Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (69)

ei tunnit riitä päivässä

ainakaan tällaisella autottomalla, jos joka paikkaan pitää aina kävellä 3- tai 4-vuotiaan vauhtia, esim. neuvolaan lähes 4km (yhteen suuntaan) ja keskustaan yli 5km.

Ei aina viitsisi ihan koko päivää tuhrata yhteen neuvolareissuun (meillä on myös pieni vauva, joten tiuhaan käydään)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt sinkoilee sinne tänne (ikää 2 v ja erittäin vilkas luonne), ja on erittäin suuressa vaarassa jäädä auton tai ihmisten jalkojen alle. Rauhallisilla paikoilla annan kävellä itse, mutta liikenteen seassa ja ihmisjoukoissa, veden äärellä pidän häntä turvallisuussyistä rattaissa. En ehdi koko ajan kiinnikään pitämään, kun pikkusisar sitoo huomiota myös.



Todennäköisesti istuu rattaissa ajoittain n. reilun kolmen vuoden ikään. Senkin jälkeen jos ollaan koko päivä liikenteessä, voin käyttää tuplarattaita, joissa hänelle pikkusisaren lisäksi hänelle tarvittaessa paikka.

Poika joutui luopumaan rattaista 2 v 8 kk iässä, kun pikkusisko syntyi. Ei kyllä enää silloin oltu pojalla rattaita juuri käytettykään, koska poika on aina ollut tosi reipas kävelijä. 2-vuotiaana käveli jo 1-2 km matkat todella usein. Kun sisko syntyi, oli talvi ja poika käveli alle 2 km (noin suurin piirtein) matkat tai jos oli kiire esim. neuvolaan, poika oli seisomalaudalla. Ns. huvin vuoksi en tota seisomalautaa käyttänyt. 3-v kesänä poika oppi ajamaan pyörällä ja pari viikkoa sen jälkeen onnistui jo puisto- yms. matkat niin, että poika ajoi pyörällä ja minä työnsin vauvaa rattaissa.



Joku ihmetteli, miten pyöräily sujuu kaupungilla, metsäretkillä yms. Meillä se toimi niin, että jos mentiin kaupungille 2 km, poika ajoi sinne pyörällä ja perillä laitettiin pyörä lukolla kiinni pyörätelineeseen. Kaupungilla ollessa poika siis kävelee rattaiden vieressä (joskus haluaa pitää rattaista tai äidin kädestä kiinni, joskus ei). Autoteiden yli mennään aina rattaista tai kädestä kiinni pitämällä, samoin vilkkaiden teiden vierellä. Metsäretkelle poika polkee pyörällä (n. 5 km ehkä pisin yhdensuuntainen matka, jonne asti poika on polkenut) ja metsässä luonnollisesti kävellään. Istuuko joku TERVE 4-v muka rattaissa metsäretkellä??? Ruokakaupassa (1 km päässä) käydään kesällä niin, että poika ajaa pyörällä ja talvella kävelee. Kaupassa työntää pikkukärryjä tai jos niitä ei ole, työntää pikkusiskoaan isoissa ostoskärryissä tai kantaa ostoskoria, mihin laittaa keveimmät ostokset. Meillä ei ole autoa, joten kylästä tullaan joko kävellen/pyörällä kotiin viimeistään iltapalan jälkeen tai sitten pidemmältä tullaan bussilla, junalla tms.



Joskus on ollut tilanteita, jolloin pojan olisi ollut hyvä istua rattaissa hetki (ei seisomalautaa mukana ja kiire johonkin), mutta poika ei ole 3-v jälkeen suostunut enää rattaisiin menemään. Mä olen kyllä ylpeä siitä, että oma 4-vuotiaani jaksaa parin kilometrin matkat kävellä marisematta ja myös OSAA kävellä ns. oikein eli tietää, missä reunassa katua kävellään, milloin voi juosta ja milloin ei yms. Jos lapsi on sairas tms. se on tietenkin aivan eri asia, mutta kyllä terveen 4-vuotiaan pitäisi pystyä kävelemään 1-2 km matkat, kun moni 2-vuotiaskin jo kävelee sen verran. Mutta tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni, eikä mikään yleinen sääntö.

Lapset liikkuvat yleensä muutenkin kuin vain rattailulenkeillä. Meidän 5-vuotias on kaikkea muuta kuin laiska liikkumaan, vaikka istuikin kauppamatkat rattaissa yli 4-vuotiaaksi. - 3

Vierailija:

Lainaus:


siis miten 4-vuotias ei muka voisi kävellä pitämättä äitiä kädestä? En minä ainakaan 4-vuotiasta kädestä pidä, kun kuljemme, ellei sitten ole jotain erityistä syytä pitää, esim. että lapsi haluaa olla lähelläni.




Kuljetko ihan oikeasti neljän vanhan kanssa bussilla kaupassa?



Annat mennä vilkasliikenteisen ja liikennevalottomien kävelyteiden yli ihan itsekseen? Kulkea vilkasliikenteistä yhdistettyä kävely ja pyörä tietä pitkin samalla kun itse raijaat kasseja.



Vai todennäköisesti teillä kuljetaan kauppamatkat autolla ostoskeskukseen etkä tiedä paskaakaan mistä puhut.

lähdemme koko perhe lenkille, silloin istuvat molemmat rattaissa ja me miehen kanssa reippaillaan : )



Olen yrittänyt houkutella tuota 4-v esikoista pyöräilemään, mutta ei suostu poistumaan kotipihasta, pari kertaa ollaan vaan menty, mutta ei hän suostu ajamaan sitten ollenkaan. Pikkuveljensä istuu sitten siinä pyörän selässä ja yrittää niin vimmatusti pyöräillä, tosin ei vielä osa apolkea kun on 1-vuotias.



Ehkä ensi kesänä sitten mekin voidaan jo käydä kävelyillä niin että lapset, tai ainakin toi isompi ajaa fillarilla. Ja jos ei aja, niin sitten se istuu rattaissa.

Kävelemme useita kertoja viikossa kaupungille, matkaa on 2,5 km/suunta ja siellä vielä aika paljon kävelyä. Ei lapsi jaksa olla koko päivää jaloillaan enkä näe mitä pahaa on siinä että hän saa välillä levätä rattaissa. Voisimme tietysti kulkea bussilla ettei tarvisi niitä kamalia rattaita käyttää mutta kun minusta olisi mukavampi kävellä että saan itsekin liikuntaa.



Vierailija:

Lainaus:


Meillä ei kyllä aika riitä 5km kävelyreissuihin, jos tarkoituksena olla ajoissa töissä ja päiväkodissa.




Rattaiden käyttö lopetettiin ihan pikkuisen päälle kolme vuotiaana, kun pikkuveli syntyi. Jaksaa kyllä kävellä ihan helposti pari-kolme kilometriä, kun käymme kaupungilla asioilla vauvanvaunujen kanssa.



Minun mielestäni lapsista tehdään vain laiskoja liikkumaan, jos isoja (4v.) kuljetetaan rattaissa. Poikkeuksellisen pitkät matkat ovat asia erikseen.

Kyllä! Minä ja nelivuotias kävelemme rinnakkain. Joskus hän jää jälkeen ja pysähdyn odottamaan. En tajua, miksi siinä pitäisi kädestä pitää. Kyllä meidän nelivuotias ymmärtää, jos hänelle sanoo, että tässä kulkee nyt paljon autoja, kävele äidin rinnalla.

21

Hänellä on jo kaksi nuorempaa sisarusta, 2v1kk ja 4kk eli käyttäjiä löytyy tuplarattaille ihan omasta takaa.



Kakkosen syntyessä käveli jo ihan hyvin, mutta saatiin kaverislta edullisesti tuplat joissa silloin 2v esikoinen pääsi mukaan pidemmille retkille. Kuitenkin tuplien käyttö ei ollut kovin pitkäaikaista, varmaan omaa laiskuuttani kun koin helpommaksi työntää perusvauvanrattaita kun isoja ja kömpelöitä tuplia.



Nyt siis keskimmäinen saa tarvittaessa olla tuplissa vauvan kanssa, mutta paljon hänkin jo kävelee. Toisinaan otan mukaan vain tavalliset vauvanrattaat ja molemmat isommat pojat kävelevät. Tuntuisi ihan hassulta kuljettaa tuota esikoista rattaisssa kun keskimmäisenkin kanssa ollaan jo luopumassa niistä.



Tietysti liikuntarajoitteiset lapset ovat eriasia, mutta kyllä löytyy näitäkin äitejä joille tuo ratasvaihe vaan jää päälle. Kun on tottunut työntämään lasta rattaissa ja rattaisiin saa pakattua mukaan tavaraa niin helppohan sitä on ottaa ne aina matkaan, oman veljeni vaimoineen on sitä rotua. Heidän ainokaisensa on samaa ikää kuin meidän esikoinen ja kulkee yhä usein rattaissa. Saattaa ehkä johtua tuosta että on ainot lapsi? Harva kai meidän laspilauman kanssa enää esikoista rattaissa lykkäisi, ainakin siihen tarvittaisiin kolmosten rattaat tai toinen työntäjä matkaan.

Vierailija:

Lainaus:


Sinun lastesi tilanne on tottakai aivan erilainen, ja kurjakin, toivon kovasti että he oppisivat joskus kävelemään. Mutta näissä keskusteluissa puhutaan yleisellä tasolla terveistä lapsista.






Kyllä meillä nuorempi oppii varmasti kävelemään, vaikkakin voi ottaa aikaa ja jalat tulevat olemaan aina hänelle heikko lenkki. Ja sitä vahvistaaksemme toki kun aika on kypsä yritämme saada lapsen kävelemään ja liikkumaan niin paljon kuin mahdollista jotta saisi lihaksista tukea.



Vanhempkin todennäköisimmin oppii vielä kävelemään, mutta hänelle se voi todellakin viedä vielä useamamman vuoden ja ongelmia luvassa senkin jälkeen.



Uskon kyllä että naapurisi tyttö osaa kävellä, laitoin nyt tuohon vaan lähinnä siksi että usein kuulee ihmisten ihmettelevän kun näkevät isoja lapsia rattaissa. Meilläkin eräs naapuri vasta joku viikko sitten kyseli että eikö lapset mielummin kävelisi itse. Kuultuaan tilanteesta hämmästyi täysin, oli aina pitänyt lapsiamme ihan terveinä ja itsekseen vaan ihmetellyt kun istuvat aina rattaissa. ollaan oltu hyvänpäivän tuttuja ja yleisistä asioista juteltu useinkin, myös lapsiin liittyen. ei ollut vaan koskaan tullut puhetta heidän erityisyyksistään ja naapurin silmiin olivat ihan " terveitä" lapsia.



Tiedän kyllä entuudestaan ettei täällä erityislapsen vanhemman sovi vastata mihinkään, pahoittelen taas sekaantumistani. Toivon kuitenkin että joskus voitaisiin muistaa ettei kaikilla ole asiat välttämättä samalla lailla kuin itsellä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat