Vierailija

niin viedäänkö häihin sitten pelkkä kortti?

Sivut

Kommentit (55)

jossain tavaratalossa. Käsittämätöntä niuhotusta. Ainakin minusta on tosi helpottavaa, kun voin valita lahjani hääparin toiveiden mukaan, tietäen, että samaa esinettä ei sitten kukaan muu tuo.

Kaikki eivät tunne parie niin hyvin, että osaisivat valita heille tarpeellisen ja mieluisan lahjan ilman ohjeita.

Lahjatoiveethan eivät sido ketään mihinkään. Yhtä hyvin voi viedä vaikka itse maalaamansa taulun tai ompelemiaan pyyheliinoja. Voi myös olla viemättä mitään, jos kehtaa. Kukaan ei pakota viemään lahjaa, eikä juhlapaikan ovella sitä kysellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja kyllä se hääpari on ne köyhätkin halunnut kutsua juhlimaan.



Älkää viekö mitään jos se niin rankkaa on. Hääpari varmasti ymmärtää ja tuntee rahatilanteenne.



Tuntuu että tänne vastaa vain nuoret ja köyhät. Ketään loukkaamatta. Voihan sitä olla ihan kiva ihminen vaikka on köyhä.

Kun menimme naimisiin, teimme sen " yllätyksenä" , eikä mieleen olisi tullutkaan alkaa kerjätä tavaraa tai rahaa vierailta. Mielestämme meidän kuuluukin maksaa vieraiden tarjoilut ja järjestää sellaiset häät, joihin rahkeet riittävät.



Olisi tosi hyvä idea hääparille laittaa kutsuun jonkun itselle tärkeän hyväntekeväisyysjärjestön tilinumero, johon vieraat voivat halutessaan maksaa lahjoituksen. Sellaista hääparia minäkin kunnioittaisin.

Lahjan kun antaa niin antajan pitää päättää mitä saaja saa. Vaikka saaja ei siitä tykkäisi, niin antaja on herra ja määrää mistä saaja pitää. Naurettavaa.



Jos pari toivoo rahaa niin rahaa myös saavat.



Monissa muissa kulttuureissa kiinnitetään rahaa häissä pariin kiinni, joissain jopa on tyyppi mikfronin kanssa ääneen kertomassa tyyliin " Perhe Möttönen Kuopiosta, 50 euroa" .



Viekää nimetön kirjekuori jos ahdistaa se summan näkeminen ja laittakaa erillinen onnittelukortti.

KAIKKI me kuitenkin lahja viedään, niin miksi ei sit sellaista jota hääpari toivoo.



Ihan samoin voi olla synttärikutsuissa. Kukaan ei ilman lahjaa mene, niin miksi sitä toivetta ei vois ilmoittaa etukäteen?

Yleensä juhlissa on kyllä aina tuttuja ihmisiä ja sukulaisia, joita ei kovin usein tapaa, mutta joiden kanssa on kuitenkin mukava vaihtaa kuulumisia. Jos joku tulee juhliin ypöyksin, eikä tunne ketään vieraista, hän saattaa tuntea olonsa orvoksi, mutta tällainen tilanne lienee harvinainen.

Sinulle, joka ehdotat lahjoiksi puutarhatonttuja sanon, että tietenkin voi viedä sellaisen, jos se on sinun makusi mukainen lahja. Missään ei ole koskaan (tietääkseni) kielletty viemästä itse valitsemaansa lahjaa huolimatta lahjatoiveista tai listoista. Nehän ovat vain toiveita niille, joilla ei itsellään ole hyviä ideoita. Jos ne ovat määräyksiä, niin en tottelisi.

ps. minusta tilinumero kutsukortissa ei ole sopiva. Jos joku haluaa antaa rahaa, hän osaa kyllä sen tehdä muutenkin.

että vieraiden pitää antaa sellainen rahalahja, mikä vastaa heidän syömänsä ruoan määrää ja muita kuluja.

Eli lukekaapa käytöksen kultainen kirja ennen kuin tulette tänne pihistelemään ja haukkumaan morsiamia.

Vierailija:

Lainaus:


Voisin toki laittaa rahat. Mutta laittaisin myös kortin ja siihen runon

" Surkeaa on liitto aloittaa

kerjäämälla rahaa mammonaan

Unet sängyssä lie pahoja

kun ei omaa rahaa riitä ostaa ees patjoja.

Tärkeintähän päivä prinsessana lie

ja vieraat huonekalurahat pöytään vie.

Joten hyviä unia parille

toivottavasti kerjätyssä sängyssä liitto ei mene karille"




Me järjestettiin laivalla " hääjuhla" , maksettiin porukoiden matkat johon sisälty aamiainen ja burffet. Häälahjat saatiin suurimmaksi osaksi rahana koska me yhdistettiin 2 asuntoa joten tavaraa oli ihan tarpeeksi... Ei pyydetty rahalahjaa sen takia että saataisiin vieraiden matkat maksettua vaan siksi että saadaan jotain hyödyllistä ja tarpeellista kotiin... jokainen laitto mitä laitto joku 20e ja joku 50e tai 100e ei paljon haitannut vaikka olisi jättänyt laittamatta kokonaan...Hyvät bileet olivat, kiitelty onjälkeenpäinkin.. =9



Vierailija:

Lainaus:


että vieraiden pitää antaa sellainen rahalahja, mikä vastaa heidän syömänsä ruoan määrää ja muita kuluja.

Eli lukekaapa käytöksen kultainen kirja ennen kuin tulette tänne pihistelemään ja haukkumaan morsiamia.




Vierailija:

Lainaus:


Monissa muissa kulttuureissa kiinnitetään rahaa häissä pariin kiinni, joissain jopa on tyyppi mikfronin kanssa ääneen kertomassa tyyliin " Perhe Möttönen Kuopiosta, 50 euroa" .




Suomessakin on aikoinaan häämaljojen noston yhteydessä kuulutettu kuka antoi mitäkin. Agraariyhteisöissä niistä tuli varsinaisia kilpailuja jopa! Ja koska viina virtasi (häämaljaa siis nostettiin aika monta kertaa :D), niin ihmiset tulivat luvanneeksi enemmän kuin olisivat selvinpäin luvanneet.

Aluksi siis lahjoitettiin lähinnä rahaa, myöhemmin esineitä ym.

koriste-esineitä ja kukkia ym. tavaraa. Juhlat olivat ravintolassa, illalla. Kolmen ruokalajin päivällisen (juomineen) sekä myöhemmin tarjotun kahvin ja kakun lisäksi oli yöbuffet. Baari oli auki (isännän piikkiin) koko illan. Orkesteri soitti ja hauskaa oli.

Myöhemmin illan isäntä kertoi, että rahalahjoja tuli suunnilleen sen verran kuin juhlat olivat tulleet maksamaan. He eivät olleet pyytäneet mitään lahjoja, saati antaneet tilinumeroita, vaan lahjojen antaminen on tapana tällaisten isojen juhlien yhteydessä.

Minusta se kuullosti järkevältä tavalta. Ehkä meilläkin järjestettäisiin enemmän mukavia juhlia, jos se ei tulisi niin kalliiksi juhlan järjestäjälle.

Häälahjat olivat ennen tavaraa, joilla autettiin kodin perustajia pääsemään alkuun. Nykyisin pareilla on jo kaikkea tarpeellista yhteiseen kotiin (ja usein jo se yhteinen kotikin), mutta ei välttämättä paljon rahaa. Silti haluttaisiin juhlia ystävien ja sukulaisten kanssa ja mielellään tarjota myös ruokaa ja juomaa. Tähän ei vaan aina ole varaa. Ei ole hauskaa, jos joutuu alkamaan avioliittonsa isolla velalla hääjuhlista.

Isännän piikkiin en kuitenkaan suosittelisi vapaata juomatarjoilua. En täällä meillä Suomessa.

vain todistajien läsnäollessa. Äidilläni oli lainassa ystävänsä rippipuku kun ei ollut rahaa ostaa kunnon pukua.

Juhlat oli siinä, että anoppi oli keittänyt kahvit perheelle ja oli jotain pullaa.

Häämatka ei tosiaan ollut ja kunnon sormuksetkin ostivat vasta vuosien päästä.

Liitto kesti 52 vuotta isäni kuolemaan ja oli onnellinen.

Ei ne isot juhlat vaan.....



Ai niin. Ainoa häälahja oli ollut anopin ostamat peitot.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat