Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (22)

En osaa puhua vauvoille tai pelkään että ne saa pöpöjä minusta.

Pelkään myös, että vauvakuume herää henkiin uudestaan heti kun otan vauvan syliini. Kerran jouduin ottamaan vauvan syliin ja kaksi viikkoa olin aivan tuskissani kun heti tuli hirveä vauvakuume. Ja ehkäisyn kanssa meinasi heti lipsahtaa. Lapsilukumme on täysi, ei aivan mahdoton ajatus mutta on kuitenkin väärä elämäntilanne nyt. Yritän siis pitää etäisyyttä ettei tulisi ylipääsemätöntä vauvakuumetta.





ja oppinut, että toisten vauvoja ei saa ottaa syliin ettei pöpöt tartu eikä niistä uskalla oikien sanoakaan mitään, kun aina voi mennä pieleen... Ihan totta, musta on ainakin tullut arka ottamaan vierasta vauvaa syliin ennen kuin joku sitä erikseen tarjoaa, toiset kun tuntuvat olevan niin tarkkoja vauvoistaan...



No ei vaan, muut syyt toki uskottavampia...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei sille vauvalle oo vielä mitään asiaa, ei se kuitenkaan juurikaan ymmärrä. Kaksivuotiaat on paljon mielenkiintoisempia otuksia. Niiltä saa jo jotain vastauksiakin.

ja ajttelen " ihanaa, ei enää koskaan raskaaan, ei enää koskaan synnytystä" . Vaikka pidän lapsista tosi plajon. Mutta raskaus, synnytys, vauva-aika on mulle vain välivaihe, joka on siedettävä.

ja on nyt ssanut vauvoista tarpeekseen vähäksi aikaa. Mulla oli vähän tuommoinen kausi kuopuksen jälkeen - kaikki vauvat toi mieleen ne omat ahdistukset eikä tod. huvittanut käydä niille lepertelemään. Nyt kun kuopus on 5 v. otan jo ihan mielelläni muiden vauvoja syliin, mutta en jaksa niistä kamalan pitkään olla innostunut.

En minä ainakaan jaksa olla toisten vauveleista sen kummemmin kiinnostunut, kohteliaisuuttani yritän huomioida mutta varmaan monen mielestä liian vähän. Vanhemmat lapset on eri asia, niiden kanssa voi jo jutella ja ottaa paremmin kontaktia. Pienet vauvat usein vierastavat eikä niitä voi oikein vieras hoitaakaan (siis imettää tms.).



Itselläni on kaksi lasta, kohta kolme. Enkä odota kenenkään sen kummemmin huomioivan minun vauvojani, haluavan pitää sylissä tms...

Vauvat on kaikki suurinpiirtein yhtä ihania mutta tällä hetkellä minulla on semmoinen vaihe menossa että evvk. Jokainen vauva tuo mieleen sen kammottavan väsymyksen ja yövalvomisen. Varmasti palaudun ennalleen kunhan vähän aikaa menee vielä. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti noita.

Tunnen suorastaan sääliä, kun näen jonkun, joka on raskaana. Tunnen iloa, kun näen, miten joku imettää ja vaihtaa vaippoja ja tiedän, että minun ei tarvitse moista enää tehdä.



Joten, enpä jaksa vauvoista hirveästi innostua. Mutta outoa silti, jos ei vauvaan MITENKÄÄn reagoi. Siis edes sen vertaa, että katsoisi, miten on viime kerrasta muuttunut, sillä vauvoinahan lapset muuttuvat joka viikko eri näköisiksi=)

en jaksaisi turhia löpinöitä harrastaa.



Lapset ovat paljon kivempia sen vaiheen jälkeen, kun oppivat reagoimaan ja varsinkin, kun oppivat vähän puhumaan.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat