Seuraa 

Miten suhtautua 2-vuotiaan (2 v 1 kk) tytön peukun imemiseen, kun tapa ärsyttää äitiä suunnattomasti? Taustaa: luovuttiin 1,5-vuotiaana tutista, kun sitä tarvittiin vain yöunille nukahtamiseen ja neuvolan tätikin oli sitä mieltä, että luopukaa ajoissa ennen pikkusisaruksen syntymää tai reilusti sen jälkeen. Pikkuveli syntyi huhtikuussa. Arvasin, että peukku voi mennä illalla tutin tilalle, koska sellaista taipumusta ollut. Ja niin kävi, muttei tyttö imenyt peukaloa muuten. Joskus lopputalvella peukku alkoi eksyä suuhun päivälläkin, mutta ihme kyllä,mieheni sai tytön lopettamaan sen ihan vain puhumalla.



Nyt kesällä peukun imeminen pääsi mahdottomaksi. Peukku menee suuhun päiväunilla (rattaissa nukkuu yhä) ja yhä enemmän tytteli haluaa " kelliä" ihan muuten vaan peukalo suussa. Ollaan kielletty ja selitetty, että voi mennä hampaat vinoon ja peukalo tulla pipiksi. Ei auta. Välillä pidettiin laastaria peukalossa. Tyttö otti laastarit innokkasti, kun niissä oli kivoja kuvia ja jopa nukahti ilman peukkua jonkin aikaa, mutta sitten meni toisen käden peukalo suuhun. Siihen laastari, niin alkoivat muutkin sormet kelvata. Tämä lopetetttin lopulta siihen,että laastaroitu sormi meni suuhun eikä uskallettu enää pitää, jottei tukehtuisi laastariin. Eikä se siis ratkaissut ongelmaa.



Miten tähän sitten pitäisi suhtautua? Kiskon sormea pois suusta pitkin päivää, olen välillä tosi hermostunut ja vihainenkin asiasta. Välillä olen saanut tytön itkemäänkin, kun en anna kelliä. Pitäisi tietysti keksiä muuta puuhaa, ettei olisi aikaa ja tilaisuuksia peukun imemiseen, mutta koko aikaa ei jaksa.



Monet tietysti ajattelevat, että tämä johtuu vauvan tulosta. Ehkä osittain johtuu,mutta tuskin kokonaan. Tyttö on ottanut pikkuveljen tosi ihanasti vastaan. Vauva on aika helppo tapaus, joten isosisko on saanut huomiota kyllä entiseen tapaan. Neuvolan terveydenhoitaja arveli, että tyttö voisi luopua itsekin joskus tavasta ja muutkin ovat rauhoitelleet, että " hän on vielä niin pieni" . Eli onko tämä vain äidin neuroosia vai tosi ongelma?



Ostettiin jo apteekista Kynneliä (tai eri nimi sillä kai nykyään), mutta kun sitä kiellettiin antamasta alle 3-vuotiaille, ei ole vielä kokeiltu. Onko jollain kokemusta Kynnelistä? Miten sitä pitäisi käyttää ja milloin? Mieheni ehdotti, että laitetaan peukaloon " salaa" sitten, kun tyttö on nukahtanut, jolloin ottaisi sormen pois suusta unissaan, kun silloinkin peukku välillä suuhun kulkeutuu, kuten herätessäkin. Minusta tämä ei oikein tunnu hyvältä - onnistuuko se noin salaa ja kun sitä pitäisi päivällä kuitenkin lisätä.



Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia, please!

Kommentit (10)

Itse olen sormien imijä ja henkisesti kärsin siitä, kun siitä oli muodostunut pakon omainen tapa ja näin mm painajaisia siitä, miten vahingossa sormi sujahtaa suuhun julkisella paikalla esim. eskarissa. Tavasta oli todella vaikea päästä pois.



Kynneliä meillä käytettiin ulkomaan matkoilla hygienia vuoksi, ja se tehosia aina kun sitä vain sormissa oli. Varmaan jos äitini olisi jonkun aikaa pitänyt (esim. 2 viikkoa) jatkuvasti kynneliä sormissa niin tapa olisi jäänyt poiskin. Mutta ei sitten jaksanut vieroittaa kun vasta ennen kouluikää minua pois sormista, jolloin lahjonta tehosi (jokaisesta imemättömästä päivästä sai pienen lahjan ja luvassa oli Barbin sänky, sitten kun en enää ime yölläkään. ) Yöllä kun piti opetella pois sormista minun oli vaikea löytää käsille paikkaa... muistan että tyynyliinan kulman nypräämisestä minulle tuli sitten sijaistoiminto jotta sain unen päästä kiinni.



Siskoni oli minua vuotta vanhempi ja juuri menossa kouluun kun meitä vieroitettiin. Sisko kyllä ei päässyt tavastaan niin helposti vaan kuulemma opettajan mukaan oli koulussa salaa välillä imenyt sormea. Siskon purenta on kärsinyt imemisestä enemmänkin.



Itse yrittäisin saada lapselta tuon tavan pois niin varhain kun mahdollista. Sillä mitä pidempään se kestää niin sitä vaikeammaksi vieroittaminen tulee. Turvautuisin kyllä Kynneliinkin, vaikka purkissa sanotaan toista. Todennäköisesti siinä on tuo testi vain sen takia, että sen vaikutuksia ei ole tutkittu alle 3 vuotiailla. Onko lapsella jokinturvalelu/rätti. Tilalle voisi ujuttaa rättiä tms. aina silloin kun tekee mieli kelliä. Miten olisi päiväs aikaan purkka? Purkkaa syödessä ei sormelle löydy sijaa.

Ihan hatusta tempasin tuon, kun ajattelin imemistä omalla kohdallani. Täytyypi pitää mielessä tuo purkkajuttu jos meidän hiekan syöjä jatkaa tapaansa.



Tosiaan tuo imeminen kyllä oli mullakin sitä luokkaa, että vaistomaisesti sormi vaan menee suuhun itsestään ja sen takia, myös osasin pelätä sosiaalisia tilanteita, joissa näin voisi käydä. Joten ainakaan rankaisu ja liika asian huomioiminen, toruminen nje. saa aikaiseksi vaan sen, että lapsi alkaa häpeämään tapaansa, jolle ei ehkä vaan voi mitään. Sen sijaan palkitseminen ja huomion kiinnittäminen johonkin muuhun on hyviä konsteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika jo kohta 16v ja oikomisia takana monia vuosia.



Meillä siis peukalon imeminen alkoi kans vasta kun tutista vieroitettiin ja jatkui lähes 12v ikään asti. siis silleen että se peukalo meni sin suuhun tahtomatta nukkuessa. Kuka silloin voi kontrolloilla kaikkea. kynnelit ja muut ei auttanu. Ainoo ehkäsevä oli ne raudat ja silloin vasta loppui.

poika kellii samoin kuin ap kuvaili eli nykyään oikein selälleen menee makuulleen ja imee peukaloa...ajattelin, että haluaa rentoutua...vaikka muakin kyllä ärsyttää se peukalon imeminen, en kuitenkaan kauheesti vielä ole estelly, poika 1v10kk.



Paitsi nyt kun edellinen kertoi hänen kokemuksestaan, niin voi olla että vieroitus alkaa piankin.



Jossain vaiheessa yritinkin vieroitusta, mutta en pysynyt " tiukkana" . Yöksi laitoin sukat käsiin ja kevyesti maalarin teipillä ranteesta kiinni. Poika antoi laittaa ne ihan sovussa. Ei silloin syönyt yöllä peukaloa. Joku yö jäi sitten laittamatta ja sitten taas alkoi imeminen. Ostin myös ihan citymarketista kosmetiikkaosastolta sellaista karvaan makuista ainetta, joka on takoitettu (oikein paketissa luki) auttamaan kynsien pureskelua ja peukalon imemistä. Mitään ikärajaa ei ollut. Oli kyllä sen verran pahaa, että poika ekan kerran kun maistoi, niin oksensi...no siihenkin sitten tottui aika nopeesti, vaikka ekaksi oli niin kauheaa...

Sama ongelma täälläkin -eikä valitettavasti ratkaisua. Poika 1v 11kk, peukun imeminen alkoi joskus vuodenvaihteen tienoilla. Vauvana ei kelpuuttanut tuttia ja imetyksen lopetuksestakin oli ehtinyt kulua useita kuukausia. Suurin ongelma on päivällä, nukkuessa ei ime. Jotain pahanmakuisia aineita ollaan kokeiltu, erittäin huonolla menestyksellä. Jossain vaiheessa yritettiin tarjota tuttiakin tilalle kun ulkona peukun mukana menevä lika tuntui sekoittavan mahaa, mutta sekin lähinnä vain lisäsi peukun imemistä. Purkkaa lapsi saa, mutta ei sitäkään voi koko valveillaoloaikaa pitää suussa tulppana.

En osaa antaa neuvoja koska olemme melkolailla samassa tilanteessa, sympatiseeraan kuitenkin vuodattamalla oman tilanteeni ;)



Tyttö kohta 2v. ja imenyt peukkua ihan vauvasta asti. Tutit eivät ole koskaan kelvanneet ja ilman peukkua ei uni tule. Samat laastari yms. temput on kokeiltu, turhaan. Kynneliä ei tosiaan suositella (?).



Olen stressannut asiasta tasaisin väliajoin ja kysellyt neuvolasta yms. ohjeita vierottamiseen mutta ihme kyllä olen saanut aina saman vastauksn kuin sinäkin; ' ehkä se menee itsekseen ohi' .



En ole kovin luottavainen kun tuttavapiirissä on useampi kokemus pitkän linjan (6-9v.) peukalonsyönnistä. Mutta jostain syystä peukalosta vieroittamista tunnutaan pitävän psyykkisesti rankempana juttuna. Siis ihan vain saamani palautteen pohjalta.

Tutista hoputetaan luopumaan mutta peukaloon suhtaudutaan varovaisemmin. En ole tajunnut miksi.



Jokatapauksessa löysin joskus artikkelin jos todettiin että jos peukun imeminen loppuu ennen 4v. sen ei pitäisi jättää pysyviä purentavaurioita. Olisi siis suositeltavaa asteittain pyrkiä eroon 2-4 vuotiaana. Kuulema olisi hyvä tarjota jotain muuta tilalle.



Minä olen nukkumaan mentäessä tarjonnut unirättiä (harso jonka kulmassa on solmu) jota tyttö aina joskus järsiikin. Ajatuksena oli että peukku-tapa menettäisi merkitystään. Ehkä vähän on apua ollut. Päivisin olen vedonnut erilaisiin syihin; ei saa puheesta selvää jos on sormet suussa, menee hiekkaa suuhun jne.

Mikään niksi ei ole vielä taianomaisesti tehonnut.



Kuten otsikoit, joskus mitetityttää kenelle peukku on suurempi ongelma, lapselle vai äidille. Sanoisin että äidille (siis minulle) joka yrittää liikaa totetuttaa kaikenlaisia normeja ja ohjeita.



Ehkä joku osaa antaa oikeitakin vinkkejä?

... kommenteista ja vinkeistä. Päätin yrittää olla noteeraamatta peukun imemistä, josko se vähän veisi tytöltä intoa siihen, kun äiti ei ole huomaavinaankaan. Vaan vaikeaa se on niinä päivinä, kun vissiin väsyttää ja peukku hakeutuu suuhun tiheästi. Tytöllä on kyllä unilelut - pupu + nalle - ne pitää olla mukana, kun menee yöunille, mutta ei niistä tässä apua ole. Ollaan ehdotettu, että rutista pupua oikein kovasti, kun tekee mieli laittaa peukalo suuhun, mutta ei se auta. Purkka oli mielenkiintoinen idea päiväkellimisen sijaistoiminnaksi, voisi kyllä kokeilla.



Joka tapauksessa seuraavaksi kokeillaan Kynneliä, mutta ehkä vasta parin viikon päästä olevan lomamatkan jälkeen. Voin sitten palata kertomaan, kuinka onnistui. Varsinkin jos auttaa vaivaan. Toivossa on hyvä elää...

sukat käsissä. Siis meidän 2,5-v imee( imi) peukkuaan aina nukahtamistilanteessa. kekkasin laitaa sukat käteen, semmoset pidemmät sukat jotka ylettyy kainaloihin saakka. Likka sai itse valkata hauskan kuvioiset ja mielellään menikin ne kädessä nukkumaan.

Parin onnistuneen yön jälkeen otti sukkia pois. Sitten ostin sitä kynneliä ja laitoin pikkutipat kynsille. Hän sai heti maistaa miten pahalta peukku maistuu, ja totesikin " pahaa!" Sitä velä iltasin laitetaan ja lisäksi sukat päälle. On tehonnut. Suosittelen. (mielestäni yli 2v voi jo pikkutipan ainetta kynteen laittaa)

Mymmelin purkka-idea näyttää ainakin meillä tehoavan päivisin. Auttaa myös hiekan syöntiin (tyttö tunkee kaiken suuhunsa!). Ainakin vähän vähemmän ehtii peukku suuhun.

Voi, tuttu ongelma! Mutta meillä onneksi jo melkein entinen; poika 2v7kk laittaa peukun suuhunsa enää silloin tällöin öisin! : ) Eikä silloinkaan mielestäni kunnolla ime sitä, vaan pitää sitä huulillaan.



Poika oli 4kk kun " löysi" peukkunsa (tutti ei kelvannut) ja imi sitä alkuun aika usein, päivisinkin. Ajan kanssa se sitten väheni niin, että sitä tarvitiin enää vain nukahtamistilanteissa. Joskus koitettiin laittaa sukkaa käteen, mutta poika otti sen heti pois...



2-vuotishammastarkastuksessa hammashoitaja pelotteli meitä sen verran, että ajateltiin, että nyt pitää jotain koittaa. Puhuttiin siitä moneen kertaan pojallekin, ja poika hienosti yrittikin olla imemättä peukkua. Mutta uni ei sitten meinannut tulla silmään, niin oli raukka levoton...



Vähän aikaa kului ja sitten taas ryhdistäydyttiin (juteltiin taas pojallekin, kuinka isot pojat ei enää tarvi peukkua yms). Ja yhtenä iltana uni tuli ilman peukkua! Siitä innostuneena me sitten otettiin käyttöön palkitsemissysteemi; aina kun nukahti ilman peukkua, sai aamulla tarran, ja kymmenen tarran jälkeen sai jonkun mieleisen lelun. Eikä siinä tainnut kuin yksi tai kaksi tarratanta aamua tulla - poika tottui ihan ihmeen helposti ja nopeasti nukahtamaan ilman peukkua! Olen edelleen hämmästynyt asiasta! ; ) Ehkä aika vain oli jotenkin otollinen, ja pojalla itselläänkin halu päästä tavasta eroon...



Joten täältä lähtee vinkkinä tuo palkintosysteemi! Toivottavasti toimisi jossain muuallakin kuin meillä..!



Tsemppiä!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat