Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tuli aiheesta keskustelua mieheni kanssa kun hän on lähdössä viikonlopuksi mökille poikaporukalla. Ei siinä mitään, ihan mielelläni " päästän" , mies vaan tokaisi että onhan tässä kesää jäljellä, mene sinäkin naisporukalla jonnekin jos haluat.



Rupesin mielessäni kelaamaan että kuinka monen äitiystävistäni saisin lähtemään johonkin esim. yön yli tai viikonlopuksi? Vastaus: tuskin yhtäkään. Kyse ei ole siitä etteikö heidän miehensä suostuisi hoitamaan lasta tai päästäisi heitä, vaan kaikilla tuntemillani äideille on asenne että he eivät " voi" lähteä vaikka oikeasti voisivatkin. Ok, ymmärrän että ei haluta olla pois pienten lasten luota, saati vauvan, mutta mitäs jos ne lapset on vähän isompia, miksei niitä voisi isän hoiviin jättää?



Ainahan hoetaan että miehet on vastuuttomia sikoja kun vaan jatkavat omia menojaan vaikka on perhe, mutta kuinka paljon tästä on naisten omaa aikaansaannosta? Monesti mies saa oikein painostaa naista heitä ulkomaailmaan ja parin tunnin poissaolosta tunnetaan hillitöntä huonoa omaatuntoa. Mielestäni naiset osittain valitsevat tämän marttyyrin roolin ja sieltä on sitten helppoa alentuvasti puhua miehistä, kuinka nämä ovat ikuisia pikkupoikia jne.

Sivut

Kommentit (94)

joutuu matkustamaan ja näkee paljon ihmisiä, haluaa tosiaan olla kotona.

Kas kun kaikki ei ole työttömiä lähiöluusereita, jotka kykkii aina kotona.



Mikä sen ihanampaa kuin raskaan työviikon jälkeen tehdä hyvää ruokaa, panna sana lämpiämään ja viettää aikaa perheen kanssa.



Eri asia on tosiaan ehkä niillä, jotka elää sossun avustuksilla ja asuu hikisissä lähiöissä. He nyt haluavat tietenkin jatkuvasti sinne lähiubiin kavereiden kanssa.

Istutaan vaan kotona, tai tehdään mitä lie, mutta ystäville ei tunnu löytyvän aikaa, ei sitten ikinä. Ei vaikka elämän tilanne olisi mikä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nää bilettäjät vain keksii sellaisia, että sai omat menonsa näyttämään paremmalta.

Tuo on tosiaan hyvä pointti, että ei oikein voi katsella vieraita miehiä jos perhe on paikalla.

Ei ystävyys kaadu siihen että ei käydä yhdessä tekemässä jotain ja järjestetä niitä tyttöjen iltoja. Esim itsellä nuo illat ovat kaatuneet niihin tolkuttomiin välimatkoihin sillä aika monet ovat tälläkin hetkellä ulkomailla. Ja se on totta että niitä pitäaikaisia ystävyyssuhteita on vaikeampaa solmia " vanhemmalla iällä" - ainakin minun kaveripiirissä tuo on todettu. Tällä hetkellä oma vireystila on siinä pisteessä että en edes jaksaisi lähteä puolituttujen kanssa minnekään vaan sitten kun lähden niin haluan olla niiden vanhojen ystävien kanssa, jotka ymmärtävät puolesta sanasta mitä tarkoitan.



Me pidämme paljon yhteyttä sähköpostilla ja soittelemalla. Saattaa mennä vuosiakin että ei nähdä mutta sitten kun tavataan niin tuntuu että ei erossa oltaisi oltukaan. Tarkoittaa siis ystäviä joiden kanssa ollaan tavattu joskus ennen kouluikää tai ala-asteella.



Meidän aika tulee vielä, vaikka nyt " ruuhkavuosina" ei siellä bilettämässä käydäkään.

käyn kavereiden kanssa viihteellä. Joskus vierähtää koko vkloppu. Lapset ovat isänsä tai isovanhempien kanssa. En halua olla korvaamaton, lapsen elämään täytyy kuulua useita tärkeitä aikuisia.

baareissa , sen kaks kertaa vuodessa mitä jaksan lähteä niihin notkumaan ( yleensä lähdemme eri paikkakunnalle ja jäämme yöksi johonkin ) . en koskaan käy mieheni kanssa baareissa , se ei johdu siiitä että ei mahuttas huppelissa samaan baariin ; ) vaan kumpikin käy omasta ja toisen tahdosta ystäviensä kanssa tuulettumassa ( mieheni ehkä max kerran vuodessa , illanistujaisia ehkä sit useammin ) . minä käyn myös ystäväni ja lasten kanssa reissussa ilman miehestä , nyt olen lähdössä 4päiväksi reissuun kaksin samaisen ystävän kanssa . Uskon että meille tulee hauska reissu vaikka minulle tekee äärettömän vaikeaa olla yksikin päivä pois lapsen luota . miehen kanssa en reissaa ihan siitä syystä että ei tykkää yhtään matkustelusta ( paitsi tenolle kalaan ) ja on sitten koko reissun hermo pinkeellä ja pilaa meidän muiden reissun . . . tämä tyyli passaa meille erittäin hyvin : )

T : äiti joka menee työporukan kanssa parille illalla : )

Hohhoijaa. Mää seuraan kyllä töissä ihan tarpeeksi niitä akkoja, jotka on jääneet tähän kiinni. Lomalta tullaan niin tuvonneina ja elähtäneinä takaisin töihin, että huhheijaa. Kaljamaha roikkuu ja naama on turvoksissa. Mutta kai se on yli 40 vuotiaalle naiselle se oikea elämäntyyli kun saa lähteä tyttöporukan kans viihteelle lomalla.



Itse yleensä omille reissuille lähden niin, että ilmoitan, koska minulla on menoa ja menen. Mutta ne ei ole biletysreissuja vaan kisareissuja, joilla saattaa mennä koko viikonloppu. Mies osaa tehdä ruoan ja muut kotihommat sillä aikaa ilman minun ohjeistusta.

Mitä järkeä tavata ystävä, jota näet ehkä muutenkin harvoin, niin sitten olette kasvohieronnassa, ettekä siis voi puhua toisillenne?



Jos meitä bilettäjiä, jotka haluamme nähdä ystäviämme haukutaan itsekkäiksi, niin kyllä mielestäni on paljon suurempaa itsekkyyttä halutaan johonkin hoitoon, jossa sitten ollaan taas omassa ylhäisessä yksinäisyydessä!



Vierailija:

Lainaus:


tai varata vaikka kasvohoito ja hieronta jostain kivasta paikasta, vaikka sitten Haikosta.




Kavereiden tapaaminen perheiden voiminkin on kivaa, mutta se ei ole koskaan sama, kuin jos tapaa ihan kahden kesken.



Saa jutella ihan tasan tarkkaan mistä haluaa ja ihan rauhassa.

Haluamme me " bilettäjätkin" (käyn ehkä 2 - 4 krt vuodessa) olla perheittemme kanssa. Eihän tässä nyt joka hemmetin viikonloppu olla ulos ja risteilylle ja mökille menossa. Kyse on ehkä YHDESTÄ viikonlopusta vuodessa!!!



Mutta sori - onhan se tosi itsekästä haluta olla kavereittensa seurassa...

Itse olen jälkimmäistä joukkoa. Syitä sille on monia: en ole koskaan ollut naisjoukkojen jäsen kaveripiirissä vaan lähinnä poikien ja ikäistäni vanhempien pariskuntien kanssa, siis nuorempana. Yksin oli helppoa lähteä " ulos" , kun aina tiesi, että löytäisi tuttuja.



Perheelämästäni olen tarkka ts. en pidä hirveästi muusta sosiaalisesta elämästä perhe-elämän lisäksi. Kun opiskelee tai on töissä niin aika ei yksinkertaisesti riitä läheisille naissuhteille, tai riittäisi jos viitsisi olla niin sosiaalinen. Olen ravannut ja tavannut tarpeeksi ihmisiä enkä ole enää niin paljon sen perään. Minulla on kivaa lapseni ja puolisoni kanssa joka päivä ja viikonloppuisin.

Ongelma on siinä että kaikki perheelliset ystäväni asuvat jossain ihan toisella puolella maata ja se tapaamisten järjestäminen on aina ollut jotenkin järjettömän vaikeeta. Jos lähellä asuisi joku ystävä niin varmasti tulisi käytyä enemmän jossain, ei välttämättä baareissa mutta vaikka leffassa.

Vierailija:

Lainaus:


Ja missä teitä saa tavata ja mihin kellon aikaan?



Ei voi tavata iltasin, koska menette nukkumaan klo 22. Ei voi tavata pubissa, eikä ravintolassa, koska se tietää automaattisesti totaalista kännäämistä. Ei voi tavata mökillä, koska joutuu silittämään ja siivoamaan koko kodin ennen lähtöä (saatikaan sen jälkeen, huom!!!).



Onko teillä oikeasti ystäviä? Onko teillä elämää? Mitä te teette? Mikä on sallittua?




Tosin tähän voi lisätä, että myöskään kaverini eivät jaksa valvoa myöhään, eivätkä käydä baareissa. Pariskuntina käydään leffassa ja syömässä. Mökille meistä ei kukaan lähde ilman perhettä.



Joskus voidaan juhlia vaikka vappua tuttavaperheen luona, kännätä sopivasti ja - iik - polttaa jopa pilveä, mutta ei vittu ei jaksa lähteä jonnekin pubiin istumaan.



Käytiin ennen lapsia ja käydään edelleen. Yleensä elokuun eka viikonloppu. Raskaanaolevat ovat lähteneet myös mukaan. Perinne josta pidetään tiukasti kiinni! :)

Sen vaan sanon että edestänne löydätte. Oma äitini on koko ikänsä harrastanut noita tyttöjen kesken " tuulettumisia" (ravintola-illallisia, teatteri-iltoja, konsertteja, viikonloppureissuja, baarejakin) ja heillä on nyt 55-vuotiaana ihana nelihenkinen poppoo joka tekee kaikkea kivaa. Isäni taas oli tuollainen " perheenisän ei ole soveliasta käydä kaveriporukalla ryypiskelemässä" -tyyppi ja koska tuota jatkui monta vuotta, välit kavereihin etääntyivät eikä hänellä nyt ole läheisiä ystäviä ollenkaan. Ei niitä ystävyyksiä keski-iän jälkeen enää niin synny, joten kannattaisi vaalia ystävyyksiä. Nyt isäni nököttää yksin kotona aina kun äitini tapaa tyttökavereitaan. Toki heillä on yhteisiä ystäviä, pariskuntia, mutta eivät he ole samanlailla sydänystäviä kuin nuo nuoruuden ystävät.

mutta olen nuorena niin paljon luihunnut, ettei kyllä enää kiinnosta.

Joku mökkireissu tyttöporukalla....hmmm....ei oikein nappaa

Kapakkareissu...hmmm... vielä vähemmän, ei oikein kapakat enää kiinnosta

Tällä hetkellä mulla on ihan toiset harrastukset ja ystäväni ei harrasta samoja asioita, joten kuljen niissä harrastuksissa joko yksin tai perhe mukana.

Ei oikein viitsi väkisin lähteä vain siksi, että joku naiskaveri pääsis viettään viikonloppua jossain muualla.

Ehkä te tosiaan olette niin tylsiä ja jääneet teiniasteelle, että kypsät ja aikuiset kaverinne ei jaksa viettää aikaa teidän kanssanne.

Minä käyn, mutta usein huomaan, että olen se porukan ainoa äiti, korkeintaan yksi toinen lapsellinen on mukana, oli kyse sitten työ- tai kaveriporukasta. Minkäänlaisia " äiti" -kavereita en ole kyllä matkan varrella edes saanut. Ystävilläni joko on lapsia tai ei ole, mutta en ole kokenut kenenkään ennestään vieraan ihmisen kanssa yhteyttä vain sen vuoksi, että olisimme molemmat äitejä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat