Vierailija

Aina eri mieltä kaikesta. Kysyypä siltä vaikka että haluatko jätskiä niin se vastaa jo valmiiksi EN! ettei vaan olisi samaa mieltä mun kanssa. Aina tyytymätön, marisee. Tahtoo koko ajan jotain, yleensä sellaista mitä ei voi saada. Jos saa niin ei ole kuitenkaan tyytyväinen vaan tahtookin sitten jotain muuta. Raivostuu ihan silmittömästi usein, läpsii, potkii, sylkee. Tekee sitä mitä kielletään vaikka minä katsoisin vierestä, esim. saattaa repiä kukkia kukkapenkistä vaikka olen just kieltänyt ja varoittanut jäähystä.



Please, sanokaa nyt että tämä on jotain ohimenevää? Vai onko tämä edes normaalia?

Kommentit (14)

mutta toi kiukuttelu on kyllä välillä tota..



sellaisina päivinä etenkin, jos on ollut paljon sellaisia kotitöitä joihin poika ei oikein ole voinut osallistua, tms syystä ei ole saanut riittävää annosta huomiota+puuhaa+syliä+halia+leikkiseuraa, tommoinen käytös on lähes odotettavissa..



mutta, kun on päivärytmi normaali, ja aikaa tehdä välillä palapeli, ja istua sylikkäin ja välillä kutitella ja hullutella, sujuu päivä huomattavasti vähemmällä äksyilyllä.

Epänormaali on se 3-vuotias, joka jaksoi olla kokouksessa yli tunnin hiljaa (ks. se toinen ketju)



Jatkuva opastus, kasvatus ja aika auttaa asiaa - vähitellen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on ollut tuollaista syntymästä asti, joten ei tietysti ole tullut mieleen, että se nyt kolmevuotiaana olisi jotenkin epänormaalia. Päinvastoin. Nyt alkaa kasvatus tuottamaan tulosta, ja uhkailut ja lahjonnat jo toimii, joten löytyy vaikka mitä keinoja, joilla noita pahoja tapoja saa kitkettyä pois. Parivuotiaan kanssa niitä keinoja on paljon vähemmän, kun sellainen ei vielä tajua tätä maailmaa ja itseään samalla tavalla.

Marinaa, kitinää, " Ei! E-ei! Eeeeeeeiiiiii!" , " Mä haluuuuun.." , mikään ei kelpaa ja mikään ei ole hyvä, heittäytyy välillä totaalisen avuttomaksi jne.



Rattoisaa :D



Ensin haluaa jotain ja hetken päästä taas ihan muuta...

Tietää tasan tarkkaan mikä on kiellettyä, mutta kokeilee taas joku päivä uudestaan, josko tänään saisikin... (esim. repiä kukkia kukkapenkistä)

meillä 3.3v. poika. juoksee karkuun, ei tottele, lyö, potkii, tukistaa ja raapii isoveljeään, haluaa tehdä kokoajan jotain.

silloinkun on toimintaa, niin ei kiukkuile.

parkuu paljon ja on tyytymätön.

toiset lapset saattavat olla hyvin tuskaisi omassa kasvussaan, sanoi eräs lastenlääkäri. mielestäni hyvin sanottu.

menee ohi takuuvarmasti. meillä kaksi lasta ja esikoisen uhma oli paljon lievempää.

kukkien repiminen on vaan vaihe. meillä poika jättää nyt kukat rauhaan,. viime vuonna repi niitä työkseen. sanoin aina, että ne on äidin kukkia. pitää haistaa ja katsella. ei saa koskea. nyt pojan mielestä kaikki kukat on äidin kukkia, missä vaan niitä kukkia löytyykin.

3-vuotias on vielä aika pieni, eikä aina tiedä mitä tahtoo. Siksi vanhempien tuleekin itse tietää selkeät rajat, ei tarvitse " tapella" niin paljon.

Ei meillä 3-vuotias enää niin pahoja raivareita saa.. ei varmaan ehdi kun on kaksi muutakin lasta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat