Seuraa 


Kun nyt kielistä puhutaan, niin olisi kiva tietää, onko muilla tilannetta, jossa perheessä erikielisiä ovat paitsi vanhemmat niin myös lapset? Meillä on nyt pari vuotta tasapainoiltu sen kanssa, että perheemme lapsukaisista toinen on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. Me vanhemmat olemme periaatteessa molemmat enemmän tai vähemmän ruotsinkielisiä. Minulla ruotsi on selvästi ykköskieli, miehellänikin se on tunnekieli, mutta koulut on käynyt suomeksi. Sotkua ei yhtään vähennä, että olemme asuneet täysin suomenkielisellä alueella. Nyt muutimme paikkakunnalle, josta sentään löytyy hieman ruotsinkielistä toimintaa pienemmällemme, joten alkaa kuulla ruotsia muiltakin kuin meiltä vanhemmilta.



Isompi lapsemme taas on äidinkieleltään suomenkielinen, eikä puhunut sanaakaan ruotsia meille muuttaessaan. Ei puhu vieläkään, kuin korkeintaan sanan tai kaksi joskus vahingossa, mutta ymmärtää yllättävänkin paljon. Hänelle puhumme tietysti suomea ja pienemmälle ruotsia ja mieheni kanssa keskenämme milloin kumpaakin. Vähän ongelmallisia ovat " koko perhe yhdessä" -tilanteet, kun toisaalta täytyisi puhua suomea, että tämä yksi ei jäisi ulkopuoliseksi ja toisaalta pienemmän kielenkehitystä täytyy miettiä, kun ympäristö on niin vahvasti suomenkielinen eikä tue hänen äidinkielensä kehitystä. Nyt tosiaan onneksi saamme hänet ruotsinkieliseen lapsiryhmään ja toisaalta isompi aloittaa ruotsin opiskelun koulussa, jolloin ruotsin ymmärrys varmasti paranee.



Onko muilla kokemuksia tällaisista tilanteista, jossa lapsilla eri kielet? Miten olette luovineet ja onko asiasta aiheutunut ongelmia?

Kommentit (15)

se on tärkein kieli nimenomaan perheen kielenä. Ja nimenomaan myös perheen kiinteyden merkkinä. Itse olen töissä ruotsinkielisessä firmassa, jossa kaikki puhuvat ruotsia. Minä opin sen siellä niin, että ensin vain kuuntelin, sitten aloin myös puhua ruotsia.



Ja koska lapsi on tullut noin vanhana, teillä ei ole mitään pelkoa siitä, että se ruotsin käyttö jotenkin heijastuisi enää suomen tasoon.



t. 2, kielten ope ja adoptioäiti

mitä nyt puoli vuotta sitten tullut kuopus vaihtaa kiinasta suomeen :) Mutta minkä ikäisenä teille, Fletch, on nuorempi tullut? Ihan uteliaisuudesta kyselen. Yleensähän on niin, että kieliympäristön täysin vaihtuessa lapsi on " äidinkielistynyt" uudelleen kun on viettänyt uuden kielen kanssa yhtä kauan kuin oli entisensä kanssa. Teillä kieltämättä on sekava tilanne... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isompi tosiaan ymmärtää aika paljon sellaista arkista ja joka päiväistä ruotsia, mitä nelivuotias tietysti enimmäkseen juttelee ja jota hänelle paljon jutellaan. Jonkun verran tuntuu ymmärtävän myös vähän monimutkaisempia juttuja, esimerkiksi tässä yhtenä päivänä luin yhtä muumikirjaa pienemmälle ja isompi touhusi jotain omiaan kuuloetäisyydellä ja kommentoi sitten jotain kirjaan liittyvää, josta kävi selväksi, että oli ymmärtänyt tarinan ainakin pääpiirteissään. Eli ymmärtää laajemminkin kuin ihan perus käskyjä ja kehoituksia.



Pienempi tosiaan tulkkaa jonkun verran ruotsinkielisiä juttuja isommalle, mutta ei hirveän paljon, olettaa kai, että toinen ymmärtää. Sitäkin aikoinaan harkittiin, että mies puhuisi lapsille aina suomea, mutta ei oikein luontevasti osaa esimerkiksi hellitellä tai lauleskella suomeksi, joten tuntui paremmalta, että hänkin puhuu pääasiassa ruotsia tuolle ruotsinkieliselle ja tulossa oleville vauvoille.

liitostani ovat suomenkielisiä kuten minä, mutta nuorimmainen 2 kielinen kuten isänsä. Jo ihan pienestä ipanasta tämä nuorimmainen on " tulkannut" sisaruksilleen ja minulle kun on kuvitellut ettei me ymmärretä mitä hän puhuu isänsä tai ystäviensä kanssa:D Eli ei mitään ongelmaa, ymmärtävät täysillä toisiaan vaikka puhuisivat eri kieltä tai sitten ruotsinkielinen vaihtaa kieltä vaikka kesken lauseen.



Huolimatta suomenkielen " ylivallasta" kotona, ruotsin kieli on selvästi vahvempi kieliopillisesti tällä juniorilla (nyt 5v). Mutta kyllä ne oikeat suomen kielen muodotkin tarvittaessa löytyy, jos ei nyt niin myöhemmin.



Ruotsin kielen passiivisestakin tarjonnasta on varmasti hyötyä tälle suomenkieliselle lapsellesi - tulet huomaamaan sen viimeistään koulussa!


Ykköskieli siis ei varmasti enää vaihdu, eikä se olisi millään tavoin toivottavaakaan, mutta varmasti oppii sujuvan ruotsin, kun koulun opetusta tukee se, mitä kotona kuulee.



Tuo perheen yhteinen kieli on siitäkin syystä vähän arka paikka, että emme missään tapauksessa haluaisi ruokkia isomman ulkopuolisuuden tunteita, joita hänellä joka tapauksessa varmasti on jo ihan siitä syystä, että ei ole meidän biologinen tai juridinen lapsemme vaan kasvattilapsi, joskin tietysti samalla tavalla omanamme häntä kohtelemme kuin pienempääkin. Mutta tosiaan tilanne on helpottamaan päin, koska toisaalta isompi oppii koko ajan lisää ruotsia ja aloittaa sen nyt tosiaan koulussakin ja pienempi alkaa käyttää ruotsia muuallakin kuin perheen kesken, joten voimme huolettomammin taas puhua suomea kotona.

molemmat lapset kuitenkin kuulleet alusta alkaen sekä suomea että ruotsia. Juniori oppi puhuman tosin ruotsia täysin vasta 5-vuotiaana. Siihen asti ymmärsi kyllä kuulemansa, mutta vastasi suomeksi.



Olisiko mitenkään mahdollista, että sinä puhut perheessä koko ajan ruotsia ja isä suomea? Meillä toimitaan niin, tai siis juuri toisinpäin - minä suomea ja isä ruotsia. Jos isompi kerran ymmärtää kuitenkin, hän voi sitten vastata omalla äidinkielellään. Kun siihen tottuu, nin ei tunnu yhtään kummalliselta.



Sisarukset ilmeisesti teillä käyttävät sitten keskenään suomea? Meillä ainakin pojat 5 ja 12 v tekee niin...

vanhemmat oppivat ainakin perustasolla ymmärtämään toistensa kieliä, kun lapsi on vielä pieni, mutta uusperheissä ja muissa vastaavissa tilanteissahan voi syntyä tosiaan tuollainenkin kuvio ja se tuskin tosiaan ainakaan aina toimii.



Vierailija:

Lainaus:


Suurin ongelma oli se, että tällä teini-ikäisellä oli yhteinen kieli mieheni kanssa, jota minä taas en ymmärtänyt. He eivät yleensä kääntäneet minulle, mitä he puhuvat ja siitä tuli paljon sotkuja aikaiseksi. Luulisin, että olisin tullut lainalapsen kanssa paremmin toimeen, jos he olisivat ottaneet paremmin huomioon tämän, että minä en ymmärrä heidän puhettaan.



Yksi monista esimerkeistä on tällainen: katsoin rauhallisesti omaa lempiohjelmaani, kun yllättäen tämä teini tuli ja laittoi oman videon päälle. Minähän suutuin, että tämä on aina ollut minun lempparini ja sitä ei muuksi muuteta. Kuulemma teini oli sopinut siinä minun silmieni edessä mieheni kanssa, että hän saa katsoa sitä videota. Mutta kun minä en sitä sopimusta ymmärtänyt, niin en voinut antaa omaa kommenttia, eikä kukaan minulta lupaa kysynyt.




käyttäisin perheen yhteisenä kielenä ruotsia. Isompi voisi vastata suomeksi alkuun, jos tuntuu mukavammalta. Muu on kökköä ja tilapäistä. Kyllä se isomman äidinkieli silti säilyy, kun Suomessa kuitenkin asutte.

Oma lapsemme oli sinä aikana 3-6 vuotias. He puhuivat keskenään englantia ja me puhuimme aina tälle lapselle englantia. Meille se ei ollut ongelma lainkaan. Tämä teini-ikäinen kävi koulua Maunulassa, missä on englanninkieliset luokat.



Suurin ongelma oli se, että tällä teini-ikäisellä oli yhteinen kieli mieheni kanssa, jota minä taas en ymmärtänyt. He eivät yleensä kääntäneet minulle, mitä he puhuvat ja siitä tuli paljon sotkuja aikaiseksi. Luulisin, että olisin tullut lainalapsen kanssa paremmin toimeen, jos he olisivat ottaneet paremmin huomioon tämän, että minä en ymmärrä heidän puhettaan.



Yksi monista esimerkeistä on tällainen: katsoin rauhallisesti omaa lempiohjelmaani, kun yllättäen tämä teini tuli ja laittoi oman videon päälle. Minähän suutuin, että tämä on aina ollut minun lempparini ja sitä ei muuksi muuteta. Kuulemma teini oli sopinut siinä minun silmieni edessä mieheni kanssa, että hän saa katsoa sitä videota. Mutta kun minä en sitä sopimusta ymmärtänyt, niin en voinut antaa omaa kommenttia, eikä kukaan minulta lupaa kysynyt.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat