Mun tyttö ei opi varmaan ikinä ajamaan pyörällä ilman appareita! On nyt 7 vuotias jo!

Vierailija

On pyöräillyt apupyöräisellä 2,5v asti. Tämä kesä on keväästi asti harjoiteltu ilman appareita ajamista. Apupyörien kanssa menee hienosti, tyttö ajaa kovaa mutta appareihin tukien.



Ilman apupyöriä on ihan toivotonta! Olen arviolta 50 tuntia jo roikkunut tarakassa kiinni ja yrittänyt opettaa. Jos vähänin hellittää otetta niin pyörä välittömästä keikkaa jommalle kummalle puolella. Viritin jo haravan tarakkaan kiinni selkäni vuoksi ja vähän jos hellitän siitä otetta niin pyörä vispaa puolelta toiselle holtittomasti. Ja tämä kaikesta harjoituksesta huolimatta. Ollaan harjoiteltu myös niin että tyttö potkii maasta vauhtia: pyörä vispaa heti kun jalat on yhtä aikaa irti maasta ja kaatuu helposti.



Lapseni ei ole kehari tms mutta tämä tuntuu todella toivottomalta! Lähes kaikki muut ovat kertoneet miten " apparit vaan otettiin pois" ..



Lapselle olen sanonut että sinä opit ihan varmasti ja hienosti olet edistynyt mutta oikeasti olen sitä mieltä ettei tyttö ole edistynyt yhtään vaikka päivittäin ollaan huhtikuusta saakka harjoiteltu!



Onko muilla tämä touhu ollut yhtä onnetonta??



Minun lisäkseni tyttöä on opettanut eräs äiti jonka poika oppi jo 3v ajamaan ilman appareita ja tulos oli sama: ei mitään edistymistä. Ei myöskään kun isä opettaa.



Taas tulin kädet kipeinä 1,5 tunnin harjoittelulta ja yhtään ei edistytty. Tuntuu että alkaa jo vanne kiristään päätä.



Apupyöräisellä tyttö tosiaan ajaa kovaa ja ketterästi mutta tasapaino ei pelaa ei yhtään näköjään. Yhdellä jalalla kuitenkin hyppii ja luistelee jotenkuten jne. Pyöräily täysin toivottoman tuntuista. Alkuun lähdin optimistisesti liikkeelle tässä asiassa mutta nyt alkaa jo toivo mennä!

Sivut

Kommentit (43)

En tunne yhtään 7-vuotiasta, joka vielä ajaisi apupyörillä.

Onko tasapainoa koskaan tutkittu, tai onko ollut muuta aihetta epäillä? Kerroit, että tyttö luistelee ' jotenkuten' , mitä tarkoitat sillä? Yleensä kouluikäiset luistelee jo hyvin jos taitoa on harjoiteltu.

Tämä tyttö oli alkuun hyvinkin innokas harjoittelemaan kaatumisista huolimatta. Nyt on kesän mittaan välillä itkenytkin harjoitusten lomassa mutta suurimmaksi osaksi ihan positiivisin mielin harjoittelee. Mutta kun edistymistä ei vaan tapahdu.



ap

Jos 10-vuotias on keskiverto 4-vuotiaan kokoinen, niin kaikki ei voi olla kunnossa.

Omien kokemusten mukaan lapsi oppii meinaan ajamaan ilman apupyöriä 3-4-vuotiaana (omat lapset, tuttujen lapset, pihan lapset).

Ja se, että lapsi on pieni ikäisekseen.. miten se liittyy siihen, ettei lapsi osaa asioita, joita muut ikäisensä osaa? Jos lapsi on muuten normaali, vain pienikokoinen, niin kyllähän hän kehittyy samaa tahtia kuin muutkin. Jos kouluikäinen ei osaa ajaa ilman apupyöriä kovasta treenaamisesta huolimatta, niin JOKU on pielessä, vaikka lapsi olisikin lyhyempi kuin luokkakaverinsa.

Ikähän siihen motoriikan ja osaamisen kehitykseen vaikuttaa, ei sentit.



Vierailija:

Lainaus:


enkä usko että kukaan luokkakavereista pyöräilee samalla suunnalla kuin hän. Ja on niin pienikokoinen, että voisi polkea apupyörillä vielä 10-vuotiaana, eikä kukaan ulkopuolinen tajuaisi ihmetellä.




... kokeiltiin ensin 5-vuotiaana useampi kerta ja kun ei ottanut onnistuakseen niin pistettiin apupyörät takaisin...

... sitten 6-vuotiaana päätettiin että nyt ei apupyöriä enää pistetä ja harjoiteltiin ihan älyttömän paljon ja pikkuhiljaa lähti sujumaan. Me ostettiin semmonen talutustanko tai mikälie josta sai tukevan otteen työnteässä ja siitä sitten tuupin kun harjoiteltiin ja välillä päästin hetkeksi irti. Kyllä mekin varmaan se 50 tuntia treenattiin ennen kuin sujui. 20 min - 1 tunti kerrallaan. Mutta pikkuhiljaa: tosin hyvin hitaasti edistymistä koko ajan tapahtui. Ei joka kerta niin että olisi huomannut edistystä edelliskertaan mutta esmes 10 tuntia kun oli takana niin huomas että paremmin jo asasi kuin alkuun!


Apupyörät mielestäni pois vain. Ja potkutteluharjoituksia niin kyllä se sitä kautta jossain vaiheessa onnistuu. Minusta apupyörillä ei opi ajamaan. Itse opin lapsena 7-vuotiaana vasta polkemaan juuri tuolla potkuttelutavalla. Apupyörien nosto yms pelottivat, pelkäsin kaatumista. Potkuttelulla sain itse hallittua pyörää ja opin tasapainon nopeasti. Uskon että jos motoriikka on heikompi niin siltikin tuo potkuttelu on paras tapa oppia.



Tsemppiä. Jokainen lapsi on erilainen. Kannattaa silti mielestäni kysäistä neuvolasta tai muualta asiantuntijataholta mielipiteitä. Ja näkö kannattaa myös tarkistaa, sekä myös kuulo. Korvissahan sijaitsee tasapainoelin, eli jos on ollu esim. korvatulehduksia paljon tmv. En ole mikään lääkäri, joten en tuosta tarkemmin tiedä, mutta itse tarkistaisin jos motoriikka vähänkin epäilyttäisi.



Luistelua on harjoiteltu joka vuosi 3v alkaen. Pysyy pystyssä mutta tykkää luistella niin että työntää toisella jalalla vauhtia toisen jalan ollessa koko ajan paikoillaan maassa, ei mielellään nostele jalkoja peräkkäin mutta joten kuten osaa niinkin.



ap

Ap,n tyttö taitaa vain olla hitaampi tuossa asiassa.

Edelleen vaan harjoitusta ja vielä harjoitusta, vaikka kuinka epätoivoiselta tuntuisi. Oletteko muuten tarkistuttaneet tytön tasapainon? ettei siellä ole jokin asia vaikeuttamassa oppimista?

ajajia, mutta nyt viikko ennen 6-vuotissynttäreitään oppi ajamaan. Olin myös varma, että ei tuo opi koskaan, kun juuri tuo tarikalta työntäminen ei auttanut yhtään ja tyttö myös pelkä kovin kaatumista.



Tehtiin niin, että isommalla pyörällä tyttö sai ajaa appareiden kanssa niin paljon kuin halusi ja totta vieköön ajoikin paljon tätä meidän kadunpätkää, apparit oli sen verran ylhäällä, että niissä oli sopivasti epätasapainoa. Pikkupyörää sai potkutella jos huvitti, ja pikku hiljaa huvitti kun halusi kovin oppia ilman appareita polkemaan. Hän siis itse potkutteli ja sitten yksi kerta olin itse siinä katsomassa ja sanoin että jospa vaan nyt koetat lähteä polkemaan. Ja siitä se yks kaks sitten lähti! Kyllä olin ihmeissäni, että jostain se tasapaino oli sitten pikkuhiljaa tullut, ja tyttö hoksasi idean. Ehdotan että annat tytön itse rauhassa potkutella, ja joku kerta rohkaiset kokeilemaan polkemista. Jos ei onnistu niin ei haittaa, seuraavalla kerralla ehkä sitten. Mutta meillä varmaan tyttö tosiaan mielummin itse harjoitteli ilman että äiti painosti siinä, ehkä se auttoi oppimaan tasapainon omassa rauhassa, paineetta.

ilman apupyöriä.



En ole sanonut, ettei hän osaisi, totesin vain, että ei _kaikki_ todellakaan asu samalla alueella kuin missä käyvät koulua. Ihan yleistä on esimerkiksi täällä Helsingissä ja ylipäätään pääkaupunkiseudulla.



Enkä sanonut, että hän on nelivuotiaan kokoinen, vaan että hän on pienikokoinen.



O-pet-te-le lukemaan! Kannattaa tässä elämässä se lukutaito...







Luokkakaverit kun yleensä asuu samalla asuinalueella.

Ja kun he näkevät jonkun niiiin ison lapsen ajavan vielä apupyörillä, heitä naurattaa, ja he kertovat siitä muillekin.

Näin se vaan menee =(

Vierailija:

Lainaus:


Lapselle olen sanonut että sinä opit ihan varmasti ja hienosti olet edistynyt mutta oikeasti olen sitä mieltä ettei tyttö ole edistynyt yhtään vaikka päivittäin ollaan huhtikuusta saakka harjoiteltu!






Jos kuukausien harjoittelulla ei ole tullut mitään edistystä, on jossain jotain " vikaa" . En tarkoita vammaisuutta tai mitään pahaa, mutta tasapainoelimissä lienee jotain häikkää. Ei tarvitse olla kehari (käytit tätä sanaa) ollakseen motorisesti muita jäljessä tai motorisesti heikompi.

että muitakin on. meillä vähän sama tilanne.

nyt helpottaa :) kun vaan tietää. että monella on ollut näin.



kyllä ne sen joskus oppii!!



kunhan nauttii. se on tärkeintä. ei se oo itkujen arvoista mun mielestä.



Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat