Vierailija

Selittäkää mitä teidän mielestä tarkoittaa perinteinen-, vapaa-, ohjaava-, curling kasvatus? kertokaa vaikka jotain esimerkkejä miten missäkin kasvatustyylissä toimitaan.

Sivut

Kommentit (47)

Vapaa kasvattaja antaisi lapsen mennä ilman lakkia, jotta lapsi oppisi oman kokemuksen kautta miksi lakkia tarvitaan. Kyllä lapsi huomaa muutamassa minuutissa miksi 15 pakkasasteessa pitää olla lakki päässä.



Ei kai oppiminen oman kokemuksen kautta voi olla niin paha juttu? Kun suorastaan vaarallisia asioita ei lapsen kuitenkaan anneta tehdä (esim. sähköiskun tai palovammojen vaara, todella vaarallisissa paikoissa kiipeily, autotiellä kirmailu jne.).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta kasvatuksen historia on kiehtovaa, siksi palaan aiheeseen. Yläluokalla tietenkin oli aikaa ja rahaa satsata kasvatukseen, mutta siihen myös nimenomaan kuului vaikenemisen kulttuuri. Lapsi ei saanut kysellä ja lapselle ei kerrottu. Minusta se ei ole kovin itsetuntoa palkitsevaa.



Köyhät eivät voineet lapsia kasvattaa, kun joutuivat töihin suunnilleen lapsivuoteesta. Kyse ei ole siitä, että he olisivat olleet (olisivat köyhissä maissa edelleen) jotenkin huonompia tai rakkaudettomimpia lapsia kohtaan,vaan vaihtoehtojen puutteesta.



Sen sijaan yläluokan kasvatukseen kuului usein käytännössä lapsen hylkääminen, vaikka samassa taloudessa asuttiin. Lapsilla oli aivan vauvasta palkatut imettäjät/lastenhoitajat, jotka viettivät lapsen kanssa kaikki arjen hetket. Painotan tätä siksi, että minua ärsyttää suunnattomasti 1800- ja 1900-luvun yläluokan elämän katteeton ihailu.

Lapset käyttäytyvät joo hyvin, mutta kaikki on heiltä kiellettyä. Kaiken lisäksi nämä ylivanhemmat katsovat olevansa oikeutettuja kasvattamaan myös toisen lapsia samoin ottein.



En todellakaan ole mikään curling-tapaus ja pidän huolen lapsistani, mutta näiden natsivanhempien seurassa en ikinä edes ehdi reagoida mihinkään, kun he ovat jo käsi ojossa määräilemässä. Raivostuttavaa!

mielestäni on hassua, että siitä negatiivisesta kasvatuksesta käytetään nimeä perinteinen. Mielestäni se on enemmänkin alistava tai tyrannoiva?

jos joku olisi kysynyt aikasemmin, minkä kasvatuksen olet saanut niin sanoisin että sellaisen perinteisen, mutta nyt kun luin nuo määritelmät niin en tunnista siitä lapsuuttani. Oma perinteinen kasvatus oli sitten sellaisen ohjaavan ja vapaan välimuotoa, sillä vanhempani olivat paljon töissä eikä heillä ollut mahdollisuutta olla kokoajan neuvomassa ja ohjaamassa, saatika koko aikaa leikkimässä kanssani, vaikka tekivätkin sitä kun se vain oli mahdollista. Enemmänkin jouduin toimimaan oman tahtoni kanssa.

näin myös monella monella kaverillani.

Koskaan en ole saanut selkääni vaikka vihaisia vanhemmat ovat olleetkin (ja syystä).

Minä olisin vain tyytyväinen.



Jos sinä kasvatat puhumalla, toinen perhe komentamalla niin kasvatatte eri tavoin, mutta pyritte samaan lopputulokseen. Ihmiset ovat kovin erilaisia kasvattajina, silti yksi tapa ei ole automaattisesti toista parempi.



Jos on niin rasittavaa, miksi pidät heitä kavereina tai jatkat kyläilyä? Eikö asiasta voi puhua suoraan? Eri asia jos kyse on jostain pätemisestä, mutta ei kuulostanut siltä. Aika tavallistahan se on, että kun lapsia ja aikuisia on paikalla useampia, toimitaan tilanteen mukaan eikä vain seurata pelkästään omia lapsia.



Ja silloinhan ette varmaan olisi tekemisissä jos kyse olisi pätemisestä?

Meidän koko sisaruskatras on kasvatettu ihan sen alkuperäisen vapaan kasvatuksen opin mukaan (rajattomasti rakkautta, annetaan käyttää omaa järkeä, ei pakoteta tai painosteta) ja olemme kaikki aika samalla tavalla saamattomia, meidän on vaikeaa motivoida itseämme mihinkään, mikä ei ole kivaa. Sitä on sitten saanut harjoitella koko elämänsä, koska todellakaan kaikki ei elämässä ole kivaa, mitä pitää tehdä.



Muuten homma on ihan toiminut. Olemme ajattelevia ja kyseenalaistavia, fiksuja ihmisiä.



Omien lasteni kanssa olen kyllä tuota ahkeruutta ja peräänantamattomuutta yrittänyt palkita oman aloitteellisuuden ja ajattelun lisäksi. Samoin pidän tiukemmat rajat kuin omat vanhempani aikoinaan. Tosin maailmakin on ihan toisella tapaa vaaroja täynnä kuin silloin

Vaikka näin ei tietenkään ollut kaikissa perheissä, niin useissa oli ennenvanhaa tapana, että aikuisten asioita ei lapsille kerrottu, ei vaikka ne olisi suoraan vaikuttanut lapsen elämään.



Lapsilla ei ollut myös mitään oikeutta puhua, jos ei kysytty.



Tällainen alkaa Suomen oloissa olla jo melko harvinaista, mutta varmasti edelleen yleinen kasvatusmenetelmä ympäri maailmaa. Lapsilla ja aikuisilla on tavallaan aivan eri elämät, vaikka aikuiset vastaavat lasten materiaalisesta hyvinvoinnista, kurinpidosta ja kasvatuksesta. Lapsi siirtyy sitten tiettyjen siirtymäriittien kautta aikanaan aikuisten maailmaan ja alkaa toimia yhtä autoritaarisesti suhteessa alempiinsa, eli nuorempiinsa.


Perinteinen kasvatus= Aikuisjohtoinen, kielteinen, lasta alistava kasvatus. Lapen pitäisi olla aina hyvällä tuulella, käytetään paljon henkistä väkivaltaa esim. huudetaan, nöyryytetään, pilkataan, aikuinen päättää lähes kaikesta eikä lapselle anneta vaihtoehtoja, annetaan arestia, ja usein annetaan myös luunappeja, tukkapöllyä, läpsitään, lyödään, ravistellaan..



Vapaa kasvatus= Kasvattamatta jättämistä, lapsesta ja lapsen turvallisuudesta ei huolehdita kunnolla. Lapselle sallitaan lähes kaikki, ei opeteta hyviä tapoja, toisten ihmisten kunnioittamista..



Ohjaava kasvatus= Lapsilähtöinen, myönteinen, lasta kunnioittava kasvatustyyli. Lapsen kanssa keskustellaan, tehdään sopimuksia, annetaan sallittuja vaihtoehtoja kielletyn tilalle, kehutaan, kannustetaan. Lapsen annetaan päättää ikätasolleen sopivissa asioissa, lasta kuunnellaan, lapsen mielipiteitä kunnioitetaan. Lapselta hyväksytään myös negatiiviset tunteet..



Curling kasvatus= Muuten samanlaista ku vapaa kasvatus, mutta lapsesta välitetään liikaakin ja hemmotellaan jatkuvasti (väärällä ja vahingollisella tavalla). Lapsi on perheen johtaja ja jatkuvasti kaiken keskipisteenä. jos lapsella on paha mieli, niin annetaan herkkuja, ostetaan uusi lelu ja tehdään muutekin niinku lapsi haluaa..

oman kokemuksen kautta oppimista voi opetella monissa asioissa, mutta aikuisten pitää käyttää järkeä missä asioissa. on järjetöntä ja välinpitämätöntä päästää lapsi ulos kovaan pakkaseen ilman lakkia.

Eli minustakin tuo alussa määritelty perinteinen oli turhan negatiivinen. Kyllä siihen perinteiseen kasvatukseen liittyy rakkauttakin (perinteisesti ;) erityisesti äidin osoittamana) ja kiitostakin, vaikka ehkä ei niin paljon kuin nykyisin ihan aiheesta suositellaan. Ja on eri asia puhutaankin perinteisenä kasvatuksesta 60-luvulla vain 1800-luvulla!



Ja tuosta curlingista, eikös sen nimi tule juuri siitä, että vanhemmat lakaisevat kaikki vastukset ja hankaluudet pois lapsen tieltä. Eli ei anneta kohdata normaaleja haasteita ja epäonnistumisia vaikka sitten leikkikentällä tai pukemaan opettelussa " ettei tule paha mieli" . Ja silloin tietysti jää pois se onnistumisen ilo ja osa oppimisprosessia.



Laajennettuna sama käy tietysti esimerkiksi pettymysten kokemiseen (ja silloin lähestytään tuota negatiivisten tunteiden karttelua ja tarpeetonta lohduttelua)

Taitaa olla se kotona käytössä. 3 kuvasi vapaan kasvatuksen paremmin. En vetäisi suoraa viivaa perinteisen ja autoritäärisen välille. Jos perinteinen on esim. ollut " yläluokkainen" kasvatustapa on se ollut jo huimasti enemmän kuin duunarin/jyväjemmarin kasvatustyyli. Nämä duunarit kun eivät yleensä ole niin hirveästi itse lapsesta välittäneet, kunhan oli nätisti ja aloitti itsekin nuorena työt. Yläluokkaiset sitten panostivat myös tapakasvatukseen, joissakin tapauksissa lapsen itsetuntoakin tuettiin jne.



Vierailija:

Lainaus:




Perinteinen kasvatus= Aikuisjohtoinen, kielteinen, lasta alistava kasvatus. Lapen pitäisi olla aina hyvällä tuulella, käytetään paljon henkistä väkivaltaa esim. huudetaan, nöyryytetään, pilkataan, aikuinen päättää lähes kaikesta eikä lapselle anneta vaihtoehtoja, annetaan arestia, ja usein annetaan myös luunappeja, tukkapöllyä, läpsitään, lyödään, ravistellaan..



Vapaa kasvatus= Kasvattamatta jättämistä, lapsesta ja lapsen turvallisuudesta ei huolehdita kunnolla. Lapselle sallitaan lähes kaikki, ei opeteta hyviä tapoja, toisten ihmisten kunnioittamista..



Ohjaava kasvatus= Lapsilähtöinen, myönteinen, lasta kunnioittava kasvatustyyli. Lapsen kanssa keskustellaan, tehdään sopimuksia, annetaan sallittuja vaihtoehtoja kielletyn tilalle, kehutaan, kannustetaan. Lapsen annetaan päättää ikätasolleen sopivissa asioissa, lasta kuunnellaan, lapsen mielipiteitä kunnioitetaan. Lapselta hyväksytään myös negatiiviset tunteet..



Curling kasvatus= Muuten samanlaista ku vapaa kasvatus, mutta lapsesta välitetään liikaakin ja hemmotellaan jatkuvasti (väärällä ja vahingollisella tavalla). Lapsi on perheen johtaja ja jatkuvasti kaiken keskipisteenä. jos lapsella on paha mieli, niin annetaan herkkuja, ostetaan uusi lelu ja tehdään muutekin niinku lapsi haluaa..




ja katsovat olevansa oikeutettuja " kouluttamaan" muitakin (hyvin käyttäytyviä) lapsia.



En suinkaan ole sokea omien lasteni tekemisille. Olen päinvastoin jopa tarkempi ja tiukempi, kun muita paikalla.

En myöskään katso olevani oikeutettu puuttumaan toisten kasvatusasioihin.

Jos joku lapsi esim. lyö toista, niin totta kai puutun asiaan, mutta silloinkin tiukasti, mutta nätisti, enkä komentemalla.

Mutta jos lapsi unohtaa kiittää emäntää pöydästä noustessaan, niin en näe syytä puuttua noin vähäpätöiseen asiaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat