Vierailija

Mikä ala kyseessä ja mitä olet sittemmin tehnyt?

Sivut

Kommentit (37)

Hakeuduin yliopistolle alalle, jossa on melkein mahdotonta löytää töitä! Ainut mahdollisuus on olla yrittäjänä ja silloinkin tienesti on epävakaata. Lisäksi en edes tiedä osaanko tehdä tätä työtä niin hyvin kuin pitäisi... kamalaa. Toisaalta olen riittävän tarkka ja tehokas, toisaalta kyvyt eivät riitä!



Sitten ei kyllä olisi aikaa eikä varaakaan kouluttautua. Kun pitäisi nyt kohta rakentaa talo kun on perhettäkin. Jos ei olisi perhettä, niin tilanne olisi toinen.



On kyllä tosi hassua että alle 20-vuotiaana pitää valita se ala jossa haluaa työskennellä. Eihän sitä siinä iässä tiedä yhtään mitään vielä! Parempi ois vaikka paiskia jotain työtä muutamat vuodet ja sitten vasta hakeutua johonkin koulutukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

oikealla alalla. Jo opiskeluaikoina alkoi ärsyttämään, kuinka markkinoidaan turhia tavaroita ihmisille ja samaan aikaan maapallo hukkuu roskaan. Ja opiskelukaverit suunnittelivat milloin ostaa Bemarin jne... Jotenkin tyhjäpäistä ja pinnallista.

se, mistä puhuin raskaana ruumiillisena työnä, oli tiskien kantamista keittiöön, niiden pesemistä, siivoamista, myös vessojen ja oksennusten. Silloinen palkkani oli muistaakseni 35mk/h + lisät. Yleisin työaika oli klo 21-05.

kai nyt " kaikki" tietävät, mitä jostain vanhasta ravintolavosusta ajatellaan: juoppo, epäluotettava, parhaimmillaan ahkera, ei kovin fiksu. Riskityöntekijä, tuskin herää aamuisin.



ap

olen samassa tilanteessa olevana halunnut uskoa että uudelleenkouluttamalla ja innokkaammalla yrittämisellä asiat saisi järjestymään, mutta taidan olla vaan vähän lapsellinen. Ikääkin on myös tuo 33 v, -olisin vanha opiskelija ja suhteellisen vanha työntekijä valmistuttuani. Huh mikä epätoivo iski tätä ketjua lukiessa!

töissä sosiaalipuolella 7 vuotta. Työ kävi henkisesti liian raskaaksi minulle. Oikeat vaikutusmahdollisuudet ihmisten elämään puuttuivat. Hetkisen vaihtoehtoja punnittuani lähdin opiskelemaan uutta alaa, mutta jonka kautta voisin yrittää tehdä pysyvämpiä muutoksia entisten asiakkaideni elämään, suunta kohti parempaa.

älytöntä että koko elämää koskevat päätökset pitäisi osata tehdä varsin epäkypsässä iässä, alle parikymppisenä, kun ei vielä oikeasti tunne itseään eikä kykyjään. Varmasti aika moni valitsee tuolloin aivan väärän alan.

Kituuttaen vedin yo-opinnot läpi, koska koin 20-vuotiaana jo olen valintani tehnyt ja minun kuuluu valmistua nopeasti ja mennä töihin. Kuinka helppoa se olisi jo silloin ollutkaan... No, nyt 31-vuotiaana ottaa entistä enemmän päähän ja haaveilen vaikka Casino-voitosta, jonka avulla voisin jättää työni ja opiskella 2-3 vuotta. Tuo aika riittäisi, jotta pääsisin unelma-ammattiini, koska osa nykyistä opinnoista olisi korvattavia. Tilannetta pahentaa, että tienaan tällä hetkellä hyvin ja tuossa unelma-ammatissa palkka olisi noin puolet nykyisestä.

en saanut suuntaavani työtä (päihdepuoli) vaan tein hanttihommia lastenhoidon parissa 2 vuotta, jonka jälkeen kouluttauduin kaupalliselle alalle, jolla töissä nyt jo vuosia. en lähtis enää hoitsuksi =)

ja vaikka kuinka yritän pinnistellä työhaastattelussa, loistan kauas epäsopivuuttani. Ja jos en yritä pinnistellä, olen vielä kummallisempi.



Alallani on plussaa, jos on vähän hösö, bimbo, pirtsakka, hymyilevä, pikkuisen hölmö, mutta silti ahkera ja *riittävän* fiksu.



Minä taas olen melko varautunut ja pohdiskeleva, mutta suorapuheinen, kyselen paljon ja kyseenalaistan asioita.



Työhaastatteluissa vaikutan todennäköisesti mykältä muumiolta, enkä yleensä käsitä lainkaan, mistä haastattelijat puhuvat, tai miksi he esittävät niitä kysymyksiä joita esittävät. Tekisi mieli aina vain kysyä, että mitä? Miksi? Miksi noin kysyt? Sori, mutta en käsitä, millaista vastausta odotat?

menneisyyden valintoja et voi enää muuttaa, vain tulevaan voit vaikuttaa. 5-6 vuotta menee niin nopeasti että mieluummin sen ajan käyttää opiskellessa uutta alaa kuin kärsiessä työelämässä väärällä alalla.

voisi kouluttautua uusiksi tai ainakin maksaa osan lainoista pois, niin pärjäisi pienemmälläkin. Olen miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että myymme ylihintaisen asuntomme ja vaihdamme halvempaan, jolloin asuntolainasta pääsisi eroon. Sitten riittäisi pienempikin palkka. Olen tosi huono työssäni, olen aivan varma saavani potkut koska vaan ja en tule koskaan ymmärtämään työkavereitani. Työkaverini ovat teknisiä miehiä, joiden ajatusmaailma on suoraviivainen ja kuiva. Itse olen hörsöilevä ja sosiaalinen. Lisäksi olen vähän maailmanparantaja ja en kestä kovaa " business-kieltä" .



Tienaan hyvin ja se onkin ainoa positiivinen puoli työssäni. Haluaisin olla vaikka floristi ja käyttää käsiäni, tehdä kauniita asioita ja tavata monenmoista ihmistä. Olen nyt DI.:((((

siinä vaiheessa kun olin n. 22v, olin tehnyt aika rankkaa ruumiillista työtä, johon olin hirvittävän kyllästynyt. Pyrin kuitenkin saman alan kouluun, koska tunsin itseni niin VANHAKSI (HEH HEH!), että en enää yliopistoon voi mennä.



Sitten valmistuin opistosta, joka oli kuin lastentarha. Sekä opiskeluaikana että sen jälkeen tein töitä paljon.



Tulin raskaaksi ja päätin äitiysloman kunniaksi mennä AMK:un täydennyskoulutukseen, yritin miettiä, että olenpa järkevä ja teen tällaisen valinnan, joka takaa töitä ja ehkä etenemistä.



Lapsen saannin jälkeen vuorotyö tuli mahdottomaksi. Tajusin samalla vielä selvemmin, kuinka mahdoton koko ala on minulle. Ennen lasta ja kotona oloa sain yleensä aina uuden työn edellisen työpaikan suhteilla. Siedin alaani, koska pystyin olemaan jatkuvan muutoksen alla.



Nyt vanhoja suhteita ei enää ole (olin monta vuotta kotona), AMK-tutkinto on --- töitä olen yrittänyt saada, mutta se on vaikeaa. Alallani maksetaan melko huonoa palkkaa, 1400-1600¿/kk on ihan tavanomainen + (ilta-, yö- ja pyhä) lisät päälle. Siis tämä bruttopalkka.



Ainoa työ, joka perheellemme soveltuu on päivätyö, joka rajaa valinnan mahdollisuuksia. Ja kuten sanottu, kukaan ei palkkaa nyrpeää rusinaa. Ja kaiken lisäksi, kuka tahansa vasta valmistunut söpö ylioppilastyttö osaa tehdä ammattini. Tärkeintä on nimittäin se asenne, mitään ammattitaitoa tähän ei juuri sitten tarvitakaan.



Useimmat kaverini ovat tehneet tällä alalla hommia ensimmäiseksi duunikseen, ilman mitään koulutusta, mutta tällainen alalle valmistunut 33v AMK-lehmä ei sitten töitä saakaan.



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat