Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olin lähdössä 5- ja 3-vuotiaiden kanssa ruokakauppaan. Menomatkalla lapset osoittivat villiintymisen merkkejä, ja kylmä hiki kohosi otsalleni ajatellessani selviytymistämme kaupassa. Olin jo aikasemmin ajatellut leipoa suklaakakun, ja tuossa tilanteessa vedin ässän hihastani. Lupasin, että jos lapset käyttäytyvät kaupassa nätisti (eivät juokse, huuda eivätkä huido kärryillään ympäriinsä), teemme kotona suklaakakun. Jos he alkaisivat riehua, kakkua ei tehtäisi.



Kävi niin, että 5-v. ymmärsi yskän oikein hyvin ja käyttäytyi kaupassa kuin enkeli. 3-v. ei muistanut asiaa, vaan juoksi ja pyöri vähän väliä ja jouduin häntä ojentamaan useita kertoja.



Kysymys kuuluu: miten toimisitte tässä tilanteessa? Olisi kohtuutonta tehdä kakku ja antaa sitä vain isommalle, vaikka tiukasti tulkittuna asian pitäisi mennä juuri niin. Ehtoa en halunnut myöskään pyörtää, koska pyrin aina toimimaan niin kuin lupaan tai uhkaan.



En pyydä nyt kannanottoja siihen, oliko sopimus alunperinkään viisas. Siitä voi olla monta mieltä ja ehdin jo itsekin ajatella asiaa monelta kantilta. Nyt se oli kuitenkin tehty. Mikä olisi oikea tapa toimia?

Kommentit (12)

et siis anna 3-vuotiaalle kakkua. Jos se ei tunnu oikealta, jätä koko höskä leipomatta, ryhmäkuri U know. Silloin vanhempi siis " kärsii" pienemmän mokasta.



Et varmaan tähän aikaan muutenkaan leipoisisitä enää niille?!



Anna sille vanhemmalle joku bonus kun oli kiltti ja totteli, niin että pienempi jää ilman. Joku muu juttu kun se kakku, vetoa ryhmäkuriin army-mama :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka et antaisi sitä kakkua, niin kun tulee taas se vauhtivaihe päälle niin kakku unohtuu. Mä yleensä aina tossa vaiheessa otan tomeran katsekontaktin ja sanon että hei, jos riehuminen ei lopu niin (vaikka sitä) kakkua ei tipu. Se loppuu omalla muksulla heti mutta viim 10 minsan päästä alkaa uudelleen. Ei ne vaan malta. 4 vuotias malttaa jo enemmän ja 5 vuotias tosiaan muistaa sen kakun:)

antaisin 3-vuotiaallekin. Kakutta jättäminen olisi liian suuri rangaistus ikätasoon nähden ottaen huomioon että toiset sitä söisivät. Minusta opettaisi vain katkeruutta sisarusten välillä.



Minä laittaisin lapsen pyytämään anteeksi ja antaisin kakkua. Isompaa palkitsisin enemmän kehumalla tätä hyvästä käytöksestä vielä silloinkin kun kakkuhetki tulisi. Kolme vuotiasta muistuttaisin että seuraavalla kerralla sitten paremmin; olkoonkin ettei näin ehkä käy.

Itse painiskelen 4- ja 7-vuotiaiden äitinä tämän kanssa jatkuvasti. Pienempääkin pitää rangaista, jos on aihetta.



Meillä kyllä kollektiivinen rangaistus toimii aika hyvin, kunhan vähän koettaa luovia niin, ettei rangaistus aina johdu samasta törttöiljästä.



Olin kaupassa juuri tuota mieltä, että 3-v. ei kerta kaikkiaan muistanut asiaa. Hän yritti kyllä olla nätisti ja jopa pyysi minulta riehumista anteeksi muutaman kerran. Eikä mennyt kuin pari minuuttia, kun hän riehui taas, vaikka olin kakkuasiastakin muistuttanut katsekontaktin kera jne.



On tilanteita, joissa lapset temppuilevat ihan tarkoituksella, " ilkeyttään" ja sitten näitä tilanteita, joissa he ovat liian pieniä pystyäkseen samaan kuin isommat. Kuopus oli myös aika väsynyt kaupassa, mikä oli minusta lieventävä asianhaara.



En kuitenkaan halunnut pyörtää sopimusta, joten päädyin tekemään näin: Kauppareissun jälkeen kysyin molemmilta lapsilta, miten he omasta mielestään olivat käyttäytyneet. Sen jälkeen juttelimme asiasta. Lupasin, että molemmat saisivat kakkua, mutta pienempi riehumisen takia vain yhden palan.



Päivällisellä ennen kakun syöntiä tosin kävi niin, että 5-v. ronklasi ruoasta ja pisti oikein parastaan temppuilussa. 3-v. taas söi reippaasti ja esimerkillisesti. Tästä seurasi, että myös 5-v. sai vain yhden palan. Äiti ja isi saivat kaksi. ;)



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat