Vierailija

Mitä asioita?



Me just juteltiin miehen kanssa tästä ja kumpikin " tunnusti" , että välillä on ikävä sitä sellaista itsenäisyyttä - että voisi tehdä impulsiivisiakin päätöksiä ihan oman huvin vuoksi, eikä tarvitsisi miettiä aina sitä toistakin. Mutta aika ajottaisia nää ajatukset on vaan, eikä kuitenkaan tekisi mieli vaihtaa :)

Kommentit (13)

Olen ollut jo kohta 11 vuotta suhteessa, naimisissakin reilut kuusi vuotta. Lapsia on kaksi, kohta kolme. Joskus toivoisin kahta tuntia omaa aikaa. Ihan sillai, että varmasti tietäisin, että mies ja lapset tulee vasta johonkin tiettyyn kellonlyömään. Ja sitä edeltävä aika on minun omaani.



Meillä on se " hyvä" että teemme vuorotyötä. Vaikka näemmekin miehen kanssa vähän harvemmin kuin toimistotunteja tekevät, ovat lapsemme vähemmän hoidossa ja saamme ns. omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan. Joskus on ihan nautinnollista istahtaa katsomaan ihan omaa lempiohjelmaa (vaikkakin yleensä nauhalta) ja toljottaa sitä yksinään omassa rauhasas lasten nukkuessa. Toisaalta arvostaa niitä yhteisiäkin hetkiä paljon enemmän, kun ne ei ole itsestään selvyys.

Nyt kun suhde on juuri päättynyt, haikailen parisuhteeseen erittäin voimakkaasti. :) Opin kyllä taas nauttimaan sinkkuudesta kunhan pääsen exästäni täysin yli, mutta kyllä se parisuhde sitten on " lopullisena" päämääränä kuitenkin. Täytyy vaan nyt ottaa se ilo irti sitten tästä tilanteesta niin kauan kuin sitä kestää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä kerkesin nuorena ihan tarpeeksi ottaa aikaa vaan itselleni. Matkustella, juhlia ja ajatella vain itseäni. Jopa niin, että kyllästyin siihen elämän tapaan. Lapsen tein nuorena, 22-vuotiaana, ja se oli oikea ratkaisu. Nautin äitiydestä ja rauhallisesta elämästä. Nyt ikää on 34-vuotta, 2 lasta, ja mieskin pysynyt samana. Ollaan terveitä, lapset " isoja" , taloudellinen tilanne parempi kuin hyvä. Elämä on ihanaa, en vaihtais tätä mistään hinnasta sinkkuteen.



Ennen pidin itseäni parisuhde-ihmisenä, mutta kun olin reilu vuoden sinkkuna, tulin toisiin aatoksiin. Nyt oon muutaman kuukauden seurustellut ja on pinna kireellä koko ajan. En ole kyennyt oleen uskollinenkaan. Mua loukattiin niin pahasti edellisessä suhteessani, että luulen sen johtuvan siitä. Tiedän kuitenkin, etten halua loppuelämääni yksin olla ja nykyinen miesystävä hyvä. Mua itseeni vaan vaivaa jokin. Baarissa en ainakaan osaa käyttäytyä kuin varattu ja sen takia olen päättänytkin, että nyt saa loppua viihteellä käynnit hetkeksi.



Vaikeeta luottaa toiseen kun en luota itseenikään. Mitä muuta voin tehdä ku ostaa aseen ja käyttöohjeet? Eh...

En sinkkuutta, mutta sitä, että saisi nukkua pitkään, maleksia koko päivän, shoppailla, tehdä pedikyyrin rauhassa. Nyt täytyy nosuta aina, viikonloppuisinkin aikaisin lasten kanssa ja elää heidän ehdoillaan

ainakin silloin kun lapset tappelee ja mies ylitöissä tai jossain tutun autoa korjaamassa pitkälle yöhön ja kaikki kaatuu mun päälle. Kotihommat seisoo ja pitäis mennä sinne ja tänne. Eikä saa aamulla nukkua!

Että saisi miehen kanssa asua " pientä lemmenpesää" =). Ihanasti sisustettu pieni asunto. Kahdenkeskeinen aika ja reissut. Näitä ei ole eikä tule ennen kuin lapset lähtee kotoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat