Vierailija

Kommentit (14)

untoisesta, täysin skarpista vanhuksesta, joka vain yhtäkkiä sai infarktin, niin ei voi oikein tuotakaan " käyttää" , että olisi ollut kipeä ja nyt hyvä olla... mietin juuti tuota nukkumissanan käyttöä, kun vielä noin pieni, että olisiko se helpoin, mutta toisaalta, mitä jos alkaa pelätä nukkumaanmenoa... tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistan itse kun ukki kuoli, olin 3 tai 4v ja siinä tilanteessa on hyvä että vanhemmat yrittivät selittää asiaa parhaansa mukaan. Se kuolema käsitteenä selkisi sitten vanhempana. Juuri jotain tyyliin että ukki oli jo niin vanha että meni taivaaseen jne...ei liian mutkikasta selitystä.

Ja siksi isopappa on nyt kuollut. Nukkumista ei todellakaan kannata käyttää koskaan lasten kanssa, koska useimmat sitten luulevat, että he kuolevat itse, jos nukahtavat.

nyt minulla on sinulle surullista kerrottavaa...isopappa oli vanha ja tuli hyvin sairaaksi, vanhat ja sairaat ihmiset kuolevat lopulta ja nyt oli isopapan vuoro kuolla... sano, että sinä olet surullinen ja että lapsikin saa olla surullinen, mutta papalla on nyt hyvä olla ja sieltä pilven reunalta pappa sitten vilkuttelee



luultavasti lapsi kyselee kaikenlaista... mitä tarkoittaa kuoleminen jne. siihen sitten sovellat



yritä puhua mahdollisemman luonnolisesti, kuolema on luonnollinen asia... samalla opit juttelemaan lapsen kanssa vakavistakin asioista



jos sua itkettää, niin selitä sekin - kuolema usein itkettää, mutta se on vaan surua, joka menee ohi



t. lapsiin erikoistunut psykologi

Ap, sano että nyt ukille tuli äkkiä ja yllättäen sellainen pipi ettei hän enää parantunut. Siihen voi lapsen kysyessä lisätä sydämen ja sen että ei tarvitse kuitenkaan pelätä jos johonkin itseä sattuu. Hautajaisissa olemisesta ollaan montaa mieltä, itse olin ukin hautajaisissa 3v ja jotenkin omalla kohdallani oli hyvä nähdä minne ukki laitetaan ja kuolema jotenkin konkretisoituu.

Mielestäni kannattaa ottaa lapsi mukaan. Ei noin " isoa" tarvitse enää suojella aikuisten surulta ja todellisilta asioilta jotka kuuluvat elämään. Vaikeaahan se on. Siis hautajaiset, kaikille. Ja voi olla itsensä vaikea itkeä/surra jos lapsikin on mukana. Mutta suosittelen ottamaan hänet mukaan.



Mieheni isä kuoli keväällä ja meidän 3 v.oli mukana hautajaisissa. Koin sen hyväksi. Asiasta tuli konkreettisempi ja kaikki meni hyvin. Toki lapsi kyseli miksi mummi ym. itkevät. Selitin että niillä on niin kovin ikävä vaaria. Tyttö vei vaarin haudalle oman kukan. Pappi sanoi että saa viedä vaikka pehmolelunkin jos lapsi haluaa antaa jotain vaarin mukaan taivaaseen. Päädyimme kuitenkin kukkaan, koska pehmolelut ovat niin rakkaita ettei olisi välttämättä luopunut siitä kirkossa. Nyt lapsi mainitsee usein kirkon kohdalla että tuolla oli vaarin hautajaisen ja nyt se on taivaassa katselemassa ja sillä on hyvä olla. Vaikka kuollutta appiukkoa onkin ikävä, tulen silti usein hyvälle mielelle kun lapsi puhuu vaarista.



Osanottoni sinulle, ja jaksamista surutyöhön.

Pahimmassa tapauksessa lapsi alkaa pelkäämään nukahtamista tai matkalle lähtöä. Miksi on niin vaikeaa lapselle sanoa että kuollut on kuollut. Ei herää koskaan eikä tule takaisin. Kuolleet eivät silti ole poissa vaan heidän muisto elää ikuisesti meissä ja kuolleille voi jutella jos on ikävä. Lisäksi voi kertoa mitä hautajaisissa tapahtuu ja ottaa lapsen mukaan. Lisäksi lapsen kanssa on hyvä muistella kuolleen ihmisen elämää ja pitää kuollut ihminen näin elossa lapsen mielessä.

Pappa tuli niin vanhaksi/kipeäksi tms...että ei jaksanut enää elää ja kuoli. Me uskomme taivaaseen ja kerron että hlö meni sinne. Mutta riippuu siitä miten kukin nämä asiat ajattelee. Lapselle jokatapauksessa sanoisin että papalla on nyt hyvä olla. Nukkumista ei tule ilmaisuna käyttää ja lasta sekoittavai ilmaisuja kuten matkalle lähtö jne. Kuollut on kuollut.

oli mulle itselleni tosi kova paikka.

mulla on 3v poika, jolle ukki oli myös tärkeä tietysti.

ukki oli sairaalassa pitkään ennen kun menehtyi.

kerroin pojalle jo silloin että, ukki on tosi kipeä ja lääkärit yrittää ukkia hoitaa.

kun ukki kuoli, kerroin pojalle että ukki ei jaksanut enää, oli niin kovin kipeä ja vanhakin, että meni taivaan kotiin, tuonne pilvien reunalle.

poika ei ole juuri kysellyt. vaikeahan tuota kuolemaa on itsekään ymmärtää... saati sitten lapselle selittää.



otan osaa ap.

isopappa1951

ite menetin isän 2v. olen sen jälkeen kuunellut useiden kymmenien vuosien aikana mielipiteitä suhtautumisesta asiaan. 

ensinnäkin yleensä kaikki kertoivat että lapselle ei pidä kertoa yhtään enempää kuolleista kun hän kysyy. silloin vastaa vain asiallisesti ja lyhyesti ja aivan suunnilleen totuuden. yleensä parasta on antaa asian unohtua, sillä lapsi elää eteenpäin. 

kuolleista kerrotaan vasta sitten kouluiässä tai kun lapsi kysyy ja kun lapsi on aikuinen jopa aloitetaan puhe.

Itse kärsin, 3v kun kyselivät mitä muistan isän kuolemasta ja sitten kertoivat, muistanko sitä ja tätä. myöhemmin 3-6 v en tiennyt mitä muistan itse ja mitä tuttavien jutuista, se oli kurjaa.

JOSKUS olen myös lukenut että jos isovanhemmat ovat "vanhoja ja sairaita" heistä ei saisi tehdä >tärkeitä henkilöitä< 1-4 vuotiaille, toki pitää jutella yms., mutta iso-vanhemmat ei saisi ottaa suurta hoitovastuuta ja leikkimisessäkään pääroolia.  Lapsi tosin ulkoisesti sopeutuu kuolemaan, mutta ei tunnetasolla. Esimerkkinä voisin sanoa lapsi sopeutuu alkoholistivanhempiinsa aivan hyvin kouluikään asti, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Omalla kohdallani omat lähi-sukulaiset tekivät aivan oikein.

Sen voisin vielä lisätä kun isättömänä olen kasvanut, että se omat, molemmat vanhemmat olisivat tärkeitä.

Minulla oli äidin kolme veljeä ja olin heillä ja muillakin miehillä useita viikkoja koulun kesälomilla, kävin vain päiväsaikaan kotona. Sain miehen mallin, osasin ja osaan paljon hommia. Mutta paljon jäi saamatta, en koskaan kömpinyt isin sänkyyn, en paininut isin kanssa, en riidellyt ja tapellut isin kanssa.

Kyllä kaksi aikuista ovat tärkeitä lapsille, ei riitä hyvä varallisuus, yhden vanhemman hyvä koulutus tai mikään muu, kymmenet kaverit, koirat, kissat, mikään ei korvaa 2 vanhempaa. 

Nyt kun olen seurannut jälkeläisiä, olen huomannut että vasta heillä, kun heidän isällä oli isä ja äiti on elämä aivan erilaista. Nytkin vertailee ja tarkkailee yksinhuoltajaperheitä, heiltä puuttuu jotain, vaikka rahaa olisikin. Yksinhuoltajaperheille on hyvin tärkeää saada olal päiväkodissa 2-v asti ja parempi jos päiväkoti on kodin lähellä jotta kaverit näkyvät myös muuallakin, eikä aina vaihdu vuosittain.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat