Vierailija

Kyse pian 4-vuotiaasta pojasta. Itkua vääntämällä yrittää selvitä siitä, ettei tarvitsisi mennä isälle. Ja myös jälkikäteen sanoo, ettei olisi halunnut olla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pahoinpitelystä tai muusta, mutta isä ei kai oikein jaksa olla lapsen kanssa, kun on masentunut eli ei jaksa pitää seuraa. Mitä pitäisi tehdä?

Kommentit (21)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että lapsi kirkuisi ja huutaisi ja itkisi ettei halua mennä, siinä luovutustilanteessa. Mutta aina kun kerron, että huomenna iskä tulee sua hakemaan niin alkaa se valitus, ettei halua mennä ja siinä alkaa vääntää itkua.

Poika pian 4 vuotias ilmoittaa aina että ei halua lähteä isälleen. Tosin kertoo haettaessa että oli kivaa. Lapsen isä on masentunut ja siisteyteen ei hänkään panosta, tosiaan samat vaatteet lähtiessä sekä haettaessa. Tapaamisia on kaksi kertaa kuussa. Epäilen että nukkuuko päivisin ja poika joutuu olemaan yksikseen. Olen kysynyt asiasta ja aina kieltävä vastaus. Vaikeaa kun ei tiedä mitä oikeasti tapahtuu ja voi kuitenkin olla että kaikki siellä menee kuitenkin ihan hyvin..

Aluksi pystyttiin hyvin kommunikoimaan miehen kanssa, nyt hän ei puhu mulle mitään. Esim. lapsen vienti/tuonti sujuu ilman sananvaihtoa, joten hänen kanssaan en pysty tästä puhumana. Koko aika on ollut niin ettei lapsi olisi halunnut mennä isälleen. Ennen kesälomaa oli joka toinen vkonloppu isällään ja sitten ehkä yhden yön viikolla. Nyt on ollut vain yhden yön kahten viikonloppuna (kuukauden tauko).

Mikähän se ikä sitten kuitenkin on jossa voi alkaa kuulostella tosissaan, että haluaako lapsi vai onko vain kitinää, meillä myös 4-vuotias joka itkua vääntämällä usein lähtee etälle, ja vähän etukäteen pelkään että kun ikää tulee ja lapsi tajuaa paremmin mikä siellä mättää (totaalinen hällävälisyys ja sääntöjen puute, likaiset vaatteet ja turvattomuus), ei hän halua mennä enää.



Olen ajatellut samaa, että voiko etä pakottaa lapsen luokseen koska tapaamissopimukseen niin on kirjattu? Onko riittävä peruste lähteä vaatimaan vähennettyjä tapaamisia, jos lapsi (alle 12-vuotias) ei halua mennä, vai eikö lapsen huoltajaT kuitenkin katsota että päättää isot asiat hänen puolestaan?

Mutta sovittiin jo aiemmin, että joustavasti toimitaan. Nyt on himppa hankala toimia yhtään millään tavalla, kun ei voi puhua sen miehen kanssa.

Lapsi tulee samoissa vaatteissa takaisin kuin on mennyt. Nyt kun viimeksi lähti, niin sanoin, että muista sitten vaihtaa uudet pikkuhousut aamulla, jos iskä ei muista vaihtaa. Sanoin, että on tärkeää vaihtaa aina alushousut joka päivä. Ja oli sitten muistanut vaihtaa tai oliko isänsä muistanut, en tiedä.

joka kirjoitin alussa ehkä nro4 tai 5 tms, että on samaa että 4-vuotias ei halua mielellään mennä etälle, siellä on nimenomaan sitä hällävälisyyttä ja likaa, mutta en usko että ilmoittamalla meidän asia ratkeaa, etävanhempi takuulla vaatii periaatteesta tapaamiset sopimuksen mukaan, vaikkei läheskään aina edes hoida lasta itse hänen siellä ollessaan, ja on jättänyt ilman aikuista asuntoonkin kauppa yms reissujen ajaksi.

Miten pitkään kerrallaan? Koska olette eronneet? Riippuu niin monesta asiasta. Ja siitä miten isä suhtautuu. Jos mahdollista, puhu isän kanssa tilanteesta. Ehkä tapaamisia voisi lyhentää väliaikaisesti? Onko olemassa tapaamissopimusta, mitä siinä sanotaan? Kerro vähän lisää.

ja juur ituota minäkin lähinnä hain, että minkä ikäinen on riittävä sanomaan ettei halua mennä, vaikka etä vaatisi lainmukaista sopimuksen noudattamista. Etä ei välitä lapsien mielipiteistä, hänen vakiolausahduksiinsa kuuluu " lapset on vain lapsia"



7 19

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat