Vierailija

mutta miten otan asian puheeksi jos soitan neuvolaan. Vai soitanko neuvolaan vai minne? Viimeyö oli viimeinen pisara, säikähdin itsekin omaa ihan hirmuista raivoa. Olin vähällä mennä ovista läpi.. lapsi kohta 1.5v eikä ole nukkunut öitään kuin ihan satunnaisesti kunnolla. Miehestä ei ole ollut apua nimeksikään. Ei herää yöllä lohduttamaan, eikä yhtään mitään muutakaan, ei siis osallistu kuin töistä tullessa vähäksi aikaa viihdyttämään että saan ruuan tehtyä.. alan olla niin kertakaikkisen poikki että en tiedä mitä tekis. Lapsi vaatii täydellisen huomion koko ajan, ei viihdy itsekseen ollenkaan, ei nuku yöllä ei kunnolla päivälläkään, edes vessassa käynti ei minulta onnistu kun toinen huutaa pää punaisena kun ei pääse heti syliin. Usein olen niin poikki etten jaksa edes syödä enää silloin illalla kun olen ruuan saanut valmiksi, päivällä en yksinkertaisesti pysty kun lapsi ei huutamatta pysty olemaan sitäkään vähää että leivän kannikan järsisin.... Olin jo vähällä hypätä auton rattiin ja karauttaa päin kalliota, kyllä kuolema kuittaa univelat:( Auttakaa!

Kommentit (12)

Jos yöllä (tai milloin tahansa) iskee tollanen akuutti " sekoaminen" (usko pois, tiedän kyllä liiankin hyvin sen olotilan, joka on pitkään jatkuneen liian vähäisen nukkumisen jälkeen), eikä miehestä ole auttajaksi, ota lapsi kainaloon ja aja turvakotiin, jos lähistöllä on sellainen. Sanot että et jaksa, että sun on pakko saada nukkua edes 1 yö.



Tämä siis jos ei ole mitään muuta keinoa, ei ketään sukulaista/ystävää joka voisi hoitaa lasta edes yhden yön.



Saapa mieskin siitä melkoisen herätyksen, että olisko sittenkin voinut edes 1-2 yötä/kk hoitaa..?

Olo on hieman parempi, neuvolaan en saanut yhteyttä kun siellä on vain se soittotunti, enkä ehtinyt juuri silloin soittaa. Ja huomattavasti selkeämpää nyt tarttua toimeen kun annoitte vinkkivitosia:) En halua olla " tälläinen" äiti lapselleni joka on kaikkeni ja tärkein asia maailmankaikkeudessa ja viestienne avulla tajusin ettei kirvestä ole vielä kaivoon heitetty.. ehkäpä minunkin asiat tästä vielä iloksi muuttuu.. Lapsen isän avustuksella taikka sitten ilman sitä. Olen jo kerran heittänyt ilmoille varoituksen että jos ei ala ottaa osaa lapsen hoitoon niin sitten alkaa maksella kiltisti elatusmaksuja, kamojen pakkaaminen ei vie kauaa. Mutta kuten sanottu, jotain täytyy alkaa tapahtumaan. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Soita neuvolaan ja kerro nuo samat asiat kun kirjoitit. Toivottavasti teillä ollaan neuvolassa yhtä ymmärtäväisiä ja ihania kun meillä, sain avukseni kriisiryhmän, aloitin mielialalääkkeet ja olen päässyt psykiatrille ym. =) Tsemppiä, elämä voittaa!!!

kummit ja mummot asuu toisella puolella suomea. En ole kovin ulospäinsuuntautut enkä välitä alkaa tehdä tuttavuutta tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Joskus kävi mielessä palkata joku opiskelijatyttö kotiin hoitamaan siksi aikaa että pääsen vaikka kauppoihin pyörimään, mutta en jaksa sitä valinta- ja haastattelurumbaa. Ja saattaahan se olla ettei sellaista hoitajaa olekaan jonka kelpuuttaisin.. Olen välillä vähän turhan pikkutarkka. -ap-

Ei välttämättä ole masennus, vaan jos saat univelkasi hoidettua, niin mielialakin voi kohentua.



Järjestä omaa aikaa. Mies saa jäädä lapsen kanssa. Pyydä kodinhoitajaa. Entä mummot, kummit? onko heistä hoitajiksi?



Lopeta yöpalvelut ja anna lapsen huutaa.

Yritän koota itteni ja soittaa neuvolaan, osapäivähoitokin kuullostaa aika kivalta, mutta lapsi ei osaa vielä kävellä.. kuinkahan mahtavat suhtautua hoitopaikassa? Ja toinen juttu on sitten tuo raha, en pysty näillä kotihoidontuilla päivähoitoa maksamaan, vaikkei se kaiketi osapäiväisenä kallista olisi... huh huh sentään...

tottakai lapsesi otetaan päivähoitoon vaikka ei vielä kävelisikään, moni joutuu laittamaan lapsen heti äitiysloman päätyttyä hoitoon, harva 10 kk ikäinen osaa vielä sujuvasti kävellä.

Hyvä kun olet hakemassa riittävän ajoissa ajoissa apua! :) Itse en ole vielä täysin parantunut, mutta joka päivä olo on parempi. Olin kuukausi-pari sitten aivan varma, ettei tästä VOI selvitä. Oli niin paha olla, etten edes tiennyt sellaisia tunteita olevan olemassa!!! Yritä jaksaa päivä kerrallaan äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Usko parantumiseesi!! Hali



2

itse kun olen yh, ja aina kun alan olemaan siinä tilanteessa että tekisi mieli heittää pentu seinään, niin yritän saada lapsen jonnekin hoitoon, ja aina kyllä saankin. se että saa itse nukuttua on ainakin minulle todella tärkeetä, muuten en vaan yksinkertaisesti jaksa.

...ja kerrot tämän kaiken myös hänelle. Lapsella on kaksi vanhempaa, ja sitä olet nyt lopussa, miehen vuoro astua remmiin. Joo, hän ilmeisesti käy päivätöissä, mutta jos sinun vointisi vielä huononee, eipäs enää köykään, kun saatat joutua vaikka sairaalaankin paranemaan. Näin kävi meidän yhdessä tuttavaperheessä, mies jäi sitten lähes vuodeksi kotiin lasta hoitamaan, kun äidin masennusta hoidettiin sairaalassa. Ei ole tarkoitus peloitella sinua, vaan antaa " aseita" keskusteluun perhjeen sisällä, kysymys on nyt vakavasta asiasta. Miehet ei vaan joskus ymmärrä miten lopussa toinen voi olla, jos asiat kuitenkin niillä naisen viimeisillä voimilla jotenkin pyörii.



Hurjasti tsemppiä ja voimahaleja! Sun ei enää tarvitse jaksaa yksin, nyt haet sitä apua, ja elämä tulee vielä voittamaan. Lupaan sen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat