Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ei mahda mitään, että karvat nousee pystyyn, kun katoin ton Eva Wahlströmin haastattelun... olkoonkin vaikka kuinka urheilija entuudestaan, niin hirveen uhkarohkeelta tuntuu, että uskaltaa aloittaa tuollaisen jutun uutena lajina silloin kun on raskaana. Kun ei sitä niin korkeelta tarvi tippua, että voi sattua pahastikin... ja ne kaikki kurottelut ja venymiset siinä samalla... HUH HUH! Itsekästä, sanon minä, joka kyllä olen itsekin liikkunut paljon kolmen raskauteni aikana. Trapetsille ei silti tullut mieleen mennä hilluun. Kattokaapa, ja sanokaa mitä mieltä olette!



http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/1601337

Kommentit (19)

Pidän Evasta, mutta jotenkin tähän raskautumiseen liittyy hänellä ihme uhoa. Pitää olla jotenkin äijää vaikka maha pystyssä.



Mutta, tiedän omasta kokemuksesta, ettei sitä ensimmäistä lasta odottaessa tiedä, miten suurta ja ihanaa aarretta kantaakaan. Ja ehkä siksi, ei osaa tajuta, mitä voi menettää.



Veikkaanpa, ettei Eva enää laittaisi syntynyttä vauvaansa kantoreppuun ja hyppäisi strapetsille...,

Mun mielestä suurimmalla osalla naisista on ihme hössötystä raskausaikana, ettei voi liikkua eikä tehdä mitään! Hyvinhän se vauva voi jos äitikin!



Eikä tarvitse sitten tulla tänne itkeen niitä 25 kg jotka jäi raskaudesta, ukko petti ja jätti, itsellä masenneus ja sitä rataa! Ei kai ihmisen tarvitse itseään totaalisesti muuttaa kun on raskaana!



Pimeetä väkeä täällä. Onhan Eva kuitenkin selvästi varovainen ja ottaa rauhallisesti. Kyllä sen lääkärikin olisi kieltänyt, jos venytys asennot sun muut olis raskaus aikana kiellettyjä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka benji-hyppäilee/trapetsitaiteilee tai makaa sohvalla lihavana ja liikkumattomana. Voisiko esim. jumpata, lenkkeillä tai uida siinä välissä?

Ihmetyttää kyllä se, että liikunnan ammattilaiseksi itseään kutsuva treenaa itsensä ihan romuksi miesten ohjelmilla. Evalla on onneksi vakipaikka suomalaisilla viihdesivuilla, vaikkei vastaavaa vakipaikkaa urheilusivuilta ole löytynytkään.



Kaipa tuolla on jonkinlainen itsetunto-ongelma, kun joka asiassa pitää olla tosiaan niin erilaista.

hössömammoja.



Lapsi kelluu kohdussa hyvin suojattuna. Olen työssä sairaalan päivystyspolilla ja sinne tulleista raskaana olleista kolari yms potilaista arviolta noin98 % selviää hyvin eli ilman lapselle tulleita vammoja, odotajalla itsellään kyllä voi olla aikamoiset vammat.



Eli tsemiä Eva, jatka vaan harrastuksiasi ja älä kuuntele ylihuolehtivien hössömammojen puheita!



Terv 2 lapsen äiti

Evahan kertoi että kysyi lääkäriltä asiasta ja jos tämä olisi kieltänyt, ei olisi lähtenyt mukaan. Mikä vamma se raskaus oikein on? Hui kauhea, ihan kurotella pitää ja kaikkea... mitä te sitten teitte raskaana, makasitte sohvalla, vai?

Onhan Eva tosi lihaksikas ja hyväkuntoinen ja se varmaan kompensoi. Itse olen samoilla ja viikoilla ja tosi kipeä vatsasta ja selästä. Ei tulisi mieleenkään tehdä vastaavaa. Käyn jumpassa ja kävelyllä, mutta sekin tekee toisinaan pahaa.



Minua harmittaisi, jos omalla käytökselläni aiheuttaisin vaaran sikiölle. Mutta tuskinpa Evalle mitään ongelmia tuli. Ja sanoi itsekin, että temput näyttävät hurjemmilta kuin mitä todellisuudessa ovat.

mutta joku raja sentään. Mielestäni on vastuutonta näyttää esimerkkiä, että mitä vaan voi muka tehdä. Jotenkin tästä tuli sellainen maku, että lällällää mäpäs uskallankin tehdä tämmöistä ja te muut ette! Onhan Eva toki urheilija, mutta eihän tämä ole hänen oma lajinsa. Oman lajin harrastaminen pitempäänkin on ymmärrettävämpää.



Osallistuin ensimmäisen raskauteni aikana työpaikan virkistyspäivään, johon sisältyi kaikenlaisia uskallusta vaativia kiipeilyjä ja muita temppuja. Tapahtuman järjestäjän kielsivät minua tekemästä niitä - en olisi kyllä halunnutkaan!

itsekkin liikun paljon raskausaikana, mutta tuota trapetsihommaa en kyllä tajua. Hirveän riskin siinä ottaa. Ja vaikka kuinka sanoo, että alla on pehmusteita jne, niin pudotus on kyllä melkoinen. Urheilu raskausaikana on hyvästä, mutta riskien otto?!? Miksi, jos ei ole pakko?

Mutta jossain oli tutkittu, että liikuntaa harrastavien naisten todennäköisyys saada keskenmeno oli viidenneksen PIENEMPI kuin liikuntaa harrastamattomien.



Ok, tämä ei liity trapetsitaiteiluun millään lailla, ajattelin vaan huomauttaa kun usein nämä sohvalla makoilijat sanovat jättäneensä liikunnan "vauvan parhaaksi". Todellisuudessahan he toimivat päinvastoin.

mietin, että mitä liikuntaa sitä nyt harrastais raskaana, niin tuli ekana mieleen, trapetsitaiteilu, ultrajuoksu ja karate. niin ja sit vois ehkä vetästä elämänsä ekan kerran benji-hypyn.

Tyypillistä av-mustavalkoisuutta muutamissa vastauksissa. On joko sohvaperuna tai harrastaa jotain tällaista extremelajia.



Normaali liikunta on hyväksi, extremetempuista voidaan olla toistakin mieltä.



Myöskään ei suositella uusien lajien aloittamista. Vanhoja voi hyvin harrastaa.

enkä ymmärrä, mitä omituista on laskuvarjohypyssä joskus viikolla 5 - 6.



Lainaus:

Eikä varmasti ole kukaan lääkäri sanonut, että laskuvarjohypyt ja trapetsit ovat ok lasta odottavalle äidille.

Järkkyä, että Eva on todellakin hypännyt laskuvarjohypynkin nyt raskautensa aikana... ja nyt sitten keikkuu trapetsilla. Minä en todellakaan ole urheilua vastaan, mutta tämä vain nyt tuntuu jotenkin ihmeelliseltä toiminnalta raskaana olevalta naiselta. Eikä varmasti ole kukaan lääkäri sanonut, että laskuvarjohypyt ja trapetsit ovat ok lasta odottavalle äidille. Olen itsekin hoitoalalla töissä, eikä tuollaisiin juttuihin voi kukaan lääkäri "antaa lupaa". Voidaan vain kertoa mahdolliset riskit ja se, että päätös on kuitenkin aina odottavan äidin oma. Sikiöitä ei voi Suomessa suojella. Evalla näyttää olevan jonkin sortin uho päällä, ihan kuin yrittäisi kauheesti vakuutella, että kaikki on ihan niin kuin ennenkin, ihan kuin hän huutaisi: Olen ihan yhtä hurja ja hyvä jätkä ja nuori ja kaunis ja laiha ja in ja hot ja kaikkee muuta katu-uskottavaa kuin aina tähänkin asti. Eva, sinusta tulee äiti, toivottavasti osaisit olla siitä ylpeä, nyt jotenkin tunnut häpeävän sitä!



ja vielä ps. En valitettavasti ole yhtään lihava, vaan nuori ja nätti kahden lapsen äiti. Ensimmäinen lapseni oli ns. yllätys-vauva, ja silloin monta vuotta sitten tunnistin juuri nuo samat tunteet itsessäni. Olin nuori ja ajattelin, että raskaus ja lapsi menee siinä vain ihan ohimennen ja sivussa. Myöhemmin tajusin onnekseni, että pikkuiseni on ihminen, sellaisenaan niin ihana ja arvokas, ainutlaatuinen ja että hän tarvitsee ÄIDIN, joka on juuri niin äiti kun pitää ollakin. Toisessa raskaudessa en enää edes uhonnut lähteväni lumlaudalla mäkeen, kun ei enää tarvinnut todistaa kenellekään mitään.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat