Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko kenelläkään kokemuksia perhetyöstä? Millaisia? Itse olen yh, ja meille väkisin tuputetaan perhetyötä vaikka ei sitä tarvita. Lisäksi kehitellään syitä, ettei vahingossakaan päästä tästä oravanpyörästä eroon...

Kommentit (4)

Kuuluin siis lastensuojelun piiriin omasta lapsuuden kodistani josta äidiltäni huostaanotettu kolme poikaa (pikkuveljeni). Kun muutin poikaystävän kanssa yhteen jatkettiin kerran viikossa perhetyöntekijän tapaamisia, mikä oli musta loisto juttu. Perhetyö oltiin mun osilta lopettamassa kunnes kerroin että odotan lasta ja sitä päätettiin jatkaa kunnes lapsi on syntynyt ja nähdään miten lapsen kanssa pärjään (tulinhan kuitenkin ite ongelmaperheestä). Tämä oli yksi maailman parhaista päätöksistä, sillä pian raskauden edetessä poikaystävän kanssa tuli katkera ero ja sain paljon tukea perhetyöntekijältäni jolle oli hommattu työpari jolla on enemmän kokemuksia lapsista (tällä aiemmalla perhetyöntekijällä ei siis omia ollut vielä silloin). Kun poika syntyi, niin mun luona käytiin kahdesti viikossa ja oma äitini jaksoi paasata että miten mä voin päästää kotiini muita urkkimaan. Sanoin aina että mun puolesta sinne voi tulla kuka vaan " urkkimaan" ja toteemaan kuinka hyvin hoidan hommani. Perhetyö lopetettiin aika pian kun huomattiin miten hyvin pärjättiin ja hoidin asiat kunnolla. Ite toivoin sen jatkamista, mutta siihen eivät suostuneet kun mitään tukea ei meillä tarvittu. Eli siis ilman muuta kannattaa ottaa tarjottu perhetyö vastaan. Heidän tehtävänä on tehdä ittensä tarpeettomaksi teille ja kyllä se sit heti lopetetaan jos kattovat et teillä on kaikki hyvin siellä kotona.

Me asuttiin mun pojan kanssa ensikodissa ensimmäiset puoli vuotta (Helsingissä) ja siellä sitten päätettiin, ettei tarvita minkäänlaista jatkotukea. Itse otin yhteyttä sitten asioiden mentyä hankaliksi perhetyöhön (Tampereella) ja sainkin ihan mahtavan työntekijän meille, joka käy 2 kertaa viikossa. Ainakin mun kokemus on, että on kuunneltu tosi hienosti mitä MÄ itse haluan ja miten.



Ainahan ei noin ole, ja se on tietty kurjaa. Oman kokemukseni pohjalta ehdotan kuitenkin, että ota vaan kaikki apu vastaan mitä tuputetaan! =) Voithan painokkaasti sanoa, että olet eri mieltä, mutta silti tehdä ns. yhteistyötä, jospa se vyyhti siitä lähtis purkautumaan pikkuhiljaa ja pääsisitte sossukierteestä irti. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla kävi 3-4 kertaa kuopuksen syntymästä perhetyöntekijä ei ollu siis lastensuojelun kautta vaan ihan muualta. Mutta olivat todenneet et en tarvi kun kämppäkin ain siisti ku tulivat. Olihan se kun olin siivonnu just sitä varten ku tulivat ku eihän sitä sekaseen kämppään ketään kehtaa päästää ja se pelko että kaivelee kaapit ym. Oisinpa silloin ymmärtänyt että oisivat vauvan kans voineet mennä vaik keskenään käveleen/vaunuileen ja mä oisin voinu huilata tai jotain tehdä yksin. Nyt tyttö täyttää kolme ens maaliskuussa ja aika lailla kokoajan olen tytön kanssa ilman omaa aikaa mut kaippa sekin aika sit joskus on. Sukulaisia kyllä on mutta ei ole heistä apua. Vaikka joittenki mielestä isovanhempien kuuluu hoitaa mut kaikilla näin ei ole! Jos sulla on tukiverkkoja muuten ni sit on vähän eriasia juu. Ei ne välttämättä mitään pahaa tarkoita jos haluisivat auttaa?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat