Vierailija

Musta tuntuu, et mulla on alkanut viirata päässä oikeen kunnolla... Mulla on ihanat lapset, oma tupa, ja oma mies, jonka kanssa kyllä riidellään usein, mutta ei nyt ihan koko ajan.



Olin jokunen aika sit vähän kaljottelemassa kavereiden kans jamukana oli yks mua 10 -vuotta vanhempi mies, johon ihastuin oikein tosissaan. Mitään ei tapahtunut, mut mä en saa sitä ihmistä pois mielestäni. Mahasta kääntää ja sydän tykyttää, kun vai ajattelenkin koko ihmistä...



Onko kenellekään muulla käynyt näin, mitä ihmettä mä teen????



Hulluko?

Kommentit (8)

Mulle ei nimittäin merkitsisi tuon taivaallista ostaako mies mulle uuden auton!? Siis häh, oikeesti senkö pitäs jotenkin tuntua makeelta että mulle ostellaan asioita? Mä haluaisin kokea olevani rakastettu ja haluttu, yhteisiä harrastuksia ym. Se mulle merkitsis paljonkin, ei joku materia!!







Elämän ihana muistutus, että elät :-) Ei sen kummempaa. Joku on sut positiivisesti huomannut ja saanut sut tuntemaan, että oletkin joku vielä, et vain epäarvostettu vaimo tai äiti.



Paras olisi jos voisit vain nauttia tästä tilanteesta, mutta yleensä ihastunut ihminen ihastuu ihastumisen tunteeseen niin paljon, että tekee muutakin. Silloin on turha muistuttaa avioliiton sitoumuksesta tai siitä, kuinka lapset ansaitsevat molemmilta vanhemmiltaan rakastavan ja turvallisen kodin... ;-)



Ja ei. Et ole hullu. Vain ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja monet muut miehet (paitsi omani) kehuvat myös seksikkääksi, jostain syystä mieheni ei vain edes halu enää seksiäkään kanssani, vaikkakin se on minulle erittäin tärkeää. Olisikin ihanaa olla miehen kanssa, joka tykkää sekä katsella + että arvostaa muutenkin. Tämä on omalta mieheltänni mennyt täysin hukkaan lasten syntymän myötä. Eikä syy pitäisi olla siinäkään, että ulkonäkö olisi mennyt lasten myötä, mulla ei ole ainuttakaan kiloa jäänyt roikkumaan, rinnatkin on vielä olemassa ja pidän ulkönäöstäni huolta muutenkin. Ehkä mun miehellä on joku 30 kriisi joka on kestänyt jo 3 -vuotta? Se kun ei vain ole mihinkään tyytyväinen meidän seurassa (mun ja lasten siis)...



AP

jotain 30-kriisiä, vai mitä... Sekin vaikuttaa asiaa, kun mies ei koskaan kehu kauniiksi, seksikkääksi eikä saa mua tuntemaan itseäni halutuksi muutenkaan. Pelkkää tylsää harmaata arkea, yhtä helvetin sekasortoa koko ajan (meillä on kolme pientä lasta) ja lopullinen vastuu lasten neuvoloista, lääkäreistä yms. on kuitenkin mulla. Jos mä laitan miehen esim. neuvolaan nuorimmaisen kanssa ja kysyn illalla mitä sanottiin, niin " ei mitään ihmeenpää" ja p..le sanon minä! Hoh-hoijaa, kiva tietää, etten ole ainoa " hullu" vaikka tämä onkin hiukka säälittävää, koitetaan jaksaa!

eikä mies arvosta ja kunnioita sinua, niin helposti käy noin.

Jos naista arvostaa ja kunnioittaa, ulkonäkö ei ole niin kamalan tärkeää.



Itseäni on alkanut vaivaamaan se, että en tosiaan arvosta vaimoani. Hän ei ole henkisesti lainkaan samalla tasolla kuin minä. Nyt alkaa tuntua, että meillä on sujunut ainoastaan seksin ja seksikkyyden takia. 9 vuoden jälkeen ei vaimon seksikkyydestä paljoa ole jäljellä. Jos olisi voimakas henkinen yhteys, se ei varmaan olisi ongelma. Jos seksi on suhteessa voimakkain koossa pitävä voima(miehen mielestä), niin ei se lasten syntymän jälkeen ainakaan parane.



M30



Vierailija:

Lainaus:


Sekin vaikuttaa asiaa, kun mies ei koskaan kehu kauniiksi, seksikkääksi eikä saa mua tuntemaan itseäni halutuksi muutenkaan.




Oikein täytyy erikseen kiittää niin harvinaisen fiksusta vastauksesta, joita täällä harvoin näkee. Niin, ja olen muuten samaa mieltäkin.



t: ei ap

Mutta mun mies vain on sitä mieltä, että kun ei saa nukkua " koskaan" tarpeeksi, kun nuorempi (1,5 vee) heräilee vieläkin öisin. Yritän kyllä hoitaa kaikki tuollaiset yksin, mutta se ei auta. Kyllähän mun mies hoitaa lapsia päivisin ja yrittää auttaa, mutta kun sillä menee aina hermot heti lasten kanssa, ne kun ei aina toimi kuten " pitäisi" ...



Tiedän, että tää mun ihastuminen johtuu kyllä osin siitäkin, että kaipaan jännistystä ja vaihtelua mun elämään, sitä olis kyllä tiedossa mun ihastuksen seurassa, sekin kun harrastaa kaks pyöräisiä, joista minäkin pidän jne...



Silti vaan tuntuu niin väärältä, miks mä en voi olla vaan tyytyväinen. Tiedän, et lähipiirin mielestä mun pitäis olla tyytyväinen mun mies kun tienaa hyvin ja nytkin osti mulle just uuden auton ja sellaista, mutta kun ei se raha vaan se rakkauden tunne!



AP

Korkeintaan ihmettelen sitä, että vasta nyt olet ihastunut toiseen, kun oma elämäsi on noin harmaata ja rakkaudetonta.



Myötä- ja vastoinkäymisissä... Nyt on se vastoinkäymisen aika. EI kivaa aikaa ollenkaan, mutta siihenkin olette miehesi kanssa sitoutuneet. Eli kissa pöydälle ja asioita selvittämään. Parisuhde ei pysy toimivana, ellei sitä PARI hoida...



Tsemppiä!!

t. 2

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat