Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Oltiin tytön kanssa kaksin saunassa ja juteltiin kaikkea siinä lauteilla vierekkäin. Mietin itse juuri, miten ihanan iso ja fiksu tytöstä on tullut. Sellainen kaveri! Noh, tyttö oli vielä kylvyssä ja mä kuivailin itseäni ja juteltiin siinä samalla, niin tyttö tuli siihen ovelle silmät loistaen ja sanoi " Huomaatko äiti, meistä on tullut ihan ystävyksiä??"



Mulla nousi kyyneleet silmiin, enkä meinannut saada sanottua mitään. Oma äitini kuoli kun olin oman tyttöni ikäinen, eikä minulla ole hänestä juurikaan muistikuvia. On mahtavaa kokea tällainen äiti-tytär-suhde lapsen kanssa!



Halasin tyttöä ja kerroin miten onnellinen ja ylpeä olen hänestä. Ja että äiti on iloinen, kun on saanut oman pienen tytön ja me tehdään vielä paljon kaikkea kivaa yhdessä.



Tyttö kirmas alasti isin luokse ja selitti, että kun hänestä tulee nainen, hän tekee kaikkia naisten juttuja äitin kanssa, menee kampaajalle ja laittaa kiharaiset hiukset jne.



Iso pieni rakas :)

Kommentit (30)

mieheni poika, 4v, sanoi minulle tänään kun seikkailtiin kahdestaan sysimetsässä, että " voidaan mennä miten kauas vaan, ei tarvi pelätä ku mä suojelen sua" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


meidän just 3v täyttänyt poika jutteli mun kanssa päivällä vauvoista ja siitä, missä esim. hän itse on kasvanut jne. Sitten hän selitti, että ISI ON TUNKENUT VAUVAN SUN PIMPISTÄ SISÄÄN JA SITTE SE ON SIELLÄ JA MASU KASVAA JA SITTE SE TULEE ULOS SIELTÄ PIMPISTÄ.

:)





Mulla saman ikäinen poika. Tänään halasin häntä ja sanoin, että " äiti rakastaa sinua hyvin hyvin paljon!"

Poika siihen kommentoi " Minä en rakasta sinua äiti."

Onneksi ei sentään sitä tarkoita, mutta kuitenkin sisimmässäni sydäntä riipii...

Onhan se ihanaa.

Mä tossa just tänään mietin, että kuinka kauan mun 4-vuotiaani antaa mun haistella sitä. Se kun on maailman ihanin tuoksu. Hiukset haisee ihan puhtaalta kissanpennulta jne. Ja koska se kulta kieltää halimisen ja pusimisen...

meidänkin 4-v pojalla on välillä aivan mahtavia juttuja.

Tänään mm totesi 1,5-vuotiaasta pikkuveljestään että " mä en oikein tykkää tuosta mutta kyllä mä tykkään" :)

mutta en voi kieltää, etteikö mielessä käväissyt sama kuin 17:lla. ja ehkä ennemminkin vielä, kiva taakka POJALLA tuo äidin menneisyys. tyttö tietysti tykkää, kun tulee rakastetuksi tuosta noin vain, ehdoitta. pojan asema on alusta lähtien taustalla.



ole, ap, varovainen...

Ei se äiti-tytär-suhde ihan itsestään selvää ole. Sisko riitelee oman 5-v:nsa kanssa alituiseen, tytär (härkäluonne) sanoo ettei äiti voi häntä ikuisesti määräillä:-/

Minustakin on ihanaa, että on tyttö juuri samasta syystä, kun ap on kirjoittanut. Vaikkei hän isompana olisi paras ystäväni (mitä en häneltä todellakaan odota), niin nyt on ihana hömpötellä tyttöjen juttuja.



Omaan äitiini välit ovat läheiset, mutta ystäviä emme ole, vaan äiti ja tytär.

Nyt itsellä 3v tyttö ja yritän olla vähintään yhtä hyvä äiti kun omani oli, silti ' valmistaudun' henkisesti siihen että irrottautuu minusta nopeammin kun kolme isoveljeään.

Isoveljet muutenkin olleet enemmän äidinlapsia (lue mammanpoikia), niitä on saanut halata isoiksi asti ja leperrelläkin. Aina ovat pitäneet äitiään kun kukkaa kämmennellä. Jopa 17v poika halus äidin mukaan vaateostoksille makutuomariksi ja ei ole muuten mikään kaveriton nörtti-hissukka:)

Niin ja itsellänikin on poika, nyt 3-vuotias ja aivan ihana ja rakastettava hänkin. Mutta en voi kieltää, etteikö suhde tyttöön lämmittäisi mieltäni. Rakastan lapsia molempia aivan järjettömän paljon ja tuo pikkumies on aivan yhtä rakas, mutta koen hirveän tärkeäksi sen että minulla on MYÖS oma pieni nainen. Ehkä tämä tunne kumpuaa osittain siitä, ettei itselläni käytännöllisesti katsoen koskaan ollut äitiä. Äiti kuoli kun olin pieni ja koko senastisen elämäni hän oli aina sairas. Olisin kaivannut niin kovasti äitiä, ensimmäisillä rintaliiviostoksilla, vanhempainilloissa, kun odotin esikoistani jne.

ap

ei pojan asema ole lainkaan taustalla. Eikä tytön asema mikään itsestäänselvyys. En tiedä mistä veditte nämä johtopäätökset.

Pojan kanssa meillä on paljon kaikkea mukavaa yhteistä ja vietän paljon aikaa pojan kanssa ihan kaksin. Käytiin keväällä automessuillakin yhdessä ja oltiin yö kaksin :) Poika nukkuu vielä perhepedissä ajoittain vaikka on jo 3-vuotias ja saa muutenkin paljon rakkautta ja läheisyyttä.

Mutta... On silti ihanaa, että olen saanut sen oman tytönkin. En ajattele sinisilmäisesti niin, että tytöstä ja minusta tulee ne parhaat ystävät jotka kiertelee kauppoja ja tekee naisten juttuja, sehän oli TYTÖN ajatus! Voihan hyvin olla, että tyttö itsenäistyy aikaisin ja meidän kemiamme eivät muutenkaan kohtaa kun tyttö aikuistuu ja taas pojan kanssa suhde pysyy tiiviinä. Mutta Nyt puhuin vain tästä hetkestä ja siitä miten onnellinen olen tuosta pienestä tytöstä, jonka kanssa saa hihitellä ja höpötellä ja kuka on pieni ystäväni. (Nk. on se poikakin..)

ap

Ihania pieniä ovat, minusta on ihana seurata lasten kehitystä (tyttö 3,5 ja poika 1,5) ja huomata kuinka tarkasti omaksuvat asioita. Pienen mielen sopukoihin painetaan tärkeitä sanoja ja pieniäkin tekoja, jotka oikealla hetkellä pääsevät ilmoille. Kun itsellä oli mieli maassa tässä joku päivä, otti tyttö kaulasta kiinni ja kuiskasi, että " äiti sä olet mun lempi rakas" itku siinä tuli...

Toisaalta samana päivänä tyttö meni pikkuveljen sotkemaan lastenhuoneeseen ja kysyi, että " mitä helvettiä sä teet?" silloin pääsi nauru.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat