Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (55)

Tipu: Sielläkö räjähtelee? No, tärkeintä on että asiat puhutaan ja sovitaan miehen kanssa, silloin räjähtely on pelkästään hyvästäkin välillä! ;)



Titillä melkoinen synnytyskertomus, kiitos siitä!



Bianco: Joo, eihän varsinaisesti voi sanoa että maha näkyis jo! :) Mutta siis sitä turvotusta on iltaisin tosissaan! Hih, vieläkö pääsee välillä unohtumaan että se mahahan se siinä edessä on!?! :)



Hermione: Mä kanssa kyllä oletan, että se vaavimasu tulee vasta reilusti myöhempään kuin näillä viikoilla... Hassua vaan huomata, miten se vatsa paisuu iltaa kohden kuin pullataikina! :) Olehan onnellinen ettet ole mitään ylimääräistä pöheikköä kasvatellut, ja mä toivon kanssa ettei tuo untuva tuosta mahasta intoudu kovempaan kasvuun! ;)



Sara-M: Vielä ei oo ultrakuulumisia, mutta enköhän huomenna sitten tule kertomaan! Toisaalta sitä odottaa ihan kamalan paljon, toisaalta ei halua edes ajatella koko asiaa kun jännittää ja pelottaa niin valtavasti! Huomenna sen sitten näkee - toivottavasti!!!



Täällä ei kummempia, vessaan pitää taas juosta! On se kumma kun juo lasin vettä niin pitäisi jo samalla olla matkalla pissille jotta ei ihan tuntuisi rakko puhkeavan! ;)



Naksu 6+5









Mä en olekaan pariin päivään käyny lukemassa ja nyt oli kyllä niin paljon tekstiä, etten enää pysy perässä kenelle mitäkin piti kommentoida. Nooh....



LIVE82: Paljon, paljon onnea!!!!!! Ihanaa kun noita pikkuisia alkaa täällä syntymään. Viettäkää nyt rauhallista, mukavaa arkea!!



Flunssa on pikkuhiljaa hellittämässä. Kyllä sitä jo viikko on kestänytkin. Vielä on ääni vähän maassa ja kurkussakin pientä kipua tuntuu, mutta olen tosiaan ollut ilman mitään lääkkeitä, joten kyllä kai tää sitten kestääkin. Inhottavaa vaan sellanen kuiva yskä kun lima ei meinaa irrota sitten millään.



Mä hankin kahdet imetysliivit, joita olen jo nyt raskausaikana pitänyt. Huomasin siellä liikkeessä, että myyjä toi kaksi numeroa suuremmat kuin normaalisti ja ne oli tosi hyvät!!!! Kauhistutti toi rintojen kasvu kyllä todella, mutta eiköhän se tästä. Myyjä kehoitti ostamaan sitten lisää vasta kun vauva on syntynyt niin tietää paremmin koon.



Masu ei sitten olekaan niin hirmuisesti kasvanut. Sf-mitta oli kuitenkin 22 pari viikkoa sitten, mutta mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten se kai vaikuttaa asiaan. Harmittaa vaan kun navan kohdalla on vielä sellanen kolo ja sitten yläpuolella alkaa toinen pömppö ;) Ihan kuin olis vaan makkaraa toisen perään. Mun mielestä se kohtu tuntuu kuitenkin jo navan yläpuolella kun tunnustelee. Onko sitten vaan napa vielä jäänyt kuoppaan????



Mulle tuli tossa viikolla päätös äitiyspakkauksesta ja ajattelin sitten paketin saavuttua alkaa pesemään vaatteita valmiiksi. Oon saanut hillittyä itseni tähän saakka. Kavereilta ostettiin kaikki isommat vauvakamat...kuten vaunut, hoitopöytä, sänky ym....lupasivat niitä tässä joka päivä tuoda meille. Ihanaa, kunpa jo pääsis niitä pian ihastelemaan.



NAKSU: Sulle mä muistin sentään jotain kommentoida...mä olin kans alkuraskaudessa ihan innoissani kaikista oireista ja niinhän se pitääkin olla. Tämähän on just oikea paikka niitä kertoa...eix niin? Mun kaverit on varmaan jo kyllästynyt aiheeseen ;) Toki vieläkin päivittäin seurailen miltä tuntuu, mutta nyt on vähän laantunut toi juttu. Ehkä hyväkin niin, sillä mä olen niin malttamaton aina kaikessa ja sitten se odottelu tuntuu niiiiiiin pitkältä.



Omassa navassa ei siis kummempia....vauva tuntuu nyt olevan rauhallinen kuten yleensä tässä iltasella ja sitten se taas alkaa liikkua kun lähestyy mun nukkumaanmenoaika. Kävelyllä käynti on aika hidasta liikkumista kun jo vähän matkan päässä alkaa masussa nipistää ja vihloa niin pitää hidastaa vauhtia tai istua. Mies joutuu löntystämään vieressä, mutta on se ihanaa kun haluaa silti mun kanssa kävelylle lähteä.



Ehkä pitäis tää romaani lopettaa ja vähän jotain touhuta vielä täällä kotona. Huomenna alkais ulkolautojen ja aidan maalausprojekti. Toivottavasti ei sada.



Mukavaa viikonloppua!!!



Dragondream+kirppu 27+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taas oli vaikea aamu, mä en meinaa saada itteä milllään ylös sängystä ja töihin. Liukuvan työnajan etuja tai huonoja puolia :), ei oo niin tarkkaa mihin aikaan töihin tulee. Voisin varmaan koko päivän vaan makoilla sängyn pohjalla tekemättä mitään. Tosin taisin vetää viime yönä ihan kivan mittaset yöunet, ku olin jo yhdeksältä nukkumassa.



Naksu: Ehkä tänään voi jo odotella niitä ultrakuulumisia :) Mua ainakin jännitti se ultra todella paljon, mieli kävi läpi kaikenlaiset tunnetilat kun sitä odotteli. Olo helppotus kyllä sen jälkeen tooosi paljon :)



Butterfly: Ensimmäinen neuvola takana, siitä se alkaa :) Meillä ei täällä saatu mitään DVD:tä, ainoastaan kaikenlaisia vihkosia ja lappusia. Me saatiin sellanen odotuskirja, mistä mä luen miehelle aina ääneen mitä sillä viikolla tapahtuu ku tiedän ettei se kuitenkaa niitä itse jaksa lukea. Uskon, että riippuu paljon siitä neuvolan terkasta, että kuka sanoo painosta ja mitä. Mä nimittäin pohtisin samaa sinne mennessä, mutta totes vaan ettei tarvi paljoo lihota raskauden aikana (ja mitenkähän se onnistuu?) Sokerirasitukseen munkin tie vie. Nyt vaan ultra-aikaa varailemaan :)



Malaika_vaavi: Miehen kainalossa on paras paikka nukkua :) Saanko mä udella, että Ruotsissa ku asutte vai pitkällä kyläilyreissulla ku olette? Mä oon niin tuore tapaus täällä tai sitten mulla on menny jossain jotain ohi.



Hermonie: Hyvä, että hoitapöytä löytyi ja nyt sitä voi alkaa laitteleen kuntoon uutta tulokasta varten.



Tipu: Oliko hyvä terapiasessio miehen kanssa illalla? Pääset vieraita emännöimään ja näkemään samalla kavereita, mukavaa yhteistä aikaa :)



Mä en kestä ku mulla on koko ajan nälkä.. Taitaa ihan kuulua asiaan, mutta kiva olla töissä ku tuntuu siltä et koko ajan sais olla jotain syömässä. Virtahepo musta tällä syömisellä varmasti tulee :). Eilen tuli mun tilaamat ensimmäiset äippähousut, jotka oli mun yllätykseksi mulle reilut. Siis muuten hyvän kokoset (pituus ja reidet), mutta tuolta yläosasta reilut. Eiköhän tuo yläosan ja varsinkin vatsan osan reiluus tässä vaiheessa oo ihan hyvä asia, mahtuu ainakin sitten ku masu alkaa kasvamaan :). Vielä kuitenkin pärjää ihan hyvin omilla vaatteilla, paitsi housuissa vyö tuntuu ikävästi painavan (joten se jätän pois jos mahdollista) varsinkin istuessa. ¨



Mua on alkanu välillä epäilyttämään, että onko sitä raskaana vai ei ku missään ei mitään näy ja olokin kohtalaisen hyvä. Niin ellei ota huomioon tuota ikuista nälkää. Seuraava neuvola on vasta kuukauden päästä, joten kai tässä nyt vaan odotellaan niitä ¿näkyviä¿ oireita.



-Sara-Maria rv 12+0-

Menipäs viikonloppu ihan hujauksessa, enpä ehtinyt koneella olla vaikka oli tarkoitus " päivittää tietoja" . Sisko oli kylässä miehensä ja ihanan pikkutyttönsä kanssa. Aivan yli-suloinen 10kk vanha tyttö, ikävä tuli kun vieraat lähti eilen =(

Tänään taidetaan miehen kans vaan vetää lonkkaa sohvalla, se kun on vielä vähän flunssassa eikä mullakaan ole mielenkiintoa tehdä mitään erityistä.

Palailen varmaan vielä myöhemmin tänään...



hermione ja Onni 30+6

Buuffalle ja muillekin:



Eli mun odotus on mennyt paremmin kuin hyvin. En osannut etukäteen kuvitellakaan että voisi olla näin helppoa. Juurikaan en voi sanoa raskauden rajoittaneen elämääni, näin loppumetreillä tuo maha alkaa jo hiukan olla tiellä, että kengännauhojen sitominen ja muu kyykistely ei käy ihan niin kuin ilman mahaa...



Valmennukset meillä oli jo tuossa keväällä huhti-toukokuussa muistaakseni. Kesäaikaan kun ei täällä meillä päin kuulemma ole resursseja sellaisia järjestää, niin hoidettiin pois alta jo keväällä.



Imetysliivien hankkiminen etukäteen taitaa tuottaa meistä jokaiselle päänvaivaa. Itse päädyin sellaiseen ratkaisuun että ostin kirpparilta valmiiksi parit todella edulliset. Ne on jo edellistä omistajaansa runsaasti palvelleet, eli ei enää parhaassa iskussa, mutta kun hintaa oli vain pari euroa, niin " pakkohan" ne oli ostaa. Toiset olivat suht koht sopivan kokoiset tällä hetkellä ja toiset hiukan reiluhkot. Ajattelin että jos ne pakkaan sairaalakassiin mukaan, niin eiköhän niillä alkuun päästä. Ajattelin sitten vasta synnytyksen jälkeen käydä ostamassa paremmat kaupasta kun näkee millaiseksi tuo rintavarustus tuosta muuttuu vai muuttuuko miksikään.



Ja siitä päästiinkin siihen sairaalakassiin. Eli täällä ei ole vielä pakattuna eikä sen kummemmin edes suunniteltuna. Suunnittelin kyllä että tämän viikon aikana kirjoittaisin valmiiksi listan siitä mitä pakkaan kassiin sitten kun lähtö koittaa, tuskinpa sitä niin kiireellä tarvii lähteä ettei ehtisi listan tavaroita kassiin heitellä. Ja vaikka tulisikin kiire, niin listan avulla se mieskin varmasti osaa pakata ja tuoda sairaalaan kaiken tarpeellisen. Veikkaan että lähtöhetkellä ei tuo ajatus kuitenkaan kulje niin että ilman listaa osaisi mitään järkevää pakata.



Supistuksia en ole itse huomannut, mutta kaipa niitä sitten on jonkin verran ollut. Lääkärissä kävin tänään ja kuulemma kohdunsuu jo aavistuksen verran pehmentynyt ja eikös se nyt niin ollut että supistukset sitä alkaa jossain vaiheessa pehmentään???



hannnah 36+0

Hyvää tiistaita vaan kaikille!

Tuntuupa hassulta taas pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Osa mut varmaan vielä muistaakin kun tuossa loppuvuodesta kirjoittelin ahkerammin tuolla enskojen kuumeilupuolella ja taisin vielä alkuvuodesta tänne o-puolellekin jotain kirjoitella. Joten vaan elämä ollut niin kiireistä, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Viime viikolla mulla alkoi äitiysloma, joten eiköhän sitä nyt sitten ole taas aikaa enemmän istuskella koneellakin, kun saa olla päivät kotona. Ja nyt tää koneen ääressä istuminen taas tuntuukin ihan kivalta, kun ei tarvi ensin päivällä töissä tuijottaa tietokoneen näyttöä kahdeksaa tuntia.

Neuvola ja lääkäri olis tälle päivälle ohjelmassa tuossa iltapäivällä, muutoin pidetään varmaan sadetta sisällä ja hiukan siivoillaan.



Hannnah 36+0

[color=deeppink]Piti tulla vain kommentoimaan, että tulee aina hymy kasvoille, kun näkee NAKSUN kirjoittavan tällä puolella :) Niin pitkän taistelun jälkeen oot vihdoin päässyt tänne, ei voi olla riemuitsematta puolestasi! :)



Tsemppiä loppupääläisille ja äippälomaa odottaville! :) Ei sitä usko, mutta niin ne vauvat on pian sylissä ja yhtäkkiä ne täyttää jo puolivuotta :´) Nauttikaa, vaikka tuntuisi, ettei ole mitään syytä nauttia! Olkaa miestenne kanssa kahdestaan, käykää syömässä, leffassa, hotellissa yötä viettämässä.... Nauttikaa kahdenkeskisistä hetkistä, kun niihin on vielä mahdollisuus. Pian maailmanne täyttyy ihanasta pienestä nyytistä ja kaikesta nyyttiin liittyvästä :)



Ja käytännönvinkki loppuun: jos suunnittelette uutta asuntoa, muuttakaa ENNEN kuin vauva on talossa :p (jotkut ei muuttaneet ja vauvan kanssa muuttaminen se vasta kivaa onkin......)



Han ja Sampo ylihuomenna 6kk[/color]

Heipahei...ja sunnuntai-iltaa kaikille.



Ensinnäkin tännehän oli tullut taas vauvauutisia, onneksi olkoon Millaste ja Lisbet!! :) Ja teidän miehillennikin (olikohan oikein kirjotettu ? ;) )....



Bianco: Tsemppiä ultraan...ei kannata huolestua liikaa vielä noista, jos itestä kuitenkin tuntuu että maha on kasvanut hyvää vauhtia juhannuksesta..:) Mutta ymmärrän kyllä, että ainahan ns. ikävät uutiset pistää miettimään...



Gaiolelle tervetuloa enskojen joukkoon :)!!



Oma napa...tänään tultiin sitten kotiin Tukholmasta...eilen lähdettiin iltalaivalla ja nyt iltapäivällä oltiin täällä Oulussa...huhhuh..laiva ei sinänsä rankka ollut, mutta juna...voi elämä. siinä ei sitte millään meinaa saaha asentoa ja mulla turpos jalat ihan sairaasti ja nyt ne on vieläkin turvonneet tooosi paljon ja mua huolettaa, että onkohan tässä jotain muuta kuin sitä ns. normaalia turvotusta??? Onko muilla ollu jalat kun elefantilla välillä?? ja särkee jalkoja...:(



Nyt väsyttää kyllä niin, että taidanpa lähtä nukkumaan..huomenna pitää asioita lähteä hoitamaan...miehen pojalle pitää hankkia sotu ja sitte mennä kelalle jne. jne. Olipa muuten tullut päätös äitiyspakkauksestakin viime maanantaina, joten sitä nyt odotellaan sitten...jeejee ;)



Mutta...vielä viikko lomaa joten pitää yrittää todella rentoutua. Oikein mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa viikkoa. :)



Rv 26 taitaa olla jo tasan....??

Hermione ja Tipu siellä varoittelee oireiden ja pisutarpeen kasvusta vaan... Niinhän se on, tiedossa kyllä että vaan voimistuu mitä ahtaammaksi tila tuolla käy! :)



Mulla onkin tässä odotuksessa sellainen juttu, että puhun ja näköjään kirjoitankin kaikki oireet ja tuntemukset tarkkaan, aina muistan miehellekin kertoa miltä milloinkin tuntuu... Mutta se lähinnä sen vuoksi, että itsekin paremmin sisäistän tilanteen ja saan samalla jakaa kokemusta muiden kanssa - ei suinkaan " valittamismeiningissä" siis! ;) Musta on vaan niin ihanaa, kun tämän pitkän taipaleen ja hoitorupeaman jälkeen on vihdoin raskaana, haluaisin toitottaa tätä jo kaikkialle!! :D Ja siinä samassa siis toitotan myös huomattavat oireet - sehän on pelkästään hyvä juttu että niitä on!!! Eli onnellinen niistä siis!!


[color=red]Ja sitten sitä synnytyskertomusta kehiin:



Sunnuntai-iltana 22.7 laskettuna päivänä alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti 5 minuutin välein. Koko päivän oli ollut alavatsalla paineen tunnetta, mutta en olettanut sen merkitsevän mitään. Kellotin supistuksia illalla ja kun ne olivat tulleet jo kolmen tunnin ajan säännöllisinä niin päätimme lähteä sairaalaan. Mielessäni kyllä kävi että kannattaakohan lähteä kun supistukset eivät olleet erityisen kivuliaita, mutta jokin pani kuitenkin lähtemään. Vietiin koira anoppilaan hoitoon ja lähdettiin kymmenen jälkeen illalla ajelemaan sairaalaan. Sairaalassa oltiin yhdentoista jälkeen, jossa mukava kätilö otti meidät vastaan ja laittoi minut ensin käyrille ja tutki sitten kohdunsuun tilanteen. Supistukset tulivat yhä säännöllisinä 4-6 minuutin välein, mutta kohdunsuulla ei ollut juuri mitään edistystä, kohdunsuu oli sormelle auki ja kohdunkaulaa 1cm jäljellä. Kätilö kuitenkin sanoi että odotellaan, kyllä tässä varmasti pian alkaisi jotakin tapahtumaan ja tarjosi minulle lihakseen pistettävää kipulääkettä että saisin vähän nukuttua. Kätilö antoi minulle Petidiiniä lihakseen ja toi minulle lämpötyynyjä helpottamaan kipuja, sekä miehelle sängyn synnytyssaliin oman sänkyni viereen. Sain muutaman kerran torkahdettua supistusten välillä, mutta Petidiini teki sen sivuvaikutuksen että aloin oksentamaan. Mies sai kantaa kaarimaljoja ihan urakalla.



Sain sitten torkahdettua uudelleen ja olin puoli neljän aikaan aamuyöllä lähdössä vessaan niin sängystä noustessa sitten meni lapsivedet niin että hölähti! Vesien menon jälkeen alkoi tulla kivuliaat supistukset ja pyysin saada uudet lämpötyynyt. Neljän jälkeen halusin mennä kokeilemaan ammetta, ja lämpimästä vedestä oli kyllä apua. Kohdunsuun tilanne oli ammeeseen mennessä ennallaan. Ammeessa alkoi kuitenkin taas oksettamaan, tosin ei varmaankaan enää petidiinin vaikutuksesta vaan todella kivuliaiden supistusten takia. Lapsivettä hölähteli yhä toisinaan ja vatsa meni löysäksi, mies auttoi minua ammeesta vessaan vähän väliä ja olin vessassa välillä lämpimän suihkunkin alla, välillä oksensin. Reilun tunnin ammeessa olon jälkeen en voinut mennä enää ammeeseen vaan istuin keinutuolissa ja päätin lähteä takaisin sänkyyn lepäilemään. Oksentelin kovasti. Kohdunsuu oli nyt 2cm auki. Sängyssä sain taas lämpötyynyt avuksi ja kätilö tarjosi minulle ilokaasua, mutta en voinut pahoinvoinnin takia sitä ottaa.



Aloin olla todella kipeä ja supistukset olivat napakoita ja tulivat todella tiheään tahtiin. Päädyttiin epiduraaliin. Sain seitsemän jälkeen aamulla epiduraalin ja sen laitto vasta vaikeaa olikin kun piti olla selkä pyöreänä ja supisteli koko ajan! Anestesialääkäri jouti laittamaan pintapuudutuksen kahteen eri kohtaan kun ei ensimmäisellä yrittämällä saanut katetria laitettua selkäydinkanavaan. Lopulta se sitten kuitenkin onnistui ja HELPOTTI! En tuntenut enää supistuksia, katsoin vaan käyriltä että jaahas, nyt näyttää supistavan. Sain siis tuossa välissä levättyä ennen ponnistusvaihetta ja mieskin pääsi käymään alakerran kahviossa syömässä. Söin itsekin kun paha olo oli loppunut supistustuntemusten loppumisen myötä. Supistukset tuntuivat enää lievänä painontunteena, mutta minulla ei ollut varsinaisia kipuja. Supistusten aikana sikiön sydänkäyrässä ilmeni laskuja ja lääkäri kävi asian tarkistamassa, mutta ei ollut mitään hätää.



Kymmenen aikoihin alkoi ponnistuttaa kovasti. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin vasta 7cm auki. Kävin kätilön neuvosta kontalleen sängylle ja kätilö ohjasi hengittämään läähättämällä aina kun alkaisi ponnistuttamaan.Ulkoinen sydänkäyrä ei enää piirtänyt käyrää vaan kätilön pitää laittaa sisäinen seuranta sikiön päähän. Kätilö laittoi Buscopania pehmittämään kohdunsuuta. Olo oli suoraan sanoen aika kamala kun ponnistutti koko ajan eikä saanut vielä ponnistaa. Kätilö kokeili puoli yhdentoista aikaan kohdunsuuta ja totesi että siellä on vielä pieni reuna jäljellä. Kätilö työnsi reunan sormin supistusten aikana kohdunsuulta pois ja sitten käännyin kyljelleen ja sain alkaa ponnistamaan. Kyljellään ponnistaminen ei oikein tuntunut hyvältä, olisin halunnut kokeilla kontallaan tai seisaaltaan ponnistamista, mutta olin niin kipeä etten saanut vaihdettua asentoa. Ponnistutti koko ajan, mutta päätin yrittää kääntyä puoli-istuvaan asentoon. Sain kuin sainkin käännettyä itseni ja puoli-istuvassa asennossa sain ponnistuksiin jopa jotakin tehoa. Mies juotti minulle ponnistusten välissä pillillä vettä, ja sitä hän oli saanut tehdä käytännössä koko synnytyksen ajan. Ponnistaminen sattui ihan kamalasti ja tunsin kun paikat repesivät. Huusin täyttä kurkkua ja olin varmasti kuin suoraan manaajasta, vihreä vaahto vaan suusta puuttui... Meinasin jossain vaiheessa sanoa kätilölle että leikkaisi välilihan, mutta en saanut kivuiltani sitä sanottua. Kätilö rauhoitteli minua ja kehoitti minua ponnistamaan ääneti. Muutaman kerran se onnistuikin ja hiljaa ponnistaminen tuotti selvästi enemmän tulosta kuin huutaminen, mutta se huutaminenkin tuntui jotenkin pakonomaiselta. Siinä vaiheessa kun suustani alkoi tulla voimasanoja, kätilö pyyteli minua rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjeita. Hän sanoi että äläs kuule nyt kiroile, täältä on sinun lapsesi tulossa. Huvittaa näin jälkeen päin, mutta jos olisin siinä tilanteessa saanut nostettua jalkani sängyltä niin kätilö olisi hyvinkin voinut saada kantapäästä ohimoonsa...



Kipu lakkasi lähes kokonaan kun vauvan pää oli syntynyt, ja sen jälkeen minun ei enää tarvinnutkaan tehdä juuri mitään, vaan kätilö auttoi vauvan maailmaan. Kivut loppuivat siihen kun sain vauvan vatsalle. Huudahdin kyyneleidn seasta että: ¿Se on tyttö!¿ ja katsoin miestäni, jolta olin ponnistusvaiheessa puristanut sormet valkeiksi, ja mieheltäkin onnen kyyneleet valuivat poskia pitkin. Mies suuteli minua heti tytön synnyttyä, eikä sitä hetkeä kyllä koskaan voi unohtaa kun oma vauva on rinnalla ja mies vierellä onnesta liikuttuneena. Tyttö syntyi maanantaina 23.7 klo:11.11. Strategiset mitat: 50cm, 3485g ja pipo 35cm. Jälkeiset syntyivät kymmenen minuutin päästä tytön synnyttyä ja mies sai leikata napanuoran. Tyttö söi heti synnytyssalissa rintaa toista tuntia ja sitten tuore isä sai pestä neidin. Minäkin lähdin tässä vaiheessa suihkuun kun pääsin kaikista piuhoista irti. Olisin ollut valmis vaikka heti lähtemään kotiin, ihmettelinkin että miten ihmeessä olo voi olla niin virkeä sellaisen rupeaman jälkeen!



Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia ja koko synnytys 7 tuntia 50 minuuttia, kätilö sanoi että suhteellisen nopea ensisynnytys. Alakertaan tuli toisen asteen repeämä, aika siisti, suoraan alaspäin ja muutamalla tikillä selvittiin. Ponnistaessa tuntui kyllä että ei jää setistä mitään jäljelle, mutta taitaa tuosta vielä ihan hyvä tulla... :) Kivuista huolimatta jäi todella hyvä vaikutelma synnyttämisestä niin minulle kuin miehellenikin. Henkilökunta osasi asiansa ja sain kaiken tarvittavan avun ja helpotuksen. Ja kun kivut ovat jo unohtuneet niin kelpaa mennä synnyttämään toistekin. On se palkinto niistä tuskista kuitenkin sen arvoinen! Epiduraalia suosittelen lämpimästi kaikille, ja joilla on piikkikammo niin voin sanoa että sen laitaminen ei todellakaan koske! Nipistää, mutta ei koske, ja jos avautumisvaiheen kivut on sitä luokkaa kuin minulla oli niin siinä sais työntää vaikka sata piikkiä mihin tahansa eikä ne tuntuis miltään. Miehestä oli iso henkinen tuki ja ihan käytännöllinenkin apu synnytyksen aikana. Mieskin oli sitä mieltä että ei olisi kannattanut jäädä synnytyksestä pois.



Osastolla oltiin vauvan kanssa ne tarvittavat 2 vuorokautta kun lääkäri tarkisti neidin ja sitten halusin jo pika pikaa kotiin. Minä sain osastolla vasta-ainerokotteen seuraavaa raskautta ajatellen, kun oma veriryhmäni on rh- ja vauvan rh+. Tyttö oli vierihoidossa minulla koko ajan, ainoastaan maanantain ja tiistain vastaisena yönä tyttö oli aamuyön hoitajien kansliassa tarkkailtavana, kun hän oksensi lapsivettä. Mutta topakka tyttö hän on ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, maitoa RIITTÄÄ!



Olo on kliseisesti sanottuna väsynyt mutta onnellinen. Olen kotona ollut todella itkuherkkä, itken ihan hölmöillekin asioille, mutta se kuuluu kaiketi asiaan. Arki on lähtenyt ihan hyvin pyörimään ja miehestä on iso apu kotona. Minulla olisi jo hirmuinen kytö lähteä koiran kanssa vaunulenkille, mutta alakerta ei anna vielä periksi kävelyretkille. No, ehkä viikon päästä tilanne on jo toinen. Neiti sai heti alkuun kiusakseen silmätulehduksen, mutta käytiin eilen lääkärissä ja lääkäri totesi sen olevan melko yleinen vastasyntyneillä. Saatiin antibioottitipat siihen. Mutta muuten täällä siis kaikki hyvin, neuvolan terveydenhoitaja kävi tänään visiitillä ja kovasti kehui tyttöstä, että virkeä ja topakka neiti on. Niinhän se on. Äidin oma nuppunenä. Voi että sitä voikin ihminen olla onnellinen, nyt minulla on ihan oikea perhe.



T:Titi ja Vimpula 1vko 1vrk[/color]

Taas on päivä uusi. Kävin aamusta neuvolalääkärissä ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Paineita ym, en tähän hätään muista kun töihin jo kerkesin tulemaan. Sydänääniä ei kuulunu, mutta lukemat kone kyllä anto. Eiköhän se siellä kuitenkin elele ihan hyvin, just maanantaina nähtiin kuitenkin sydämen lyövän.



Naksu: tulehan kertoilemaan ultrakuulumisia :) Mulla oli alussa kyllä aika epätodellinen olo, mutta päivä päivältä sitä alkoi enemmän sisäistämään asian. Ja se ensimmäinen ultra ku näkee, että kaikki on kunnossa :) Mulla tuota mahaa ei silleen oo erottanu vielä vauvamahaks, ku on tuota massaa siinä jo etukäteen jonkin verran. Ainoastaan huomasin, että ei oo enää niin paljon makkaroita vaan on yhtenäisempi. Ihmiset varmaan luulee mun vaan lihonneen ennemmin ku sen että olis raskaana.



Hannah: moi, mä kyllä muistan sut tuolta kuumeilupuolelta vielä :) Sä ootkin jo tosi pitkällä, aika on mennyt tosi nopeesti. Toivottavasti löysit mieluista tekemistä päiväksi :)



Tipu: Rantabilemaisemat ei varmasti ollut myrskysäässä mitkään parhaimmat. Toivottavasti juhla illalle tulee parempi sää :)



Titi: Kiitokset synnärikertomuksesta :)



Bianco: Pomo suhtautui tosi hyvin uutiseen, onnitteli ja kyseli tietenkin hiukan että missä vaiheessa mennään. Ensimmäinen viikko loman jälkeen on ankea eikä mikään tunnu sujuvan, mutta kyllä se siitä. Pian pääset jo äippälomalle



Hermonie: hyvin tuo meni, meillä on tosi mukava pomo joten ei siinä mitään ihmeellistä ole. Meille pidetään täällä kaks kertaa vuodessa nuo kehityskeskustelut, missä käydään läpi edellisen jakson juttuja ja mietitään seuraavaa jaksoa. Toivottavasti löydätte mieleisen hoitopöydän :)



Eilen sitten laiteltiin hiukan sukulaisille viestiä ja kerrottiin tulevasta perheenlisäyksestä. Onnellisia tunnuttiin olevan, mistä vastaus saatiin. Pikkuhiljaat tulee varmaan kavereille kerrottua samalla ku niitä näkee. Nyt uskaltaa kuitenkin jo kertoa ja eikä sitä kyllä enää halua salailla, sen verran ite hehkuu onnellisuutta :)



Iltapäivästä pitäisi viedä koira rokotettavaksi. Reissualbumin tekeminen aloittettiin eilen, tänään pitää varmaan jatkaa, jotta saataisiin se joskus edes valmiiksi.



-Sara-Maria rv 11+6-

kiitos Titi-uu hienosta synnytyskertomuksesta. Ja onnea vielä kerran!



Tipulla olikin hieno bilepaikkojen katsastamisilma! Aika hurja tuuli oli tosaan tuossa iltapäivällä, mutta meillä on kyllä satanut vähemmän kuin mitä säätiedotuksissa mielestäni annettiin ymmärtää.



Hannahille tervetuloa takaisin. Imetysliiviasiaa olen minäkin miettinyt. Ajattelin kanssa ostaa yhdet reilummat valmiiksi, ja katsoa sitten mihin lopulta pitää päätyä. Yksi kaveri antoi vinkin, että mieti suurin mahdollinen koko mihin voisit kuvitella rintojesi kasvavan, ja lisää siihen yksi kuppikoko :)



Naksulla maha näkyy, jee! Mulla oli kanssa tosi aikaisin vatsa turvoksissa, oikeasti vauvamaha alkoi näkyä vasta selkeästi myöhemmin, ehkä np-ultran aikoihin. Mä vieläkin välillä unohdan olevani raskaana, tai siis törmäilen asioihin ja yritän ängetä itseäni sellaisista rakosista mihin en oikeasti mahdu. Viimeksi tänään kuntosalilla yritin " sujahtaa" kahden kuntopyörän välistä. Päädyin sitten kiertämään...!



Kauhia sentään hermione kun sulla on la samassa kuussa kuin mulla, ja tuo kolmosella alkava numero näyttää TOSI paljolta! Oli ihan pakko varmistaa tuosta listasta, että muistanko oikein, että olet lokakuulaisia!



Dragondream - mä kanssa pikkuhiljaa opin pikku-been päivärytmiä. Päivisin on hauskaa kun työpöydän ääressä istuessa melkein kelloa katsomatta tietää mitä se on, kun bee alkaa huhkimaan.



Kivoja ultrakuulumisia Sara-Marialla! Miten pomo suhtautui kun kerroit, vai kerroitko? Itse kerroin tosi aikaisin kun tiesin että meidän pienessä firmassa pitää hyvissä ajoin alkaa varautumaan mun pois jäämiseen.



Viikon olen nyt ollut töissä kesäloman jälkeen, ja reilut 6 viikkoa on vielä jäljellä ennen äitiyslomaa. Ja hirveästi vielä asioita tehtävänä ennen kuin voi jäädä pois. Tuntuu vain siltä, että ei ole ihan niin terävänä kuin normaalisti. Johtuuko sitten lomanjälkeishuuruista, vai joko kuitenkin alkaa mieli valmistautua pois jäämiseen? Asioiden muistaminen on vaikeaa, tuntuu että hoksottimet eivät ole ihan niin nopeat kuin ennen lomaa ja jotenkin vaan eivät ihan pysy asiat hallussa. Olen aika urakeskeinen ihminen, mutta olen luottanut siihen, että luonto hoitaa homman siinä vaiheessa kun aika alkaa jäähdytellä ja valmistautua henkisesti äidin uraan :) Ja niinhän siinä vähän vaikuttaisi käyvän. Niin paljon kyllä pidän työstäni, asiakkaistani ja työkavereistani, että haluan hoitaa työt kunnolla loppuun ennen kuin jään pois, joten jostain täytyisi vielä reiluksi kuukaudeksi siis tarmoa löytyä!



Harjoitussuppareita on aika paljonkin välillä, erityisesti silloin kun on rakko täynnä. Yöllä aina kun herään vessaan, niin herään oikeastaan enemmänkin supistukseen kuin pissahädän tunteeseen. Ja suonenvedot kiusaavat yöllä. Villasukat jalassa nukkumisesta olen saanut vähän apua, mutta jos jollakulla on muita hyviä vinkkejä, niin niitä otetaan kiitollisena vastaan! Torstain neuvolassa ajattelin vähän kysellä mitä he suosittelevat.



Tulipa romaani, nyt menen löhöämään tuohon sohvalle miehen viereen. Tein sunnuntaina raparperipiirakkaa ja sitä voisi olla vielä vähän jäljellä... Aurinkoisempaa viikkoa enskoille!



Bianco +bee 28+0

tiedoksi vaan tännekin että poika pyllähti maailmaan 19.7. klo 22.07 raskausviikolla 39+2.. ihan ennalta arvaamatta.. olin henkisesti valmistautunut yliaikasuuteen mutta hyvä että tulikin aikaseen..



mitat 3090g, 49cm ja pää 34cm.. pisteet 9/10..



synnytys oli aika helppo.. olin kaupungilla iltapäivän kävelemässä ja siellä alko supistukset... klo 17 tulin koti ja silloin supisteli jo kovasti.. sairaalaan lähdin klo 19.. aattelin et mennään tarkistaa vaan ja tullaan vielä takasin.. mut eipä tultu ku olin 5cm auki... en ehtiny ku muutaman kerran ilokaasua imasta ku olinki jo 10cm auki.. en saanu enää puudutteita.. luomuna siis..ponnistelin n.tunnin... supistukset tuntu kadonneen jonneen, ja niihin sain oksitosiinia (nenäsumutetta).. vähä jouduttiin välilihaa leikkaamaan ja sitte se tulikin sieltä..



olo on onnellinen mutta väsynyt.. yöunet on historiaa... nukkukaa vielä ku voitte!



millaste ja poika 16pv

Ihanaa Naksu että ultrassa oli kaikki hyvin!!! Ja kertoile täällä meille vaan ihan rauhassa kaikki mahdolliset oireet, en mä halua pelotella mitenkään et oireet pahenee tms. Ihan huumorimielellä kirjoittelen =) Varmasti ihanaa pitkän odotuksen jälkeen vihdoin olla raskaana, pienet (ja isotkin) vaivat on silloin ihan tervetulleita ja niistä puhuminen tärkeää. Onnittelut vielä hyvistä ultrakuulumisista!!



Tipu, muistanko oikein vai mainitsitko joku aika sitten että alat lukeen uusinta harry potteria? mitenkä luku edistyy? mä kävin eilen etsimässä kirjakaupoista kyseistä kirjaa vaan en saanut. Täytyis kai alkaa varaamaan et sais oman vai jaksaiskohan odottaa suomenkielistä painosta...? Kiinnostus olis kyllä kova!



Titi-uulle kiitokset kun kerroit kokemuksistasi Kysissä. Mukava tietää että siellä on hyvä palvelu kaikin puolin.



Hannah, jaksoitko siivota? =)



Sara-maria, mulla oli myös monta viikkoa sellainen olo että onkohan tässä raskaana ollenkaan kun ei miltään tunnu? Pahoinvointi hellitti n.rv12 ja siitä jonnekin rv16 asti oli ihan tavallinen olo.Sitten se masu alkoi pikkuhiljaa näkymään ja liikkeetkin aloin tuntemaan rv17 tienoilla ekan kerran. Kyllä se raskaana olemisen tunne sieltä tulee kunhan viikot lisääntyy. Nauti nyt vaan " oireettomasta" olostasi.



Häävaateasiasta oli ollut keskustelua. Itsekin olin kuukausi sitten häissä ja ostin kivan mekon joka oli alennuksessa ja pari kokoa normaalia isompi. On varmaan käyttöä raskauden jälkeenkin. Eli mä suosittelisin ostamaan tavallista juhlavaatetta, kenties vaan normaalia kokoa isompaa. Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo =)



Tänään oli neuvola, sielläpä kaikki hyvin. RR 118/80 ja hb 141. Pissa puhdas eikä turvotuksia. Painoa tullut +314/vko (yhteensä 8kg) ja kohdunpohjan korkeus 28. Pää alaspäin vauva on niinkuin oli jo viimeksin. Toivottavasti pysyy loppuun asti.

Terkka tunnusteli vauvan asentoa niin kovakouraisesti ettei vauveli sen jälkeen millään meinannut asettua, raukka oli ihan paniikissa.. Lepopulssia ei siis saatu vaikka kuunneltiin tosi pitkään sydänääniä. Ihan sääliks kävi pikkuista =(



Voikaahan hyvin kaikki enska-kamut!!



hermione ja Onni 31+2


Pikasesti tulen kirjoittelemaan kuulumiset..



Eli sairaalaan yliaikaiskontrolliin tulimme maanantaina (30.7.2007)klo 10.20. Lääkäri tutki ja sitten tuli tuomio, että ei muuta ku osastolle ja aletaan käynnistellä. Kotiin ei enään mitään asiaa!! Kyllähän se pisti pientä paniikkia päälle.



Aloittivat pillereillä, jolla sitten saatiin supparit käyntiin, ja näillä jatkettiin sitten keskiviikkonkin ajan. Keskiviikko iltana kysyin kätilöltä, että jos sitten torstaina voitaisiin siirtyä tippaan, kun mitään ihmeempiä ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Ja hän oli sitten samaa mieltä, piti kuitenkin lääkäriltä kysellä seuraavana aamuna.



Torstaina (2.8.) juttelin sitten lääkärin kanssa ja hän sitten ilmoitti, että laitamme tipan menemään. Eli ei muuta ku sitten " kärvistelemään" synnytyssaliin. Tippa aloitettiin klo 10.00. Supistuksia tuli ja meni ja olivat todella kivuliaita.



Puoli kaks tuli lääkäri ja puhkaisi kalvot, jotta saataisiin pikkuisen vauhtia käynnistykseen.. Klo 14 sain sitten epiduraalin, koska oli pakko lisätä vauhdilla tipan määrää. Olipa siinä jännä tunne, kun supparit heittelehtivät 80-100 välillä ja ei tuntunu missään. Olin siihen mennessä avautunu 1,5 cm ja kaulaa vielä reilu 2 cm jäljellä.



Klo 19.30 tuli kätilö ja teki sisätutkimuksen, joka osottautui seuraavanlaiseksi: kohdunkaulaa ei enään ollut jäljellä, mutta olin avautunu VAIN 2 cm. Lääkärikin tutki ja päädyimme sitten sektioon.



Torstaina, 2.8.2007 (rv 42+6) klo 22.55, näimme meidän ihana pikkumiehen livenä!! =) Pituus 49cm ja painoa 3 530g.



Aivan isänsä näköinen ja samoja piirteitä on paljon. Kaikki on mennyt hyvin, eikä sitä millään meinaa uskoa, että se on oma!! =)



Huomenna meillä on sitten lastenlääkäri ja kuulemme tuomion, että millon me pääsisimme kotiin. Paljon särkylääkettä on mennyt, eli todella kipeä olen. Kunhan tästä paranen, niin pääsen OIKEEN kunnolla nauttimaan äitiydestä =)



Mutta nyt lähden isän ja pojan kanssa katselemaan teeveetä sekä iltapalalle. Kirjoittelen taas, kunhan kotiudumme.



Rakkaudella,



Lisbet ja poika, pian 2 päivää vanha.



Sara-Maria, onnittelut hienoista ultrakuulumisista! Tuo väsymys ja vetämättömyys oli täälläkin niin tuttua. Nyt jo vähän helpottanut.



Buuffa; olet pääsyt tosi pitkälle ennen eka supistelua=0 Ehkä se tarkoittaa jo läheneviä tosi toimia...



Titille kiitoksia synnäritarinasta ja onnittelut vielä kerran!



Naksu; mulla turposi maha kans heti, kun aloin odottamaan ja sit se vaan muuttui vauvamahaksi eli pömpöttäny jo kuukausia. Tällanen se on jo nyt

http://i7.photobucket.com/albums/y285/pojunremmi/Vauvajamasukuvia008.jpg



Bianco; magnesium auttaa mulla ainakin suonenvetoihin ja kramppeihin. Jostain luin, että niitä saakin syödä, vaikka itse aluksi luulin, että ei. Olen ottanut puolikkaan tabun päivässä. Olen muutenkin todella kramppiherkkä ihminen ja olen jo vuosia popsinut vaivaan magnesiumia. Nyt siis otan vaan puolikkaan annoksen.



hermione; mitä hintaluokkaa noi hoitopöydät on? Mä (mieheltä ei kysytä ;))suunnittelin vaan sellasta hoitoalustaa hommata kodinhoitohuoneeseen.



Malaika; Onnea miehen paluusta ja toivottavasti löydätte pojan kanssa yhteisen sävelen :) Mulla supistelee myös enemmän tai vähemmän päivittäin. Tehnyt sitä jo pari viikkoa, mut kipuja ei ole onneksi mukana. Meinaan seurailla seuraavaan neuvolaan asti (2vkoa) ja puhua siellä asiasta.





Naksu; onnittelut sinnekin ultrakuulumisista! On se vaan niin hurjaa odottaa vauvaa.. eikö?



Dajm; varmaan ihana seurata Pätkiksen liikkeitä, vaikkakin aikaisin aamulla ;) Juu, uutta taloa rakennetaan.



(.) Täällä sitä rallileskenä nautitaan vapaudesta ja syödään mansikoita =) Mies hävis rallihumuun täksi päiväksi ja mä saan nauttia ilman rakennushuolia perjantaista. Illaksi on herkkuja tarpeeksi ja sohva pöyhitty huolella. Koiraa pitäis lähteä lenkittämään, mut on niin pirun kuuma ilma, et ei taida koira kovin pitkää kävelyä jaksaa... Ehkä illemmalla sitten.



Eipä tässä kummempia, supisteluita väistellessä :)



Oikein ihanata viikonloppua enskoille!



Pore&Papunen 17+5

Hirmuisesti onnea vauvan syntymästä!!!!



Pore, hoitopöytiä löyty hinnaltaan 80-450euron välillä. Itse päädyttiin 99e maksavaan hoitopäytään (vetolaatikoilla) siitä saa sit myöhemmin irti sen hoitopöytänä toimivan päälimmäisen osan joten toimii myöhemmin ihan lipastona. Meillä oli pakko ostaa hoitopöytä koska vauvan vaatteille ei muualta löydy tilaa eikä kylppäriin voida laittaa edes hoitoalustaa pyykkikoneen päälle tms. Luulin aluks että huonekaluliikkeistä löytyis paras valikoima mut paras hinta-laatusuhde sekä tarjonta löytyikin ihan lastentarvikeliikkeistä.



Tää lähtee mökille nauttimaan auringosta, mukavaa viikonloppua kaikille enska-kamuille !!!



hermione ja Onni 31+4

Apuva, nyt alkaa hiukan hirvittää, kun huomasin että on elokuun ensimmäinen päivä. Tähän asti on voinut ajatella että laskettu aika on sitten vasta elokuussa, eilenkin sain vielä sanoa että " ensikuun lopussa" . Mutta nyt siis eletään jo elokuuta! Kylläpä se aika menee nopeasti.



Tänään piti kaverin tulla kyläilemään nyt päivällä, mutta ilmoitteli aamulla ettei pääsekään. Joten pitäisi keksiä muuta puuhaa tälle päivälle... olisikohan se siivousta, pyykinpesua, leivontaa, marjanpoimintaa vai kenties ompelua??? Vaihtoehtoja olisi niin paljon... Vai kaadunko vain sohvalle katselemaan televisiota tai lukemaan jotain hyvää kirjaa??? Vaikeaa tämä äitiyslomalla olo :)



hannnah 36+1

Tervehdys täältä työkiireiden keskeltä: meneillään tosi paljon töitä teettävä projekti, joten illalla olenkin ollut aika poikki, kun kotiin päässyt. Mutta parin viikon päästä lomalle, jeee....



Bianco: Heh, enhän minä vielä lomalla ollut, jäämässä vasta parin vkon kuluttua... no, kirjoitin varmaan vähän sekavasti. Niin se taitaa noilla masuasukeilla olla, että silloin, kun liikkuu, niin ne tykkää siellä enemmän paikallaan oleilla, mutta kun asettuu itse paikoilleen, niin johan alkaa mylläys : ) Mukavaahan se on, että itsestään ilmoittelee. Joku tais sulle noista lomarahoista jo vastaillakin. Ja hakemukset Kelaan voit laittaa jo vaikka heti, ne 6 kk tulot voi ilmoittaa sitten jälkikäteen.



Rouvavauva: kiva, että muistakin marrasmasuista kuulee täällä. Itse en sinne ole ehtinyt pinoutua, mut luen välillä sieltäkin juttuja. Kiva, että siulla mennyt hyvin raskaus. Ja hankintojakin olet tehnyt, sama täällä, vaikka välillä tuntuu, että onkohan tässä nyt vähän liian ajoissa liikenteessä niiden kanssa... no, eihän sitä tiedä, miten sitten loppuraskaudesta edes jaksaisi shoppailla!



Pore: kyllä ne liikkeet sieltä kohta alkaa tuntumaan selkeämminkin, yritähän malttaa odotella. Ja otahan raksalla vähän rauhallisemmin, ettei väsy iske. Olittekos muuten ihan uutta tekemässä vai vanhaa remppaamassa?



Sara-Maria: Hyvä, että pääsit yövuoroista eroon, varmaan mukavampi. Ja onnea mahtavista ultrakuulumisista! On se vaan niin ihanaa nähdä se pikkukaveri. Kyllä niihin äippähousuihin pian ¿täytettä¿ tulee, joten hyvä, että vähän reilut onkin.



Dragondream: miulla myös alkaa masuasukilla olla (ehkä...?) vähän jotain rytminpoikasta tuossa liikehdinnässään: aamulla ja aamupäivällä potkuttelee, sitten on iltapäivällä taas rauhallisempi ja sitten illalla on seuraavat kuperkeikat vuorossa. Joko flunssa helpotti?



Tipu: Mini kyllä taitaa olla aika vilkas tapaus : ) Toisaalta varmaan hyvä, että toinen itsestään ahkeraan ilmoittelee, niin tietää, että kaikki kunnossa. Onnea äitiyslomalaiselle! Tuttujen erouutiset on kyllä aina ikäviä ja pysäyttäviä juttuja, siinä tosiaan alkaa omaa parisuhdettaankin miettiä. Mutta hyvähän sitä välillä miettiä onkin!



Hannnah: siellähän sinä (vilkutukset)! Mie ajattelinkin just yhtenä päivänä, että mitähän siulle kuuluu. Onnea äitiyslomalaiselle!



Buuffa: joko pesit äippäpakkauksen vaatteet? Huomasitko mitään värjäävää? Itse sitä kans mietin, että pitää yrittää vähän katsoa, kun alkaa pestä noita vaatteita (en siis vielä ole pakkausta saanut, mut muita), ettei tulis kaikista samanvärisiä : ) Imetysliivejä minäkin jo kääntelin kaupassa (ihan Prismassa tais olla), mut en sentäs vielä ostanut. Saa jäädä loppuraskauden hankinnoiksi ne. Ja ekoja kipu-suppareita siellä... siitä se alkaa synnytys lähestyä.



Naksu: Mulla alkoi melko varhaisessa vaiheessa masu näkyä (itselle ainakin), osa varmaan oli myös turvotusta. Mut rv 13 oli jo niin selkeä vauvamaha, että siitä kummitäti huomasi, ennenkuin olin kertonut. Ihania ultrakuulumisia, onnea!



Titi: kiitos synnärikertomuksesta, ihan tippa linssissä sitä luin... ja onnellista vauva-arkea!



Hermione: jaa, mitäs asiaa siulla olis mulle ollut ¿ yritähän muistella? : ) No ei tosi, halit myös sinne! Toivotaan, että vauveli pysyy samassa asennossa nyt synnytykseen saakka. Vai oli terkka ¿muokannut¿ masua niin kovin, että pikkuinen hermostui, voi toista!



Butterfly: Kiva, että neuvolasta tuli hyviä uutisia ja kaikki kunnossa. Millasen dvd:n sait mukaan? Meillä on silleen jännästi, että mies on niitä vihkosia lukenut varmaan enemmän kuin mie itse : )



Malaika: no joo, täällä myös noita suppareita jonkun verran, mut kivuttomia. Kyllä mullakin joskus joku pistos tuntuu tuossa just navan kohdilla, mut en kyllä ole sitä suppariksi ajatellut? Tiedä tuota sitten? Ja mahan toimintaa reistailee myös, kuivatut luumut auttaa kovaan vatsaan. Ihanaa, että olet saanut miehen vihdoin kotiin ¿ ja pojan myös.



Sanle: Pätkiksen liikkeet myös voimistuneet nyt selkeästi, melkoinen myllerrys käy välillä. Olikos siulla muuten vielä opiskelut jatkumassa syksyllä vai miten se oli?



(.) Eipä juuri mitään uutta. Pätkiksen liikkeet tuntuu nyt päivittäin, ihanahan niitä on kuulostella. Tosin tänä aamuna puoli kuuden maissa aloitettujen kuperkeikka ¿ potku ¿sarjojen jälkeen juttelin Pätkikselle, että voiskohan ne jumppatuokiot aloittaa vaikka vasta klo 7, niin ei sais mamma nukkua vähän pidempään : )



Dajm + Pätkis 24+0

Sara-Maria: Kyllä se eilinenkin päivä kului, marjoja hiukan keräsin. En tiedä mihin se aika sitten lopulta menee. Aamulla aina tuntuu että on pitkä päivä edessä ennen kuin mies tulee kotiin, mutta eipä seitä sitten juuri mitään ehdi tehdäkään kun isäntä jo kolistelee eteisessä.



Naksu: Vessahätä kyllä helpottaa vielä jossain siinä keskiraskauden vaiheessa, mutta palaa valitettavasti loppuajaksi kahta kauheampana. Meillä isäntä vitsaileekin aina että joko tarvii lähteä taas ostamaan mulle lisää vessapaperia ja varmistelee ennen kauppaan lähtöä, että olenhan muistanut käydä vessassa ettei hätä iske kaupassa. Vaikka monesti se hätä iskee kaupassakin riippumatta siitä kävinkö kotona juuri ennen lähtöä vai en...



butterfly: Juhlavaateongelmaasi... Itse päädyin ostamaan jo keväällä äitiysliikkeestä juhlavaatteet, kun tiesin että kesällä on rippujuhlat. Harmittelin jo silloin että jäävät niin vähälle käytölle. Lopulta käyttöä sitten olikin hiukan enemmän, olikin kahdet rippijuhlat ja yhdet 60-vuotisjuhlat. Ja vielä parin viikon päästä olisi luvassa olisi yhdet 50-vuotisjuhlat ellei satuta olemaan laitoksella juuri silloin. Joten jälkikäteen vaatteiden osto ei enää niin harmittanutkaan. Ja kaiken lisäksi kaverini, jolla on laskettu aika joulukuussa, kyseli jo kovasti että myisinkö vaatteet eteenpäin hänelle, kun en niitä itse enää kohta tarvitse. Nuo omat juhlavaatteeni kun ovat äitiysmallistoa niin säätövaraakin löytyi sopivasti sekä alkukesän että loppukesän juhliin.



hermione: En minäkään neuvolasta omaksi dvd:tä saanut. Meillä tosin on neuvolassa useita eri filmejä, joita saa halutessaan lainata ja se on riittänyt ainakin minulle. Eipä ne niin hyviä " leffoja" ole että niitä koviin moneen kertaan viitsisi katsella, joten veisivät vain suotta tilaa hyllyssä, jos omaksi saisi. Kysäisepä löytyykö teidän neuvolasta lainavideoita.



tipu: Nuo erot kaveriporukassa pistävät aina hiukan mietteliääksi. Ja toisinaan jopa kavereiden ratkaisut ihmetyttää, mutta eläköön jokainen oman elämänsä niinkuin haluaa. Kuinkas se teijän illan turinatuokio eroaiheesta sujui?



ON: Nyt pitää sitten alkaa siivota, ainakin imuroida. Kaverin pitäisi tulla " päiväkahvilla" käymään...



hannnah 36+2

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat