Seuraa 

Onko muita tämänikäisten äitejä, joiden lapset ovat niiiiin riippuvaisia äideistään? Meillä poika huutaa jalkojeni juuressa, muka itkee ja aina ei kyyneleitäkään tule. Rauhoittuu kun pääsee syliin. Tietää ilmeisesti että äiti ottaa helposti syliin. Olenkin yrittänyt olla noteeraamatta kaikkiin huutoihin. Ja yleensäkin kun poistun talosta, täytyy ikään kuin salaa lähteä, ettei poitsu huomaa.. Oli kyllä esikoinenkin, tyttö, samanlainen mutta raskasta on..

Kommentit (4)

nyt tulee ikää 3v ja alkaa helpottaa, aina toisinaan ;-)). Ekan vuoden oli todellinen tissitakiainen, suihkuunkaan en voinut samassa talossa mennä ilman että kuului tytön itku toisaalta talosta! Ja salaa piti lähteä kotoa ties kuinka kauan - sit kun oli isänsä hoivassa oli kaikki hyvin... mutta jos äiti oli paikalla, tarvittiin ja tarvitaan edelleen lähes 100% äiti.



Paitsi että yöllä meillä hoitaa isä - muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta näin on tapahtunut 1v. lähtien - suurella huudattamisella välillä tosin! Mutta kun minä en pääse sieltä huoneesta väliin tuntiinkaan omaan sänkyyn... niin en sit mene jos mies on kotona. Tosin nyt neiti jo nukkuu yönsä hyvin - useimmiten ei edes herää yöpissalle, mikä on siis ollut yöheräämisten syy vuoden ajan. Mutta tunnistan siis tunteesi hyvin, välillä tuntui ja joskus tuntuu edelleen, että kun joku muu kelpaisi!. Ja miten sit kyllä nautinkaan aina kun jonkun muu syli tai hoito kelpaa silloin, kun minä olen myös lähistöllä!



Luota vaan että niitäkin päiviä tulee. Tsemppiä!

...tuo eroahdistus oli ihan selvä kausi, joka meni aikanaan ohi. Ihan normaalilta tuo kuulostaa, joillain lapsilla se on vain vahvempana kuin toisilla. Meillä tuo oli todella voimakas, en olisi saanut edes selkää kääntää. Lastensuojelussa työskentelevä kaverini käski minun olla vain iloinen - pahasti laiminlyödyt lapset viis veisaavat, mitä äiti tekee...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuossa aika pian 1 v synttäreiden jälkeen tulee kehityspsykologien mukaan vaihe, jota joku niistä kutsui " uudelleen lähentymisen vaiheeksi" . Meillä tämä on kahden kohdalla pitänyt hyvin paikkansa; yhtäkkiä isi ei taas kelpaa mihinkään ja elämä on jatkuvaa äidin puntissa roikkumista. Menee ajan kanssa ohi. Itse olen antanut syliä paljon, koska en jaksa kitisyttää/huudattaa lasta turhaan.



Minusta muuten koskaan ei saisi lähteä lapselta salaa minnekkään. Vaikka tuloksena olisikin huuto, niin parempi on sanoa lapselle heipat, lähteä ja sylitellä sitten taas kun tulee takaisin.

Meillä samaa, ollut aina enemmän tai vähemmän. Nyt poika vuosi ja 10kk ja syliin pitää päästä aina kun jotain touhuan esim. keittiössä. Tämä voi lähinnä olla siksikin, että haluaa nähdä mitä teen.



Muutenkin tällä hetkellä äiti on in eli vain äiti kelpaa nukkumaan menessä, potalla käydessä jne. Kyllä isikin saa, mutta mun pitää sanoa, että nyt kyllä äiti tekee jotain muuta ja isi hoitaa esim. potalla käymisen ja antaa poika isin silloin tehdä.



Niin kuin edelläkin sanottiin, koskaan ei saisi salaa lähteä lapselta. Sekin voi olla yksi syy, miksi niin kovasti haluaa syliisi, koska " pelkää" että yht' äkkiä hänen huomaamatta lähdet. Aina olisi hyvä reilusti sanoa, että nyt äiti lähtee ja hymy naamalla vilkuttaa ja sitten lähtee. Tämä on myös tärkeää, kun lapsi esim. jätetään päiväkotiin, että vanhempi lähtee reilusti niin että lapsi sen näkee.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat