Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko teillä kokemusta koirista ja vauvoista? Minulla on nyt 11kk vanha tyttö. Ryömii kovaa vauhtia ja nyt on alkanu seisoa tukea vasten. Häntä kiinnostaa meidän koirat valtavati. Meillä on siis kaksi isokokoista koiraa (aikuisia molemmat). Tyttö repii hännästä/jaloista, taputtaa (hakkaa) koiraa ja ryömii koirien perässä. Meidän koirat juoksevat pakoon minkä kerkeävät. Nyt tää nuorempi koira 3v. on alkanut murahdella tytölle jos hän lähestyy ja lähtee sen jälkeen luikkien pakoon. Ollaan tehty koiralle selväksi että teki väärin kun murisi,mutta aina sama toistuu. Nykyään laitetaan koira toiseen huoneeseen että saa olla siellä rauhassa. Koiralla on myös sellainen sairaus joka saattaa vaikuttaa siihen että se käyttäytyy oudosti. Nyt pelottaakin että mitä jos koira ei pääsekkään luikkimaan pakoon ja puraiseekin tyttöä. Toisaalta taas jos koiraa pitää aina eri huoneessa niin pelkään että se ei totu tähän lapseen koskaan. En halua kuitenkaan että vahinkoa pääsee tapahtumaan, joten oiskohan kellään kokemusta vastaavasta tai antaa muuten neuvoja miten pitäis menetellä. Pitääkö lasta kieltää,vai pitää koira muualla? Toki ollaan tyttöäkin kielletty jos hän tarraa/lyö koiraa,mutta ei hän tunnu sitä vielä oikein tajuavan. Vai meneeköhän tuo koira innostus häneltä myöhemmin ohi?

Kommentit (20)

siis lisää neuvoja kaivataan. Lähinnä miten lapsen kanssa tulisi menetellä. Ei niinkään koiran kanssa,koska tiedän että koiraterapeutilla ois varmaan ihan hyvä käydä (enkä pidä tällaista neuvoa pahana),mutta en oo varma oisko siitä mitään apua,kun terapeutti ei koiran sairautta voi parantaa. Eli siis justiin näitä neuvoja haluaisin että pitääkö lasta kieltää ja missä tilanteessa? Vai pelkästään koiraa? Olemme yrittäneet sanoa ja näyttää lapselle että " silittää sievästi" . Hetken aikaa niin tekeekin,mutta sitte repaisee karvoista tai hakkaa.

Eli sitä vaan vielä, että lapselle pitää pienestä pitäen opettaa, että kuinka koirien kanssa ollaan. Että ei retuuteta, revitä, hakata, annetaan koiran olla välillä rauhassa, jos koira syö tai nukkuu niin ei saa häiritä, jne... Työlästähän se on - koko ajan vahtia lapsen ja koirien perään, mutta ei auta itku markkinoilla.



burde taas (viimestä kertaa tällä erää)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ettei pikkulapselta (alle 2 v.) voi edellyttää " kilttiä taputtamista" . Tuon ikäinen ei pysty arvioimaan omatoimisesti, miten voi ja miten ei voi tehdä. Paras ratkaisu mielestäni on, ettei lapsi saa koskea koiraan ollenkaan, ellei isä tai äiti ole vieressä ohjaamassa kättä. Siinä mielessä koirat voisi rinnastaa vaikkapa hellaan, stereoihin, kukkaruukkuihin jne...

[color=darkblue]Meillä on myös muriseva koira. Joten siltä osin ymmärrän AP:ta täysin!

Meillä on kuusi lasta ja vuoden ikäinen koira, perhekoirana tunnettu kultainen noutaja. Se on melkein alusta asti murahdellut lapsille, mutta viime aikoina ongelma on pahentunut sillä että se on alkanut murista vieraille lapsille heti jos ne koskevat siihen, varsinkin jos halaavat sitä. Lopputuloksena on että varoitamme kaikkia meille tulevia ja viemme koiran toiseen huoneeseen kun täällä on lapsia. Omat lapset (pienimmät) eivät suoranaisesti enää uskalla koskea koiraan vaan ovat periaatteella elä ja anna muiden elää. Tämä ei ole perheen ensimmäinen koira vaan toinen ja ensimmäinen koira oli semmoinen että vaikka lapset kuinka sitä retuutti ja helli (kovakouraisesti) niin se vaan nuoli heitä ja oli leikkisä. Rakkaus oli molemminpuolinen.



En voi olla samaa mieltä siitä että koira on se varjeltava yksilö ja lapset pitää pitää kurissa. Lapset ovat lapsia, varsinkin sinun, AP:n tyttö on vielä vauva eikä tietenkään tarkoita pahaa kovakouraisuudellaan vaan käyttäytyy hyvin ikäkaudelleen tyypillisesti. Olisikin koira stereo joka pysyy siinä mihin se laitetaan, mutta kun se valitettavasti liikkuu, kuten lapsetkin ja sen takia niitä vaaratilanteita ei täysin voi estää muulla lailla kuin pitämällä koiraa ja lapsia erossa toisistaan. Tämä siis pätee koiraan joka alkaa uhata murisemalla. Koska lapsia ei voi sulkea toiseen huoneeseen eikä laittaa ulos, se on koira jonka on mentävä.



Meillä siis on kokemusta koirasta joka oli perheen " jaloissa" ilman mitään ongelmia, koskaan ei 5 vuotisen elämänsä aikana murissut tai muuten uhannut lapsia ja nyt koira joka melkein alusta asti on ollut epäluuloinen lapsia kohtaan.



Meillä on sekä vanhempia lapsia ja nuorempia lapsia, ikähaitari on 0-15 vuotta ja vanhemmat lapset (yli 10 v) tulevat hyvin toimeen koiran kanssa. Olen samaa mieltä monen muun kanssa että muriseva koira on merkki siitä että koiralla on johtajuuden kanssa epäselvyyksiä. Senkin tiedän että murisemiseen pitää ja meillä ollaan myös puututtu joka kerta, torumalla koiraa ja usein myös eristämällä koiraa. Meillä ollaan myös otetu ns. koiraterapeuttiin yhteyttä ja saatu neuvoksi yrittää estää tilanteita missä koira tuntee olevansa uhattu, mutta tässä lasten täyttämässä talossa sellainen tilanne on jatkuvasti päällä. Vaaralliseksi tuon meidän koiran tekee se että se päällepäin näyttää iloiselta ja ystävälliseltä koiralta ja kun vieraat lapset sitten silittävät sitä se ärjäsee.



Ehkä koira on luonnevikainen, mut sitähän ei myöskään näe ulospäin ostohetkellä, vaan se tulee ilmi myöhemmin. Meillä ongelmana ei ole se etten ymmärrä että parasta olisi antaa koira pois, meillä ongelma on vanhemmat lapset jotka eivät malta luopua koirasta joka kuitekin on heille ystävällinen.



Ap:lle sanoisin että jos vain mahdollista, kannattaa ottaa yhteyttä ns. koiraterapeuttiin ja jos sieltä saamilla neuvoilla ei tilanne muutu, luopukaa koirasta! Meillä on armoton vahtimen ettei lapset jää yksin koiran kanssa, ja useimmiten koira on ulkona kun lapset ovat sisällä. Olenkin mieheni kanssa kallistumassa siihen että koira annetaan lapsettomaan perheeseen. Muuten koira on tottelevainen ja rauhallinen koira!



Jos kuitenkin täytyy valita lasten ja koiran välillä niin useimmat valitsevat lapset =)



Pienille lapsille voi opettaa olemaan kiltti koiralle (kuin myös meillä ollaan opetettu) mutta ei ne opit pysy päässä kauemmin kuin muutkaan neuvot ja kiellot ja kun aikuisilta silmä välttää, lapsi voi tehdä kiellettyä ja jos koira silloin siinä tilanteessa purasee, ei sillä ole merkitystä vaikka lapsi olisi roikkunut sen kuonossa kiinni, koira joka puree on lopetettava! Se on silloin mennyt " rajan" yli ja voin tehdä niin uudelleen. Vaikka lapsi on " syyllinen" tilanteita missä vahinko voi sattua ei täysin voi ehkäistä ja sen takia koira joka murisee lapselle on mielestäni riski. Jokaisen pitäisi tiedostaa se ja myös sen että koira joka ei koskaan ole murissut voi myös purra koska koira on eläin eikä sitä voi koskaan unohtaa.



Toivottavasti AP sinun tilantesi ratkeaa, kaikkea hyvää sinulle!

että olen jokaisessa asiassa täysin samaa mieltä [b]burden[/b] kanssa. Parasta olisi todella ottaa yhteyttä osaavaan koiraterapeuttiin joka pystyy arvoimaan tilanteenne kokonaisvaltaisesti ja antaa juuri teidän perheellenne ja koirillenne sopivat ohjeet. Keskustelupalstalta tuskin löytyy (pysyvää) apua ongelmaan.



-nesselia, neiti 7kk ja kaksi koiraa

Kun aloin ajattelemaan,niin näin tässä on varmaan juuri käynyt, että me torutaan koiria eikä lasta tarpeeksi. Sitä vaan aattelee että kun koira murahtaa niin se tekee väärin ja sitä on toruttava ennenkuin se tekee jotain muuta. Olemme koiran laittaneet toiseen huoneeseen siksi että se saisi olla rauhassa,mutta toi voikin olla totta että se saattaa tuntea nyt itsensä lauman ulkopuoliseksi ja käyttäytyä vielä epävarmemmin tilanteeseen. Kokeilemmekin nyt tuota sinun neuvoa ja kiellämme lasta enemmän. Yks mitä olemme aatelleet, on tehdä koirille ulkohäkit,jossa saisivat olla päivän. En tiedä olisikohan tästä sitten hyötyä vai kokevatkohan olevansa sitten vielä eristyneempiä. Koirat ovat kyllä tottuneet olemaan myös häkissä,kun olemme olleet miehen kotona pitkiäkin aikoja,niin koirat ovat tällöin olleet ulkohäkissä ja hyvin ovat sopeutuneet.

sillä lapsista ja koirista voi tosiaan olla toisilleen paljon iloa - siis molemminpuolista iloa. Meillä poika tykkää leikkiä koirien kanssa ja koirat tykkää pojasta tosi paljon. Nuorempi lapsi ei vielä oikein tajua leikin päälle (4,5kk), mutta nauraa hekottaa kyllä koirien naamoja tuijotellessaan...



Olisi ap kiva kuulla jossain vaiheessa onko tilanne teillä muuttunut ja jos niin mihin suuntaan.

pikkuemilia:

[quote]


sinä sinisellä kirjoittanut...

koirako on ennen käyttäytynyt nätisti lapsien kanssa?

jos on niin oletteko tulleet ajatelleeksi että sitä sattuu johonkin? sillähän voi olla vaikka lihakset kipeänä ja lapsi on tullut sitä silittämään. sitä on sattunut ja se yhdistää nyt sen kivun lapseen. vaikka lapsi ei olisikaan sitä aiheuttanut voi koira niin ajatella. Tai sitten lapsi on joskus huomaamatta satuttanut sitä..etenkin vieras lapsi.[/]



[color=darkblue]Koira ei ole tykänyt pienistä lapsista koskaan, mut muriseminen on pahentunut ajan kanssa.



Tottakai voi olla että lapset sekä omat että vieraat ovat koiraamme satuttaneet, tahallisesti tai tahattomasti, mutta just se on pointtini että oli syy mikä tahansa, niin jos koira ei siedä lapsia se on pidettävä lapsita poissa tai jatkuvan tarkkailun alaisena. Syy voi hyvinkin olla lapsissa kun koira murisee mutta jos ongelmana on lapset ja niitä ei tietenkään voi poistaa, ehkä ainut turvallinen keino on poistaa yhtälöstä koira.



Tottakai on koiria jotka hyväksyvät lapset, meilläkin on ollut semmoinen koira aikaisemmin, ja juuri sen takia en osannut ollenkaan aavistaa tulevia ongelmia. Täälläkään perheessä siis ei koira ole lasten kiipeilyteline vaan kovasti haluaisivat sitä helliä. On sääli ettei koira siedä sitä.



hyvä vointeja kaikille ja tsemppiä koiruuksien kanssa =)



nenn

sinä sinisellä kirjoittanut...

koirako on ennen käyttäytynyt nätisti lapsien kanssa?

jos on niin oletteko tulleet ajatelleeksi että sitä sattuu johonkin? sillähän voi olla vaikka lihakset kipeänä ja lapsi on tullut sitä silittämään. sitä on sattunut ja se yhdistää nyt sen kivun lapseen. vaikka lapsi ei olisikaan sitä aiheuttanut voi koira niin ajatella. Tai sitten lapsi on joskus huomaamatta satuttanut sitä..etenkin vieras lapsi.

Ei minulla ole mitään vinkkejä, mutta sympatiaa ja kohtalotoveruutta tarjoan. :)



Meillä on 11 kk tyttö ja kaksi koiraa. Kääpiökoira on harmiton. Se pelkää tyttöä kovasti (ja syystäkin) ja siksi väistää melko hyvin. Se haukahtaa varoituksen (" älä tule lähelleni, sinä julma ihmislapsi" ) ja tyttö järkyttyneenä peruuttaa hyökkäysaikeensa. Vaikka se nappaisikin kiinni, ei siitä tulisi edes haavaa.



Isompi on " sellainen tappajakoira" . Olen toitottanut kaikille, kuinka hyvin se suhtautuu tyttöön ja kuinka luotan siihen kuin kiveen. Antaa kiipeillä päällään ja sietää hännästä vetämiset yms. Mutta, mutta... Kerran se ärähti tytölle, kun tyttö tuli yllättäin takaa ja koski koiraa. Olin aivan puulla päähän lyöty! Onneksi olin vieressä ja salamana heitin koiran pihalle, missä se olikin arestissa sen illan. Kun otimme sen sisään, emme puhuneet sille mitään. En osaa sanoa, miksi näin pääsi käymään. Onhan se tulossa vanhaksi ja sairauksia on ollut. Saimme karun muistutuksen, että koira on eläin.



Monen vuoden ajan koirat olivat meidän lapsia. Niiden kanssa harrastettiin ja touhuttiin. Nyt ne lähinnä inhottavat minua. Välillä kaduttaa, että tuli ikinä koiria hankittua. Hävettää myöntää.

onko teillä koirilla oma peti? meillä isommalla oma peti ja pienemmällä koppa joihin 11kk vanha tyttömme ei saa mennä. Meillä tosin ei jahtaa milloinkaan koiria. Koirat väistävät oma aloitteisesti.

Pelkäsimme kuinka käy tämän pienemmän kanssa kun on oikeasti pelännyt lapsia ennen meidän vauvaa. nyt kuitenkin tulee aina vain lähemmäksi ja eilen lapsemme sai ihan työntää pois sylistä kun siihen rojahti :)

tosin alusta asti otin koirat huomioon samalla kun vauvan kanssa puuhasin ja edelleenkin. syötin rintaa niin että toinen koira vieressä yms. nykyään asutaan isommassa asunnossa jossa koirilla tilaa olla rauhassa.

Meillä ainakin lapsi seuraa mukana konttaamalla perässä minne menenkin eikä siksi tarvitse ainakaan vielä katsoa onko koiran kimpussa.

Tuo eristäminen tosiaankin voi olla huono keksintö. koira luulee itsensä laumasta hyljätyksi ja voi kostaa tälle uhalle eli lapselle ettei enää saakaan olla se keskipiste. Voisi olla ratkaisuna hyvä ostaa aita jonka yli lapsi ei pääse mutta koirat pääsisivät yhteen huoneeseen rauhoittumaan. Näkisivät kuitenkin sieltä ja olisivat näin lauman jäseninä.

Myöskin namin antaminen lapsen lähellä voisi olla hyvä. Niin opetin meidän pikku koirankin sietämään lapsen läsnäoloa. annoin nakkeja ja kehuin kovasti samalla kun olin lapsen kanssa. Lenkilläkin käydään aina yhdessä.

Koira ei koskaan saa olla lapsen korvike. liian monelle näin on ja kun lapsi tulee taloon hylätään koira. usein näissä tapauksissa lellitty koira on siihen mennessä kivunnut johtajan pallille eikä välttämättä siedä uusia lauman jäseniä. Eihän susi laumassakaan muut kuin johtajat tee pentuja. Toiset vahtivat sitten heitä ja kouluttavat.

Näin ollen vaikka koira ei olisikaan johtajanpallilla niin voi yrittää kasvattaa huonosti käyttäytyvää pentua. Ensin varoittaan että nyt riittää ja sitten jos ei usko pikkuisen näykkäisee. Siksi koiran tulee luottaa siihen että johtaja tarkkailee tilannetta eikä sen tarvitse puuttua koulutukseen.

Sen lisäksi että tehdään yhdessä vauvan ja koiran kanssa juttuja on ainakin meidän koirista ihanaa päästä minun kanssa ihan kahden kesken vaikka lenkille. Molemmat koirat nauttivat kun saa jakamattoman huomion minulta. Pienempi saa olla ainut mukana oleva agilityssa ja isomman kanssa mieheni tai minä käydään pyörä tai kävely lenkillä.



meni epäselväksi mitä tarkoitan mutta toivottavasti ymmärsit.

apu löytyisi,vaan tulin kysymään että olisiko jollakulla vastaavaa kokemusta ja mitäköhän tällaisessa tilanteessa täytyisi tehdä. En tullut niinkään kysymään mielipiteitä sellaisilta joilla ei ole vastaavaa kokemusta itsellä. Tämäkään ei millään pahalla,vaan kun tiedän sen että ne joilla ei ole oma kohtaista kokemusta ovat kärkkäimpiä neuvomaan. Burkelta tosin tuli ihan hyviä vinkkejä. Kiitos niistä. Kaikkia näitä olemmekin noudattaneet (eli lasta kieltäneet ja antanut olla koiran olla rauhassa yms.)ja johtajuusasiat koira kyllä tietää. Välillä se käyttäytyy normaalisti (nuolee lapsen naamaa yms.),mutta sitten on niitä päiviä kun se luikkii kaikkia pakoon. Myös murisee sille toiselle koiralle jos tämä lähestyy. Tämä toinen koira on jo 10v. eli en usko että tämä olis päästänyt tätä nuorempaa koiraa johtajakseen. Tapelleet eivät ole koskaan. Joskus ruokakipoilla murahtaneet toisilleen jos toinen lähestyy. Ole aikas varma että tää johtuu siitä sairaudesta,koska meillä on ollut ennenkin koiria ja ikinä en vastaavaa käytöstä en ole nähnyt. Koira saa kyllä hoitoa sairauteensa,mutta luulen että tämä hoito ei vain yksinkertaisesti riitä viemään kaikkia oireita pois. Olen kyllä aatellu jo koiran lopetustakin,mutta mieheni ei halua.

Enemmän pitää kiinnittää huomiota siihen mitä LAPSI tekee eli vaikka siinä jumalaton vahtiminen onkin, niin aikuisen tulisi olla aina vieressä kun lapsi käsittelee koiraa. Ihan kädestä pitäen ptää ohjata miten silitetään ja taputetaan niin ettei koiraa satu eikä se näin ollen koe tarvetta suojella itseään. Meillä lapset ovat myös osallistuneet koiran leikkihetkiin suunnilleen heti kun ovat osanneet esim. palloa heittää. Koiralla pitää myös olla joku ihan oma paikka, jonne lapsi ei saa mennä ollenkaan. Meillä se oma paikka on olohuoneen nurkassa oleva oma pehmopeti, jossa koira saa olla rauhassa ja tarkkailla samalla toimintaa ympärillään (aluksi yritettiin pitää petiä makkarissa, mutta koira tykkäsi enemmän olla muiden lähellä, joten päädyttiin olohuoneen nurkkaan). Vamaan tuhat kertaa olen aina saanut hakea liikkumaan oppineen lapsen, kummankin vuorollaan kohta on kolmosen vuoro, pois koiran pedistä ja pikkuhiljaa ovat alkaneet uskoa ettei sinne yksinkertaisesti mennä ollenkaan. Johdonmukaisuudella jyrätään tässäkin asiassa kuten monessa muussakin lasten kanssa.



Minä olen kyllä sitä mieltä, että jos koiralla on jokin sairaus, joka vaikuttaa sen käyttäytymiseen niin ehkä parasta olisi antaa se pois tai lopettaa jos sairaus on vakava.

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta kun mulla on omakohtaista kokemusta niin piti naputella. Meillä kaksi koiraa, joista vanhempi narttu komensi vauvaa kuin omia pentujaan kun vauva repi karvoista, eli murisi ja kun ei tepsinyt niin " näykkäisi" . Hankittiin lapsiportti ja koirat saivat olla sen takana turvassa lapsen ollessa hereillä/liikenteessä.



Vähitellen lisättiin yhdessäoloaikaa ja kun vauva vähitellen tottui koiriin(sitten myöhemmin eivät enää kiinnosta yhtä paljon) ja isompaa lasta voi myös jo komentaa olemaan koirien kanssa nätisti. Ovi ajaa tietysti saman asian, mutta lapsiportin takaa säilyy koirien ja vauvan näköyhteys ja koirat saattavat tulla moikkailemaan käsiään ojentelevaa vauvaa kun tietävät että pääsevät pois jos olo tulee tukalaksi.



Itse olen sitä mieltä ettei koirien varsinaisesti tarvitse tottua lapsiin, vaan lapset oppivat aikanaan olemaan nätisti koirien kanssa. Siihen saakka pitää aikuisten pitää huoli ettei koira joudu liian ahtaalle. Nykyisin myös vanhempi narttumme tietää kyllä jo että ei ihan kohdalle kannata käydä makoilemaan kun vauva kuitenkin tulee räpeltämään. Inhoan niitä perhealbumikuvia joissa lapsi ratsastaa koiralla tms., ehkä koira sitä sietää, mutta täytyykö koiran kestää sellaista? Ja jonain päivänä kun koiralla onkin kipuja tms. ja ärähtää, sitten sanotaan että koira on agressiivinen ja siitä pitää luopua?!



Mutta tosiaan, ajan myötä helpottaa, meillä nyt kaksi lasta ja edelleen laitan koirat eri huoneeseen jos meillä on paljon lapsivieraita. Helposti menee koirien jahtaamiseksi yms. kun meno yltyy. Toki koiria saa silitellä, mutta sen jälkeen laitan koirat pois jotta uskaltavat käydä maate ja voivat rentoutua. Varmaankin koirissa on myös eroja, tämä on toiminut normaalikoirilla jotka ovat jo aikuisia.

Olen tämän päivän tarkkaillut koiraamme. Olen pitänyt huoneen ovea auki,mutta koirapa viihtyy siellä huoneessa. Eli haluaa varmaan olla rauhassa. Meillä itseasiassa olisikin tuollainen portti yhteen toiseen huoneeseen,kun laitoimme sen silloin kun tämä koira oli pentu ja tykkäsi tuhota kaikkea kun olimme poissa. Tuhoaminen kuitenki loppui,niimpä portilla ei enää ollut käyttöä. Voitaskin kokeilla tuon portin käyttöä uudelleen. Tuo namin antaminen lapsen lähellä vois myös olla ihan hyvä juttu. Hoksasin myös että koira tulee hakeen multa turvaa,eli on koko ajan mun lähellä,paitsi tietysti silloin kun lapseni lähestyy. Jos lapsi on sylissä,niin koira käyttäytyy ihan normaalisti. Eikä pelkää lasta. Kokeilimpa juuri tuossa tuota namijuttua,niin koira tuntui jo vähän vapautuneen. Viehän se varmaan aikaa ennenkuin se oppii luottaan lapseen. Tuosta piti vielä sanoa että kun kiellän lastani,niin koirat luulevat että kiellän niitä. Eli heti kiellon kuultuaan menevät hyvin nöyrän näköisiksi ja lähtevät tilanteesta pois. Oiskohan tässä myös voinu käydä niin että koirani on luullut että kiellän siltä lapsen kanssa oleilun,koska aikaisemmin koira ei pelännyt lasta eikä käyttäytynyt näin?

Ihan perusjuttuja mitä tuli vielä mieleen on, että...



1) Koira väistää aina lasta - ihan niin kuin aikuistakin! (paitsi, jos koira on väistänyt kerran ja lapsi vaan menee uudelleen koiran luo, niin silloin lapsi otetaan pois. koska muuten koira voi ajatella, että justhan mä tottelin ja väistin - ja voi pahimmassa tapauksessa purra <- edellinen koiraterapeutin kertoma asia)



2) Koirat ei ole lapsia, eikä niitä pidä kohdella lapsina, vaan KOIRINA jotka on laumassa alimmaisina. lapsikin on koiraa ylempänä ja se on tehtävä koiralle selväksi jo heti ensi tapaamisesta lähtien.



3) Koiran pitää saada levätä rauhassa! Ei ihme jos koira ei tykkää, jos lapsi kiipeilee sen päällä tai vetää hännästä. Ja vaikka koira näennäisesti antaisikin lapsen retuuttaa itseään, niin tuskin kovinkaan moni koira siitä OIKEASTI tykkää. Koira voi tietysti koittaa viestiä ja antaa rauhoittavia signaaleja, mutta eipähän lapsi niitä ymmärrä!



ei muuta. tsemppiä koirien kanssa!! :)



burde taas

mielestäni on ehdottomasti tehtävä lapselle selväksi että koiria ei saa satuttaa jne... Meillä on opetettu ihan samalla tavalla lapset käsittelemään koiria kuin toisia lapsiakin Eihän pienet lapset saa toisiaankaan purra, lyödä tai heittää esim. hiekkalaatikolla hiekkaa toisen päälle taikka sitten jos koiranne ei sitten siedä lapsilta minkäänlaista kosketusta niin sitten opettaisin lasta samalla tavalla kuin pistorasiosta tai kuumasta uunista yms. asiosta joihin ei saa koskea ja koirille täytyy myöskin järjestää joku paikka missa saa olla rauhassa, jonne lapsilla ei ole mitään asiaa. Helpommin sanottu varmaan kuin tehty, mutta näin meillä, tosin meidän koiramme kyllä varmasti sietäisi vaikka päällä hyppisi, mutta lapset eivät opi ihan heti ymmärtämään että koiria on erilaisia ja he varmasti ennen kouluikää käsittelevät joka ikistä koiraa samalla tavalla kuin omaa eli siinä suhteessa minäkin olen opettanut että kaikkia koiria myös meidän tulee käsitellä nätisti!!!



Toivottavasti koiristanne ja lapsistanne tulee hyviä kavereita!



T.kolomonen kera 3 alle kouluikäisen lapsen ja 10-vuotiaan koiran =)

En ole mikään koiraekspertti, mutta mä kehottaisin teitä molempia ottamaan pian yhteyttä koiraterapeuttiin! (esim. koiraamo.com) Molempien tilanne kuulostaa siltä, että ihan pelkillä vauvalehden kesk.palstan vinkeillä ei tilannetta korjata.



Se, että koira puree - VAIKKA EI JÄLKEÄ JÄISIKÄÄN- on erittäin huolestuttavaa ja tilanteeseen on ehdottomasti puututtava. Ja... Jos koira murisee niin sillonhan se vaan käytäytyy koiralle tyypillisellä tavalla kun se esim. kokee olonsa uhkaavaks tms. -> varoittaa, että " hei, mä en nyt tykkää.. menisitkö pois" . Mut siis se MIKS se koira murisee lapselle.. Siihen pitää puuttua - ja pian! Luultavasti syy liittyy johtajuus asioihin.



Koiraperheessä johtajuus asiat on TÄRKEÄ olla kunnossa - erityisesti jos on lapsiakin. Molempien teidän tilanne kuulostaa siltä, jo noinkin lyhyellä tilanneselostuksella, että mm. johtajuus jutuissa on puutteita.



En sano tätä pahalla tai loukatakseni vaan ihan sillä, että ymmärtäisitte hakea apua oikeasta paikasta, ennenkuin käy todella pahasti!!



ex-beauceronin omistaja Burde ja Heidi 10kk

voisin kommentoida seuraavasti:

Koira puolustaa itseään tuntiessaan itsensä uhatuksi, jos ei se niin tekisi ei se olisi koira. Lapsi ei missään nimessä saa tehdä koiralle mitään pahaa (vetää hännästä, " taputtaa" tms.), siis sellaista mikä KOIRASTA tuntuu ikävältä. Kehottaisin pitämään huolta, ettei lapsi pääse koskemaan koiriin. Siis teidän tulisi vahtia mitä LAPSI tekee, ja pitämään huolta, että koiralla on mahdollisuus väistää lasta (eli mennä karkuun lasta). Se ei kuitenkaan tarkoita, että koirat saa eristää perheestä (esim. johonkin suljettuun huoneeseen). Miltä luulette koirasta tuntuvan, jos se ei laumaeläimenä saa enää kuulua laumaansa? Haastavaa, mutta niinhän se on kun on lapsia ja koiria samassa huushollissa. Jos tuntuu liian raskaalta on syytä luopua koirista.



Normaali koira, jota ei ole kohdeltu huonosti (myöskään lapsen taholta) ei tee pahaa laumansa jäsenille. Ainahan on tietysti myös luonnevikaisia koiria, mutta sellaista ei alunperinkään pitäisi ottaa, jos on suunnitelmissa hankkia lapsia myöhemmin.



Siis lyhyesti: tarkoitus ei ole moittia, mutta tuntuu, että teillä on asetelma väärinpäin. Nyt koiria torutaan, kun itse asiassa ongelma on lapsen käytös koiria kohtaan. Jos saatte homman käännettyä toisin päin, uskoisin, että ongelma ratkeaa.



terv. Juniperus + kaksi koiraa (10 v. ja 7 v.) ja kaksi lasta (5v. ja 4,5 kk)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat