Vierailija

Luettu on. Olo on aika omituinen, hirmuisesti sekalaisia tunteita. Surettaa toki, hieno tarina sai loppunsa ja niin moni menetettiin. Fredin kuolema oli yllätys, vaikka järkeenpäin ajateltuna täysin looginen. Lupinin kuolemaa olin odottanut, mutta ei se mukavalta tuntunut. Jotenkin tuntuu vähän paksulta, että Tonkskin kuoli, mutta... no en tiedä. Sotaa. Colin Creeveyn kuolema pienenä yksityiskohtana oli koskettava. Minulle hän on aina se pieni, hieman liian innokas Harry-fani.



Harryn kuoleman kohdalla melkein hurrasin. En sen takia, että Harry kuoli, minusta Harry on ihan ok tyyppi, mutta vaikutti että nyt päästään Rowlingin tasolle. Harryn ja Dumbledoren keskustelu sen olennon lähettyvillä oli mukava. Se olento oli mielettömän kiehtova.



Snapen kuolema. Raivostutti ja raivostuttaa vieläkin. Varsinkin Snapen muistojen jälkeen tuntuu kauhean epäreilulta, että hänen piti kuolla. Snape oli moniulotteinen hahmo oikeasti. Grrr.



Kirjana Seitsemäs kirja ei yllä minusta lähellekään Rowlingin huipputasoa. Alussa oli kyllä paljon tietoa, historiaa ja hieman kertausta, mutta tuntui kun se olisi pakolla tungettu sinne. Nagini-Bathilda oli kyllä hieman karmaiseva. Kun vihdoin ja viimein kirjan puolenvälin jälkeen alkoi oikeasti tapahtua, kiinnostuskin heräsi ja tuntui tutulta. Mutta jotenkin tätäkin oli venytetty, että se alkoi tuntua hieman turtalta. Tosin, ehkä tässä pyrittiin realisuuteen enemmän kuin pelkkään viihdyttämiseen. Jotenkin tuntui kuitenkin, että tässä kirjassa Taika ei ollut enää niin mukana. En osaa sitä selittää.



Viimeinen kappale, Nineteen Years Later, oli kyllä niin pohjamunaus että. Halusin vain pyörittää silmiäni ja kun Harry sanoi nuoremman pojansa molemmat nimet, tuntui että oksennan. Voi luoja se oli niin siirappinen ja ällöttävä loppu. Mutta tässäkin saattoi päämääränä olla realistisuus, ne nuoret ovat kasvaneet vanhemmiksi, heillä on lapsia ja elämä on normaalia. Silti en tykkää.



Muoks: Unohdin kotitontut. Kreacherin " muodonmuutos" oli mielenkiintoinen ja kai ihan uskottavakin. En tiedä. Mietin, että jos koko iän on toitotettu, että verenpetturit on pahoja, niin muuttaako pieni ystävällisyys sen? Ehkä sitten.



Dobbyn kuolema tuntui kurjalta. En (ainakaan vielä) ymmärrä täysin, mikä hänen kuolemansa tarkoitus oli. Ehkä sillä ei ollut tarkoitusta, vaan se oli vain epäonnea.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat