Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Kaipaisin kokemuksia!! Kuinka tapahtuu? Onko kivuliaampaa, kuin ns. luomusti alkanut? Millainen täytyy olla kohdunsuun tilanne ennen käynnistystä? jne.. Tietysti on myös yksilöllistä ja tapuskohtaista, mutta silti kiinnostaisi kuulla!!!!!



pönttö-örvelö rv 37+3

Kommentit (18)

Moi!

Mulla myös käynnistettiin tämä esikoinen, kun oli raskaus mennyt 16 päivää yli lasketun(elämäni pisimmät päivät muuten... hihi).

Maanantaina sain puolenpäivän aikaan ekan cytotec-murun kohdunsuulle, jonka jlk en tuntenut mitään. Käyrälle kuitenkin piirtyi hienoja supistuksia, joista mulla ei tosiaan ollut mitään hajuakaan. :)

Klo 17 sain uuden tabletin murun ja siitä se sitten käynnistyikin. Supistukset tulivat heti kahden minuutin välein, välillä vieläkin useammin. Kipeitä ne eivät toki heti alkuun olleet. Käveltiin ulkona miehen kanssa, jotta olisi saatu vauhtia asioihin. Klo 20 sitten alkoivat supistukset selvästi kipeytyä, mutta vielä silloinkin pystyin esim. puhumaan puhelimessa kavereiden kanssa. Klo 21 menivät lapsivedet osaston käytävälle ja siitä vasta alkoi varsinainen synnytyskipu. Kahden aikaan yöllä olin edelleen selvinnyt ilman kipulääkkeitä ja kätilön mukaan olin kolme senttiä auki. Sain siirtyä synnytyssaliin. Siellä ehdin olemaan noin puoli tuntia kun yllättäen alkoikin jo ponnistuttaa. Olin täydet 10cm auki ja sain luvan ponnistaa. Mitään kipulääkkeitä tai puudutuksia en siis ollut siihen mennessäkään saanut, joten luomuna mentiin myös loppuun asti. Ponnistusvaihe tuntui melkein hyvältä -ei enää lainkaan kipeältä. Tyttö syntyikin sitten liukkaasti repäisten tullessaan kaiken rikki. Eli sain kolmannen asteen repeämät(virtsaputken suulta peräaukon sulkijalihakseen ja kaikki siltä väliltä hajosi). Ilmeisesti nopean avautumisvaiheen seurauksena istukka ei tullutkaan ulos normaalisti, vaan jouduin sen poistoon ja haavojen ompeluun leikkaussaliin kahdeksi tunniksi.



Kaikenkaikkiaan kuitenkin synnytys oli mielestäni helppo ja nopea. Kivulias tottakai, mutta ponnistus helpompi kuin kuvittelin. Kipulääkkeenä käytin vain ilokaasua(josta ei apua), sekä aquarakkuloita 6kpl, joiden jlk taivas aukesi. Auttoivat niin hyvin selkäpolttoon. (suosittelen todellakin kaikille).



Eli se, mitä tällä kertomuksellani halusin sanoa on, että ei se käynnistetty aina kovin vaikea tai pitkä ole ja hyvin sen kivunkin kestää oikealla asenteella. Ja kyllä mä ainakin olen ihan tyytyväinen, että käynnistettin. Ties vaikka olisi tyttö jäänyt kokonaan jumiin myöhemmin ja jouduttu turvautumaan sektioon.



Tv. Odessa ja tyttö n.7vkoa

Minulla oli samanlainen tilanne kolmannen kohdalla ja ehdin jo miettiä, että pettikö " vanha" kohtuni minut eikä saa synnytystä käynnistymään. Jokaisesta lupaavasta alusta lähdin kunnon lenkille ja odotin, että synnytys ottaisi siitä vauhtia. Parin viikon ajan tein tätä vaikka äitipolilta sanottiin, että kun seuraavat supistukset tulevat, niin tule tänne ja me laitetaan " vähän vauhtia" synnytykseen. Koska suku on kätilöitä täynnä, tiesin mitä tämä vauhdinanto tarkoittaa enkä suostunut. Käynnistyspäivänä sanoin vielä, että nyt tehdään niin, että minä kävelen ja tulen parin tunnin välein käyrille seurantaa varten. Siitä se vain lähti!



Kiitoksena terveen lapsen lisäksi sain kätilöiden ja lääkäreiden ylitsevuotavat kiitokset. Olin vähän ymmälläni, että näinkö vähän meitä omapäisiä luomusynnyttäjiä on.



Lapseni oli myös perätilassa ja olin valmis synnyttämään alateitse. Selvitin jo sairaalan, jossa olisi riittävästi asiantuntemusta sen hoitamiseen mutta sitten vauva kääntyi oikein päin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäisen kerran vauva havaittiin pieni kokoiseksi ja napavirtauksissa ongelmia ja harvinaisen kalkkeutunut istukka, äitipolilla seurailtiin tilannetta ja rv 39+4 päätettiin käynnistää, kun lapsivettä ei enää ollut. Kohdunsuu tuolloin pehmeä ja kiinni ja kanavaa ei ollenkaan. Aloitettiin oksitosiini rasituksella ja koska sillä supistukset lähtivät hyvin käyntiin, päätettiin jatkaa tipalla, myöhemmin puhkaistiin kalvot, koska vauvan sydänäänissä laskuja. Avautumisvaihe kesti n. 6,5h.



Toinen käynnistettiin rv 40+3, koska lapsivesi loppui taas ja istukka kalkkeutunut. Kohdunsuu auki 3cm ja kanavaa ei juuri ollenkaan. Nyt käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja heti lähti käyntiin, myöhemmin vauhditettiin tipalla. Avautumisvaihe 3h 55min.



En tiedä onko kivuliampaa kuin luomusti, kun en ole muta kuin käynnistettyjä kokenut. Kivuliaita ovat olleet, mutta onneksi epiduraali on keksitty. Ja molemmat ovat olleet hienoja kokemuksia, vaikka ekassa olikin jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Onneksi synnytykset käynnistettiin, muuten minulla ei ehkä olisi kahta tervettä ja ihanaa lasta!

Mulla käynnistettiin toinen raskaus rv 38+3 vauvan suuren painoarvion ja esikoisen ison koon takia.



Käynnistys aloitettiin oksitosiinitipalla, joka iskettiin käteen klo 9 aamulla. Lähtötilanne oli: kanavaa 1,5cm jäljellä, kohdunsuu 2 sormelle auki. Paikat oli " kypsän tuntuiset" . Lääkäri oli antanut kätilölle ohjeen, että kalvot heti puhki, mutta kätilö tahtoi saada ensin suppareita käyrälle... Niitä siinä sitten odotettiin tipan kanssa klo 9-11. Sitten alkoi tulla supistuksia, mutta ne oli sellaisia laimeita mahan kovettumisia vaa. Kätilö kuitenkin oli niihin tyytyväinen ja sanoi, että pyytäää lääkärin lounaan jälkeen puhkaisemaan kalvot. Lopulta klo 13 kalvot saatiin puhki, siinä vaiheessa tilanne oli sama aamulla. Heti sen jälkeen alkoi kipeät supistukset, vauva syntyi reilun puolentoista tunnin kuluttua.



Minä olin täysin tyytyväinen käynnistykseen. Synnytys ei ollut sen kipeämpi kuin edellinenkään ja se kipeä vaihe kesti vain klo 13-14.40. Klo 14 sain vielä kohdunkaulan puudutteen, eli pahimman vaiheen yli sain siitä apua.



Pari viikkoa ennen laskettua aikaa syntyneen vauvan hoitaminen oli lastenleikkiä ;) Esikoinen oli yliaikainen ja heti vireä ja kärttyinen, tämä kuopus taas nukkui ja söi ekat viikot, ei juuri ääntä päästänyt. Keltaisuutta oli vähän, mutta ei tarvittu lamppuja tai muuta, sairaalassa olimme vain 1vrk synnytyksen jälkeen. Oppi heti imemään rintaa paremmin kuin esikoinen.



Eli siis minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa käynnisyksestä ja pari viikkoa ennen laskettua aikaa syntyneen vauvan hoidosta. Toki joka tilanne on erilainen.

Elikäs minulla kävi kolmosta synnyttäessä niin, että supistukset hiipuivat salissa ja niitä ei tullut juuri ollenkaan. 7 tunnin odottelun jälkeen olin edelleen vain 3cm auki. Lääkäri puhkaisi kalvot ja ehdin saamaan paracervikal puudutuksen. Poika syntyi tunnin kuluttua. Eli voi se nopeastikin edetä.

Kakkosen synnytin ilman puudutetta...kotona meni lapsivesi ja supistukset alkoi kipeinä melkein heti. Tyttö syntyi 1½ tunnissa vesien menosta. Ehdottomasti käynnistetty synnytys tuotti isompia ja kipeempiä supistuksia. Ainakin minulla.

Minulla ensimmäinen raskaus myös avustettuna.. Johtuen raskausdibabeteksestä ja verenpaineista.. Jouduin edellisenä iltana tarkkailuun verenpaineiden vuoksi ja seuraavana päivänä lääkäri oli sitä mieltä että aloitetaan kypsyttelemään paikkoja.. No antoivat sitten kahden jälkeen päivällä ensimmäisen cytotec kapselin ja lääkäri sanoi vielä että tämä yksi ei varmaan vielä tehoa, että useempi joudutaan antamaan ja että saattaa viedä useamman päivän ennenkuin mitään tapahtuu.. Tosiaan minulla ei ollut mitään suppareita tms. tämmöisiä ollut, en edes tiennyt miltä ne tuntui.. No ei mennyt ensimmäisestä cytotecistä kuin muutama tunti kun lapsivedet valahti ja siintä alkoi sitten tuntumaan ne supparitkin, koskihan se kovin mutta epiduraali auttoi :) Ja synnytyskestoksi tuli 4.5 h että loppujen lopuksi nopeasti poika maailmaan päätti sitten tulla :) Ja tosiaan syntyi kolme päivää ennen lasekettua-aikaa...

käynnistettiin rv 39+6 koska lapsivettä ei ollut enään jäljellä ja mahassa oli jonkilaista painetta sekä minulla oli raskausmyrkytyksen oireita..pääsin osastolle ja sain n.klo 17 emättimeen käynnistyskapselin..klo. 21.00 alkoi supistukset jotka olivat melko tiheitä jo heti alkuun.katsoin kellosta että 10 min sisällä oli tullut jo 4 supistusta. 22.00 olin jo 3cm auki ja eikun salinpuolelle jo..sain epiduraalin ja klo. 00.30 olin 10cm auki ja pääsin hilojalleen ponnistamaan..1.32 syntyi poika maailmaan..supistukset olivat kovat ja tiheät mutta synnytys melko nopea.. avautumisvaihe 4h ja ponnistus 42min..en osaa sanoa oliko käynnistys pahempi kuin luomu kun eka synnytys kyseessä,mutta ainakin tiheitä supistukset olivat ja pirun kivuliaita..kyllä ne siitä unohtuu kun lapsen rinnalle saa=)

Olen aika samoilla linjoilla realistin kanssa, mutta nyt kolmannessa raskaudessani ovatkin yllättäen maksa-arvot nousseet. Nyt käyn vähän väliä verikokeissa ja äitipolilla tarkastuksessa. Ja koko ajan on uhka päällä, että jos arvot vielä nousevat niin heti käynnistetään.



Tuo pelottaa eniten, että jos paikat eivät olekkaan tarpeeksi kypsät!! Meneekö käynnistelyissä sitten kamalan kauan vai lähteekö edes käyntiin. Ja jos kamalan kauan menee niin olenko sitten jo aivan väsynyt synnytyksen varsinaisesti alkaessa! Ja jos nuo käynnistelyn aiheuttamat supistukset ovat kovinkin paljon " luomuja" kipeämpiä!!! Minä nimittäin pelkään myös epiduraalia.. en tiedä miksi, mutta selkään pistäminen kuulostaan vain TODELLA KAMALALTA en osaa sitä sen paremmin selittää..



Tässä nyt vain toivon että arvot eivät enää nousisi tai sitten synnytys lähtisi pian itsestään käyntiin!!!!! Tietysti jos käynnistämään joutuu niin sitten joutuu. Lapsen parhaaksihan se kuitenkin ja maksa-arvojen huimasti noustessa kai aivan välttämätöntä!!!!!

katoin että alottaapa Sofia06 ystävällisesti vastauksensa :D sit tajusin että on todellakin alottajan nick tuo pönttö-örvelö :D ihana nick, hihi :)



-freya jolta aivot ON kutistunut todellakin raskauden aikana-

Minulla tuo on maanantaina edessä. Mahdollisimman pitkään olisin halunnut luonnollista käynnistymistä, mutta lääkäri laittoi maanantain takarajaksi, silloin ollaan 16 päivää yli lasketun ajan.



Tämä on jo 4. raskaus ja kaikki muut on alkaneet spontaanisti (rv 39+1, rv 39+1 ja rv 40+6).

Eilen vauvan painoarvio oli noin 4kg, mutta vauva voi hyvin.

Eilen kohdunsuu oli kypsä ja 4cm auki, joten ihan epäkypsästä tilanteesta ei käynnistykseen lähdetä. Minulla kyllä supistelee, mutta ei vaan jostain syystä tämä neljäs kerta nyt käynnisty kunnolla ollenkaan.



Onhan tässä toiveita, että ennen maanantaita vielä syntyy, mutta kyllä itseä hirvittää tuo käynnistys. Sekä tuttu kätilö että sairaalan lääkäri molemmat sanoi, että mitä vähemmän luontoon puututaan sen parempi. Jos käynnistys ei onnistukaan on edessä sektio.



t, epiapi rv 41+6

Mulla käynnistys aloitettiin prostaglandiinitableteilla, jotka laitettiin kohdunsuulle. Mulla ei muistaakseni ollut vielä mitään edistystä tai pehmenemistä tapahtunut kohdunsuulla sitä ennen. Ensimmäinen tabletti ei moneen tuntiin vaikuttanut mitään, mutta noin 12 h kuluttua alkoivat kovia kuukautiskipuja muistuttavat tunnelmat alavatsassa, jotka kestivät koko yön. Kuvittelin, että kohta mennään jo synnytyssaliin, mutta aamulla kohdunsuu oli auennut vaivaisen sentin! Toinen tabletti sitten avasi tilannetta kolmeen senttiin muutamassa tunnissa ja sen jälkeen puhkaistiin salissa kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. En osaa vertailla, onko käynnistetty synnytys kivuliammpi kuin ei-käynnistetty, monet sanovat niin, mutta mulla ainakin epiduraali auttoi todella hyvin.



Käynnistyksessä voi olla se ongelma, että synnytys ei lähde etenemään oksitosiinista huolimatta. Mulla eteni ihan hyvin, mutta jostain syystä supistukset eivät koskaan tulleet riittävän pitkiksi (riittävän kivuliaiksi kylläkin:)). En tiedä, johtuiko käynnistyksestä vai ei. Käynnistetyssä synnytyksessä kannattaa varautua pitkään odotteluun, eli voi mennä useampi vuorokausi ennen kuin pääsee vauhtiin. Tsemppiä vaan synnytykseen!

ja käynnistystä yritettiin kolme päivää, ilman tulosta. Että näinkin voi käydä! Minulla siis suuri vauva tulossa (esikoinen 4700g, synnytyksessä hapenpuutetta ja solisluun murtuma), nyt yritetään välttää tuollaisia riskejä. Maanantaina äitipolilta menin suoraan osastolle, kanava kokonaan jäljellä (3cm) ja kohdun suu sormelle auki. Ihan epäkypsä tilanne siis. Ja rv maanantaina oli 38+3.



Maanantaina sain neljän tunnin välein kohdun suulle cytotek(?) -tabletin. Yöllä alkoi alavatsalla jomottaa, mutta aamuun mennessä kaikki " oireet" oli poissa, eikä kohdunsuulle ollut tapahtunut mitään. Sama lääkitys jatkettiin tiistaina, mutta nyt ei tullut mitään tuntuvia supistuksia, eikä edelleenkään siis muutosta tilanteeseen. Noita lääkkeitä ei ilmeisesti saisi antaa kuin kahtena päivänä peräkkäin, mutta lääkäri päätti jatkaa vielä keskiviikkona suun kautta lääkityksellä.



Tänä aamuna ei edelleenkään mitään vaikutusta. Ja kotona ollaan taas yhtenä kappaleena. Maanantaina menen taas äitipolille ja tehdään uusi suunnitelma. Mahdollisesti tämä menee sektioon, mitä en ollenkaan olisi halunnut, mutta minkäs teet...



Osastolla kätilöt sanoivat, että ennen laskettua aikaa voi joillain olla todella hankala/mahdoton saada synnytystä käyntiin. Että siihenkin kannattaa varautua, itselleni ei tullut mieleenkään ettei se onnistuisi.

mutta mulla tosin ei oo mitään vertailukohdetta,koska kyseessä oli esikoinen ja vielä ainoo lapsukainen...=)!



Mulla käynnistys aloteltiin maanantaina klo 9, rv oli 38+3 ja siis käynnistettiin ison painoarvion vuoksi sekä mun kohonneitten verenpaine- ja sokeriarvojen vuoksi. Maanantaina sain muistaakseni 4 kertaa Cytotec-murusia suuhun joista ei sitte ollu mitään hyötyä ja se päivä menikin ihan " hukkaan" käyrillä maatessa ku hoitsut yritti epätoivosesti pongailla suppareita. Maanantai-iltana tilanne oli,että kanavaa oli 2senttiä jäljellä ja tiukasti sormelle auki (samalla lailla viimoset pari vkoa).



Yön nukuin ku tukki ja aamulla lääkärinkierrolla tohtori totes ettei tää tästä muuten taida edetä joten saliin ja kalvojen puhkasuun! No,mä olin kyllä tähänkin jotenkin varautunut...No,päästiin saliin ni puhkastiin ne kalvot ja alko heti supistaan n.5min. välein ja sain lisäx tipassa jotain supistuksia nopeuttavaa.



Ilokaasulla pärjäsin n.klo 19 asti kunnes sain epiduraalin ja poika oli maailmassa 20.45.



Mulla ei käynnistyksestä jääny paha maku suuhun,tosin varmaan autto sekin ettei mun synnytys kestänyt kuin " vaan" 9,5h=)!

Miksi pitäisi saada käynnistys? Itse olen kieltäytynyt siitä johdonmukaisesti (3 lasta). Kaikki synnytykset ovat menneet hyvin ja normaalisti eli olleet pitkiä ja kivuliaita. Viimeinen meni yli lasketusta ajasta 13 pv ja käynnistystä ehdoteltiin aktiivisesti. Sanoin, että olen jaksanut odottaa 9 kk ja jaksan vielä muutaman päivän. Varsinkin kun kuulin, että suoraan " raakaan tilanteeseen" puhkaistaisiin kalvot. Äitipolilla kävin varmistamassa useita kertoja, että vauva voi hyvin ja jatkoin kotiodottelua.



Kolmas lapsi syntyi sitten luonnollisesti ja hallitusti aikanaan. Sain synnytyksen käynnistymään sitkeällä kävelyllä. Hermoja se vaati kun päivän kävelyn jälkeen oli 3 cm auki. Sitten tulivat vedet ja lapsi oli syntynyt 20 minuutin kuluttua! Mitä pidempään saat pidettyä lapsiveden kohdussa, sitä siedettävämpiä ovat supistukset. Vesi vaimentaa niitä ja käynnistetty synnytys saattaa vaatia ns. puuttumista loppuun asti. Supistuksia lisätään oksitosiinilla. Kivuliaisuuteen joudutaan antamaan epiduraali, väsymykseen imukuppi ja pahimmassa tapauksessa tilanteen pysähtyessä, edessä on leikkaussali.



Luota vain itseesi. Lapsi syntyy kun se on valmis ja äidin omat voimavarat riittävät synnytykseen. Epiduraali voi olla hyvä jos ajoitus osuu nappiin. Ponnistuskivut ovat minulla olleet kovat, mutta niihin ei ole tarjottu mitään helpotusta. Viimeisen synnytin jakkaralta ja se oli ehdottomasti paras synnytysasento. Makuulta/puoli-istuvasta en ole saanut käytettyä kaikkea ponnistusvoimaa koska lapseni ovat olleet isokokoisia.



Joskus äitejä pelotellaan sillä, että yliaikaiset kasvavat liian suuriksi. Kahden reippaasti yliaikaisen lapsen äitinä uskon, että nainen synnyttää sen kokoisen lapsen kuin luonto on hänelle tarkoittanut. Tämä perustuu toki siihen, että en ole makoillut raskausaikojani eikä kiloja ole tullut kuin 6 - 8 kg. Lapset ovat olleet terveitä nelikiloisia ja olen voinut hyvin koko raskausajan. Etukäteen minut arvioitiin myös riskisynnyttäjäksi korkean iän ja sairauksien vuoksi. Tämäkään ei lannistanut. Luonnollisesti olen varmistanut joka raskauden kohdalla sikiön turvallisuuden ja hyvinvoinnin kun olen halunnut luomusynnytyksen.

Esikoinen syntyi käynnistyksellä rv 41+6. Mulla itselläni oli paheneva raskausmyrkytys ja lapsivesi oli jo vähentynyt. En tajua miksi luullaan, että jos synnytys käynnistetään, on äiti itse halunnut sitä. Toivoin viimeiseen asti ettei siihen olisi tarvinnut mennä, mutta niin vain tarvitsi.



Ensimmäinen synnytys siis käynnistettiin cytotec -murulla kymmeneltä aamulla. Kalvojen puhkaisua oli yritetty, mutta kohdunsuu ei ollut tarpeeksi auki. Ensimmäinen muru ei tehnyt yhtään mitään. Ainoatakaan supistusta en ollut tuohon mennessä kokenut koko raskauden aikana. Kahdelta laitettiin toinen muru, ja supistukset alkoivat heti todella voimakkaina. Tulivat ensin kymmenen minuutin välein, mutta jo tunnin päästä väli oli muutaman minuutin. Synnytys oli kivulias, mutta en tahtonut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun. Seisoin ensin suihkussa ja pyörittelin lantiota. Kun kivut olivat niin kovat etten voinut tehdä muuta kuin silmät selällään huutaa ilokaasumaskiin sanoi kätilö, että nyt on pakko laittaa epiduraali. Kello oli silloin kuusi, eli synnytys oli kestänyt neljä tuntia. Kätilö tarkisti onneksi tilanteen kohdunsuulla ennen lääkärin kutsumista, sillä kappas vaan, olin kymmenen senttiä auki! Kätilö ei vain ollut tajunnut tarkistaa tilannetta tarpeeksi usein. Ei siis ihme että teki vähän kipeää kun olin jo siirtymävaiheessa. Ponnistus olikin sitten pitkä, tunnin, mutta poika syntyi viisi tuntia synnytyksen käynnistymisestä.



Kuopus syntyi spontaanisti alkaaneella synnytyksellä rv 40+6. Pelkäsin todella paljon että taas mentäisiin käynnistykseen. En pelännyt käynnistetyn synnytyksen kivuliasuutta, vaan muuta siihen liittyvää. Ja tahdoin myös kokea synnytyksen spontaanin käynnistymisen. Se on myös minunkin mielestäni vauvalle parempi ja lempeämpi vaihtoehto. Synnytys alkoi supistuksilla viideltä aamulla. Ne tulivat heti viiden minuutin välein. Sairaalaan lähdimme seitsemältä, ja poika syntyi kymmenen minuutin ponnistuksilla yhdeksältä. Kivunlievityksenä oli ilokaasu. Kivut olivat ehkä noin puolet pienemmät kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Koin sietämättömiä kipuja vain joutuessani olemaan selälläni tai kyljelläni makkaamassa.Tämä toinen synnytys oli toisaalta paljon intensiivisempi, ja tavallaan rajumpi. Ensimmäisessä synnytyksessä minua ei missään vaiheessa ponnistuttanut (liekö johtunut siitä, ettei kohtu ollut vielä täysin valmis synnytykseen), ja toisessa taas sitten ponnistutti niin että järki oli lähteä.



Käynnistetty synnytykseni oli siis nopea ja kivulias. Spontaani vieläkin nopeampi ja paljon kivuttomampi. Jälkimmäinen oli parempi, mutta kumpaankin uskaltaisin lähteä uudelleen.



Vähän asian vierestä mutta: Yhden neuvon tahtoisin antaa ensimmäiseen synnytykseen meneville: uskaltakaa luottaa omaan kehoonne. Kuulostaa klisheeltä, mutta ainakin minulla keho on voimaakkaasti viestittänyt, mitä minun on tehtävä. Ensimmäisessä synnytyksessä koin voimakasta tarvetta keinuttaa lantiotani. Selinmakuulle jouduttuani keinutin koukussa olevia polviani puolelta toiselle voimakkaasti. Vasta myöhemmin luin, että tuo luultavasti auttoi kohdunsuuta avautumaan nopeasti. Varauduin toimimaan samoin toisessakin synnytyksessä ja yllätyin kun en kokenutkaan samanlaista tarvetta. Tällä kertaa tunsin valtavaa pakkoa saada olla pystyasennossa ja (varmasti hullunnäköisellä tavalla) kiemurtaa alavartaloani. Tuota on vaikea selittää... Nojasin ylävartaloani sänkyyn ja kiemurtelin välillä jompikumpi jalka ilmassa ja peppu pystyssä. Mahtoi miehellä olla tosiaan katseltavaa! Jälkeenpäin ajattelin, että ehkä isokokoinen vauvani jolla oli napanuora tosi tiukasti kaulan ympärillä (katkesikin vielä ponnistusvaiheessa) oli huonossa asennossa, ja tunsin siksi tarvetta kiemurrellen saada hänet autettua oikeaan asentoon tms. Oli miten oli, tunsin voimakkaasti, että kehoni auttoi minua tekemään oikeat asiat, vaikken muuten suuremmin uskokkaan mihinkään tällaisiin vähän " hihhulijuttuihin" .



Lykkyä matkaan käynnistyksellä tai ilman!

Moi pönttö-örvelö,

minulla on takana erittäin kivulias esikoisen synnytys käynnistyksen takia enkä enää koskaan anna moisia lääkkeitä kroppaani tunkea. Esikoisen käynnistys aloitettiin rv 38+1 vauvan suuren kokoarvion ja äidin ahtaan lantion takia. Keskiviikkona menin sisään ja sain cytotec-murun neljä kertaa päivässä. Torstain ja perjantain välisenä yönä vedet meni ja alkoi elämäni kauhein maraton. Kipu oli kaamea koko 13 tuntia, jotka vietin synnytyssalissa sängyssä ja olin jo aivan paniikin vallassa kivun takia. Salissa annettiin vielä lisää potkua supistuksiin tipan kautta, epiduraali ei auttanut, lapsi ei lasketunut täysin epäkypsässä tilanteessa. Liki kahden tunnin ponnistamisen jälkeen olin aivan elämän ja kuoleman rajamailla ja vauvan sydänäänet laskivat muutamaan otteeseen vaarallisen alas. Lopuksi vauva saatiin ulos imukupin avulla, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Vaan ei ihan sillä vauva vietti ensimmäiset neljä päivää teholla matalien sokeriarvojen takia ja minä olin moisesta synnytyskokemuksesta aivan sekaisin. Vauva painoi syntyessään 3690g ja oli 52 cm pitkä, joten voi olla, että olisi mahtunut tulemaan ihan ajallaan ilman käynnistystä liian varhaisilla viikoilla.



Nyt odotan jälleen isokokoiseksi epäiltyä vauvaa, jonka syntymäpaino tulee olemaan n. neljä kiloa. Olen menossa suunniteltuun sektioon ja olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kyllä sitä aikuinen ihminen haavakivun kanssa pärjää kunhan välttyy käynnistyksen aiheuttamalta suunnattomalta kuoleman pelolta ja täydelliseltä paniikilta.



-Omppumamma rv 36+3, sektio tulossa 24.8. rv 39+3-

ja siitä ei ole pahaa sanaa sanottavana!



Klo 11.00 puhkaistiin kalvot. Sitä ennen tilanne oli 5cm auki ja paikat kypsät. Synnytys ei ollut käynnistynyt ilmeisesti ison nesterakkulan takia. Tuo kun puhkaistiin niin homma käynnistyi samantien.



Supistukset tiheni nopeasti ja synnytys eteni rajusti. Tippaa ei tarvittu vauhdittamaan hommaa, pelkkä kalvojen puhkaisu riitti käynnistykseksi.



Sain spinaalin ja klo 14.06 syntyi poika. Koko homma kesti muutaman minuutin yli 3h.



Vauva on tosiaan yliaikainen (käynnistys rv 42+2) ja sen huomaa:on nälkäinen, virkeä ja vaativa ;)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat