Vierailija

Kertokaa mielipiteenne asiaan: Veljekset 6&3 v. pelasivat mummolassa palloa sisällä käytävällä. Lamppu meni rikki, kun pojat eivät useasta kehotuksesta pitäneet heittoja matalina.



6 v. oli lampun rikkoneeseen heittoon syyllinen ja kun häneltä pyydettiin anteeksipyyntöä mummille, pyöriskeli vaan ja rupesi selittämään, että on ollut kaikkeen koko päivän syyllinen (ei pidä paikkaansa tämä, poikaa on kehuttu moneen otteeseen päivän aikana). Mummi ei ollut yhtään vihainen, joten anteeksipyytämisen ei olisi luullut olevan niin vaikeaa. Lopulta 10 min. ähinän jälkeen anteeksipyyntö heltisi, mutta sitten poika alkoi haukkua minua ja sanoi, että aina häntä pakotetaan kaikkea tekemään.



Lähdimme kotiin ja siellä sitten sanoin, että olisi hyvä lähettää vielä mummille joku kortti anteeksipyynnöksi. Tästäkin rupesi kiukuttelemaan ja selitti, että aina häntä kaikkeen pakotetaan. Minä kävin hänen kanssaan tilannetta läpi vielä varmaan vartin: Anteeksi pyydetään aina saman tien ja sen jälkeen asia unohdetaan. Hän ei ollut pyytänyt, sen takia tilanne venyi pitkälle tapahtuman jälkeen. Lopulta poika meni tekemään kortin ja kysyessäni tämän jälkeen miten toimisi tilanteessa seuraavan kerran, hän sanoi: Pyydän heti anteeksi.



Omasta mielestäni oli tarpeen puida asia pidemmän kaavan mukaan, koska 6-v pitää osata pyytää anteeksi. Mies on sitä mieltä, että 6-v. on liian pieni noin pitkään asioiden läpikäymiseen.



Kertokaa te!

Kommentit (11)

Olen samaa mieltä siinä, että kyseessä ei ole pelkästään 6-vuotiaan vahingosta kyse, vaan aikuiset ovat olleet vastuussa siitä että eivät kieltäneet heittelyä heti kun ymmärsivät että vahinko voi sattua. Siinä mielessä 6-vuotiaan vastuuttaminen yksin ei ole oikein, vaan äidinkin olisi pitänyt pyytää mummilta anteeksi.



Anteeksipyytämisen oppiminen ei ole kaikille helppoa, eikä siitä kannata vääntää joka kerta hirveää show'ta. Mielestäni lapsi kyllä oppii sen vuosien varrella vaikka ei itse joka kerta sitä sanoisikaan, tai ei ihan aina sitä tarkoittaisikaan. Tärkeää on vanhemman signaali siitä että vahingon jälkeen asiaa käsitellään. Toisaalta voisi enemmän keskittyä sisäiseen ymmärrykseen, eikä ulkoiseen anteeksipyyntöön. Mutta ei saarnaamalla, vaan rauhallisella juttelulla vaikka jälkikäteen.



Nämä asiat opitaan mielestäni paremmin rauhalliseen tahtiin eikä tyylillä "sun on pakko nyt heti sanoa anteeksi tai et ikinä sitä opi".

mutta tuota hervotonta läpikäyntiä vahingon jälkeen en tajua. Kyse oli siis lampusta, ei ihmishengistä!



Meillä on 6-vuotias ja anteeksipyynnön jälkeen by-gones on todellakin by-gones.



Ainoastaan jos lapsi tekee jotain, joka on vaarallista, asiaa käydään pidempään läpi. Nyt juoksi kadulle kielloista ja aiemmista puheista huolimatta - ja tätä teemaa käsiteltiin vielä seuraavanakin päivänä. Mutta siis siitä vinkkelistä, että hänen täytyy tajua asian hengenvaarallisuus - ei se, ettei ollut muistanut toella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

voinut pyytää anteeksi jos vahingossa sattunutta juttua ylipäätään pitää pyytää anteeksi, eri asia jos pelaaminen olisi kielletty ja silti jatkunut. Ja kun lapsi oli pyytänyt anteeksi ei asia ollutkaan sillä selvä vaan sitä piti vielä puida ja pyytää postikortilla uudestaan anteeksi. Mielestäni et toiminut oikein.

sinun pitäisi pyytää häneltä anteeksi, koska annoit lapsen kantaa yksin kaiken vastuun, vaikka yhtä syyllisiä olitte te aikuiset: ketkä annoitte luvan pelata sisällä ja pikkuveli, joka myös pelasi.

1. 6-vuotiaan pitää osata pyytää anteeksi. Se on totta. Mutta ei hän tietysti siinäkään vielä erehtymätön ole. Äitien on ymmärrettävä se - ja autettava, opeastettava, jne.



2. mikäs logiikka siinä on, että kun lupaaat että asia unohdetaan anteeksipyynnön jälkeen nniin sitten kuitenkin pidät sitä yllä vielä vertin anteeksipyynnön jälkeen?



3.mun mielestä on ihan turha syyttää 6-vuotiasta siitä, että lamppu menee rikki a) yhteisessä pelissä, jossa mun nähdäkseni kaikki osalliset ovat aina yhtä syyllisiä, ei vain se jonka potkusta tai heitosta jotain nyt sattuu hajoamaan (koska se on sattumanvaraista, keneltä jotain hajoaa, kun kaikki kuitenki pelaavat ja potkivat ja heittelevät) ja b) vanhempien thetävä olisi ehdottomasti kokonaan kieltää tuommoinen sisällä heitteleminen. Ei se riitä, että sanotaan, että heitelkää vaan maata pitkin, varsinkin kun aikuinen näkee, ettei se onnistu. ELi mun mielestä oli vähän epäreilua ylipäänsä syyttää vain sitä yhtä poikaa tästä mokasta, johon veljekset olivat yhtä syyllisiä ja vanhemmatkin sen sallivat...

aikuisten vastuulla myös. Eli myös sinun olisi pitänyt mummolta pyytää anteeksi kun et lapsiasi vahtinut.



Ja mitä tuohon muuten tulee niin anteeksipyyntöjä on monenlaisia. Jos sanoo anteeksi, mutta ei ole pahoillaan niin mitä järkeä siinä on?

et todellakaan tehnyt oikein. Miksi 6-vuotiaan piti ottaa yksin vastuu kaikkien yhteisestä lepsuudesta? Miksi pakotit lähettämään vielä kortin ja palaamaan asiaan, jos kerran sanot itse, että anteeksipyynnön jälkeen asia unohdetaan? Kuulostat ilkeältä ihmiseltä.

aikuiset olisi saanut pyytää anteeksi kun eivät keskeyttäneet poikien peliä.



Miksi annoitte pelata vaikka useamman kerran naitte että pallo lentää liian korkealle?



Ja miksi vain yhen pelaajan piti pyytää anteeksi, molemmat oli pelissä mukana?





Ajatteleppa vaikka tätä esimerkkiä, te päätätte mennä pelaa golfia naapurin pihalle miehesi kanssa, saatte siihen luvan naapurilta, sinä sinkoot pallon naapurin hienoon autoon ja lasi hajoaa. Eikö olisi ihan ok että molemmat pahoitteletta tilannetta?

Ja naapuri pahoittelee myös kun itse antoi luvan.



Eli mummikin olisi voinut pahoitella ja sanoa että itse lupasi pelata palloa sisällä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat