Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kaikki muut ovat hylänneet vakavasti alkoholiongelmaisen sukulaiseni. Niin paitsi minä. Minun voimani ovat jo totaalisen loppu jatkuvien retkahdusten kanssa. En jaksaisi enää rientää apuun... Miestäni myöten kaikki ovat sitä mieltä, että minun on aika lopettaa tukena oleminen.



Mutta mitä sukulaiselleni sitten tapahtuu, jos hänen elämästään katoaa viimeinenkin ihminen, joka ei itse ole alkoholisti? =(

Sivut

Kommentit (42)

hei!

Haluaisin kysyä teiltä tähän aiheeseen liittyen omakohtaista juttua. Eli minulla kyseessä todella läheinen sukulainen ja hänellä myös kasvanut päihde/huumeongelma. Vaikka allekirjoitan itsekin samat asiat juuri tuosta ettei voi/ pysty eikä jaksa loputtomiin itse tukea, varsinkaan kun henkilöllä itsellään ei ole mitään halua ongelmaa myöntää niin haluan osittain myös kritisoida yhteiskunnan hoitovastuuta. Kyseisellä henkilöllä siis taustalla paljon sosiaalisia ongelmia sekä mielenterveysongelmia mm. masennusta sekä kaksi vakavaa itsemurhayritystä, hoitoa ei saa kun ei kerran itse halua. Haluankin hieman kritisoida sitä että miksi itsetuhoinen ihminen haluaisi hoitoon. Onnistuu se itsemurha päihteittenkin avulla joskin hitaammin. Kukaan ei siis tahdo hoitaa ongelmia itsemurhayritysten ja päihteitten väärinkäytön takana eikä kyseinen henkilö mielestäni itsekään ymmärrä esimerkiksi jo vuosia jatkuneen masennuksensa vakavuutta.

Silti ainoa neuvo kaikilta on että anna olla jollei itse ymmärrä haluta parantua. Mielestäni tuo olisi reilua vasta kun on saanut apua vaikka tahdonvastaisesti syihin kaiken tuon taustalla. Jos sen jälkeenkään ei olisi halua muuttaa elämäntapojansa, se olisi jo aivan selvä oma valinta.

Ap:lle hirmuisesti voimia ja muista hoitaa myös itseäsi ja läheisiäsi!

Viime kädessä ihminen on yksin itsensä kautta ja siinä mielessä hänen oma tahdonvoimansa on se jonka varassa hän seisoo tai kaatuu. Siinä olen samaa mieltä muiden kanssa.



Mutta sairaus on juuri sitä, ettei osaa, ettei pysty, ettei jaksa tsempata, että on huono ja heikko. Juuri silloin ihminen tarvitsee tukea. Mietipä itseäsi vastaavassa tilanteessa. Mitä jos viimeinenkin ihminen kääntää sinulle selkänsä? Miltä sinusta tuntuu silloin?



t. se edellinen puhuja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

muutosta ja apua. Me muut voimme toki tunnistaa ne syyt miksi ihmisellä menee huonosti elämässään, mutta jos ongelmainen ei itse niitä tunnista/tunnusta, kaikki apu ja tukeminen on yhtä tyhjän kanssa. Ja monesti syyt löytyvät syvältä, syvemmältä kuin ihminen itse haluaa kaivaa.



Lainaus:

jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi; ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen". Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut.

juuri sillä että mielenterveystyön ammattilainen toteaa että kyseinen ihminen ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa itse päättämään avun tarpeesta eli pakkohoito.

Mutta juuri sitä kritisoin että sitä ei saa vaikka tarvitsisi, ymmärrättekö?

Enkä tuota pakkohoitoa ollut ap:lle ratkaisuksi tarkoittanutkaan, omassa tapauksessani se olisi voinut olla ratkaisu. Ainoa mitä olen ap:lle toivottanut on jaksaminen ja auttaminen niissä rajoissa ja puitteissa joka hänellä on mahdollista.



omassa tapauksessa pakkohoito olisi ainoa ratkaisu koska tällä tyypillä ei tule omaa tahtoa hoitoon koskaan ainakaan ennen kuin vakavaa debressiota on hoidettu, hänhän haluaa vain pois kun se on kaikille parempi ja onnistuu se hitaasti ja varmasti myös päihteillä, sen aikaa elämäkään ei tunnu niin paskalta kun vähän turruttaa.



Kommentoijille toivoisin koko viestiketjun lukemista jotta ymmärretään mitä tarkoitti.

Ei riippuvuudesta kärsivä ihminen "käytä valtaa", hän taistelee. Ap:n sukulainen kaiketi yrittää aidosti päästä viinasta, jos on jo kolunnut klinikat ja katkaisuohjelmat. Se vain ei ole helppoa.



Minusta on hienoa, että ap on yrittänyt. Mietin tässä vain, onko se siltikään ollut aivan oikeanlaista tukemista. Mutta se yrittäminen on mahtava asia!



Alkoholiongelmaisten omaisille on omia AA-ryhmiä, joista voisi hakea tietoa ja neuvoja siihen, miten olisi parasta edetä. Henkisen tuen antaminen ON tärkeää, mutta toisaalta voi olla niin, että siinäkin voi mennä liiallisuuksiin siten, että ongelmaiselle retkahtaminen on liian helppoa.

Yhteydessä voi olla ja ohjata päihdehoitoon yms., mutta jos sinä aina riennät sinne korjaamaan jälkiä, siivoomaan oksennuksia, lepyttelemään työnantajaa, lainaamaan rahaa, ym. hänen retkahdustensa jälkeen niin voit ylläpitää sitä että hän voi ryypätä rauhassa edelleenkin eikä tartte ottaa vastuuta seurauksista.

Mutta kyse on juuri siitä että ei voi oikeasti auttaa myöskään päihdeongelmaista ja itsetuhoista haluamaan hoitoon ennenkuin syytä sen taustalla on hoidettu. Kannatan siis ehdottomasti tarpeeksi pitkää pakkohoitoa syihin esim.päihdeongelman taustalla, vasta sitten on reilua kysyä haluatko juoda lopun elämääsi/tappaa itsesi päihteillä!

Nykyään todella tuntuu olevan valloilla ajatus että ongelmainen sairas pitää kylmästi jättää yksin jos ei kerran tajua sairauttansa tai ongelmaansa... Lähimmäisten tilanne on aika avuton silloin kun hoitohenkilökuntakin sanoo vain että:" anna olla, heitä pihalle (kyse siis omasta lapsesta joka on jo menettänyt kaiken). Kirjoittajana on siis sama kuin yllä (16) jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi:" ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen..." Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut. No apua ei tullut ja vuosi on menty lujaa alamäkeä.

Sinulle Ap tahdon vielä sanoa että pali ei ole menetetty jos läheisesi suostuu jonkinlaista apua vastaanottamaan, vaikka tulisi moniakin retkahduksia niin jokainen yritys on tie ylöspäin ja helpompaan, harva onnistuu kerralla!

Mutta oman jaksamisen takia olis hyvä että et enää rientäisi apuun heti, kertoisit omasta jaksamisesta mutta kuinka et halua häntä yksinkään jattää..

aina käytettävissä. Ainut vaihtoehto tuossa tilanteessa on ottaa etäisyyttä, jos kerran ammatti-ihmisiin kontaktit jo löytyy. Sun täytyy kuitenkin laittaa itsesi ja oma perheesi etusijalle. Voit taluttaa hevosen lähteelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan.



Tässä siis kiteytettynä se, mitä sun nyt pitäisi itsekin ymmärtää.



t: se, joka kirjoitti aiemmin siitä että voit auttaa tämän henkilön ammattiavun pariin ja komppasi kymppiä

jos ihmisellä ei ole mitään omaa motivaatiota depressionsa hoitoon? Vähäksi aikaa voidaan pakkosyötöllä tupata täyteen lääkkeitä, mutta terapiasta ihminen ei hyödy, jollei ole itse mukana, ja sitten kun pääsee pois pakkohoidosta hän luultavasti lakkaa syömästä niitä lääkkeitä.

Lainaus:

Yhteydessä voi olla ja ohjata päihdehoitoon yms., mutta jos sinä aina riennät sinne korjaamaan jälkiä, siivoomaan oksennuksia, lepyttelemään työnantajaa, lainaamaan rahaa, ym. hänen retkahdustensa jälkeen niin voit ylläpitää sitä että hän voi ryypätä rauhassa edelleenkin eikä tartte ottaa vastuuta seurauksista.

Sinuna sanoisin tälle sukulaiselle, että hän on sinulle tärkeä ihminen ja haluat auttaa, mutta sinulla ei kertakaikkiaan eväät riitä näiden ongelmien edessä. Sä et voi tätä ihmistä parantaa terveeksi, mutta voit hakea yhdessä hänen kanssaan ammatti-ihmisiltä apua. Eli mars mars nyt yhteyttä a-klinikalle tai terveysasemalle, voit mennä hänen kanssaan yhdessä käynnille ja siitä asiat sitten lähtevät rullaamaan, MIKÄLI tällä sukulaisellasi on itsellään yhtään tahtoa yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Sä et voi tosiaan toimia toisen hoitajana, poltat vain itsesi loppuun. Muut sukulaiset ovat ymmärtäneet varmasti omat voimavaransa, sun pitäisi nyt tehdä sama.



Miehesikin puhuu totta, ei voi toista auttaa loputtomasti, tämän alkoholismiin sairastuneen ihmisen on ymmärrettävä osata ottaa vastuuta itsestään.

Tuota minäkin mietin. Onko syitä jaksaa enää jos kukaan ei välitä, paitsi juopotteluremmi, jonka välittäminen ei ole ehkä sitä ihan aidointa.



Ihmettelen, miksi joku haluaa laittaa kommenttia tyyliin "taidat haluta olla korvaamaton". Jotenkin tästäkin pitää keksiä ilkeilyn paikka? En halua, en todellakaan halua olla tässä tilanteessa enkä saa tästä mitään nautintoa.



On kai kaksi vaihtoehtoa näissä asioissa. Joko käännät selkäsi tai annat apua. Kuten tästä ketjusta ja suvustani huomaa, tavallisempaa on se selän kääntäminen.



Ehkä minun pitää asettaa tarkemmat rajat ajalle, jonka käytän tämän ihmisen tukemiseen. Se on varmastikin totta.



ap

jos ongelmainen itse ei koe mitään ongelmaa olevankaan. Edes sitä päihdeongelmaa, puhumattakaan siitä kaikesta siellä taustalla mikä sen päihdeongelman on aiheuttanut.



Esim. oma lähisukulainen, vuosia hänellä oli pahoja mielenterveysongelmia. Niin pahoja että vieraammatkin ihmiset sen tunnistivat, sukulaiset yrittivät ehdottaa avunhakemista hänelle. Tämä ihminen kielsi ehdottomasti että hänellä on ongelmaa minkään asian suhteen. Sukulaiset saivat sitten psykiatrisen sairaanhoitajan käymään kotona, vähän juttelemassa ja kyselemässä miten elämä sujuu. Mitäs tässä, ihan kivasti oli lähisukulaiseni vastaus, vaikka päällepäin näki ettei asiat ole ojennuksessa. Kerro minulle miten tätä ihmistä olisi pystynyt auttamaan ilman hänen omaa haluaan? Kun ei ollut mitään haavaa minkä saa tikkaamalla umpeen:



Lainaus:

Mutta kyse on juuri siitä että ei voi oikeasti auttaa myöskään päihdeongelmaista ja itsetuhoista haluamaan hoitoon ennenkuin syytä sen taustalla on hoidettu. Kannatan siis ehdottomasti tarpeeksi pitkää pakkohoitoa syihin esim.päihdeongelman taustalla, vasta sitten on reilua kysyä haluatko juoda lopun elämääsi/tappaa itsesi päihteillä!

siihen ei päihteiden väärinkäyttö riitä syyksi. Käytännössä pitää tehdä jotain ennenkuin määrätään pakkohoitoon, itsemurhan uhka ei riitä.

saanut ap:n kuvauksesta sellaista käsitystä, että hän olisi täysin pilaamassa elämäänsä. Hän kirjoitti, että sukulaisen henkinen tukeminen "alkaa jo vaikutta hänen perhe-elämäänsä". Ei siis mikään tuho tulossa, vielä.



Lainaus:

sen vuoksi että sukulainen/ystävä ei todella tahdo muuttaa elämäänsä. Ainoa joka ap:n ystävää voi oikeasti auttaa on hän itse, katsoa peiliin ja todeta, että nyt on viimeinen pisara. Jos muut vain silittelee päätä ja hymistelee ongelmille, ei se auta, yhtään.




Hymistelystäkään ei ole viitteitä. VOI olla, että ap hymistelee, mutta sellaisesta hän ei ole tässä ketjussa kertonut.



Tuntuu vähän siltä, että tässä ketjussa on kirjoittanut aika moni, joka ajattelee kaikenlaisen tuen alkoholiongelmaiselle olevan turhaa ja pahasta ja että alkoholiongelmainen jotenkin tietoisesti, harkiten ja ilkeyttään tarvitsee tukea(käyttää valtaa).



Ihan tosi?



Olen tähän asti ollut siinä uskossa, että yleensä riippuvuuksista kärsii eniten se henkilö itse ja että niistä eroon pääseminen on vaikeaa. Tottahan toki siinä voi lähimmäinen uupua liikaa ja on varmasti paikallaan ap:n miettiä avuliaisuutensa rajoja.



Mutta älkää nyt häntä HAUKKUKO siitä, että hän välittää.

Ripustauduin ystäviini. He lähtivät luotani. Onneksi sillä he myös kannattelivat minua ja minun ei tarvinnut hoitaa itse asioita.



Silloin jouduin alkaa huolehtimaan itse itsestäni sekä asioistani. Aina kun joku tuli auttamaan, lamaannuin siitä huomiosta sekä masennuin toisen voivotteluista.



Ystävät tuli takaisin kun seisoin omin jaloin. En ollut taakka.



Koen että on erilaisia ihmisiä sekä erilaisia sairauksia. Paha on ulkopuolisen sanoa milloin pitää lopettaa. Mutta muista että et ole korvaamaton. Ja ystävä ei voi olla ammattilainen avunantaja. Ystävää tarvitaan surun jälkeenkin. Kun se ammattilainen jää töihinsä.

Nykyään todella tuntuu olevan valloilla ajatus että ongelmainen sairas pitää kylmästi jättää yksin jos ei kerran tajua sairauttansa tai ongelmaansa... Lähimmäisten tilanne on aika avuton silloin kun hoitohenkilökuntakin sanoo vain että:" anna olla, heitä pihalle (kyse siis omasta lapsesta joka on jo menettänyt kaiken). Kirjoittajana on siis sama kuin yllä (16) jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi:" ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen" Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut. No apua ei tullut ja vuosi on menty lujaa alamäkeä.

Sinulle Ap tahdon vielä sanoa että pali ei ole menetetty jos läheisesi suostuu jonkinlaista apua vastaanottamaan, vaikka tulisi moniakin retkahduksia niin jokainen yritys on tie ylöspäin ja helpompaan, harva onnistuu kerralla!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat