Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Alotinpa pinon noin, on nimittäin aika hiljasta.. Ei siis kai haittaa jos ei joka viikko uutta pinoa olekaan..



Edelliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=10728175&p=5&tmod...



Meidän tytär siis kastettiin lauantaina ja nimeksi tuli Annika Marja Matilda. Tilaisuus meni ihan hyvin, isoveli vähän meinas vaan innostua rallin vetoon. Kai mustasukkasuus meinas ottaa valtaa.. =)



Tänne ei ihmeempiä kuulu, koko perhe voi ihan hyvin. Vauva jatkaa edelleen samaa rataa, eli nukkuu öisin ekaks noin 6 tuntia ja sitten vähän useeemmin tankkaa. Päivisin on aika huono nukkumaan vieläkin, liikkuvissa vaunuissa nukkuu kyllä pitempäänki.



Maitoa ei rinnoista riitä enää kun öisin, ja siihen olen itselle antanut luvan. Sen verran meillä tuo esikoinen vaatii sitä huomioita, että mulla ittellä menis vaan hermot jos istusin koko ajan sohvalla ja imettäsin. Tää oli itse asiassa yllätys mulle ettei maito riitä. Esikoiselta sitä tuli ihan mahoton.



Jokos se keijo.annikki on vihitty? Tulehan sitten kertomaan juhlistasi!



Vielä kerran on pakko Janskua huudella.. Tietääkö kukaan siitä? Vähän alkanu mietityttää että onko kaikki hyvin. Kun niin aktiivinen kirjottaja häviää ku tuhka tuuleen..



No mutta, nyt nukkumaan (ois pitäny olla jo ajat sitten, mutta kun mä niiiin nautin tästä hiljasuudesta!), huomenna lähetään käymään pieni reissu mun äidin kans ku se ukko on vaan siellä töissä..



miitu, emäntä 2kk 10pvää ja jo nukkuva isoveli

Sivut

Kommentit (39)

Tulin pikaisesti kurkkimaan, kun viikkokausiin en ole ehtinyt netissä surffailla. Tai ehkä jossain välissä olisi ehtinyt, jos jaksaisi. Mutta kun olen saanut hetken hengähtää, niin olen kyllä syönyt ja lukenut Hesaria tms. Yleensä vauvan nukkumisajat päivällä menee siihen, että siivoilen tai yritän huomioida esikoista. Aikaa on tosi paljon vienyt viime viikonloppuna olleet ristiäiset ja niihin liittyvät järjestelyt. On kyllä joutunut meillä isompi poitsu tosi koville, kun päivisin mulla menee aika vauvan kanssa aika pitkälle. Nyt vauva nukkuu ja esikoinen leikkii mummin kanssa.



Kiva lukea muiden kuulumisia. Vaikka ne näin pikaisesti lukien meni samantien ulos muistista, kun luin ne. Janskun koliikki kuvaus jäi mieleen, kun tuli silmiin kyyneleet ja samalla humahti maidot rintoihin :)



Meillä on mennyt ihan hyvin. Hereillä ollessaan vauva kyllä ei viihdy yksin ollenkaan tai ihan hetken. Esikoisen aikana oli ihan erilailla. Poitsu tuijotteli sitteristä kun laitoin pyykkejä tai tiskejä ja kun imuri hurahti käyntiin, niin poika oli hetkessä unessa. Nyt ei tosiaan ole näin. Mutta silti tulokas on mielestäni ihan suht helppo tapaus. Öisin nukkuu hyvin ja syö vaan pari kertaa ja päivisin ottaa yhdet pitkät unet ja muut pikku pätkinä. Aina kun huomaa, että poitsu nukahtaa pitkille unille, niin tällä äidillä tulee kiire, että kerkiää suihkuun ja syömään. Jotenkin tuntuu, että kokoajan helpottaa tosi paljon. Mietinkin yksi päivä, että olenko jotenkin ihan sekaisin jostain hormooneista, kun tuntuu niin helpolta. Odotin varmaan vaikeampaa.



Vaikenta on syyllisyys esikoisen saaman huomion vähyydestä ja sitten tämä menettämisen pelko, joka vaivaa koko ajan. En jotenkin kestä yhtään nyt näitä tämän kesän kaameita lööppijuttuja, joita pursuaa joka paikasta. Tunteet on niin pinnassa kuitenkin.



Yöunien vähyys ei ota mulla niin koville, kun tosiaan luulin. Pahemmalta tuntuu se, että kun illalla saa yliväsyneen esikoisen vihdoin yhdeksän jälkeen nukkumaan, niin vauva virkistyy ja roikkuu tissillä loppuillan, joskus puoleen yöhön asti. Olen tottunut, että se on sitä omaa aikaa ja siitä luopuminen saa joskus pinnan kiristymään.



Meillä oli ristiäiset viikonloppuna ja pojasta tuli Mikko Armas. Mies ei ensin pehmennyt tohon toiseen nimeen, mutta kun edellisen pojan toinen nimi on Aarre ja haluttiin tällekin toinennimi joka kuvaa meidän tunteita vauvaan, niin lopulta suostui. Etunimestäkin käytiin aika monta pohdintaa ja keskustelua, mutta tohon Mikkoon sitten päädyttiin. Ristiäiset meni hyvin, vaikka sää olikin vähän huono ja jouduttiin pitämään kaste sisällä. Vieraita oli yli 30, joten vähän ahdasta oli meidän pikku olkkarissa. Tarkoitus oli ollut, että pihalla oltaisiin tilaisuus pidetty.



Oma toipuminen on mennyt hyvin. Ekat kaksi viikkoa oli ihan kaameita. Ekan viikon istuin sohvan nurkassa ja imetin vauvaa. Söin särkylääkkeitä maksimi annokset, mitä imettäessä saa syödä. Sairaalasta kotiutuessa olin todellakin ihan raato ja kun kaikkien kipujen keskellä vielä ulostuslääkkeiden vaikutuksesta kakat valuivat pitkin reisiä, niin kyllä itkin katkerat itkut. Tuntui, että nyt en kestä enää. Kun se raskauden loppukin oli mulla niin vaivaista. Sitten yht' äkkiä välilihaleikkaus kohta parani vauhdilla ja issias kivut katosi. Kyllä oli ihanaa. Tänään jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että leikkausarpi on parantunut tosi hyvin. Nyt naurattaa jo, kun aluksi itkin, että tuleekohan siitä alapäästä enää normaalia ikinä :) Nyt tuntuu jo vauvan hoitokin helpolta, kun itse on kunnossa ja yötkään ei enää ole ihan silppua. Jälkivuotokin on lopulta loppunut. Maitoa on riittänyt hyvin ja poitsu on kasvanut mielestäni hyvin. Viime neuvola käynnistä on jo pari viikkoa, joten ne mitat on jo ihan vanhentuneet, niin vauhdilla Mikko kasvaa. Nautin nyt tästä imettämisestä, kun viimeksi oli keskosena syntyneen kanssa kaikki niin erilaista. Maito tuli purkista ja siihen sekoitettiin sitä sun tätä ja laskettuna aikana alkoivat jo lihasoseetkin yms. Tunnetasolla en koe tätä imetystä mitenkään erilaisena. Mielestäni kaikki ruokailutavat on yhtä hyviä, mutta nautin tästä helppoudesta sen viimekertaisen jälkeen.



Minäkin jo haaveilen (ja toisaalta en haaveile vielä) uudesta vauvasta. Haluaisin seuraavan mahdollisimman pian, jotta saisi ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eli ettei tarvitsisi aloittaa ihan alusta taas, kun yöunet alkaisi pikkuhiljaa pitenemään yms. Ja pienellä ikäerolla lapsista olisi seuraakin muutaman vuoden päästä. (Olen itse iltatähti ja koko suvun kuopus, jonka takia en haluaisi mahdolliselle lapselle samaa " kohtaloa" . ) Toisaalta haluan nauttia Mikon vauva-ajasta ilman raskauspahoinvointia ja muita vaivoja. Varsinkin kun esikoisen vauva-aikaa varjosti suru menetetystä kaksoisveljestä ja sillälailla osa muistoista on tosi sumeita. Mies kyllä ilmoitti, että hän ei halua enää lisää lapsia. Mutta katsotaan nyt :) Jotenkin luulen, että minäkin vielä tästä tulen järkiini jossain vaiheessa, kun loputkin hormoonihuurut haihtuu.



Noniin, koko ajan olen odottanut, että kohta vauva herää, joten tekstistäkin tuli tällaista tosi sekavaa ajatuksen juoksua. Toivottavasti saatte jotain selvää meidän kuulumisista.



Voimia kaikille, joilla on vauvojen kanssa raskasta tai masennusta itsellä. Toivottavasti kaikki pääsevät nauttimaan vauva-ajasta pian.



Laru

Perjantaina olis SE päivä. Nyt on jännitys alkanut hiipimään, tai siis rynnii täysillä päälle! Yösyöttöjen jälkeen ei meinaa uni enää tulla ja mietin että oonko muistanut kaikki asiat. Mun ystävät onneksi tulee valmistamaan tarjottavia kun anopilla olikin joku tilaus eikä siis ehdi järjestää juhlia.

Paljon sais itsekin tehtyä jos sais :) 3vee touhuaa niin paljon ja vaatii huomiota ettei aikaa riitä oikeen mihinkään. Onni on edelleen rauhallinen vauva. Öisin syö pari kertaa ja jatkaa hyvin unia. Päivälläkin nukkuu välillä pitkiä pätkiä. Nyt on alkanut ympäristö kiinnostamaan ettei aina malta nukkua. Maito on mulla riittänyt ihan hyvin, pari kertaa olen antanut lisämaitoa.

Ihania nimiä on toukovauvoilla:) meillä Onni saa virallisesti nimensä perjantaina. Toinen nimi on vielä mietinnässä, onhan tässä aikaa...

Jaahas tässä olikin mun aamuhetki. Palaillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

lukemassa ja nostelemassa... Vaikka vähän väliä sitä tulee katsottua, kun ohi kulkee, mutta ei kirjoittamaan oikein ennätä.



Täällä ei mitään uutta, kaikki hyvin edelleen. Poika on ihana hymysuu, jolta hymy irtoaa ihan ventovieraillekin. :) Parhaimmat hymyt varmaan saa sisarukset ja muut lapset. Maito maittaa päiväsaikaan kiitettävästi, että pitää edes tuotantoa yllä. Sitä yösyöntiä kun ei enää juurikaan ole. Tiheämmän syömisen päivä oli varmaan viikko sitten, kun piti jatkuvasti olla lisää. Kokeilin Tutteliakin yhtenä päivänä antaa vähäsen, että maistuu edes, jos isän pitää joku kerta syöttää vaikka fysioterapian aikana. Ja onneksi kokeilin, sillä synnäriltä kotiutuessa ostamani tuttipullon tuttiosassa ei ollut reikää lainkaan. Olisi varmaan poika hermostunut totaalisesti, kun nytkin alkoi jo olla siitä merkkejä. Onneksi oli muita tutteja, jonka sai vaihtaa tilalle.



Jaa, mutta pitää mennä poikaa vähän kääntämään, kun yrittää tv:tä kurkistella niska kenossa...



Äippä + mukelot

Olipa kiva taas lueskella teidän juttuja! Nopeasti ne meidän vauvat kasvaa ja tilalle tulee jo niin tomeria pikku ihmisiä:)

Tuntuu ettei Emmikään viihdy enää yhtään makuulla " vauva-asennossa" vaan aina pitää istua (tai jos mahdollista niin seistä..) niinkuin muutkin:)

Ja meillä loppuu hoitopöydästä kohta leveyden sijaan pituus.. nyt jo jalat törröttää ulkopuolella kun vaippaa vaihtaa...hui!!



3kk neuvolassa kaikki ok. Pituutta 61,5cm ja painoa 6030g

Annettiin se rota-rokote, ja kun paikalla oli joku vanhempi th joka ei uskaltanut antaa yhdistelmärokotetta samaan aikaan, se jätettiin pois. Yritin kyllä kysellä, että haittaako tuo kun se annetaan vasta 4kk mutta ei tämän tädin mielestä ainakaan haittaa.. uskompa sitä sitten.. halusi nähdä tuleeko reaktioita. 5kk tulee sitten se toinen rota-rokote ja 6kk se toinen yhdistelmä... Emmi itki kuin palosireeni kun se rota maistui vissiin melko pahalta.. mutta nytpä se on otettu..



Selkeä yörytmi on nyt muodostunut. Jo useamman viikon Emmi nukahtaa 21.30-22.00 ja herää tasan 8.00 syömään. Kerran tai kaksi yössä imee peukkua tai lutkuttaa nyrkkiä niin kovaa että siihen herään ja tökkään tutin tilalle.

Päiväunirytmistä ei tietoakaan.. nukkuu parit vähän sikeämmät ja useat pikkunokoset päivässä, mutta oikeastaan milloin sattuu.. Vaunuissa parhaiten tulee pitkät unet mutta omassa sängyssä jäävät varttiin.



Käytiin Emmin ekalla hotellilomallakin kun oltiin Vaasassa yksi yö. Emmi nukkui hienosti hotellin pinniksessä ja käyttäytyi hienosti aamupalalla äitin ja isin sylissä:)

Sieltä tosin saatiin sitten ystäväperheestä pöpö ja mulle nousi muutamaksi päiväksi kuume, miehelle lievempi flunssa ja Emmille tuli nuha. Nytkin aamulla jouduin laittamaan tippoja nenään kun oli ihan tukossa.. päivällä taas vuotaa. Pulauttelu on myös lisääntynyt. Onneksi kuume ei tarttunut eikä rota-rokotteestakaan tullut suurempaa...



Piti vielä kommentoida teidän juttuja, mutta huuto käy.. ei muutakuin menoksi...huoh:)



Mirage ja Emmi 3kk

Olisi niin paljon taas kommentavaa, mutta nyt vaan ihan pikaisesti...



Ihana lukea, että muutkin on hurahtaneet Serranoihin. Mä en ole kehdannut sitä kauheesti huudella, kun olen ajatellut, että mua pidetään ihan pöhkönä :) Mäkin katon sitä ensin aamulla. Kun siitä jää kuitenkin niin paljon aina näkemättä (esim. kun Mikko nukahtaa ja ryntään heti suihkuun), niin katselen uudelleen iltapäivällä toisella silmällä :)



Meillä poitsu nukkui viime yönä ekan kerran heräämättä koko yönä syömään. Oltiin eilen juhlissa ja join tosi huonosti. Kun Mikko sitten illalla imi raivoisasti tissiä, eikä meinannut lopettaa ollenkaan, olin varma ettei tisseistä tullut mitään ja annoin lisämaitoa. No poitsu joi sitä vaan 20 milliä, että ehkä oli vaan muuten vaan sekasin päivän hulinasta. Ja nukkui sitten siitä klo 23:stä 7.30 saakka! Muutenkin meillä on jäänyt nyt yösyöminen monena yönä yhteen kertaan, kun olen sitten 7-8 aikoihin noussut ylös toisen syönnin aikana. Nyt vaan pelottaa, että harva syöminen vähentää maidon tuloa, kun iltasin tissit on ihan tyhjän tuntuset.



Mulla oli kauhean tiukka päätös ettei poitsu nuku mun kanssa samassa sängyssä, kun lähipiirissä on sellanen ikävämpi kokemus asiasta. Mutta nyt kun olen tajunnut, että Mikko nukkuu paljon pidempään mun vieressä, niin yht' äkkiä vauva nukkuukin koko yön mun vieressä. Meillähän on siis miehen kanssa omat isot sängyt eri huoneissa, joten ei tarvii pelätä, että isä kääntyisi päälle. Itse nukun niin kevyesti, etten kyllä usko kääntyväni. Me alotetaan Mikon kanssa yö eri puolilla sänkyä, mutta syöttöaikaan havahdun siihen, että poitsu makaa ihan kiinni mun ihossa. En tajua miten se hivuttautuu sen puolisen metriä kiinni muhun.



Nyt on pakko lopetella, hyvää yötä ystäväiset.



Laru ja Mikko, kohta 2kk sekä isoveikka 5v.

ONNEA KEIJO.ANNIKKI!!!! JA ONNI VELI VILPERTTI!! Komea nimi!!



Yksikätisenä taas... muutama päivä on ollut Emmillä vähän itkuisempaa.. tai onkohan johtunut siitä että mies on ollut kokoajan poissa keskiviikosta lähtien kun oli paikallinen jalkapalloturnaus.. Nyt miehellä on isyyslomaviikko mutta silti menee ainakin vielä koko huominen päivä sen purkamisessa.. huippua:( eli oon voinu kuvitellakin vaan kun ei oo sitä toista kättä apuna!

Kaikki kunnia kyllä yksinhuoltajille! Ite en jaksaisi...



Ihanaa!!! Eilen uudet vaunut tuli! Ne oli kyllä hienot.. koko yön näin unia vaan niistä ja aamulla käytiin ekalla lenkillä! Emmi näytti viihtyvän ja minä tykkäsin! paitsi renkaat oli melko tyhjät enkä osannut täyttää niitä huoltsikalla vaikka yritin... mies saa hoitaa...



Hyvät yöt jatkuneet...viime yö jälleen 10 tuntia putkeen:)

Huudot syönnin ohella tosin lisääntyneet...melkein joka imetyskerralla saa suostutella ja rauhoitella monta kymmentä minuuttia ennenkuin onnistuu..heti alkaa huuto kun näkeekään tissin... no huutaisin minäkin jos noita pitäis niin läheltä kattoa;)



Mistähän muuten johtuu että Emmi ei nuku toisella kyljellä ollenkaan? Onko kellään samaa? Vasemmalla kyljellä nukkuu koko yön, mutta oikealla ei pysy kolmea sekuntia kauempaa..heti kellahtaa selälleen. mikäli laitan tukemaan selän taakse peittoa tms.. hilaa ittensä sen verran eteenpäin että mahtuu selälleen..siihen ei auta mikään!

Ihankuin ei pysyisi sillä kyljellään ollenkaan... harmittaa kun eikös niitä pitäisi molemmilla kyljillä nukuttaa?? tulee epämuotoinen pää...tai jotain..



Taidetaan lähteä taas vaunuttelemaan:) haetaan se rota-resepti neuvolasta kun päädyttiin se ottamaan kuitenkin...vaikka se maksaakin tosiaan puolet omasta " kuukausirahasta" minkä joku jo huomautti...kamalaa kiskontaa!!



Halit äiteille ja vauvoille!!!

Äippä ja Empula... ihan kohta 3kk

KA:lle onnittelut rouvautumisesta!!



Janskulle ja muille vauvanrauhoittumistuulia, jotta saisitte nukuttua!



Nyt se on meidänkin isännän kesäloma loppu. Se on ihan että HUH kun saa palata töihin;D



Niilo on kehittynyt kovasti viimeisten viikkojen aikana. Lattiallakin jo tykkäisi kovasti olla, mutta ei voi pitää, kun veli 2v on liian kiinnostunut ja ronski otteissaan... Niilolle tulee nykyään jo itku pelkästä veljen näkemisestä:( Torkutkin alkaneet pidentyä kunnon päikkäreiksi, joskin ei nukahda enää yhtä helposti kuin ennen. Hassua, kun välillä haluaisi vain ajan pysähtyvän, kun haluaisi pitää vauvan vielä vauvana, mutta toisaalta odottaa ajan menevän eteenpäin. Lähinnä odotan, että isompien kanssa menisi helpommin (tottuisivat jo vihdoin vauvaan!).



Välillä käyn niin ylikierroksilla, että varmaan savu näkyisi tupruavan, jos tarkasti katsoisi. Tämän arjen vaan saa jotenkin haltuun, jos menee aina piirun verran edellä. Jos antaa asioiden vain tapahtua ympärillä, se alkaa mennä kaaokseksi. Eilen olin eka kertaa jossain kolmeen kuukauteen ilman lapsia! Istuin siskon kanssa rupattelemassa torinrannassa ja syömässä mansikoita. Tuntui oudon vapauttavalta, kun tavallisesti en ole ollenkaan hereillä niin ettei joku lapsikin olisi. Se vapaudentunne loppui kyllä lyhyeen, kun tuli paniikkipuhelu mieheltä ja tajusin, että siellä kaikki huutavat kuin syötävät.



Luin (oletteko huomanneet, että imettämisaika on ihanaa omaa aikaa!) tuossa vastikään kirjan " Mars ja Venus ikuisesti yhdessä" , ja siinä korostettiin, kuinka tärkeää naisille on saada purkaa huoliaan. Kiitos siis teille, että jaksatte olla tukemassa minuakin! Taas tuli paljon parempi olo:)



OM ja Niilo (kohta 3kk) ynnä turbouhmiksen (2v4kk) ja neiti herkkiksen (3v7kk)

Uusi toukolainen ilmottautuu riveihin! Yli puoli vuotta olen hengessä mukana ollut. Mies jo onkin nauranut, että kirjat ovat vaihtuneet nettiin. Tosin odotus puolta luinkin kuin romaania. Nyt toukojen lista on ollut niin hiljainen, että kannan korteni kekoon.

Sitten esittely osuus. Meidän perheeseen kuuluu 4v esikois tyttö ja 2.5 synynyt Laura neitokainen sekä minä ja mieheni. Asumme aivan Tampereen kupeessa.

Lauran kanssa elo on mennyt mukavasti. Neiti on tyytyväinen ja nauraa kuin hangon keksi. Yöt menee yhdellä syötöllä mikä on juhlaa kun esikoinen oli kokoajan rinnalla. Isosisko hoitelee mielellän Lauraa. Haluaa välillä huoneeseensa seurakseen niin että äiti saa hoitaa tiskit ym.

Tässä sitä nyt tällä kertaa. Pitää alkaa kirjoitella tänne kun koukkuun olen jäänyt.



Martsi ja Laura 11vko

Olen kanssa päässyt vähän vähemmän enään tänne kurkkiin juttuja. Mies oli lomalla ja oltiin mökillä ja muualla aika paljon. Nyt olen tän viikon ollut yksin taas lapsien kanssa. aika todellakin menee vauvaa viihdyttäessä ja syöttäessä ja sit kun nukkuu, teen kotihommia ja leikin esikoisen kanssa ym.



Meillä pikkuemäntä on kyllä todellinen aurinko, hymyilee kovasti kun sille juttelee ja rauhallinen muutenkin. Iltasin sitten alottaa kiukuttelen, kun yritetään poikaa saadaan nukkumaan..tiedä sitten mitä meinaa.



Mulla on toi maidontulo huonompaa kun esikoisesta, joudun antamaan nannia lisäksi joka päivä, kun vauva jää imetyksen jälkeen nälkäiseksi välillä.



Nyt tarvii mennä jatkamaan ruuan tekoa



äite ja anette 2kk

Pistänpä minäkin kuulumisia kun en ole tytön syntymän jälkeen täällä juuri käynyt.

Kovin on monenlaista uutta elämänalkua toukokuisilla. Voimia kaikille ja onnea tasapuolisiesti.



Itse olin valmistautunut, esikoisen tuoman kokemuksen myötä, yövalvomisiin, iltaitkuihin ja ylivyöryvään toivottomuuteen. Olin ajatellut että haluan vielä tämän lapsen vaikka vauva-aika onkin aivan kamalaa. Mutta toisin kävi! Meidän Miila onkin aivan toista maata kuin isosisko! Meillä syödään yleensä kerran yöllä, joskus kaksi, iltaitku on max 30 min ja päivällä unet saattaa olla jopa 4 tuntia. Valveillaollessa Miila tankkaa tiheästi mutta kun maha on täynnä, on hymy herkässä. Miila tuli tällä viikolla 2 kk ja jos pää vaan tulisi mukaan, hän jo kääntyisi mahalleen (eli nyt hän pääsee mahalleen mutta pää jää " sivulle" :) ). Aivan uskomaton lapsi!!! Koko ajan on vaan sellanen olo, että tää on liian hyvää ollakseen totta ja oon valmistautunut siihen että ei tää kauaa kestä. Kohta tulee hampaat ja liikkumisen aloitus ja sitten loppuu rauhalliset unet. No, nautitaan nyt.

No mutta nyt Miila heräsi joten tissiä kaivataan. Pärjäilkäähän ja nauttikaa vauva-ajasta, se menee NIIN nopeasti vaikka joskus tuntikin voi olla ikuisuus. T: Moskuliini ja Miila (Emma Kaarina) 2 kk 4 pv

Kun nyt molemmat nukkuu yhtäaikaa, niin ehdin syödä ja jopa avata koneen :)



Meillä arki on lähtenyt hyvin liikkeelle, esikoinen on tosi kiltti ( välillä tietty tulee uhmakohtauksia ) ja vauva viihtyy hyvin yksinäänkin. Tai yleensä tuo esikoinen viihdyttää vauvaa, kun äiti laittaa pyykkiä pyörimään ( mitä kyllä riittää, kun esikoinen ei potalla suostu vieläkään käymään :( )



Oskari nukkuu ihan hyvin, herää yleensä 2 kertaa yössä syömään. Käy yöunille 21.00-22.00 eli samaan aikaan kuin esikoinenkin. Syö ekan kerran tuossa 02-03 ja sitten 05-06 välillä. Aamu alkaa 9 aikaan. Päivisin nukkuu sisällä pieniä torkkuja ( max. 1 tunti ) ulkona sitten paremmin, kun välillä heijaa uneen.

Maitoa riittää, tässä pari päivää tankannut 2 tunnin välein, olen tulkinnut tiheänimun kaudeksi. Viimeyö oli ihana, heräsi vain kerran 03.00 ja sitten 7 aikaan vielä hörppäsi vähän maitoa ja jatkoi uniaan 9 asti.



Ihania nimi olette antaneet vauvoillenne :)

Laru; meidän pojasta tulo Oskari Veikko Armas, meillä tuo Armas on suvussa.



Nyt pieni heräilee, palataan taas joskus kun ehditään :)



Hyvät voinnit kaikille!



OP, Oskari 2,5 kk ja isoveikka 1v10kk

Heip ystävät rakkaat!



Olen käynyt aina silloin tällöin hiukan kurkkimassa kuulumisianne ja pari kertaa aloittanut kirjoittamaankin mutta vielä kertaakaan en ole saanut juttua loppuun asti.



Nyt näin, että joku oli kaipaillut (tuli ihan kyyneleet silmiin, kun tuntui niin kivalta, että olette ajatelleet!!) ja ajattelin nopeasti kirjoittaa hiukan kuulumisia.



Kuten OP kertoikin, meidän Emmillä todettiin koliikki. Jos totta puhutaan, diagnoosi oli helpotus. Olin jo soimannut itseäni ja istunut iltaisin suihkussa itkemässä, kuinka huono äiti olen, kun en osaa auttaa lastani. Kun lääkäri sitten sanoi, että Emmi on koliikkivauva, minä ensin suutuin, että ei helvetissä minun lapseni! Kun sitten sulattelin asiaa, helpotus vyöryi ylitse. Tähän kaikkeen on siis syy eikä se ole välttämättä minun huonouttani.



Ei tämä liene pahimmasta päästä mutta kyllä silmäpussit ovat Citymarketin muovikassin kokoiset! Nyt alkaa pahin olla takana, enää huudot eivät ole ihan jokapäiväisiä eivätkä kestä tuntikausia. Emmin mahakin toimii jo paremmin.



Imetyshän jäi 1kk jälkeen, kun Emmi ei huolinut rintaa. Sitten koitin lypsää mutta pian maitoa ei enää tullut. Kai siihen oli syynä unettomuus, stressi ja se, ettei Emmi imemisellään stimuloinut maidontuotantoa. Taas sain itkeä, kun taisin olla lukenut liian maonta juttua siitä, että hyvä äiti imettää.



Nyt olen oppinut ottamaan asiat jo vähän rennommin. Me mennään eteenpäin päivä kerrallaan, hissukseen vaan. Liikkeessä olemme koettaneet pysyä, pää hajoaisi, jos linnoittautuisimme neljän seinän sisään " potemaan" . Myös sukulaiset havahtuivat auttamaan. Anoppi on ollut aivan korvaamaton. Jopa mun (surullisen kuuluisa) äitini on yhtäkkiä ymmärtänyt, että nyt on se hetki, ettei parane aiheuttaa mitään ongelmia, vaan auttaa.



Silloin, kun ei voi huonosti, Emmi on iloinen ja sosiaalinen vauva. Joka päivä opimme uutta ja olen aivan haltioissani: Kuinka olemmekaan miehen kanssa saaneet aikaiseksi mitään noin kaunista!



Koitanpa vielä ehtiä lukea koko pinon kuulumisianne ennen kuin tyttö herää.

Voikaa kaikki oikein hyvin! Olette mielessä ja tulen taas mahdollisimman pian!



halauksia kaikille toukomammoille ja pusut vauvojen otsille!



Jansku ja Emmi 9vkoa5pvää

Minä luulen, että imetys on minua laihduttanut entisestään, koska kun tulin laitokselta, painoin 56kg joka sekin on yhden kilon vähemmän kuin ennen raskautta. Nyt painan 53kg ja sen kyllä huomaa kun housut tippuu jalasta! Kaikki ennen niin tiukat housutkin menee päälle ja jää vielä isoiksikin, enpä olisi uskonut tätä päivää tulevan, varsinkaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Henkisestihän olin kyllä valmentautunut siihen, että lihon kuitenkin enemmän kuin sen pari kolme kiloa raskauden aikana.. mutta no hyvä näin, yksi huoli vähemmän.

Kyllä ne teiltäkin tippuu ne kilot, te jotka niiden kanssa painitte, älkää huoliko! Raskauden aikana kuuluukin tulla kiloja, ja kyllä sitä itse oli OIKEASTI huolissaan kun enempää ei tullutkaan, siis painoa, ja mietti että onko vauvalla kaikki hyvin. Nyt kun tietää tytöllä olevan kaikki ok, niin voi vähän iloitakin jo. Mutta kyllä se huolta aiheutti.

Jaa täytyy mennä, tytöllä itku..:)



sämpylä

Joo..hiljasta tuntuu olevan.. kaikilla kädet täynnä työtä:)

Sain Emmin just " päivä" unille parvekkeelle vaunuihin niin viittii kirjottaa kun saa oikein kahdella kädellä..



Ihana nimi Miitun tytöllä:) Samoin kun Alpukallakin:) Mekin ollaan saatu ihan vain positiivista palautetta nimestä..eipä kukaan oo ainakaan kehdannut valittaa...



Kiva Onnipapunen kun pistit vähän Janskun kuulumisia kun sitä on niin kaivattu.. toivottavasti koliikki siellä päässä helpottaa!!!



Täällä odotellaan vaan sunnuntaina saapuvia uusia vaunuja.. tai no käytettynähän ne ostan tuolta toiselta puolelta suomea, mutta uudet ja hienot ne mulle on.. käytetty kuitenkin vain vuoden verran. Nuo meidän kun on jo lähes 8 vuotta vanhat ja siirtyvät parvekevaunuiksi. Ajattelin niillä Emmin vauva-ajan painella, mutta väsyin kovan kantokopan raijaamiseen.. nyt tulee sitten pehmeällä olevat..ja menevät pieneen tilaan joten saan taloyhtiön varastotilaa niille.

Pakko oli saada ihanat musta-harmaa-fuksianpunaiset:) Tyttöväri tietenkin.. jos seuraava on poika niin tulee taas vaunujen vaihto:)



Mies ehdotti pientä muutaman päivän lomareissua ensiviikolle kun pitää viikon isyyslomaa.. nyt sitten mietintä on kova että mihin sitä menisi.. tulisi olla lähellä kuitenkin.ei vielä viitsi pitkiä ajomatkoja tehdä.. Tuossa aloin haaveilla jostain kylpylästä ja eläinpuistosta ym.. mutta mites sitten tuon nappulan kanssa.. ei viitsi sitä kylpylään viedä ja muutenkin.. jos on eläinpuistossa pällistelemässä karhuja ja nälkä yllättää niin siinä sitä sitten ollaan..jossain puistonpenkillä syöttämässä.. ei houkuta. Varsinkin kun tämä neiti syö päivisin sen tunnin välein...huoh..



Yöt edelleen hyvät.. 9 tuntia putkeen..



Nyt heräsi..pitää mennä! Kova huuto!



Mirage ja Emmi kohta 3kk (rotavirusrokoteresepti äkkiä tänne.. onko muut ottaneet????)

Saisi tämä meidän Emmi ottaa mallia yöunien kanssa Miragen kaimasta!



Meidän pikku-akka alkaa väläytellä hurmaavia hymyjä tuttipullon takaa joskus aamuviiden aikaan. Ja sitten ei enää nukuta. Ei paljon naurata, kun ei yli kahta tuntia saa nukkua. Olen kaivellut netistä tietoa unikoulusta mutta en nyt vielä jaksa mihinkään taistoon ryhtyä, kun mies on keikkareissulla koko viikon. Onko kellään vinkkejä/kokemusta unikoulusta?



Mies oli eilisen kotona, vaihtamassa matkalaukkuun puhtaita vaatteita kahden reissun välissä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja karkasin jumpalle ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Jumppa oli tietty peruttu. Menin sitten venyttelytunnille, joka olikin aika ihanaa. Sain ihanan flashbackin, kun köllin siellä pimeässä salin lattialla selälläni: Raskauden puolivälissä Emmi oli aina jumpan ajan hiljaa masussa. Loppurentoutuksen aikana mahassa alkoi kuitenkin hillittömät bileet. Se nauratti mua aina kovasti ja nyt sain ihan kyyneleet silmiin, kun muistelin sitä. Ja kyllä tyttö näytti ihanalta, kun tulin kotiin!



HURRAA! Jumpulalta tulee kakka!!!



Haleja kaikille, täytyy mennä siivoamaan peppua!



Jansku ja Emmi 10vkoa3pvää

Tulin vaan nopsaan ilmottelemaan että meidänkin neiti sai vihdoin nimen. Miia Maria tuli mein tytöstä, ja ristiäiset sujui hyvin, mitä nyt pientä stressin poikasta aiheuttikin. Lukasen pinon sitten joskus kun jaksan ja ollaan toivuttu näistä juhlista.



AngelEyes

Eipä taas oo ollu aikaa kirjoitella. Ihania nimiä ootte antanu lapsille:) Ja onnea keijo.annikille !

Me oltiin tänään 2 kk neuvolassa tytön kanssa ja pituutta oli tullut taas 1,5 cm sekä paino on jo 5 750 g! eli tyttö on aika tuhdissa kunnossa, hyvä vaan että syö hyvin:) Cuplatonia oon antanut tytön ilmavaivoihin joka nähtävästi auttaa, tyttö ollut nyt monta päivää tyytyväisempi.



Meillä tosiaan vasta ristiäiset ens kuun 12. pvä, eli vielä kolmisen viikkoa. Meille on tulossa n. 18 vierasta joten tilasin tänään kakun konditoriosta ettei tarvi stressata kun muista tarjottavista. Oli kyllä aika hintava mut oon valmis maksaa ettei ite tarvi alkaa vääntää.



Esikoinen on ollu harvinaisen hankala tänään enkä saa sitä päikkäreille.. huudon kanssa sain kantaa sen neuvolassakin sateessa autoon kun olis halunnu jäädä sinne ajamaan neuvolan mopolla. no nyt pitää mennä!



t. minnis80 + tyttö 2kk tasan

Enpä ole kahteen kuukauteen koneella ollut kuin säkällä iltasanomat lukasemassa kerran viikossa. Kurkkasin nyt, kun poitsu nukkuu, että mitä teille kuuluu, mutta luin vain tämän pinon, että ehdin kirjoittaakin. :)



Ensin omia kuulumisia:

Jaakko Urho Mikael tuli poitsun nimeksi kolmisen viikkoa sitten (kaikki paappojen nimiä, sattumoisin vielä huumorimiehiä) ja eilen tuli täyteen 2kk. Neuvolalääkärissä viime torstaina poitsu oli flirttituulella ja itsekin voin hyvin. Painoa on nyt saman verran kuin ennen raskautta, eli pudonnut n. 14kg.



Alkuaika oli tosi raskasta, sain pahan molemminpuolisen rintatulehduksen, en kyennyt istumaan tai kunnolla kävelemään ja vessareissutkin menivät suihkun avulla leikkaushaavan vuoksi. Öisin, kun oli pakko makuulla imettää, nukahtelin, vaikka pelkäsin nukkua vauvan vieressä, kun olen välillä hirveä riehumaan unissani. Onneksi en ole vauva kainalossa riehunut,vaan herännyt tasan samasta asennosta käsi puutuneena. Antibioottikuurin jälkeen nousi uudestaan lämpö, olin flunssassa ja sitten pian uudelleen kohtutulehduksen vuoksi lääkekuurilla, joka lopulta auttoi myös rintoihinkin. Huolta aiheutti myös napatynkä, joka irtosi vasta kolmannen viikon jälkeen,mutta ei vaatinut laapistusta - mitä tarkoittaakaan.



Parannuttuani aloin yhtäkkiä jaksaa, kykenin istumaan ja ehdin jopa syödä aamupalan. Imettäminen ei pelottanut enää, vaan maitoa tuli niin paljon, että toivoin nälkäitkuja. Babysitterissäkin poika alkoi viihtyä kerta kerralta kauemmin, jos vain välillä vastailen huuteluihin tai vessan ovi on auki ja sitteri ovensuussa. :) Päätä kannattelee massulla jo valtavan hyvin ja korkealla, mutta sylissä on vielä tuettava. Nyt keskiviikkona huomasin Jaakon näkevän kauemmas, " Ismo Iloiselle" (se hymiö) ja Simpsoneille on juteltu jo pariviikkoisen kiekaisuista lähtien. Ristiäisistä lähtien on ollut kovaa kamaa ikean kalamobile.

Lainaus:

Kuljetusliike Iskä

on myös paras juttukaveri :) ja täytyy sanoa, että en olisi missään nimessä selvinnyt ilman avokkia. Piste.



Vajaan kuukauden ikäisenä käytiin ekalla reissulla Pohjanmaalla ja tippa oli linssissä, kun tuore isomummu sai Jaakon syliinsä, jossa poika simahti saman tien. Ja äitini oli ihan innoissaan, kun

Lainaus:

sai

vaihtaa vaipat.



Raskausajan dementiani on jäänyt päälle ja päivät sekoittuvat päässä. Koukussa olen Serranon perheeseen ja Holby Cityn sairaalaan. Poitsu nukkuu jo 4-6 tuntia öisin, mutta hiukan rytmi vaihtelee vielä. Eipä omakaan sisäinen kelloni käy 24h-vuorokausirytmissä, jos saisi itekseen käydä. Ja kommunikointi sujuu jo mukavammin, poika on viime aikoina tervehtinyt leluja ja kuvia - tai ihmisiä iloisella " Hau! ja vau-au (niinkuin se axe? mainos)" -huudahduksilla.



Mitähän jäi lukemastani mieleen..

Janskulla oli ollut rankkaa, tsemppiä sinne! Ja Larun teksti leikkaushaavasta kuulosti toodella tutulta! Keijo-annikille onnea rouvittumisesta (muistinko oikein?)!

JA ihania nimiä vauvoilla on :) etenkin se Vilpertti oli aivan ihana!



Nyt joudun poistumaan, isukilla alkaa peli koneella...



Sammakkoinen ja Jaakko huomenna 9vkoa

Tuntuu niin tutulta olla hereillä ennen kukon laulua, pöh. En saanut enää unta klo neljän syötön jälkeen, joten olen roikkunut netissä ja päivittänyt uuden sukunimeni käyttämiini palveluihin.

Juhlista tosiaan selvitty, heh. Poika on nyt sitten Onni Veli Vilpertti, kuului kirkon penkistä vain yksi naurun pyrskähdys kolmannen nimen kohdalla. Naimisiinkin pääsin ihan pyörtymättä. Juhlat oli mukavat ja lämpimät vaikka kummankaan vanhemmat eivät olleet läsnä. Ihanaa kun on ystäviä jotka auttaa ja muistaa.

No nii jatkan toiste kun Onni vaatii lisää ruokaa...



k.a ja 2kk ja 3vee

Terveppä taas!

Päivät on mennyt sadetta pidellessä.

Laura vain kasvaa. Joku muukin toukokuinen (en muista nimiä) kertoi,että vauvalla olisi kiire mahalle päästä. Lauralla on myös. Hoitopöytä alkaa olla liian ahdas leveys suunnassa. En muista, että isosisko olisi noin innokkaasti kääntynyt.

Joku on kanssa jäänyt koukkuun Serraanon perheeseen. Mulle ei riitä,että se tulee 2 kertaa päivässä pitää tallettaakin vielä. On niin pitkä ohjelma ettei kerkiä kokonaan katsoa kerralla.

Viime yönä Laura yllätti iloisesti ja nukkui koko yön. olin aivan sekaisin kun heräsin aamulla syöttämään.Taisi ymmärtää äidin väsymyksn ja nukkui. Olin toissa yönä käymässä ensiavussa kun selkä jumiutui. En saanut henkeä ja mahaan ja selkään sattui niin per...Meillä tuonne ea:han pitää täältä Kangasalta mennä Valkeakoskelle. Eli ei minkään korvakivun takia tule lähdettyä. Matkaan menee n. 40 min. Onneksi sain lääkettä ja elämä hyvmyilee jälleen

Sellaista meillä. Nyt iltapalaa isosiskolle.



martsi

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat