Vierailija

Kommentit (16)

Minulla on neljä kummilasta, joista kahdesta en tykkää ollenkaan. Toinen itseään täynnä oleva varhaisteini, joka kuvittelee olevansa maailman napa. Toinen ujoakin ujompi ekaluokkalainen, jonka en kai koskaan ole kuullut puhuvan. Rasittavia tapauksia molemmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja mulla on erittäin vaikeaa pitää hänestä! Poika ei leiki: reuhaa, metelöi ja kiljuu meidän ollesas kylässä tai hänen ollessa meillä " leikkimässä" tyttöni kanssa. Poika ei katso silmiin, on epäkohtelias ja röyhkeä, omii kaikki lelut itselleen, lyö, nipistelee ja komentelee leikkikavereita ja vanhmepiaan mennen tullen.



Poika oli meillä hoidossa yhden päivän ja oikein etsimällä etsin hänestä edes jotain piirrettä, josta voisin hänestä pitää mutta ei löytynyt. Tämä on erittäin rasittavaa!!



Apua?

Miten aikuinen suvaitsevainen ihminen edes sanoo yhdestäkään lapsesta, että ei pidä hänestä. Jokseenkin outoa. Lapsia on niin erilaisia. Minulle ei vielä ole tullut yhtään lasta vastaan josta voisin sanoa niin jyrkästi että en pidä hänestä.

...teen juuri kovasti töitä sen asian kanssa, että en saa kostaa lapsille vanhempiensa kädettömyyttä vaan minun on oltava kummipoikieni tukena ja välitettävä heistä. En ole siis ap.

enemmänkin kuin tykkäämistä. Tukena oleminenkin tuottaa suoranaista pahoinvointia kun en todellakaan löydä tästä lapsesta mitään postitiivistä.



Kummilapsia on meilläkin useita ja muiden kummilasten kanssa välittäminen on ihan toista luokkaa. Tämänkin pojan kanssa olemme tehneet paljon yhdessä, mutta ilman iloa yhdessä olemisesta. Rankaa tekstiä ja todellakin toivon että pääsen tämän inhotuksen yli!



Ap

Osa lapsista on kivoja, osa ei. Osa aikuisista on kivoja, osa ei. Mikä tässä on niin ihmeellistä? Toisten kanssa sitä on samalla aallonpituudella, toisten kanssa ei yhtään.



Aikuisuutta on mielestäni se, että hoitaa kummin velvollisuudet, on lasta kohtaan kiva ja kiinnostunut hänen asioistaan. Pitää ei tarvitse eikä se pitäminen väkisin tulekaan.

En minä ole edes miettinyt, tykkäänkö kummilapsistani vaiko en. Hoidan kummina kuitenkin tehtäväni ja tarjoan tukeani. Muistan synttäreillä ja jouluna.



Nyt jos alkaa oikein miettimään, niin tykkään oikeasti vain yhdestä kummilapsestani, ja minulla on niitä kaikkiaan 5...

Minulla/meillä on 4-vuotias kummipoika, joka saa kaiken minkä haluaa. Vanhemmat ostavat jopa luotolla hänelle leluja, koska pojan pitää saada kaikki jonkun sarjan autot. Hän saa syödä vapaasti kaikenlaisia herkkuja ja valittaa kylässä, jos tarjolla ei ole jotain tiettyä suklaakeksiä. Hän ei halua muiden lasten leikkivän leluillaan, komentelee äitiään esim. vaihtamaan paikkaa sohvalla ja äitihän suostuu... Hän yrittää komentaa muitakin aikuisia ja sanoo kovaan ääneen epäkohteliaita kommentteja ja äidin mielestä se on vain herttaista.

Yritän ajatella, ettei ole pojan vika, että vanhemmat haluavat olla ns. kivoja vanhempia ja ovat luoneet pojastaan pomottelevan marisijan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat