Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

En käsitä. 2-vuotiaankin vieressä pitää vielä istua ja lukea kirjoja ym. seuranpitoa. Meidän lasten vieressä ei ole koskaan istuttu, paitsi eskoisen ollessa ihan pieni vauva, istuin kun pelkäsin että vauva tukehtuu turvakaukaloon pitkillä matkoilla. Muuten ei ole koskaan viihdytetty mitenkään eikä kannettu leluja autoon mitä nyt ehkä joku yksi tavara käteen. Lapset jaksaa istua pitkiäkin matkoja mukisematta. Jos mukisevat niin antaa mukista. Kyllä ne tottuu istumaan tekemättä mitään jos ne on alusta asti siihen totutettu. Ja meillä kaksi alle 4-vuotiasta lasta.

Sivut

Kommentit (86)

ja saatan lukea hänelle jopa kirjaakin, rillit päässä tottakai! nössö lapseni nauraa minulle tyytyväisenä ja koko nörttiperhe on onnellinen. Ihania olette kun jaksatte puuttua kaikkeen, me nössöt sen sijaan vain keskitymme elämiseen.


Mitä pahaa siinä viihdyttämisessä on? Sehän on loistavaa laatuaikaa lapsen kanssa. Voi lukea pitkiäkin tarinoita ja jutella ja menee varmasti sillä viihdyttjälläkin aika nopeammin. Ei se autossa pelkääjän paikalla istuminenkaan nyt niin luksusta ole, että siitä ei voisi luopua. Meillä välillä pidemmillä matkoilla aikuiset istuvat edessä, välillä isompi edessä ja toinen aikuisista takana pienemmän kanssa. En oikeastaan ymmärrä, mitä väliä asialla voisi olla mihinkään suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että vikisköön ja mutiskoon siellä istekseen, minähän en korvaani letkauta.



En minäkään haluaisi olla köytettynä tuoliin yksinäni takapenkillä monta tuntia.

Toistan vielä, että meidän lapset ei koskaan marise autossa kun ovat tottuneet siihen, että siellä ollaan ja istutaan paikoillaan kun tehdään matkaa. Ei sen kummempaa. Ollaan aika helpolla päästy. Joskus meinaavat tapella, mutta riittää kun sanoo että olkaa hiljaa tai pysähdytään ja heitetään teidät pellolle niin jo loppuu meteli. Ei tarvi kun hiljentää auton vauhtia niin kinastelu loppuu kun pelkäävät, että joutuvat autosta pois. Ja koskaan eivät pistä vastaan kun matkalle lähdetään, vaan tykkäävät istua ja katsella maisemia. ap

puuhaamassa jotain. Ja en voi käsittää, mikä siinä vituttaa tätä ap:tä.



Lyhyesti sanottuna on ollut mukavampi matkustaa, kun ei tarvitse kuunnella parkumista ja huutoa. Eikä meillä kyse ole mistään 150 kilsan matkasta, vaan nytkin ajoimme koko päivän mökkireissua, aamulla lähdettiin ja klo viiden maissa oltiin viimein kotona. Sain istua niin etu- kuin takapenkilläkin, eikä se mua haittaa yhtään.



Yksi ja kaksivuotiaalle on vähän turha karjua etuopenkiltä aapeen tyyliin että turpa kiinni tai lennätte autosta pihalle... aivan käsittämäntön meininki heidän autossaan...



Turvallisia ja mukavia automatkoja kaikille!

Vierailija:

Lainaus:




Miksi te ko. naiset suostutte kitumaan tuntikaupalla miehen ajellessa etupenkillä. Eikö ole tasapuolista, etä molemmat tekevät ko. hommaa?




Kitumaan??? Onko lapsen kanssa jutteleminen ja hänelle lukeminen jotenkin kitumista? Minusta esimerkiksi huonolla kelillä pitkän matkan ajaminen on paljon enemmän kitumista.



Siinä vaiheessa, kun takana on kaksi turvaistuinta ja vain ahdas rako keskipaikalla, tämäkin mamma muuttaa etupenkille. Mutta sittenhän lapsilla on jo seuraa toisistaan.



Meillä muuten mies antaa minun ajaa mukisematta, jos niin halua. Ja ajankin noita pitempiä matkoja

aina välillä ihan vaan tuntuman ylläpiämiseksi. Ja joskus reissataan lapsen kanssa kahdestaankin (jolloin hän on luonnollisesti yksin takana)

Jos ajaa 1o00 km, on aika epätodennäköistä, että lapsi / lapset nukkuu koko matkan.



Tässä ketjussa menee nyt asiat ihan sekasin (taas kerran). On aivan eri asia mennä kauppaan tai mummolaan muutami kilsa, tai vaikka 50 km, kuin mökille tms. satoja kilometrejä.





Minkälaisia matkoja ap tarkoittaa?

Vierailija:

Lainaus:


Entä sitten kun jotain tapahtuu!? Voitko ikinä antaa itsellesi anteeksi, että rusikoit omat vauvasi!?




Koska en nojaile vauvan päälle.

että he tarvitsevat lohtua/kuria/huvitusta ihan takapenkiltä käsin, mutta sitä en käsitä, miksi se on lähes aina nainen, joka tuota em. toimintaa suorittaa?



Miksi te ko. naiset suostutte kitumaan tuntikaupalla miehen ajellessa etupenkillä. Eikö ole tasapuolista, etä molemmat tekevät ko. hommaa?

Olen vain sitä mieltä, että turhat palvelut pois niin arki on paljon helpompaa eikä lapsista kasva nössö-nössöjä. Nämä autossa viihdyttävät varmaan kantelevat lapselle vettä ja maitoakin yöllä sänkyyn jos ne pyytää. Just tätä en tajua. Mutta onneksi ei tarviikaan. Ihmettelen vain! Ja meillä kyllä saa tulla syliin ihan koska vain lapsi haluaa. ap

Meidän lapset ei saa päättää koska lähdetään ja mihin lähdetään. Kun me aikuiset päätämme asian ja päätämme vielä, missä ja milloin matkoilla pysähdytään, on oikeus ja kohtuus, että lapsi edes viihtyy matkalla. On se vähän pitkä aika antaa vauvan huutaa vaikka Hesasta Jyväskylään...



Kuinka moni teistä viihdytystä ihmettelevistä on esim. matkustanut autolla Lappiin Helsingistä? Tai vaikka edes kehäkolmosen ulkopuolelle?

on joku hyvä syy uskoa, että heidän vanhempansa voisivat oikeasti heittää heidät autosta ulos ja jatkaa keskenään matkaa.



Näin kauniisti ilmaistuna.

mutta pistin merkille että ettekö te muut uhkaile lapsia koskaan kun heti pistetään puukkoa selkään jos ap on uhkaillut lapsiansa autosta pois heittämisellä? Meillä on ainakin hyvin yleinen tapa autossa sanoa jos lapset tappelee ja huutaa, että sitten lentää autosta pois jos ei osata olla kunnolla. Mitä väärää siinö on? Kyllähän tapoja pitää opettaa, yhtä lailla lentää ravintolassa pois jos siellä mellakoi. Tai julkisessa liikennevälineessä. Vähän kärjistetysti sanottua, että vanhemmat hylkää jos uhkaa lasta.

että kahden turvaistuimen välissä istuminen on kohtuullisen tukalaa. Keskipaikka ei myöskään ole järin turvallinen, koska siinä on vain lantiovyö eikä niskatukea ollenkaan.

Kyllä meillä on autossa aina kirjat, lelut, dvd:t, satucd:t, pientä naposteltavaa yms mukana.



Lapset viihtyvät, vanhemmat viihtyvät. En ymmärrä miksi ajomatkan pitäisi olla harmaan tylsä.



Otetaan me junamatkallekin mukaan aina viihdykkeet ja eväät.



Ja jos yksinkin kuljen junassa, niin otan minä muutaman lehden ja kirjan ja syömisiä, herranjesta jaksa koko ajan istua paikallaan tuijotellen edessä olevaa penkkiä tai maisemia jotka on nähty tuhanteen kertaan ja talvi-iltoinakin näkee vaan pelkkää tummaa ikkunoista.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat