Vierailija

Lähde kirjasta " suuri suomalainen kotipsykologiakirja"



On olemassa syrjähyppyjä ja on olemassa uskottomuutta. Pitäisi pystyä tekemään ero syrjähypyn eli tilapäisen ja hyvinkin satunnaisen kumppanin kanssa tapahtuvan seksuaalisen aktin ja parisuhteen ulkopuolisen PITKÄAIKAISEN TUNNESUHTEEN välillä, jossa seksuaalisella kanssakäymisellä on vain pieni sivuosa, eikä aina sitäkään.



Love Story



Tilapäisen syrjähypyn jälkeen uskottomuutta lähestytään rakkaussuhteen kautta. Se poikkeaa sekä kestoltaan että intensiteetiltään pelkästä seksisuhteesta. Seksin tilalla siinä vaikuttaa voimakas eroottinen, prykologinen jännite. Se voi toimia tilapäisenä pakopaikkana avioliiton tai työn rutiineista, tarjota mahdollisuuden toteuttaa itseä perheroolien ulkopuolella: äidistä tulee osa-aika-nainen tai aviomiehestä hyvä rakastaja.



Rakastuminen merkitsee aina vallankumousta ja kapinaa olosuhteita vastaan. Seikkojen sulo ylittää arjen harmauden ja avaa toisenlaisen mahdollisuuden, edes hetkeksi.



Uskottomuus on aina viesti



Rakkaussuhteisiin altistuminen kertoo siitä että eroottinen jännite, miesnaissuhteen psykologinen kenttä on päässyt laimenemaa. Suhteen kantavierre katoaa. Arki avioliitossa merkitsee yleensä romanssia mollissa. Ulkopuolinen rakkaus saattaa toimia paitsi luvattomana henkilökohtaisena eroottisena doping-aineena myös tietoisuuden avaajana siitä, millaisia kehittämiskohteita suhteesta löytyy ja mitä löytöjä on vielä itsestä, toisesta ja suhteesta tekemättä.



PITKÄAIKAINEN HENKINEN USKOTTOMUUS viittaa puolestaan arvomaailmojen ajautumisesta erilleen. Vieraantumisesta kumppanin ydinasioista. Tietenkään kukaan ei voi koskaan tarjota täydellistä vastausta toisen ihmisen kaikkiin tarpeisiin. Kysymys on vain siitä mitkä alueet kuuluvat yhteiseen intiimiin vuorovaikutukseen ja mitkä vaativat toteutuakseen laajempia verkostoja.



Yleensäkin hyvin yhdyntäkeskeisessä seksuaailajattelussamme emme edes miellä tällaisia suhteita uskottomuudeksi, vaan puhumme ystävyydestä, kumppanuudesta tai aatetoveruudesta (sielunkumppanuus). Parisuhteen syvimpien kerrosten kannalta ne saattavat kuitenkin olla kaikkein tuhoisimpia, koska ne estävät kasvun myös arvojen, uskon tai yhteisen unelman maailmassa. Jos emme ymmärrä, että toveruus on hellyyttä rukkaset kädessä, jaamme helposti maailman niin että perhe-elämä leimantuu perustarpeiden tyydyttämisalueeksi, mutta varsinainen elämä ja sen tarkoitus toteutuu jossain muualla.



Maailma muuttuu, mutta uskottomuus on aina väärin toista kohtaan.

Kommentit (3)

Mutta eihän pelkkä henkinen yhteys tai kaveruus tai välittäminen pettämistä ole vaan kaveruutta ja sitä yhteyttä.



Itselläni on kyllä sellaisia miehiä menneisyydestä jotka edelleen herättää niitä rakkaus ja miesnaistunteitakin mutta toisaalta en ns roiku heissä vaan " vain" kerran-pari vuodessa tulee kausi jolloin enemmän pyörii mielessä.



Se kun on ihan luonnollista että ihastuksia aina joskus tulee kun ei vaan jää roikkumaan siihen tunteeseen. Eihän tunteilleen oikein mitään edes voi joten en koe sitä pettämiseksi jos ei tee asian suhteen mitään ja tosiaan ei jää siihen tunteeseen kiinni ja keskittyy koko ajan kuitenkin ensisijaisesti parisuhteeseensa.

tuo kyllä kuulosti tutulta että omasta suhteesta on se " kipinä" kadonnut ja olen etääntynyt ehkä mieheni " ytimestä" . Ehkä johtuu tuosta että sielunkumppani pyörii joskus mielessä. Hänen kanssaan kun juuri se henkinen " säpinä" oli vahvin puoli, tämän oman mieheni kanssa vahvinta on arki, seksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat