...

Mielestäny on isyyden alaspolkemista sanoa, että on isällä hoidossa. Varmaan aika kivalta isästä tuntuu kun äiti " uskaltaa" jättää isälle lapsen esim 6kk ekaa kertaa. Antakaa niiden miehien olla alusta asti mukana, se on heidänkin oikeus ja myös heidän lapsensa!



(ja nro 11, en tarkoita sinua tässä asiassa, tuli vain viestistäsi mieleen moinen :)

Vierailija:

Lainaus:


se on KAUKANA normaalista!!!

Puolustelkaa vaan, minusta se on kamalaa...

jos ei pysty olemaan ns. lapsivuodeaikaa kotona, on parempi kun ei tee lapsia ollenkaan.

kasvakaa ensin aikuiseksi ja tehkää lapset sitten vasta.



(ja en tiedäkään miksi ap:n tarkoittama äiti vie lapsensa hoitoon.. tilanne voi olla jotain ihan muuta. mutta minä puhun nyt viihteestä)




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat