Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis jotenkin enemmän kuin muita ihmisiä, pelkästään siksi että hän sattuu olemaan anoppi? Kuinka paljon anopilta pitää mielestäsi sietää? Tällaisia olen miettinyt, koska pelkkä ajatus anopista ahdistaa ja vihastuttaa. Hänenlaisensa ihmisen kanssa en olisi missään tekemisissä, ellei olisi pakko. Toisaalta, enhän hänen kanssaan ole naimisini mennyt enkä häntä luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Mitä mieltä olette, sitoutuuko naimsiin mennessään myös miehen perheeseen? Anoppini tekee elämäni vaikeaksi, ja olisi niin paljon helpompaa elää ilman häntä.

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ylipäänsä ihmisiä on syytä kunnioittaa ja vanhempia ihmisiä vielä erityisesti. Lisäksi pitää ymmärtää, että kullakin suvulla ja perheellä on omat tapansa, eikä niitä miniän tai muunkaan sukuun naidun ole syytä kamalasti yrittää muuttaa ja kritisoida.



Eihän anopin tai muunkaan suvun kanssa tarvitse sydänystävä olla! Mutta normaaleihin aikuistapoihin kuuluu, että erilaisten ihmisten kanssa yritetään silti tulla toimeen, eikä oteta kaikkea erilaisuutta henkilökohtaisena vittuiluna. Kanssakäymisen MÄÄRÄÄ voi myös hiukan rajata, jos sukulaisvierailut käyvät kovin voimille.



MUTTA. Jos joku ihminen on täysin mahdoton ja tekee kaikkensa toisen elämän mollaamiseksi ja haittaamiseksi, ei sellaista tietenkään tarvitse sietää. Anopin ollessa kyseessä panisin tilanteen oikaisemisen MIEHEN kontolle. Miehen on osattava tehdä pesäero äitiinsä ja panna sukunsa ojennukseen, jos tuollaista tapahtuu. Miniän on paha ajautua sellaiseen rooliin, että katkaisee miehen ja lastensa yhteyden mummoon.

Minä en siedä anoppiani. Elämänarvot todella kamalat. Rajoitan tietysti tapaamisia myös lasteni kanssa, koska en itse siedä häntä. Eikä minusta ole mitään velvollisuutta viedä lapsia hoitoon anopille tai muutenkaan olla ylenpalttisesti tekemisissä. Olen niin vähän yhteydessä kuin mahdollista. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapsenlapsiin.



Minä en oleta myöskään, että omien lasteni tulevat puolisot rakastavat ja kunnioittavat minua jos kaikin tavoin annan ymmärtää etteivät he kelpaa minulle. Tosin he tulevat kelpaamaan, koska kunnioitan lapsiani ja heidän valintojaan ja arvostelukykyään.

Sietäminen on juuri sellaisia pieniä juttuja. Joka päiväisten kyläilyjen kestäminen ja joka asiaan sekaantuminen, kodin ja lapsien hoitaminen (aikataulut pitäisi olla juuri samat kuin heilläkin). Jos nyt joku kerran tai kahdesti sanoo " meillä syödään 11 ja 16, ne ovat oikeat ruoka-ajat" . Sen laittaa toisesta korvasta ulos. Mutta jos on joka päiväistä, kun tulevat juuri meidän ruoka-aikana hokemaan, " vastako täällä syödään tähän aikaan" . Aargh!



Ja jokaisesta tekemättömästä hommasta paapattaa niin kauan kunnes meillä on aikaa tehdä se. Ja sittenhän löytyy seuraava paapatuksen aihe.



Ja meillä on siis puhdas koti, siisti piha yms. Ja he itse asuvat suorastaan jäteläjässä, jos rumasti saa sanoa. Kuvottava haju, kun menee sisälle. Kissan ja koiran ruokaa pitkin lattiaa, ihmisten ruokaa pitkin lattiaa ja yök, yök... Mutta kohteliaana en tietysti sellaisiin asioihin puutu.

Kuulostaa tutulta! :) Mitä tarkoittaa se, että siedät anoppiasi? Itse olen tähän mennessä yleensä niellyt kaiken p:n mitä saan niskaani. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kohta on pakko nostaa kissa pöydälle, tai repeän. Ajattelin, että seuraavalla kerralla kun tulee näitä tilanteita eteen, aion sanoa suorat sanat. Kuitenkin ihan " nätisti" . Mulla on se periaate, etten sano mitää, mitä pitäisi myöhemmin pyytää anteeksi.



Ongelmat anopin kanssa ei ole " suuria" , mutta kun kertyy tarpeeksi ns. pientä, kuormittavaa sälää niin ne tuntuu tosi isoita asioilta. Mm. jatkuvaa haukkumista ja arvostelua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Sirkka Rouhialan tyyppistä ei TOD tarvitse kunnioittaa, mutta jos on ihan normaali ihminen, ei minusta myöskään ole mitään järkeä inhota anoppiaan vain sen vuoksi, että hän sattuu olemaan anoppi. Näitäkin ihmisiä on, jotka " luulevat" , että anoppia on inhottava ja haukuttava muille vain anoppiuden vuoksi.

Minä kyllä kunnioitan omaani, se on oikeasti hyväntahtoinen ihminen, vaikkakin joissakin asioissa ehkä ikänsäkin takia jo kokolailla ääliö.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat