Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kaverini ihmettelevät, kun pidän heidän mielestään niin vähän yhteyttä veljiini ja heidän perheisiinsä. Heistä on käsittämätöntä vaikkapa se, ettemme ole tavanneet kahteen kuukauteen, vaikka asumme samassa kaupungissa.



Minulle tällainen rytmi on ihan luonteva. Mitään kahnausta minulla ei ole suhteessa veljiini, mutta emme myöskään ole erityisen läheisiä. En tapaa kyllä (sydän)ystäviäniäkään välttämättä kovin usein. Saatamme kyläillä juuri parin kuukauden välein, ja silloin päivitämme kuulumia ja puramme sydämiämme. Jokaisella on omat perhe- ja työkiireensä.



Onko tämä jotenkin outoa?

Kommentit (10)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välimatkaa 200 km ja 300 km (eri suuntiin). Toista näen pari kertaa vuodessa, soitellaan ehkä kerran kuussa. Toista näen vähän useammin, kun asuu vanhempieni lähistöllä (40 km), soitellaan pari kertaa vuodessa.

Ei oo outoa!!! Olen nähnyt siskoni viimeksi varmaan puol vuotta sitten ja ison veljeni vuosi yli vuosi sitten häissäni ja samaten pikkuveljeni...

Äitiäni ehkä kerran kuussa, jos sitäkään... Ei sille mitään voi, jos niitä ei kiinnota ja en jaksa olla aina se, joka menee heidän luo, kun satun vielä olemaan ainut, kellä on lapsia, niin luulisi heidän ymmärtävän, että heidä on helpompi tulla meille... Mutta kun ei niin ei!!!!

Eikä tunnu oudolle...näin se vain menee...

Ja silloinkin tilanteissa, joissa satumme olemaan kumpikin.

Hän ei soita, ei minun tai lasten synttäreinäkään, ja minäkin olen vähentänyt yksipuolista yhteydenpitoani.

Asiat menivät tällaisiksi kun veljen perhe sai yhden lapsen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat