Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nuorin lapsistani, pian 2v, on ihan mahdoton! Kyläily os tuskaa, kun vahtiminenkaan ei auta, kun se tuuppii toisia ja huitoo :( Vanhemmat tuntuu ajattelevan, että kotona on noin opetettu tms :(



Kasvattaako sisarusparvi (poikia) tuollaiseksi? Lapsemme leikkivät toki yhdessä hienostikki, mutta tuleehan sitä riitaakin. Pienimmällä on oltava keinonsa selviytyä??



Miten saan lapseni lopettamaan tuollaisen?

Kommentit (9)

Kyllä se siitä. Minä käytin jäähyä eli nostin pojan pois tilanteesta ja istutin penkillä tai rattaissa jos jatkoi kielloista huolimatta. Touhu loppui n. 3-vuotiaana mutta siihen asti sai kyllä hävetä :-(



Meillä oli pojalla vain yksi isoveli, mutta luulen sen vaikuttaneen. Pikkuinen oli tottunut muksimiseen ja jalkoihin jäämiseen, joten kynnys toisten tuuppimiseen oli kovin alhainen.

Kun se usein menee niinkin päin, että kiusattavan äiti joutuu ottamaan sen vieraan kiusaajan pois tilanteesta, kun lapsen oma äiti ei reagoi mitenkään. Ja sitten tää äiti mulkoilee, kun toisen lapseen mennään koskemaan, vaikka se vain vähän huitoi siinä... Aaah, kun raivostuttavaa.



Mutta tuo on sit tosiaan kiusallista, kun tuntuu, että jotkut ei tajua, ettei ihan kaikkia tilanteita pysty estämään, vaikka kuinka vieressä olisi. Ja että tässä nyt vasta tehdään sitä kasvatustyötä, että tää lapsi ei ole vielä ihan valmis paketti, vaan sitä nyt täytyy tässä vähän kasvatella.



Mutta ei voi kuin ajatella, että joitain lapsia kun ei tarvi kasvattaa lainkaan, kun eivät kokeile rajojaan ollenkaan, niin mistä ne äidit tietäiskään, että ihan normaaleja lapsia pitää joskus kasvattaakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

miten huomioida se vanhempi jonka kullanmurua on kiusattu? Joskus tuntuu, ettei mikään anteeksipyytely ja pahoittelu auta... Siinä on vain kinkkinen paikka tämmösen " kiusaajan" vanhemmalla, kun pitää samalla sekunnilla ottaa lapsensa pois ja selittää, ettei niin saa tehdä ja sitte vieressä itkee toinen lapsi ja vanhempi mulkoilee...

Mutta koko tuon ajan jouduin olemaan tytöstä n.30cm päässä, jos paikalla oli muita lapsia, sillä olisi muuten satuttanut toisia. Koko ajan siis piti olla estämässä ja nostamassa pois tilanteesta ja kieltää, kieltää ka kieltää... ja jos ehti satuttaa, niin kädestä pitäen piti pyydättää anteeksi. Joskus jopa itkupotkuraivarin saattelemana, mutta anteeksi kuitenkin lopulta pyydettiin (kerran tosiaan kirkui 20min ja raivosi maassa, mutta ns. väsytystaktiitta toimi; tyttö pyysi lopulta anteeksi, sillä tiesi ettei sitä ennen pääse leikkimään).



Rankkaahan se oli, mutta kun tuotti lopulta tulosta, on oli kyllä palkitsevaa. Vaiva oli sen arvoista.



Harmittaa vain, kun sitten on niitä vanhempia, jotka antavat lastensa satuttaa ja kiusata toisia... oma lapsi sitten ihmeissään, että miksi hänen täytyy jne. Noh, toisaalta tyttö oppii ajoissa että maailma on täynnä kaikenlaisia ihmisiä...

Eli vaikka kuinka kieltää ja ottaa pois tilanteesta, niin sama homma vaan jatkuu vielä kuukausia, ehkä vuoden. Silti vanhempien pitää vain jaksaa tehdä sitä, vaikka näyttää siltä, ettei se tuota mitään tulosta. Lopulta sitä tulosta nimittäin tulee, kun vain jaksaa jatkaa riittävän kauan.



Ja sen lapsen puolia on pidettävä siinä sisarusparvessa. Eli ei oo loogista, jos toiset saa töniä häntä, mutta hän ei saa nipistellä muita.

puree ihan kaikkia. Tosin heillä ei käytöksestä rangaista tai kielletä mitenkään. Omani kohdalla en puremista hyväksy missään nimessä vaan on yritetty jäähyjä, tilanteesta poistamista ja kieltämistä ennakkoon vaan ei näytä mikään auttavan. ihan olen jo epätoivoinen ja toivon että ikä tekisi tehtävänsä ja huono käytös pikkuhiljaa paranisi.

juuri äsken lapsemme hoitopaikassa " varahoidossa" . Aikaisemmin hoidossa ei ollut ongelmia raapimisten kanssa, mutta nyt kaikki 3-vuotiaat olivat kasvot naarmuissa, kun tämä pikkunappula hieman toteutti itseään. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen hoitolapsi.

" kiusaajan lapsen vanhempi" puuttuu välittömästi tilanteeseen.



Minä olen ainakin joka ikinen kerta, kun ja jos joku lapsi on tehnyt jotakin kiellettyä lapselleni, niin jos tämän lapsen vanhempi on puuttunut heti tilanteeseen (eli ottanut lapsen pois/estänyt tilanteen jatkumisen yms. sekä käskenyt lastaan pyytämään anteeksi), niin siinä vaiheessa olen hymyillyt sekä sille toiselle lapselle sekä vanhemmalle ikään kuin merkiksi, että asia on o.k. :)



Ja silloin kun minun lapseni on tehnyt jotakin kiellettyä toiselle lapselle, niin toimin samoin kuin edellä, eli puutun tilanteeseen sekä anteeksi pyydetään. Jos se ei riitä, vaan toinen vanhempi jatkaa edelleen mukoilua, niin se on hänen häpeensä. Mielessäni vain mietin " odotas kun oma kullannuppusi joku päivä tekee jotain, niin sitten ymmärrät ja ylimielinen ilme muuttuu häpeän ilmeeksi" . ;)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat