Seuraa 

Hei, meillä on ottolapsi (14v.) jolla on alkoholistiperheen tausta, äiti ja isä kuolivat (syynä alkoholi). Nyt meillä mieheni kanssa on pulma, mieheni perheessä ei ole alkoholisteja ja minun perheessäni oli (mm.äiti, isä ja sisko).. Mieheni on sitä mieltä että jos 14vuotias tahtoo maistaa alkoholia hän saa maistaa sitä kotona, tänään tarjosi tytölle punaviiniä kun hän sitä pyysi, minä meinasin tipahtaa tuolilta kun tyttö kysyi (illallisella meillä oli lasilliset punaviiniä pöydässä) " entäs minulle punaviiniä, en ole koskaan maistanut" .. minusta tuntui tosi pahalta, enkä halunnut että hän maistaa ja mieheni heti tarjosi hänelle.. Hän kun on sitä mieltä että hänestä ei tullut alkoholistia koska hänelle annettiin maistaa alkoholia vapaasti kotona eikä hän tykännyt siitä eikä halunnut jatkaa maisteluja muualla.. Hmm.. ei mee läpi tämä teoria minulle.. MInusta hänelle ei pitäisi vapaaehtoisesti vielä tarjota alkoholia jos hän sitä haluaa maistaa, ehkä parin vuoden päästä voisi harkita..

Mitä olette mieltä? Ollaan pattitilanteessa mieheni kanssa ja varmasti kovat keskustelut ovat vielä edessä.. Vinkkejä ja neuvoja kaivataan , kiitos! Mukavaa viikonloppua kaikille..

Kommentit (10)

parhaiten nuorten alkoholin käyttöä vähentää kodin tiukka suhtautuminen alkoholiin. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kotona maistatuteta, koska alkoholi on kielletty alaikäisiltä.



Valitettavasti en osaa suoralta kädeltä nimetä yhtään tutkimusta. Haulla varmaan löytyisi. Tehty ihan viime vuosina useitakin.

tulisi ilman muuta noudattaa lakia. Varmasti tiedät, mitä laki sanoo alkoholin tarjoamisesta 14-vuotiaalle.

Alkoholijuomat voivat kuitenkin olla aivan luonnollinen osa elämää. Jos haluaa nauttia vaikkapa pari lasia viiniä, ei sitä tulisikaan juoda piilossa. Mutta lapselle on tehtävä selväksi, että hän saa kyllä aikanaan maistaa alkoholipitoisia juomia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

14-vuotiaalle voi antaa maistiaiseksi tipan viiniä. Mutta toki kukin toimii omassa perheessään parhaaksi katsomallaan tavalla. Halusin vaan kertoa oman mielipiteeni ;)



Itsekin olen alkoholisti-isän tytär. Vanhempani kylläkin erosivat aika nopeasti isäni alkoholismin myötä, joten en paria vuotta kauempaa (olin n.11-13v) joutunut katselemaan sitä touhua kotonani. Toki isäni alkoholismi vaikutti elämääni eron jälkeenkin ja vaikuttaa osin yhä edelleen. Oma suhteeni alkoholiin on kuitenkin normaali. Käytän, mutta en päivittäin, viikottain enkä välttämättä edes joka kuukausi. Lapsen (nyt 2v) nähden meillä voi juoda pullon siideriä tai vähän viiniä. Tätä ei kuitenkaan juurikaan tapahdu, sillä usein se saunasiiderikin tulee avattua vasta lapsen mentyä nukkumaan. Miehen (hän on " ehjästä" perheestä) suhde alkoholiin on samanlainen kuin itsellä, joten aiheesta ei ole tarvinnut koskaan vääntää suuntaan eikä toiseen.



Itse olen seiskaluokalla maistellut alkoholia bileissä, mutta eihän tuo onneksi maistunut. 15-vuotiaana olen alkanut käydä baarissa ja alkoholi oli mukana kuvioissa. Samoin kavereillani. Suhde äitiini on ollut avoin ja luottamus on aina pelannut. Äitini antoi aina luvan mennä bileisiin ja jopa laivalle kavereiden kanssa, mutta aina piti osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, joten ei siinä sopinut töppäillä.



Omiin lapsiini haluaisin samanlaisen suhteen kuin minulla ja äidilläni oli. Joillakuilla kavereilla vanhemmat ovat kieltäneet kaikki bileet ym. ennen täysi-ikäisyyttä enkä kyllä kadehdi heidän keskinäisiä suhteitaan. Eli en usko ehdottomaan eihin.



Oma veljeni kieltäytyi omasta tahdostaan (ja isämme huonon esimerkin takia) alkoholista täysin yli 2-kymppiseksi asti. Sitten tapahtui jotain ja hänessä on valitettavasti nykyään havaittavissa alkoholistin merkkejä.



Jos jotain hyvää voi sanoa seuranneen isäni alkoholismista, niin se on se, että tiedän mitä en koskaan halua omaan perheeseeni. Oma alkoholinkäyttö on varmasti tarkemmassa syynissä, kuin sellaisella, joka ei ole alkoholismin kanssa joutunut tekemisiin lähipiirissään.



Toivottavasti löydätte miehenne kanssa asiaan yhteisen sävelen! :)

Jos nuori tosiaan haluaa maistaa (tietääkseen miltä vanhempien juoma viini maistuu), voihan lasin pohjalle kaataa ihan pienen tipan. Jos kuitenkin epäilette, että nuori haluaa maistaa voidakseen sitten kehua sillä kavereille, tai totuttautua viinin makuun pystyäkseen juomaan sitä enemmän, voitte toki evätä maistamisenkin. Itse kuitenkin antaisin 14-vuotiaan maistaa. Ei kuitenkaan missään nimessä koko lasillista, eikä edes puolikasta! Mielestäni vasta lukioikäiselle voisi antaa yli puoli lasillista maistettavaksi.


meillä on tehty niin että lapset saavat halutessaan maistaa alkoholia PIKKULUSIKALLA, mutta lasiin sitä ei heille kaadeta eli he eivät saa JUODA sitä. Me päädyimme tähän jonkinlaisena " kompromissina" eli toisaalta halusimme että alkoholiin ei liittyisi mitään mystistä ja salaperäistä vaan että saisivat tietää miltä se maistuu (=pahalta) mutta toisaalta että lapset eivät varsinaisesti kuitenkaan saisi alkoholia juoda...



Minusta asia on harvinaisen yksiselitteinen siltä kannalta että Suomen laki kieltää alkoholin tarjoamisen alle 18-vuotiaalle ja minusta sen pitää olla riittävä peruste lapselle, en minä muitakaan lakeja riko lapseni halujen tai vaatimusten tähden. Laki tekee asian helpoksi selittää lapselle, asiaa on vaikea kyseenalaistaa.



Olen itsekin alkoholistiperheestä. Meillä ei kotona koskaan annettu alkoholia lapsille, mutta vanhemmat käyttivät sitäkin enemmän. Mieheni taas on absolutistiperheestä. Nykyisellään meillä käytetään alkoholia kotona äärimmäisen harvoin, muutama kerta vuodessa se lasi viiniä tai korkeintaan yksi viinipullo puoliksi (silloin yleensä lasten nukkumaanmenon jälkeen). Lisäksi tietysti tulee joskus työhön liittyvissä tilaisuuksissa nautittua alkoholia, mutta sitä lapset eivät näe.

Nipolle vielä sen verran, että minun nähdäkseni siteeraamamme artikkelit eivät ole ristiriidassa keskenään. En minäkään tietenkään kuvittele, että kasvatusvastuun laiminlyönnillä tai vanhempien omilla päihdeongelmilla olisi vähäisempi merkitys nuoren päihdeongelmien syntymiseen kuin sillä, että muuten kohtalaisen kunnolliset vanhemmat antavat nuoren maistaa viinilasistaan ruokapöydässä. Totta kai nuo siteeraamasi artikkelit varmasti pitävät paikkansa, ja edustavat sen kaltaista tutkimusta, jota tästä aiheesta on enemmän ja pidempään tehty.



Muistan kuitenkin itse yllättyneeni aikanaan tutkimuksista lukiessani siitä, että maistattamisellakin ylipäänsä on merkitystä. Kuvittelin, ettei pienen maistamisen salliminen mitenkään voi antaa lapselle signaalia siitä, että alkoholin runsas kuluttaminen on ok. Yhteys on kuitenkin tutkimuksissa löydetty.



Minusta hyvä vanhemmuus ei välttämättä sisällä alkoholin antamista alaikäiselle. Keskusteluyhteys voi hyvin tarkoittaa sitäkin, että selittää lapselle, että koska Suomessa on laki, jolla lapsia suojellaan muun muassa alkoholin vaaroilta, niin alaikäiselle ei anneta alkoholia kotona eikä hänen ole syytä sitä käyttää muuallakaan. Ja tietysti tähdentää, ettei aikuisenakaan tarvitse juoda humaltuakseen, vaikka muut sitä harrastaisivatkin. Kriittisyyttä päihteitä kohtaan käsiteltiin jossain sinunkin siteeraamassasi artikkelissa. Etenkin perheessä, jossa ennestään on lapsille tarjolla vääränlaista mallia alkoholinkäytössä (kuten alkuperäisellä kirjoittajalla alkoholisteja perheessä), päihdekriittisyyttä kannattaa käsitellä keskusteluissa.






Käsittääkseni on aika lailla eri asia suhtaudutaanko kotona sallivasti HUMALAHAKUISEEN juomiseen, siis siihen että lapsi ryyppää kavereiden kanssa bileissä, juo kadulla tai vaikka kotonakin ryyppäysmielessä vanhempien kanssa jotka humaltuvat ja erityisesti jos vanhemmat vielä ostavat viinakset lapselle kuin jos kotona annetaan aikuisten valvovan silmän alla lapselle esimerkiksi ruokajuomana puoli lasillista - lasillinen viiniä ja jos myöskin vanhempien juominen jää sivistyneelle ruokajuomatasolle ilman humalahakuista esimerkkiä.



Suomessa valitettavan usein unohdetaan nämä kaksi täysin toisistaan poikkeavaa suhtautumistapaa jopa " tutkimuksissa" . (Oletteko koskaan nähneet tutkimuskuponkia jossa kysyttäisiin MITEN JA MILLOIN juot alkoholia? Minä en, niissä kysytään aina vain kuinka paljon juot. Toisaalta on toki totta että valtaosa alkoholisteistakin on sitä mieltä että juo sivistyneesti ja kohtuullisesti...) Monesti suomalaisten omakin suhtautuminen alkoholiin on tällaista kaksijakoista: joko juot, mikä tarkoittaa perseet olalle ryyppäämistä ja pullo kossua vähintäänkin joka viikonloppu tai sitten et juo, olet absolutisti ja paheksut kaikkia ryyppääjiä. Kuitenkin Suomesta(kin) löytyy jo varsin paljon niitä ihmisiä jotka osaavat nautiskella lasillisen viiniä ruoan kanssa ilman humaltumistarkoitusta.



Itse pidän todennäköisenä että näiden " tutkimustulosten" (joita en jaksa nyt ruveta etsimään ja analysoimaan) takana on nimenomaan ja suurimmaksi osaksi vanhempien hyväksyvä suhtautuminen humalahakuiseen ryyppäämiseen, mikä Suomessa on valitettavan yleistä. Sen sijaan en usko (mutta en väitä tietäväni) että vanhempien " sivistynyt suhtautuminen" alkoholiin juurikaan lisäisi lasten humalahakuista käyttäytymistä.



Tästä mielipiteestäni ja uskomuksestani huolimatta meillä ei siis alaikäisille tarjoilla alkoholia tuota teelusikallista enempää ennen täysi-ikäistymistä, yksinkertaisesti koska laki sen kieltää ja koska emme pidä sitä tarpeellisena. En kuitenkaan pysty yksioikoisesti tuomitsemaan niitä jotka alkoholia sivistyneesti lapsilleen vähän tarjoilevat koska henkilökohtaisesti tunnen lukuisia ihmisiä joille on alkoholia tällä tavalla tarjoiltu lapsena eikä heistä kenestäkään ole tullut alkoholistia - muutamasta kyllä oikein hyviä viinintuntijoita. Lisäksi tiedän useamman alkoholistin jonka lapsuudenkodissa suhtautuminen joko alkoholinkäyttöön yleensä tai lasten alkoholinkäyttöön on ollut jyrkän kielteistä, paheksuvaa tai tuomitsevaa ja siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?) heistä on tullut ongelmakäyttäjiä.


Luimme varmaan ihan eri tutkimuksia. Pikaisesti kävin googlettamassa pari kertaa ja vähän selailin medlineä ja kovasti löydökseni poikkesivat sinun löydöksistäsi ;)



Tässä linkki lääkäripäivien luentoreferaattiin vuodelta 2005, luennon pitäjinä professori Lea Pulkkinen sekä Tuuli Pitkänen Jyväskylän yliopistosta: http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2005pressi.pl?1212,newsitem,LP2005_KE Ainakin tässä jutussa kirjoitetaan nimenomaisesti mm. " Kotioloista varhaiseen alkoholin käytön aloittamiseen olivat yhteydessä mm. lasten toimintojen vähäinen valvonta ja huono koti-ilmapiiri" . Todettiin myöskin että " Aloittamisella ei tässä tarkoiteta alkoholin maun maistamista vaan alkoholin säännöllisempää nauttimista tai humaltumista toveri tai kotipiirissä." - siis nimenomaan niin että ainakin tässä tutkimuksessa oli tutkittu humalajuomista, ei maistamista.



Lääkärilehden artikkeli vuodelta 2006 toteaa että " Omassa perheessä olevat ongelmat, kuten vanhempien alkoholismi, mielenterveyshäiriöt ja puutteellinen vanhemmuus lisäävät riskiä, että nuoruudessa aloitettu alkoholinkäyttö muodostuu myöhemmin ongelmaksi. Suojaavia tekijöitä ovat vastaavasti vahva vanhemmuus ja hyvä keskusteluyhteys perheen sisällä. Varsinaisen riippuvuuden kehittyminen on kuitenkin selvemmin sidoksissa perintötekijöihin kuin ympäristön vaikutuksiin." Itse ajattelisin että alkoholin pieni maistaminen ja vanhempien sivistynyt alkoholinkäyttö usein liittyvät nimenomaan vahvaan vanhemmuuteen ja hyvään keskusteluyhteyteen, kun taas alkoholin totaalinen kieltäminen varsinkin jos siihen liittyy paheksuntaa, moralisointia ja ahdasmielisyyttä tai toisaalta ryyppääminen ja humalahakuinen juominen usein kertovat ongelmista. Tämä artikkeli löytyy sivulta: http://www.laakarilehti.fi/files/potilaansivu/SLL212006-2448.pdf



Myös sinun lainaamasi MLL:n liittohallituksen kannanotto ( http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanottoarkisto/?x41070=48055 ) pitää tärkeimpänä alkoholinkäytöltä suojaavana tekijänä nimenomaan perheen ilmapiiriä, vanhempia ja kasvatusta: " Lapsen alkoholilta suojelemisen on perustuttava alkoholi- ja humalahakuisen nykykulttuurin muuttamiseen. Alkoholin käytön yleisyys ja näkyvyys ylläpitävät käsitystä, että päihteet kuuluvat normaaliin elämään ja ovat osa aikuistumista. Päihteiden käytön haitat ja humalan vaarallisuus eivät ole lasten ja nuorten tiedossa. Lasta suojaavat tekijät liittyvät ennen muuta hänen kasvuympäristöönsä; perheeseen, kouluun, toveripiiriin ja vapaa-ajan maailmaan. Suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi perheen sisäiset läheiset ja myönteiset tunnesuhteet, aikuisten malli ja ohjaava kasvatus sekä osallistuminen lasten elämään. Myös lasten ja nuorten erilaiset onnistumisen kokemukset kotona, koulussa ja muissa ryhmissä suojaavat heitä. Perheen ja ympäristön päihteiden käytön vastaiset asenteet ovat tärkeitä. Yhteisöllinen kriittisyys päihteiden käyttöä kohtaan ja yhteiskunnan toimet sekä alaikäisten suojelemiseksi että yleisesti alkoholihaittojen suhteen ovat ehkäisevän työn kannalta ratkaisevan tärkeitä."



Tuossa KTL:n lehden artikkelissa ( http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/... ) puhutaan käsittääkseni nimenomaan lapsuusiässä aloitetusta säännöllisestä alkoholinkäytöstä tai humalahakuisesta juomisesta kuten tuossa ensimmäisessä lääkäripäivien referaatissanikin eikä niinkään alkoholin vähäisestä maistamisesta turvallisessa kotiympäristössä. Samaisen lehden toisessa artikkelissa nuorten päihdeongelmien hoidosta ( http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/... ) korostetaan jälleen kerran perhesuhteiden merkitystä ja vanhemmuutta ehkäisevänä ja korjaavana tekijänä nuorten päihteidenkäytössä.





Luin tässä tuoksinassa aika monta artikkelia ja kirjoitusta nuorten alkoholinkäytöstä ja sen syistä ja itselleni vahvistui yhä enemmän mielikuva siitä että vahvimmin nuorten alkoholin ongelmakäytön taustalta löytyy nimenomaan ongelmia kotona, koulussa ja kaveripiirissä. Syrjäytyneestä ja syrjäytyvästä nuoresta tulee todennäköisimmin ongelmakäyttöjä. Parhaiten meistä jokainen voi siis vaikuttaa oman lapsensa tulevaisuuteen paneutumalla kasvatukseen kunnolla ja luomalla hyvän ja luottamuksellisen suhteen lapseensa. Se, annetaanko lapsen kotona maistaa vähän alkoholia vai ei on ilmeisimmin varsin marginaalinen juttu jota ei edes pysty kunnolla tutkimaan (sekoittavien tekijöiden vuoksi). Pääasia olisi että kotona ei kukaan, sen kummemmin vanhemmat kuin lapsikaan, joisi humalahakuisesti tai säännöllisesti ja että kotona puhuttaisiin avoimesti ja rehellisesti kaikista asioista, myös alkoholinkäytön vaaroista ja ongelmista.



Sinänsä minulla ei ole mitään tarvetta tai halua puolustella alkoholia lapselleen tarjoavia vanhempia tai suositella käytäntöä. Mielestäni nollalinja tässä suhteessa on erittäin hyvä ja perusteltu asia. En kuitenkaan ymmärrä miksi hyvät ja huolehtivat vanhemmat pitää yksiselitteisesti tuomita siitä että he satunnaisesti antavat lapsensa maistaa alkoholin makua (ei siis juoda sitä). On mielestäni paljon pahempi asia että aikuiset itse ryyppäävät liikaa ja näyttävät huonoa esimerkkiä vaikka eivät annakaan alkoholia lapsilleen kuin että he juovat viiniä muutaman kerran vuodessa ja antavat lasten joskus maistaa pienen tilkan (esim. pikkulusikalla).

Tutkittua tietoa on olemassa siitä, että jos vanhempien mielestä on ok, että lapsi juo alaikäisenä alkoholia, niin lapsi käyttää todennäköisemmin myöhemmin elämässään runsaasti alkoholia. Teelusikallisesta en tiedä, lasketaanko se alkoholin nauttimiseksi, mutta esim. lasillinen viiniä lasketaan.



Lisäksi juuri julkistettiin tutkimus, jossa lasten tupakoinnilla oli selvä yhteys siihen, sallitaanko alaikäisten tupakointi kotona. Jos vanhemmat sallivat lapsen polttaa kotona, niin lapsi alkaakin polttaa 14 kertaa todenäköisemmin kuin jos kotona savuttelu on kielletty. Luulisi tämän pätevän osaltaan myös juomiseen.



Laki antaa mielestäni hyvän osviitan kasvattajille monessa asiassa - muun muassa siinä, miten vanhana saa ajaa mopolla, juoda ja ostaa alkoholia jne.

nipo:

Lainaus:


Suomessa valitettavan usein unohdetaan nämä kaksi täysin toisistaan poikkeavaa suhtautumistapaa jopa " tutkimuksissa" . (Oletteko koskaan nähneet tutkimuskuponkia jossa kysyttäisiin MITEN JA MILLOIN juot alkoholia? Minä en, niissä kysytään aina vain kuinka paljon juot.



Itse pidän todennäköisenä että näiden " tutkimustulosten" (joita en jaksa nyt ruveta etsimään ja analysoimaan) takana on nimenomaan ja suurimmaksi osaksi vanhempien hyväksyvä suhtautuminen humalahakuiseen ryyppäämiseen, mikä Suomessa on valitettavan yleistä. Sen sijaan en usko (mutta en väitä tietäväni) että vanhempien " sivistynyt suhtautuminen" alkoholiin juurikaan lisäisi lasten humalahakuista käyttäytymistä.




Minäkin kannatan sivistynyttä suhtautumista alkoholiin enkä haluaisi uskoa, että esim. alkoholin hinnalla tai vanhempien ostamalla siideripullolla olisi vaikutusta siihen, kuinka paljon ihminen juo. Haluaisin ajatella, että ihmiset ovat älyllisiä ja itseohjautuvia olentoja. Valitettavasti näistä molemmista mainitsemistani ilmiöistä on tosiaan olemassa tutkimustietoa, jota minunkin on pakko uskoa.



En jaksa nyt etsiä tutkimustuloksia, kun on omaankin tutkimukseen liittyviä artikkeleita etsittävänä :) Nopeasti googlaamalla löytyi ainakin Mannerheimin lastensuojeluliiton kannanotto, josta lainaus: " Varhaisessa iässä aloitettu alkoholin kokeilu ja käyttö ennustavat suurkulutusta aikuisiässä. Vanhempien kanssa alkoholin maistaminen alentaa käyttökynnystä myös siellä, missä vanhemmat eivät ole valvomassa." Lisäksi Kansanterveyslaitoksen lehdestä 3/2007 löytyy nuorten alkoholiongelmia koskevia artikkeli, jossa lukee näin: " Suomalaisnuorten ensimmäiset alkoholikokeilut ajoittuvat keskimäärin 13¿14 vuoden ikään. Alle 15-vuotiaana alkoholinkäytön aloittaneilla juomatavat ovat humalahakuisempia, ja useammalla heistä on alkoholin ongelmakäyttöä myös aikuisiässä kuin myöhemmin aloittaneilla nuorilla. ... Varhaisen aloitusiän on todettu olevan merkittävä alkoholinkäytön riskitekijä riippumatta muista lapsuudenperheeseen tai omaan käyttäytymiseen liittyvistä taustatekijöistä." Nämä ovat linjassa aiemmin lukemieni tulosten kanssa.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat