Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mun mielestä ei oo ihan normaalia, mutta toisaalta on vaikea sanoa, mikä oikein on viallakaan.



Tää ihminen on kyllä rivakka tarttumaan töihin, mutta kääntöpuolena on sitten se, että kaikilla muillakin pitäisi hommat olla tehtynä yli viikkoa etuajassa. Kyselee, että mitenkäs sen ja sen asian kanssa kävi, ja sille saa aina olla sanomassa, että en tosiaan ole vielä aloittanutkaan, kun tässä on toista viikkoa vielä aikaa. Eli on kovin hätäinen, ja kun se aina hiillostaa ihan yliaikaisin niitä hommia, niin ei sitä jaksais.



Ja sit tää on sellanen, joka kasaa aina ympärilleen jotain omituista tukijoukkoa. Että jos se alkaa johonkin projektiin, niin sillä pitää olla siinä mukana aina liuta ihmisiä. Tai vaikka se olis menossa miehen kanssa elokuviin tai lomalle, niin se ei oo varmaan koskaan tehnyt sitäkään yksin (tai kaksin), vaan aina pitää olla muitakin mukana.



Mut kuitenkaan sosiaalinen ei oo. Siis siinä mielessä, että jotkut säännöt koskisivat häntäkin. Eli vaikka yhdessä oltais sovittu, että asiat hoidetaan näin ja näin, niin hän hoitaakin oman osuutensa ihan just niin kuin tykkää, eikä niin kuin enemmistöllä päätettiin. Sellaiset yllätykset on sit epämiellyttäviä, että kun ei ollakaan tehty sovitusti, ja toinen vain selittää, että hän ajatteli, että ei sitä noin tarvikaan tehdä. Kun se on ihan sama, mitä hän ajatteli, jos yhdessä oltiin jo muuta sovittu. Tee tuollaisen kanssa sitten yhteistyötä!



Muilta osin ei myöskään ole luotettava, eli mitään omia asioita hänelle ei kannata kertoa, tai sen tietää seuraavana päivänä kaikki. Samoin hän kertoilee minullekin asioita muista ihimisitä, jotka eivät minulle todellakaan kuulu ja joita on ihan kiusallistakin kuunnella. Eli on ihan älytön juoruamaan ja sit samalla arvostelemaan muita. Ja just tuo, että ei hoida asioita sovitusti on sitä epäluotettavuutta.



Ja sit hän on mielipiteillään sellainen jyrä, että ennen mitään palaverejä hän on jo mielessään päättänyt miten asiat hoidetaan. Hänen mielestään palaverit on vain sitä varten, että niissä saa tukea omille näkemyksilleen. Kenenkään muun ideat ei oo vielä olleet hyviä, vaan asiat hoidetaan hänen tavallaan. Sillä hänellähän on jokaiselle ajatukselle niin pistämättömät perustelut, ettei niihin voi väittää vastaan. Vaan oikeesti ne perustelut eivät ole hyviä, mutta hän ilmaisee ne niin jyrkkään ja ehdottomaan tyyliinsä, että ideoiden hylkäämisestä ei seuraa mitään hyvää. Niskaan saa tuhahtelua, haistattelua, murjotusta, kaikkea niin epämiellyttävää, että itsepäinen saa olla, jos vielä joskus uudelleen rohkenee esittää eriävää mielipidettä. Jos se tapa, jonka hän on ideoinut, ei jollekin kelpaa, niin siinä on riittävästi syytä suuttua vaikka ihan kunnolla. Mutta kun hän ei ole mikään järjen jättiläinen, niin ne hänen ideansa eivät todella aina ole ihan parhaita.



Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Mulla ei aina todellakaan tahdo ymmärrys riittää. Miten ihmeessä tuollaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen? Pakosta ollaan tekemisissä yksityisestikin, joten jotenkin pitäisi vain sietää.

Kommentit (11)

Vierailija:

Lainaus:

Kuulostaa sosiaaliselta ja aloitteelliselta ihmiseltä. Kiva jos vaikka työpaikalla on joku, joka keksii kivoja tekemisiä ja houkuttelee muitakin mukaan.



Meillä töissä yksi järkkää ainakin kerran vuodessa teatterireissun ja toinen pitää bileitä, kolmas ehdottaa keilausta. Kiva vaan mun mielestä.



Jos se kokouksissa jyrää, niin älkää antako jyrätä. Ehkä hän on oppinut ettei muilta tule ehdotuksia ja esittää omansa siksi päättäväisesti?




Eli tää tyyppi on kyllä seurallinen ja aloitteellinen. Mutta ei käyttäydy sosiaalisesti, sillä ei ota ollenkaan muiden tarpeita tai mielipiteitä huomioon, eikä noudata yhteisiä sääntöjä, esim. kokousjärjestystä tms. joilla kuitenkin on tarkoituksensa.



Ja kyllä tää keksii kaikenlaista tekemistä, mutta ei kerran vuodessa, vaan tahtiin kerran viikossa jotain ekstraa. Ja sit ihmettelee, kun ihmiset ei innostu tai tuu mukaan, kun joku kerrankin järjestää jotain. Kerran vuodessa oliskin ihan kiva tahti, mutta ei kukaan ehdi kerran viikossa, kun on omakin elämä ja perhe.



Ja kokouksissa jyrää, sillä esittää asiansa niin ehdottomasti, että ihmiset häneen tutustuttuaan vähitellen lakkaavat tekemästä vastaehdotuksia. Mutta toki niitä aina tehdään, mutta kun tää ihminen on puheenjohtajana, niin hänpä vain päättääkin keskustelun siihen, jos joku sanoo eriävän mielipiteensä. Harvoin kukaan sitten viitsii alkaa riitelemään asioista, kun pitäisi kuitenkin säilyttää jonkinlaiset välitkin. Tää ihminen on niin selvästi muita manipuloiva, että jokainen täysjärkinen tajuaa heti, että tuon kanssa ei pysty mihinkään joustoihin tai kompromisseihin. Se kun tosiaan vetää sen kuuluisaan herneen heti syvälle ja tosissaan.



En oikein osaa kuvailla, mutta ajatelkaa vaikka näitä nykyajan morsiamia, joiden pillin mukaan kaasojen ja kaikkien sulhasta myöten on juostava. Ja jos joku menee sanomaan, että ei se nyt niin tarkkaa ole, niin mikä sota siitä syttyykään.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siihenhän tuota tukijoukkoa myös tarvitaan. Ja nyt tuleekin mieleen tuo ainainen ristiriita toiminnassa. Eli kun asiaa esitetään tai suunnitellaan, niin hän luettelee kuinka on ajatellut, että homma pitäisi hoitaa. Ja hänen mielestään se myös oikeasti on paras tapa hoitaa asia.



Mut sit soittelee mullekin jossain ihan käsittämättömissä asioissa, tyyliin ostettaisko porukalle light-kokista vai tavallista. Se ei mistään tollaisista mitättömistä asioista halua ottaa vastuuta, kun tuntuu ajattelevan, että jos joku sit tykkääkin enemmän lightista ja tulee syyttämään, että miksi sitä ei ole. Ihan niin kuin sillä olis mitään väliä!



ap

Eli ei siedä mitään keskeneräistä tai epävarmuutta. Ei luota itseensä ja ei ole itsenäinen, vaan haluaa porukkaa ympärilleen turvaksi. Ei osaa olla ollenkaan yksin ja jouten, vaan on aina hermostunut.



Eli jollain tavalla hermostunut ihminen. Rauhoittava lääke voisi auttaa.

Ehkä tällä tuttavallasi on huono itsetunto, ja hän hakee sille tukea olemalla aina oikeassa. Jotenkin se meni niin, että jos itsetunto on heikko, niin ei pysty myöntämään olevansa joskus väärässä, vaan on tarve peitellä heikkoa itsetuntoa olemalla aina oikeassa. Hyvä itsetunto mahdollisti sen, että kykenee myöntämään olevansa joskus väärässäkin. Mutta väärässä oleminen ei horjuta kuitenkaan itsetuntoa, jos se on hyvä.



Mutta jotain monimutkaisempaakin tuohon itsetuntoon liittyi. Se ei ollut aivan noin yksioikoista.

Meillä töissä yksi järkkää ainakin kerran vuodessa teatterireissun ja toinen pitää bileitä, kolmas ehdottaa keilausta. Kiva vaan mun mielestä.



Jos se kokouksissa jyrää, niin älkää antako jyrätä. Ehkä hän on oppinut ettei muilta tule ehdotuksia ja esittää omansa siksi päättäväisesti?

Kun se on jotenkin niin silmiinpistävää, että kun tää keksii jonkun jutun, että se haluaa linnanmäelle tai harrastaa jousiammuntaa, niin se ei kykene vain tekemään sitä siksi, että se haluaa. Vaan sit alkaa aivan tauoton mainostaminen jokaiselle vastaantulijalle, että tulkaa tekin mukaan. Ja aina joku lähteekin, joten mihinkään sen ei tarvi mennä yksin.



Ja lomalla ollessaan soittaa äidilleen ja sukulaisilleen päivittäin. Kotona ollessaan käy myös päivittäin kylässä.



Onko tää sitä läheisriippuvuutta?



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat