Vierailija

Kommentit (18)

Pointti lienee kuitenkin se, että positiivisella elämänasenteella selviää vastoinkäymisistä helpommin.

Ainahan asiat voisivat olla huonommin kuin ovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaikeuksienkin edessä koittaa hakea positiivista asennetta.



Mutta kaikesta ei ihan totta selviä asenteella. Ja totta on sekin, että toislle ihmiselle sataa paskaa niskaan ja toiset pääsee ns. paljon helpommalla. En ymmärrä miksi se on näin...on se niin väärin...



Nyt räyhää ja näyttää jatkuvasti hapanta naamaa kaikille vastaantulijoille jo kolmatta vuotta. Eri ihmisillä toi raja menee vähän eri kohdassa, tunnen myös ihmisen joka on toipunut puolisonsa ja 3 lapsensa tapaturmaisesta kuolemasta ja on mitä lämpimin ja empaattisin ihminen. Siinä mielessä allekirjoitan.

Nyt lastensaannin jälkeen olen ottanut rennommin kaikki asiat. Ennen lapsia panikoin ihan kaikesta koko ajan. Miltä mä näytän, mitä mä nyt teen yms yms yms...



Nytkin keväällä auton takapuskuri meni ruttuun. Naurettiin vaan miehen kanssa, että aina niitä uusia puskureita saa.

Tai nyt, kun meillä raksalla kävi varkaita. Söy, kyllä niitä ovia ja kiukaita saa aina uusia. Nou paniikkia! :))



Joillekin nuo olisivat tietäneet maailmanloppua. Joten uskon, että oma asenne vaikuttaa todella paljon elämään.

Ne lähtökohdat luodaan jo lapsuudessa, ja koko lapsuuden kehityskaari vaikuttaa siihen, kuinka minä kehittyy ja kuinka hyvät valmiudet saa sitä kautta kohdata asioita. Tietysti aikuisiälläkin voi vielä kehittää itseään, mutta silloin ne kehitysmahdollisuudet ovat enää rajalliset.



Eli enemmän meidän vanhemmat ovat vaikuttaneet asiaan kuin me itse.

Sanoisin, että kaikkien elämä on joskus hankalaa, ihan automaattisesti - joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Omalla asenteella voi vaikuttaa siihen, miten hankaluuksiin suhtautuu ja miten niistä selviää.



Kuitenkin ihmisillä on

Lainaus:

niin

erilaiset lähtökohdat ja olosuhteet, että tuollainen väittämä on vähän yksinkertainen. Ei minusta voida odottaa esimerkiksi, että koko lapsuutensa hakattu ja nutistettu ihminen, joka kärsii vaikka mielenterveysongelmista, pystyy selviytymään niistä eteen tulevista elämän hankaluuksista samalla tavalla, kun terveen itsetunnon lapsuudessa saanut, terve ihminen. Ihmisillä on monistakin syistä niin erilaiset resurssit siihen, miten pärjäävät. On julmaa alkaa syyllistää ihmisiä elämän hankaluuksista.

Sen tiedän, että välillä tulee vastaan niin vaikeita elämäntilanteita, ettei asennetta parhaalla tahdollakaan löydy, itsellenkin. Toisaalta silloin olen ottanut lusikan kauniiseen käteen ja lähtenyt hakemaan apua ongelmiini aina mielenterveyden ammattilaisia myöten, ja kun pahin on yli, alkaa tuo " positiivinen itsesäätelykin" taas toimia.



Esim. huonon lapsuuden kokeneelle tällaiset henkisen hyvinvoinnin työkalut on varmasti vähän vaikeammin löydettävissä, uskon sen. Silti tuntuu, että niin moni ihan normaaleilla taustoillakin varustettu ihminen etsii kaikkiin vastoinkäymisiinsä syytä siitä, mitä puoliso, pomo, naapuri, yhteiskunta tai mikä milloinkin on tehnyt, näkemättä omia mahdollisuuksiaan olla onnellinen noista asioista huolimatta.



Mutta tosiaan, onhan nämä jutut helpommin sanottuja kuin tehtyjä, Koko elämä on sen opettelua, miten kannattaisi elää. Mä aion kuitenkin jatkaa tällä tiellä, se tuntuu nyt hyvältä.

Pikkuongelmissa ja joskus isommissakin kyllä pitää paikkansa. Joskus vain sitä saa niin täyslaidallisen, että hajoaminen on ihan ymmärrettävää.



Ja ihmisillä on erilaiset valmiudet " tehdä elämästään mitä haluaa" . Kaikki eivät vain voi tai osaa ja silloin se ei mielestäni ole ihan vaan luonteen heikkoutta ja reppanuutta, vaan ihan oikeasti sen yksilön lähtötaso.



Toki on niitäkin, jotka vaan marisevat ja voivottelevat, vaikka pystyisivätn omalla toiminnallaan muuttamaan tilanteen tai hyväksymään olosuhteet.

Tietysti vastaan voi tulla tosi pahoja paikkoja, mutta parhaiten niistä pääsee yli ja eteenpäin, kun ymmärtää, että se olen vain ja ainoastaan minä itse, joka valitsen, miten tuohon asiaan suhtaudun.

Joskus elämässä sattuu niin suuria onnettomuuksia, että pelkästään asenteella niistä ei selviä. Ikäviä asioita toki sattuu kaikille, jossain elämän vaiheessa, mutta se minkä suuruusluokan ikävyyksistä puhutaan, on aika olennaista. Jos olet menettänyt KAIKEN, ei auta tulla sanomaan että olepas nyt reipas tyttö, asennetta hei peliin ja elämä hymyilee!

Oma asenne merkkaa paljon. Esim. nykyään mua suoraan sanottuna vituttaa jatkuvasti, vaikka elämäntilanne on ihan sama kuin muutama kuukausi sitten, jolloin olin onnellisempi. Suorastaan ryven itsesäälissä ja vihantunteessa, vaikka olo olisi paljon parempi toisella asenteella...

Vierailija:

Lainaus:




Esim. huonon lapsuuden kokeneelle tällaiset henkisen hyvinvoinnin työkalut on varmasti vähän vaikeammin löydettävissä, uskon sen. Silti tuntuu, että niin moni ihan normaaleilla taustoillakin varustettu ihminen etsii kaikkiin vastoinkäymisiinsä syytä siitä, mitä puoliso, pomo, naapuri, yhteiskunta tai mikä milloinkin on tehnyt, näkemättä omia mahdollisuuksiaan olla onnellinen noista asioista huolimatta.








Ja tuo, että normaalilla taustalla varustettu ihminen etsii syitä muualta. Se lause on kyllä pelkkä suuri ristiriita. Kyllähän se, että etsii niitä syitä muualta, on merkki juuri siitä, että lapsena ei ole saanut riittävästi hoivaa ja oikeanlaista kannustusta ja kiitosta. Voidaanko silloin puhua normaalitaustaisesta ihmisestä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat