Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (22)

Terve mammat :)



Ihanaa, olin jalkahoidossa!



Onnea, menestystä ja pitkää pinnaa unikouluttajille ja koululaisille! Emem: enää 48 kertaa syliin ja sänkyyn, noin ne kerrat vähenee :). Ihan oikeasti joka yö eteenpäin on helpompi.

Viime yönä mies sai vauvan nukutettua takaisin omaan sänkyynsä. Ei kuulema kestänyt kuin n. puoli tuntia. Olavi oli kyllä vielä unissaankin valittanut. Riepupetteri hylättiin sinne omaan sänkyynsä. Nukkuisin niin mielelläni vauva kainalossa vaan kun siitä ei tule mitään. Kukaan meistä ei nuku kunnolla.



Miukkis: Ehdottamistasi tapaamispäivistä paraiten käy ti 28.11, silloinkin on aamulla ensin menoa. MUT ti 4.11 olisi ihan vapaa, vielä.



Nyt vaan näin nopsasti, että öitä!



Ametisti ja Olavi 13.1

Heips mammat!



Unohdin tietty eilisestä viestistäni laittaa viestiä miukkikselle koskien tapaamispäivää. Meillä on esikoisella kerhopäivät ti ja to, mutta voisin tietty jättää häneltä kerhon väliin, jos saan hänet ottaa tapaamiseen mukaan? Tällä hetkellä on kaksi rekrytointiprosessia kesken, jossa työt alkaisi marraskuun alusta, joten jos niin hyvin (?) kävisi, että työt alkaa, en tietenkään tapaamiseen voisi osallistua, mutta muuten kyllä. Kaikki ehdottamasi päivät kyllä siis järjestyy.



Mutsiko: Toivottavasti Sebastianin yöheräilyt jää pois viimeistään sitten kun palaatte kotiin. Onhan se tietty aina eri tilanne, kun ei kotona ole. Onneksi ei sairastelukaan kestänyt pitempään.



Minä taas totesin viime yönä ennen yhtä, että Mikael on TAAS nuhainen ja aivan tukossa. Imetin siis häntä yöllä. Tämä tosin loppuu heti kun poju on terve. Ehkä tämä on vain itseni huijaamista, mutta tuntuu, että toinen tarvitsee sitä maitoa myös yöllä silloin kun on noin räkäinen...

Yö meni muuten mielestäni hyvin. N. klo 23 kun menin itse nukkumaan, Mikael heräsi ja puoli yhden maissa myös, kun esikoinen ensin heräsi huutamaan minua (taisi nähdä pahaa unta). Huomasin siinä puoli yhden aikaan myös, että vesipullo oli täytetty, joten on tainnut Mikael vähän inahtaa siinä välissäkin, vaikken sitä itse muistakaan ;) En siis ehkä ihan niin pirteä ollutkaan kuin luulin.



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!



Emem ja Mikael 211207

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Terve!



Terkut kylpylästä, ihanaa oli. Tosin Olavi ei suostunut nukkumaan kuin pätkissä. Uiminen eikä uimahalli ole meidän herkän pojan juttu ollenkaan, itku pääsi saunassa ja suihkussa. Altaalla ei hymyilyttänyt. Vauva ei meinannut uskoa, että mamma se siinä on tukka märkänä.



Viime yönä Olavi taas nukkui koko yön. Tosin hän herää tasan klo 7.15, silloin pääsee tissille. Nukkuu sitten klo 8.45 saakka. Olavi ryömii jo hurjaa vauhtia, hän syö paljon ja hyvin. Reissussa tuli ylös yksi kulmahammas, nyt hänellä on kuusi hammasta!



Frimmy: Olen päätynyt tuohon samaan, että jotkut vauvat tarvitsevat erityisesti rytmisyyttä. Meillä on sellainen esikoinen, vieläkin pitää olla todella säännöllisesti ruokaa, unta ja ulkoilua. Olavi näköjään pärjää löysemmällä systeemillä. Rytmit tukevat ja vahvistavat lasta ja hänen luottamustaan maailmaan.



Miukkis: Katotaan saanko menoja sovitettua, että pääsisin vauvanäyttelyyn.



Allu: Milläs systeemilla laihdutat? Kiinnostaisi päästä noista vatsamakkaroista eroon. Tsemppiä!



Nyt vauva heräsi vaunuissa...Mies on varannut tunniksi laiskanlinna, formulat....



Ametisti ja Olavi 13.1

mutsiko: Meillä tilanne sairaalaan unikouluun pääsyyn oli se, että Ohto oli yli 2kk heräillyt yöt 3-15kertaa yössä, välillä valvoi tuntejakin öisin. Vissiin me kuulostettiin vaan tarpeeksi epätoivoisilta tai jotain.. maitoakin annoin jopa kolme kertaa yössä, minkä tiesin itsekin että ei tässä iässä olisi enää tarpeen, mutta ei vaan ollut enää voimia muulla keinoin hiljentää että itse saisi edes vähän nukuttua. Kai mä tosiaan vaan kuulostin välillä tarpeeksi väsyneeltä ja itkuiselta. Oltiin siis usein tässä välissä yhteydessä neuvolaan ja lääkäreihin.

8kk neuvolalääkärissä vaan sitten päättivät että asialle on tehtävä jotain, me odotettiin lähinnä tutkimuksia, koska refluksivaivaakin Ohtolla välillä epäiltiin. Mutta saatiinkin sitten vain kutsu unikouluun sairaalaan. Ja onneksi mitään tutkimuksia ei tarvittukaan.



Ja itseasiassa täytyy tunnustaa että ei tuntunut kovin hurjalta olla yöt erossa Ohtosta sitten kuitenkaan! Etukäteen pelkäsin että tuntuisi, mutta siellä osastolla oli hoitajilla todella aikaa ohtolle, ohto tuntui viihtyvän siellä ihan hyvin ja nauttivan niiden ihmisten seurasta. Mä olin siis vaan ihan turvallisin mielin ja nautin vaan siitä kun sain nukkua. Aamulla oli toki heti hirveä hoppu sairaalalle..



Ja ei Sebastian oo ainut nakusuu :D Meillä Ohto on vielä kans. Mä en jaksa enää edes kovin innokkaasti odottaa niitä hampaita, joskus vaikuttaa että se kuolaa tai jyystää jotai entistä enemmän, mut mä suhtaudun vaan epäilevästi, että "tuskin se nyt vieläkään.." Vaikka pakkohan sen joskus on ne hampaatkin tehdä! Just kuulin että Ohton pikkuserkku oli lähes 1v, sit tuli vasta monta kerralla, koko suu täyttyi sitten rytinällä..



Emem: Jaksamista sinne. Mäkin pitkään luulin oikesti että Ohtolla on jano vähintään kerran yössä kun se sitä maitoa vaati niin tiuhaan, mutta hyvinhän tuo sairaalassa oppi pärjäämään ilman! Mutta mulle tosiaan oli itselle liian vaikeaa olla antamatta sitä maitoa.. Onkohan teilläpäin mahdollisuutta sellaiseen sairaala-unikouluun missä äiti saa olla läsnä öisinkin..? (tämä sopinee paremmin imettäville äideille, meilläpäin on kuulemma tälläinenkin, siellä on siis vain jotain ohjaajia ja ammattilaisia tukena... kuulin tästä vasta meidän sairaalassaolo-aikana.)



Magda: Ihanaa että reissu meni hyvin!

Meillä muuten Ohto on myös kova hakemaan kontaktia muihin lapsiin, pelkään että se repii niitä liian rajusti naamasta. Se on niin kiinnostunut kaikkien silmistä ja yrittää ottaa kädellään silmästä aina kii...! Mutta mä oon pitänyt sitä ihan normaalina kuitenkin..



Ametisti:

Hieno yö teillä ollut! Toivottavasti jatkuu hyvänä. Ja onnea ryöminnästä!

Unikoulu on auttanut! Flunssakin alkaa olla jo voiton puolella, viime yönä Ohto heräsi ekan kerran viideltä! Ja nukahti ilman maitoa uudelleen alle 10min. Eli kun flunssa helpotti niin sairaalassa opitut nukkumisen taidotkin palasi... Ja erittäin tärkeänä näen kyllä itse nuo rytmit myös päivällä! Meillä tapahtuu tällähetkellä kaikki vartin tarkkuudella. Enemmän tässä taitaa olla ollut äidille opettelemista siinä, mutta tulokset on hyviä. Ohto syö varmaan puolet enemmän kiinteitä nyt kun pidän tarkkaa rytmiä. Kai se vaan oikeasti oli sitä vailla, mä hölmö vaan olin liian lepsu/laiska, annoin mennä vähän miten milloinkin.. Mutta onneksi nykyään on apua saatavilla jos ei itse älyä/jaksa pitää rytmiä yllä. Se vaan on tärkeä. Ja uskon että riippuu lapsen luonteesta, toisille tärkeämpi kuin toisille, Ohto kuuluu ilmeisesti siihen ryhmään jolle tarkka rytmi on äärimmäisen tarkeä.



Justus: Kiva kuulla teistäkin, ja hienoa että soijamaito on alkanut upota. Toivottavasti teidän vaivat nyt tuohon ratkeaa..





Tuossapa nuo meidän kuulumiset taisi kaiken lomassa tullakin. pientä räkäisyyttä on edelleen, mutta ohi menossa. Kuumeetta selvittiin.

Ainut miinus tässä on se, että vaikka Ohto on alkanut nyt yöt nukkua paremmin, niin nukkumaanmeno on huonontunut, se on yleensä yli tunnin raivo ja tappelu. Ennenhän nukahtaminen illalla oli todella helppoa, mutta itse nukkuminen ei.. Nyt on vähän päinvastoin.. Kapinaa kun tietää että nukahtamisen jälkeen ei palvelu pelaa???



Frimmy ja Ohto 250108

Taas pitäis jo olla menossa, mutta jospa kuulumiset kuitenkin laittaisin.



Nyt on taas vähän parempi fiilis meikäläisellä. Tätä ns. yh-äitiyttä on nyt vain jaksettava vielä tovi, jotta saadaan tuo talo rakennettua. Asia olisi ihan eri, jos rakennus olisi samalla paikkakunnalla kuin missä nyt asutaan. Pitkien välimatkojen vuoksi mies on paljon öitä raksalla, eikä me voida mennä sinne ihan vaan moikkaamaan. Ja jos lapset on mukana, en pysty tekemään mitään. No, voiton puolella aletaan kuitenkin olla. Pesen liinavaatteita, ym. jo aina kun ehdin. Parin viikon päästä alan pakkaamaan tavaroitakin, jos vain mummi ehtii olla lasten kanssa.



Sitten tuohon vauvaan. Hän on ollut nyt viikon päivät soijamaidolla ja on entistä aurinkoisempi. Eli sieltä taitaa jonkun tasoinen allergia/yliherkkyys löytyä! Jätkä on vaan ihan tajuttomassa räkätaudissa (taas), joten maitoaltistus taitaa siirtyä. Muistin että se olis ollu nyt perjantaina, mutta maanantainahan se aika vasta onkin. Esikoisella myös nuha ja mulla kuumetta, joten ihan normaalista räkätaudista - tällä kertaa - kyse.



Alussa soijamaitoa meni vuorokaudessa 30-50ml. Nyt menee jo 300-400ml. Tavoite on tuo 600ml, joten siihen on vielä matkaa. Mutta jo tuolla 300 millillä yöt menee ihan ok (ellei nokka olis koko ajan tukossa). Ekat yöt oli ihan kamalia, kun poika huusi janoaan, eikä vettäkään suostunut juomaan.



Nyt kyllä tarvii taas rientää!



Tsemppiä sairastupiin ja onnea unikouluihin. Sitkeys ja johdonmukaisuus palkitaan!

Voi krääks, eikö löydy nyt sellaista päivää... Mulla on koulua silloin ti 4.11. (MTK:n seminaari hotelli Helkassa, johon olen jo ilmoittautunut)... Tuo koulu kyllä hieman haittaa nyt tätä sumplimista!



Mihin aikaan ametistilla oli silloin 28.10. sitä menoa? Jos lykkäämme marraskuulle, niin sitten mulle kävis 6.11., 10.11., 17.11., 18.11. vaikkapa? Ja esikoiset yms. saa ottaa mukaan :D



Mutta miten Magdalle, Mantelihampaalle, Ipulle kävis? Ja kuka vielä olikaan täältä?



Laitetaan joku päivä kiinni eikä muutella sitä sit enää :p



T: Miukkis, joka on istunut taas tän päivän NIIN turhassa seminaarissa että oksat pois

...tulin kertomaan, että Mikael nukkuu omassa sängyssään. Mies lähti lastenhuoneesta n. klo 20:55 js minä 40 min myöhemmin!



Hieman kyllä imetin lastenhuoneessa, koska Mikael ei aiemmin iltamaitoa kunnolla juonut. Laitoin kuitenkin pojan ihan hereillä olevana omaan sänkyyn. Tällä kertaa ei tarvinnut nostaa häntä takaisin makuulle kuin 46 kertaa, jes! Ja kuten arvata saattoi, uupui pieni mies nopeammin nyt kuin viime yönä (tai ehkä siltä vain tuntuu, kun nyt on ilta eikä yö....). Pitäkäähän peukkuja, että saan pikkuisen opetettua nukahtamaan ihan itsekseen.



Ja vielä MiiKaro: en minäkään tätä olisi nyt aloittanut, ellen itse olisi niin virkeä. Sunnuntain vastaisena yönä kun nukuin ilman yhtä ainutta heräämistä puoliltaöin vajaa klo seitsemään... Toivottavasti unikoulu toimii eikä tule itselle hervotonta väsymystä ja houkutusta jättää leikkki kesken.



Hyviä öitä!



T: Emem ja Mikael 211207

Do diin!



Päivämäärä olkoon sitten tuo 28.10., saan hyvän syyn lintsata koulusta silloin :-)



Yhteystiedot saa meilistä miukkisx@gmail.com



Niille, joilla on mun puhka/hotmail, niin voitte laittaa viestiä/tekstaria sinnekin.



Nyt kaikki sankoin joukoin mukaan!!!



T: Miukkis

Huomenta ystävät.



Piti silloin la aloittaa unikoulutus, mutta luovutettiin, koska mies ei kestänyt huutoa kuunnella. Eilen illallakin Mikael siis nukahti syliin (tissille). Vietiin herra sänkyynsä noin klo 22:30, jonka jälkeen minä jäin vielä koneelle läksyjä tekemään. Sain työt tehtyä vartin yli kaksitoista ja menin sänkyyn. En sitten ehtinyt edes nukahtaa kun 0:30 Mikael heräsi. Päätin yrittää tissitainnutusta joka näytti onnistuvankin, mutta kun siirsin herran pinnikseen hän heräsi ja olikin silmät sepposen selällään ja täysin hereillä. Huomasin hajun perusteella, että oli syytä vaihtaa vaippa ja ajattelin uudelleen yrittää imettää herran uneen. Vaan eipä onnistunutkaan, herra oli täysin hereillä eikä aikomustakaan nukahtaa uudelleen. Reilun tunnin päästä mieskin heräsi herran huuteluihin ja tarjoutui jäämään nukutuspuuhiin. Enhän minä sitä taas halunnut, ettei mies sitten olisi aamulla niin väsynyt, että nukahtaisi rattiin tms.

Ajattelin kuitenkin, että nythän olisi oiva tilaisuus yrittää unikoulua, koska imetys ei kuitenkaan tehonnut nukuttamiseen. Niinpä siirryin takaisin lastne huoneeseen ja aloitin väsytystaistelun. 58 kertaa (laskin todella kertoja!) sain nostaa herran takaisin makuulle sänkyynsä ennenkuin pieni uupunut mies nukahti klo 3:35. Onnistuin siis kuitenkin lopulta saamaan hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä ilman imetystä, jee! Aionkin tänään hoitaa saman rumban heti alkuillasta lähtien.



Ipu: Meidän Mikael myös nousee seisomaan ja uskoo taitojensa olevan suuremmat kuin ovatkaan, eli muksahduksia täälläkin tulee vähän väliä. Saattaa tietty olla, että viime öinen episodi meilläkin johtui tästä seisomisharjoittelusta. Päätin kuitenkin, että tämä oli merkki siitä, että Mikael on itsekin jo valmis aloittamaan unikoulun ;) Toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu pian ja pääsisit vihdoin nukkumaan.

Pikaista paranemista myös vesirokosta kärsivälle Sisulle!



Miukkis: Ma tai ke käy mulle, kunhan pysytään terveinä.



Mukavaa viikon alkua!



T: Emem ja Mikael 211207

Nyt aloin muuten ajattelee, että missä kaikki on? Tosi paljon porukkaa on kenestä ei oo kuulunut mitään vähään aikaan... (joo, siis tämähän on velvollisuus! -no ei toki! Mut kiva olisi kuulla..)

Missä esim allu? xena? ja moni muu?

Emem: Sinnikkäästi olet kyllä jaksanut jätkää sänkyyn pistää! Uskoisin että kerrat vähenee nopeasti jos yhtä sinnikkäästi jaksat jatkaa. Meilläkin mä sain homman noin hieman/välillä toimimaan ennen sairaalan unikoulua, mut mulla ei ollut voimia toteuttaa tuota sitten tarpeeksi johdonmukaisesti, vaan väsyksissä sorruin usein ennen pitkää pullotainnutukseen.



Miikaro: Kuulostaa nuo teidän yöt tutulta.. Meilläkään miehestä ei paljon apua ole ollut kun se on niin sikeäuninen (ja lisäksi 5yötä viikossa töissä..)

Ja mä kans usein vaan löysin Ohton meidän sängystä, ei muistikuvaa miksi ja milloin sen olen siihen ottanut. Musta tuo oli jo aika huolestuttava merkki omasta väsymyksestä..



Miukkis: Ihan yksilöllisesti ne siellä sairaalassa katsoi mikä voisi olla juuri Ohtolle ja meille sopiva rytmi. Aluksi ne ehdotti ihan vaan yksiä päiväunia, mutta mä jo alkuun kerroin että ei tuu heti onnistumaan, Ohto kun ei jaksa valvoa kolmea tuntia kauempaa. Meillä siis päädyttiin sairaalassa ruokailujen mukaiseen rytmiin (jossa monen mielestä viimeiset unet on ehkä kummallisen myöhään, mutta meille ei muu passannut..)

Eli:

Tavoite on että 7-8 asti nukkuisi aamulla

Klo 8 puuro + maito

(jos on herännyt aikaiseen niin ennen 9 pienet max 30min tirsat)

11.30 lounas + maito + unille

Tavoite yli kahden tunnin unet, jopa kolmen.

Herättyä hedelmäsose

16.15 päivällinen + maito + unille jos haluaa - riippuu vähän kuinka pitkät päiväunet nukkui, unet kuitenkin max 40min. Jos nukahtaa myöhemmin, lyhemmät. Hereillä pitää olla viimeistään 17.15.

Klo 19 iltapuuro, hetki vielä leikkiä. Kylpy jos haluaa.

Klo n. klo20.00 maito + yöunille.

Tavoite on sitten että aamu- ja iltatirsat jää ajan myötä (melko pian) pois. Kunhan Ohto oppii nukkumaan yöt hyvin, nukkumaan hyvät päiväunet ja siten valvomaan pidempään kerralla.

Ennen Ohto siis nukkui pisimmät unensa jo ennen lounasta, nyt tiukkaa tekee valvoa lounaan yli, varsinkin jos aamutirsoja ei ota. Mutta kai se helpottaa jos se oppii yöt nukkumaan, niin ei ole niin aikaisin aamulla jo väsy.



Kaikin puolin mun mielestä tuo sairaalan unikoulu oli helppo ja hyvä juttu. Lapsi kai siellä oppiikin nopeammin nukkumisen säännöt kuin kotona, kun on vieraat ihmiset niin niille ei raivota kuten omille vanhemmille. Toki kotona sitten vielä haasteet jatkuu, mutta se pahin alkuvaihe hoituu sairaalassa, samalla itse saa kerätä voimia. Harmi kun kaikki tarvitsevat ei tällaiseen noin vain pääse. En tiedä miten me päästiin noin helposti.



Meillä flunssa päällä edelleen, mut en nyt ole kuitenkaan ihan kirvestä kaivoon heittänyt unikoulun suhteen. Ehkä se ei kaikki valu ihan hukkaan, jos nyt edes nuo yömaidot pysyisi poissa.



Jaksamista kaikille!



Frimmy

heh, se pakko vielä kommentoida, että johdin näköjään harhaan tuosta T:n halusta ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Eli siellä srk:n perhekerhossa kiipesi isompiaan vasten (kaikki muut jo 3-5 vuotiaita) Yritti siis nousta seisomaan ja otti toisista tukea :))Yksi tyttö sitä säikähti. Kun ei tuo meidän jätkä tajua ketä vasten voi kiivetä pystyyn. Eli ei se ketään pieniä vauveleita siellä kiusannut (onneksi..muuten en kehtais enää mennä sinne)



Mitä Justus teille nyt kuuluu? Oli aika rankanoloista, kun tuossa lueskelin.. Tsemppihali

Espanjan terveiset! Mukavaa oli! Kelit ihan jees, reilu 20 astetta. Pari kertaa satoi ja parina päivänä järjettömän kova tuuli. Muuten aurinkoista. T ui meressä ja aivan fiilarissa aalloista. Minä ja Mika oltiin sille aivan korvaamattomat - eroahdistus oli mukana matkallakin. Onneksi saatiin kuitenkin homma pelaamaan niin, että KAIKILLA oli hyvä olla. Miehen kanssa joutui tosin pari kertaa vääntämään kunnolla. On se pitkä aika katsella toista 24h kymmenen päivän ajan! Mutta onhan pieni riitely myös tapa pitää suhde tuoreena. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvia ehkä joskus haluaisin myös laittaa.



Takaisin palattiin fyysisesti köyhempänä, henkisesti rikkaampana ja helv**llinen kasa pyykkiä pestävänä.



Unikoulua on ilmassa. Siihen heti alkuun tsempitykset kaikille!!!! Pidetään peukkuja että homma alkaa toimia. Sääli nuo sairastumistapaukset! Ehkä johtuu yleisestä muutoksen tuomasta stressistä, että on alttiimpi.. No, Frimmy pääsi jo hyvään alkuun ja voi alkaa päättäväisesti hio vaan tuota uutta rytmiä, kunhan Ohto paranee. Mulla on kokemusta siitä, että vauvaan saadaan "ohjelmoitua" tietty rytmi ajan ja päättäväisyyden kanssa. Siinäkin kannattaa silti olla joustava. Mennä hiljalleen.



MULLE SOPII TI 28.10 ja marraskuussa voidaan nähdä vaikka uudestaan? Neuvola taisi olla 6.11. Sääli tosin ettei Ametisti pääsisi tuohon 28.10. Jäisi ihana nauru kuulematta.



Pakko mennä jatkamaan hommia täällä kotona. Jakselkaa kaikki ja palataan!

Ihanaa jos nähtäis Emem:kin tenavineen!

aksiina, toivottavasti tänä talvena ei tarvitse tyytyä siihen mustaan jouluun. aika jännää että siellä tuli viime vkolla lunta. :D



frimmy, mikäs tilanne teillä oli kun haitte sairaalaan unikouluun (tai siis apua tuohon hommaan)? tsempityksiä sinne ja toivottavasti kotonakin ne yöt alkaa sitten sujumaan! tuntui varmaan hurjalta olla yöt erossa vauvasta?



justus, inhottavaa taistella nuiden allergioiden kanssa. toivottavasti asiat siellä paranisivat.. tsempiä ja voimia unikouluun, jos sellaisen aloitatte!



miukkis, meinaa mullakin välillä vähän laiskottaa se pottailuhomma.. kotona tulee enemmän pottailtua kuin täällä reissussa ja se vähän harmittaa, kun poitsu kuitenkin nauttii potalla istuskelusta. :)



ipun perheelle sinne pikaisia paranemisia! ikäviä nuo lasten sairastumiset, etenkin tälläisten pikkuisten. toivottavasti siellä helpottaa, että pääset nukkumaankin. :)



enem, tsempiä unikouluun! siitä se lähtee. ;)



miikaro, onnittelut uudesta taidosta! toivottavasti pian uutuuden viehätys laantuis ja poikakin nukkuis paremmin. :)





en kerennyt täällä taas loppuvkosta käymään ja tepäs olittekin olleet ahkeria. :) meillä sebastianille nousi kuume to-pe yönä ja huudettiin ja valvottiin pari tuntia.. huhhu. nyt sitten mennyt vähän yörytmi päin pyllyä ja poitsu heräilee/itkustelee yöllä pariin otteeseen. tissiä en oo antanu enää, kun kuumekin laantui. oli perjantain vaan kipeänä, joten lauantaina uskallettiin lähteä jo tänne mummolareissulle, kun junaliputkin oli ostettu jo aikoja sitten. onneksi ei sen kummemmin sitten sairastellut. ajattelin että oiskos hampaiden tulosta johtunut toi kuume, mutta ei vieläkään (liekö nakusuu vielä 1vuotis-synttäreilläkin). :D poitsu nauttii nukkumisesta isossa lasten sängyssä (seinän ja sängyn välissä ettei pääse tipahtaan).. eilenkin nukkui ihanasti poikittain. kotona tulee pinnasängyn pinnat vastaan ja silloin yleensä sitten heräillään siihen vaikeaan asentoon. aamulla viiden jäljestä oon ottanu nukkuun viekkuun (ehkä virhe.. kääks!) vaikka kotosalla yleensä vaan oon tissitellyt ja laittanut takaisin sänkyyn nukkuun. noh, onneksi mies tulee torstaina tänne myös niin jääpi ne aamu-unet poitsun kanssa viekukkain pois. toivottavasti vaan poitsu oppii takas siihen ettei saakaan aamutissin jälkeen enää jatkaa unia äidin viekussa.



mutta nyt nukkumaan että kerkeää vähän aikaa levähtään ennenku poitsu heräilee niille yöllisille hetkilleen. mulla on hartiat ihan jumissa, kun viime yönä sängystä roikotin kättä ja silittelin poitsua uudelleen uneen.



hyvää uuden vkon jatkoa!





// mutsiko & sebastian 02.01.08

Otin itseäni niskasta kiinni ja tulin heti kirjoittelemaan!



Ametisti: en ole saanut sulta tekstaria, laitan viestin sulle kunhan tästä nousen puhelinta etsimään. Meille ei oikein mielellään keskiviikko kävis... Kun silloin on vauvajumppa... Ja joudun koulun takia jo jättämään niitä kertoja väliin (olen maksanut koko syksystä)... Mutta olisko sitten joku muu viikko parempi?



Uusi ehdotus näyttelylle: ti 28.10. tai to 6.11. esmes? What say you? Emem, Ametisti, käykö? Magda, Mantelihammas?? Oisko Sisukin ehtiny jo parantua...? Noissa päivissä olis sekin hyvä puoli, että mies on silloin isäkuukaudella vauvoja leikittämässä :p



Jahas, sitten taas muihin asioihin...



Emem: 58 kertaa... Aika sissi olet. Tuo lienee sitä suomalaista sisua parhaimmillaan (sulta) ja pahimmillaan (Mikaelilta)!



Frimmy: no olipa hyviä ja huonoja uutisia! Aika rohkaisevaa, että jo kolmessa (tai siis kahdessa) yössä tapahtui muutos! Toivottavasti tauti menee nopsaan ohi ja uusi rytmi palaa. Kirjoitit, että siirsivät niitä päikkäreitä, miten ne siis "suositteli" siellä nukkumaan? Niin se on aikuisilla, että mitä enemmän nukkuu sitä väsyneempi sitä on. Kannattais vissiin pysyä jatkuvassa horroksessa...



Onneksi olkoon kaikille uusia taitoja saaneille!



Meille tuli kutsu rokotetutkimukseen, jotain influenssarokotetta tutkivat (siis vauvoilla). Olen tässä pari viikkoa miettinyt, mitä teen... Siis mennäänkö vai ei. Apua! Pitäis varmaan soittaa sinne ja kysyä, mitä riskejä siihen vois sisältyä.



Menen taas...



Miukkis&Milla 3.1.

meillä unikoulu menee hiukan mönkään. mikael saattaa huutaa puolisen tuntiakin vaikka olisi sylissä. kun vihdoinkin saan sen nukahtamaan niin jo on kiva. kaikki menee pieleen silloin kun herään unen pöpperöisenä mikaelin huutoon, että otan hänet viereen. joskus olen ihan puoliunessa ja yhtäkkiä havahdun kun huomaan että poikja on vieressä. ei ole toivoakaan että mieheni heräisi mikaelin huutoon, hän on sen verran sikeä uninen.joten jatketaan yrittämistä joskus...



mikael on niin paljon kehittunyt viimeisten viikkojen aikana. joskus maanittelin että se vaan istuu eikä lähde mihinkään. istuiskin. kun ei tuo mahda edes nukkua. yritin laittaa mikaelin päikkäreille tunti sitten. ei näköjään tullut uni kun sai 5min välein noin tunnin ajan käydä laittamassa maate kun seisoi ja hytky ja huuteli pinnasängyn laitaa vasten. nyt se sitten leikkii tuossa lattialla kun ilmeisesti alko ärsyttää se rajallinen pinta-ala johon pinnasöngyssä pääsee. jos sen laittais vaikka ulos nukkumaan...



elikkä siis mikael osaa nousta tukea vasten seisomaan. iso poika,



MiiKaro + Mikael 310108

Emem: Kiitos onnitteluista. Juotatko Miaelille ollenkaan pullosta maitoa?



Nyt kun en enää öisin imetä niin maitoa tulee vähemmän. Mies on antanut Olaville pullosta maitoa 50-100ml tarpeen mukaan. Eli Olavilla ei ole yöllä nälkä tai jano. Viime yönä Olavi sitten nukkui koko yön klo 10 - 7.15. Kiitos, jos tämä nyt tästä lähtisi menemään rauhallisempaan suuntaan.



Olavi on ruvennut ryömimään, sellaista liikuttavaa mittarimatiryömintää. Peppu ylös ja käsillä vetoa. Hän nousee myös konttausasentoon.



Magda: Tervetuloa takaisin maailmalta. Kiva, että reissu oli onnistunut! Tuo perhekerhossa tapahtunut on ihan tavallista, sellaista mitä lapsiryhmässä tapahtuu.



Frimmy: Kuinkas unikoulu on auttanut teitä? Oletteko saaneet rytmeistä kiinni? Vauvat oppivat koko ajan uutta ja rytmit ovat niiden kello. Samoin puuduttavat rutiinit. Lapset rakastavat rutiineja, niille tule siitä luottavainen olo. Meillä on nyt siirrytty myös jonkinlaiseen rytmiin. Ruokailut on säännöllisesti kolmen tunnin välein. Unet joskus pidentää ruokailuvälejä. Olavi nukkuu kahdet päikkärit. Hän tosin suostuu yöunille vasta klo 10.



Esikoinen menee nukkumaan klo 20 ja herää aikaisin aamulla, Olavi menee nukkumaan klo 22 ja nukkuisi vaikka klo 9 aamulla.



Kylpylä kutsuu lomailemaan!



Voikaa hyvin!



Ametisti ja Olavi 13.1

Ja anteeksi jo heti alkuun, kun en TAASkaan ehdi muuta kuin pikaiset omat kuulumiset.

Kiitos Ohton nimipäiväonnitteluista!



Unikoulu sairaalassa meni oikein kivasti.

Ekana yönä oli herännyt (VAIN!) kahdesti, huutanut puolisen tuntia ennenkuin nukahtanut, toisella kertaa oli saanut vähän maitoa. Päivällä alkoi ruokakin maistua ihan uudella tapaa kun oli jätkä vähän levännyt. Ja päivärytmiin kiinnitettiin myös tarkkaa huomiota, vähän venyteltiin unille menoja.. Nuo venytykset oli varmaan ainoat hetket kun Ohto kiukkusi siellä, muuten se oli siellä osaston aurinkona joka kietoi kaikki laitosapulaisia myöten pikkusormensa ympärille..

Tokana yönä oli kans herännyt kahdesti, nyt oli selvitty noin 10min itkuilla, ilman maitoa.

Kolmantena yönä heräsi kerran, muutaman kerran vinkaisi ja nukahti ihan itse uudestaan ilman että kukaan edes oli mennyt siihen lähelle.



Mä nukuin kans tosi hyvin, kotona siis. Pelkäsin etten saisi unta, mutta sainpas. Hassua vaan ettei olo silti tuntunut virkeämmältä, väsyneemmältä pikemminkin. Pääsin vissiin nukkumisen makuun pitkästä aikaa, olisin voinut koisata koko päivän.. Mutta ei malttanut, heti aamusta oli aina kiire sairaalalle Ohton luo.



Eilen sitten päästiin kotiin, vaikutti olevan tosi hyvät lähtökohdat jatkaa kotona samaan malliin tarkalla rytmillä. Tässä välin siirrettiin Ohton pinnis omaan huoneeseen, ei siis enää sairaalan jälkeen totutettu sitä meidän viereen pinnikseen kuten se tähän asti on nukkunut. Olivat siellä sitä mieltä että välimatka voi parantaa unia..



Mutta pari tuntia sairaalasta päästyämme tuli harmittava takaisku. Ohtolta alkoi räkä vuotaa, pian se jo pärski täysillä ja vähän lämpökin nousi. Jippii, hukkaan taisi mennä koko unikoulu, eihän sairaan lapsen kanssa voi pitää tiukkaa rytmiä, sen tilanne olisi nyt vaatinut.

Yöllä Ohto heräsikin sitten varmaan jotain 30-40kertaa, kun sillä oli niin paha olla kun räkä vain korisi nenässä.. Mä en mielestäni nukkunut lainkaan. Eikä Ohtokaan kyllä paljoa voinut keretä, kun se heräili 5-15min välein lähes koko yön.. Ihmeen virkeä oli kyllä silti aamulla! Mutta se on positiivista, että maidotta mentiin kuitenkin yö. Ei se ollut maitoa vailla, kuhan vain pahaa oloaan vikisi. Mutta en nyt sitten tosiaan tidä mitä tää flunssa tekee meidän unikoulun tuloksille loppupelissä. Se jää nähtäväksi.



Huh, toivottavasti ei tuu meille sitä enterorokkoa, meidän tuttavaperheen kaverin lapsella on se nyt. Ja sen mun tuttavan lapset on siis nähnyt sitä lasta joka nyt sairas, me on nähty näitä tuttavalapsia...



Frimmy

Mun elama on jalleen yh-aidin elamaa, mies oli viikon Ausseissa, tuli kotiin paivaksi ja on nyt ollut jalleen viikon jo reissussa, pitaisi palata ens viikon lauantaina jos lennot kulkee ja niin pois pain...



Olen nyt tosissani koittanut skarpata laihduttamisen suhteen, kolmessa viikossa kolme kiloa ja -10 senttia vyotarolta! =)



Elama rullaa omalla painollaan, neiti on nyt nukkunut 2 yota heraamatta, mutta isovelua saa olla kantamassa omaan sankyynsa 5-8 kertaa yossa =/ Tsemppia vain kaikille unikoulua pitaville!



Edelleenkaan typy ei konttaa, pyorii vain mokkia ympariinsa ja kyntaa vanhaan tyyliinsa!



Mukavaa syksya kaikille, toivottavasti saisitte sita luntakin pian <3



-Allu kera Neiti-Neean, tiistaina jo 10 kk =)

Hiisi, taas vierähtänyt aikaa ihan liikaa viime vierailustani täällä ja tavoilleni uskollisesti taidan olla taas viikon viimeinen kirjoittaja. Kipeäkin olin välillä ja muuten on ollut kiirettä. Nyt on kuitenkin saatu vähän siivottua, tytölle turvaistuin ostettua ja muutenkin - ehkä - on hetken taas vähän rauhallisempaa.



Taisi sittenkin olla jogurtti se hankala aines tytölle eikä maito sinänsä. Mies antoi viikolla Nania parina päivänä, hyvin kelpasi eikä tullut mitään oireita. Hyvä näin. Olen vähän ollut huolissani siitä, saako tyttö tarpeeksi kalsiumia, mutta nyt voi vaikka antaa silloin tällöin vähän maitoa päivällä kun olen töissä.



Meillä ei tyttö juuri muksahtele vaikka nouseekin seisomaan. Oppi tosi nopeasti myös tulemaan itse alas. Jes! Hankalampi juttu on, että oppi myös kiipeämään portaita...



Hampaita ei vieläkään yhtäkään.



Unikoulua tosi monella menossa. Mä en ole tyttöä unikouluttanut tai yövyttänyt tai tassuttanut tai muutakaan. Herää onneksi vain kerran tai kaksi yössä. Ei kun joo, joitain kuukausia sitten opetin nukahtamaan itse pinnikseen ja kahdessa illassa sen oppikin. Taito sitten unohtui jossain mun töihinmenon, lomareissun, seisomaan oppimisen sun muun tiimellyksessä. Nyt saa ihan hepulin, jos sen laittaa sänkyynsä. Nukahtaa tissille tai mun tai miehen syliin muuten vaan. Viimeistään sitten kun saadaan tyttö toiseen huoneeseen tarttee jotenkin opettaa nukkumaan yönsä.



Miukkis: Meillä oli kakkonen aikanaan influenssarokotetutkimuksessa. Tutkimukseen kuului, että jokaisen flunssan kanssa piti mennä tutkimuslääkärille ja otattamaan räkänäyte. Pojalla oli aika paljon korvatulehduksia, joten oli näppärää, että pääsi aina nopeasti ja ilmaiseksi lääkärille. :) Sitä rokotetta oli jo suht paljon tutkittu, joten ihan levollisin mielin osallistuttiin. Tiedä sitten mikä rokotetutkimus nyt on menossa. Vapaaehtoisiahan nuo ovat, joten jos epäilyttää, niin älkää osallistuko.



Emem: Hmm, kai se mies kestäisi kerran yöllä herätä, vaikka meneekin töihin. Meillä minä olen se, joka yöllä herää, kun kerran maito on mulla. Mutta mä myös herään aamulla töihin, ajomatkaa 35-45 min. Yksilöllistä varmasti, mutta onko sun mies joskus hoitanut jonkun yöheräämisen ja sitten sanonut, että pelkää nukahtavansa rattiin? Riskiä ei tietty kannata ottaa, jos yöheräämiset on vaikeita sille.



Ametisti: oltiin eilen koko porukalla saunassa, tyttö istui omassa ammeessaan. Isoveljien touhuja oli kiva seurata, mutta äiti oli meilläkin epäilyttävä tukka märkänä ja ilman rillejä.



Hyvää yötä!



Strutsi ja neiti 31.1.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat