Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Minua on alkanut nyt ekaluokan alun jälkeen mietityttää kun lapselle ei ole tullut vielä mitään uutta opittavaa koulussa. Osaa siis kaikki opeteltavat asiat ennestään. Tottakai tekee koulussa lisätehtäviä, mutta nekin ovat samantyyppisiä kuin itse tehtävät. Lisäksi saa lisämonisteita, mutta ne ovat myös vastaavanlaisia.



Tähän asti lapsi on itse ollut ihan tyytyväinen kouluun, joka on minusta tärkeintä. Lisäksi ei ole läheskään ainoa lapsi luokallansa joka osaa tehtävät asiat ennestään (näitä on aineesta riippuen 2-4tyttöä). Mutta kieltämättä minua mietityttää kuinka pitkään menee ennen kuin tulee uusia asioita eteen, niin että pääsee oikeasti opettelemaan ja harjoittelemaan oppimista. Niin että oikeasti pääsee siihen makuun mitä koulussa tehdään.



Minua tuo asia on alkanut vaivaamaan. Ainoa aine jossa on todella koulussa oppii uutta on käsityöt. Siellä tehdään sellaista mitä kotona ei olla tehty ja mitä ei osaa ennestään ja on koulaisemme lempiaine (tosin on kolmasluokkalaisemmekin lempiaine, ja ei varmasti haastavin hänelle, vaan helpoin). Tässä on alkanut jo miettiä pitäisikö lapselle kehittää kotona jotain haastavampaa. Viimeksi tajusin asian kun mummo yritti keksiä kolmasluokkalaisellemme riittävän vaikeita matematiikantehtäviä ja ekaluokkalainen oli innoissaan hommassa mukana ja osasi kyllä lähes nekin (valitettavasti vastasi usein nopeammin kuin kolmasluokkalaisemme, josta kolmasluokkalainen ei tykännyt). Mutta silloin näin ekaluokkalaisessa innostuksen, jonka pelkään hiipuvan tässä kouluarjessa.



Onhan se mietinnän aihe tämäkin, ei tosin kovin tärkeä vielä. Mutta mietin mitä kannattaisiko minun tehdä jotain vai antaa asioiden kulkea koulun ja tehtävien suhteen omalla painollaan?

Kommentit (9)

... että koulussa ei juuri uusia asioita tule. Meillä keskimmäinen tyttö on nyt 4. luokalla, eikä vielä tähän päivään mennessä ole tullut mitään uutta opeteltavaa. Syy on siinä, että hän on kahminut innoissaan kaikki 2 vuotta vanhemman siskon oppikirjat kannesta kanteen. Kuuntelee tarkasti, kun vanhempi opettelee englannin sanoja ja istuu "takapiruna" matematiikan tehtävien parissa.

Koulussa on on ollut vähän ongelmia, kun ei ole mitään mielenkiintoista, käsitöitä, musiikkia, kuvaamataidetta ja liikintaa lukuunottamatta (siis taideaineet kunniaan!) Opettajat ovat ratkaisseet asian niin, että aina kun aika alkaa tunuta pitkältä, niin tyttö saa tehdä kirjaa. Hän rakastaa kirjoittamista ja piirtämistä, ensimmäinen kirja syntyi 2. luokalla, nyt on tulossa 4. teos. Ne ovat kuvitettuina noin 50 - 70 sivun mittaisia kokokerronnallisia satukirjoja. Ihan kiva juttu ja toimii ainakin siinä mielessä, että neiti ei häiriköi tunnilla.

Matikassa ja lukuharjoituksissa saa aina monisteita ja vähän vaikeampaa kuin muut mutta ei sekään ole vielä mitään uutta ja vaikeaa. Mutta yksi ongelma on että jos nämä etevät saisivat tasoisiaan tehtäviä he tarvitsisivat opettajan apua ja tukea samoinkuin muut oppilaat harjoitellessaan kirjan tehtäviä eli tarvittaisiin kaksi opea.



Joissakin kouluissa käytetään ns. tuumaustunteja jolloin kaikki 1-2 luokkalaiset ja (3-4 ja 5-6 )jaetaankin tason mukaisiin ryhmiin ja tehdään sen tasoisia matikan tai äikän hommia kuin lapsi osaa. ryhmät kokoontuvat parikertaa kuussa käsittääkseni. TÄllöin hitaammat saavat tukiopetusta ja nopeat vähän virikkeitä aivoilleen. Ystäväni lapsi on ollut innoissaan kun vihdoin alettiin käsittelemään tuhansia ja miljoonia ja kertolaskuja ym vaikka ei vielä opetussuunnitelmaan kuulukaan kakkosella.



ITse ehdotin opettajalle että poikani opiskelisi 1-2 matikan ekalla ja siirtyisi kakkosella kolmannen luokan mukaan niin luvut kasvaisivat vähän nopeammin. En ole vielä saanut vastausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta taas nimenomaan vanhempien tehtävä on tarkastaa kotitehtävien oikeellisuus. En oikein edes ymmärrä miten opettajalla olisi aikaa tarkistaa kaikkien kotitehtävät? Jos luokalla on 17-30 oppilasta (näin meillä), niin turhan suuri osa tunnista kuluisi siihen, että opettaja tarkistaa kaikkien kotitehtävät. Tunneille täytyy jäädä riittävästi aikaa opiskella kyseisen tunnin asia ja tehtävät. Mielestäni riittää, että opettaja seuraa tehtävien oikeellisuutta tunneilla opettaessaan ja neuvoessaan, kokeessa ja ehkä satunnaisesti kotitehtävien muodossa. Minulle itselleni kotitehtävien tarkastaminen on tärkeää, koska haluan itsekin olla selvillä siitä miten lapsi suoriutuu. Samasta syystä olen kieltänyt lastani tekemästä kotitehtäviä iltapäiväkerhossa niinä päivinä kun siellä sattuu olemaan. Toisaalta jos luokalla olisi muutama sokean tai maahanmuuttajan lapsi, ne tehtävät opettaja voisikin tarkistaa ilman että aikaa menee liikaa. Lapsien määrään taas auttaa perhesuunnittelu... Toisaalta kyllähän vanhemmilta pitäisi sujua illan aikana vaikka sitten sen kuudenkin lapsen kotitehtävien tarkastaminen, jos opettajan tulisi ehtiä tarkistamaan parinkymmenen lapsen kotitehtävät 45 minuutissa ja vielä opettamaan sen tunnin asiatkin.

Siinä ihan ohimennen tuli tätä asiaa juteltua. Opettaja sanoi että on oikein itsekin havahtunut siihen ettei näitä tyttöjä tarvitse opettaa mitenkään. Sitten hän seurasi miten tekevät/edistyvät näissä monistetehtävissä, niin toimivat omana ryhmänään itseohjautuvasti. Eli neuvovat tarvittaessa toinen toisiaan, näin opettajan aika jää niihin toisella lailla haastaviin oppilaisiin. Opettaja kuitenkin lupasi yrittää hieman katsoa haasteellisempia tehtäviä näille tytöille, mutta sanoi kyllä ettei aina ole oikein aikaa.



Aikaisemmin luokalla oli pulpettikirjat, kun tehtävät oli tehty, niin sai lukea kirjaa. Nyt saivat sitten pulpettivihkot, kun tehtävät on tehty niin saavat kirjoitella tarinoita. Hyvä näinkin. Eli vaikkei lisätehtäviä tai haastavampia ole enempää antaa, niin ainakin lapsilla on opiskeluun liittyvää tekemistä.



Sitten yksi asia tuosta kotitehtävien yms. tehtävien tarkastamisesta. Meillä opettaja on jo aikoja sitten sanonut vanhempainillassa ettei ehdi tarkastaa muuta kuin että tehtävät on tehty, tehtävien oikeellisuuden tarkastaminen jää vanhemmille.

Haluaisin heittää tähän väliin opettajan näkökulman. Itse en tosin ole ala-asteen ope vaan yläasteen, eikä todellakaan käy kateeksi kollegoja siellä alaluokilla. Tasoerot mahtavat olla huikeat. Toiset lukevat jo sujuvasti ja osaavat kaikki maailman jutut dinosauruksista tähtitieteeseen kun taas toiset tankkaavat vielä a:ta. Oppilaita joka luokalla 20-30 ja joukossa 1-5 erilaisilla diagnooseilla integroitua erityisoppilasta, maahanmuuttajia jne... Jos opettaja venyy edes lisätehtäviin, on se jo hyvä juttu.

Asumme Belgiassa ja taalla vanhempien rooli on erilainen kuin Suomessa. Koko systeemista puuttuu se ajattelutapa, etta yhteiskunnan on tehtava sita ja tata tai etta koulu ja opettaja ovat vastuussa lapsen oppimismenestyksesta, kasvatuksesta jne. Lahtokohtaisesti vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan - niin kaytostavoista kuin oppimismenestyksestakin. Esim. kunnallisessa koulussa ei ole tukiopetusta. Jos vanhemmat eivat osallistu lastensa opintoihin ja nama eivat saavuta tavoitteita, lapsi jaa luokalle.



Vanhemmat allekirj. joka paiva lasten laksyvihot ja oletetaan, etta he myos tarkistavat tehtavat. Onkin paivanselvaa, etta systeemi on epareilu maahanmuuttajaperheita (meidan perhe mukaan lukien!!) ja ongelmaperheita kohtaan. Toisaalta, Suomessa on myos resurssien puutetta oppimisvaikeuksista karsivien lasten auttamiseksi. Jos vanhemmat eivat osallistu heidan tukemiseensa, tulokset voivat olla heikot.



Paikallisessa koulussa edetaan myos vauhdilla, mika oli minulle suuri yllatys muistellessani omia kouluaikojani Suomessa. Ne, jotka eivat pysy vauhdissa mukana, jaavat luokalle. Ranskan kieli on lisaksi vaikea oikeinkirjoitukseltaan, joten en ihmettele, etta kaikki eivat omaksu asioita samassa tahdissa. Jos luokassa on saanut tehtavat tehtya, voi menna ajoittain tietokoneelle tekemaan lisatehtavia, joihin ohjelma antaa oikeat vastaukset.



Lopputulemana, systeemeja on erilaisia ja takalainen vaikuttaa raa'alta. Jotenkin ihmiset ovat siihen mukautuneet ja vanhempien osallistuminen koulutehtavien tarkistamiseen on itsestaan selvaa. Suomalainen systeemi kannustaa lasta itsenaisyyteen ja vastuullisuuteen, mutta ei sekaan esta sita, etta vanhemmat seuraavat lastensa laksyjen tekoa.

Poika oppi lukemaan kun täytti 5. Laski kolmevuotiaana jo kahteensataan, osasi alle kymmenen yhteenlaskut. Nyt koulussa ei mitään uutta, ope ei anna edes lisätehtäviä!! Pilaa muka läksyjen merkityksen, sillä hän ei ehdi tarkistelemaan erilaisia läksyjä...



Olen sitä mieltä, että lasten tulisi saada tasonsa mukaista opetusta. Jos innostus hiipuu jo tässä vaiheessa, sitä on vaikea saada enää takaisin.

Minulla itsellä aikoinaan kävi niin, ala-aste ja yläaste oli niin helppoja, että en koskaan lukenut läksyjä. En "oppinut" lukemaan ja pänttäämään, ja lukiossa sitten numerot tippuivat kun en pärjännyt enää sillä mitä tunneilla kuulin.



Lapsella pitäisi olla haasteita, ei tietysti liikaa, mutta sen verran että hän saa tuntea ratkaisseensa jonkun asian. Taideaineet ovat meilläkin suosiossa...



Meillä opettaja lisäksi on hyvin vaativa käsialan suhteen. Ylitunnollinen poika kirjoitti i-kirjainharjoitusta (sivun mittainen) yli tunnin, koska ei ollut milloinkaan tyytyväinen kynän jälkeen.. "Ope ei tykkää onkimadoista", hän vaan sanoi ja aina pyyhki pois ja kirjoitti uudelleen.. Mielestäni tuo ei ole yhtään hyvä asia..



Minä en ainakaan päässyt yhteisymmärrykseen opettajan kanssa, poika ei todellakaan saa mitään ylimääräisiä tehtäviä koulussa. Kotona olemme yrittäneet sitten tehdä kaikkea, netistä löytyy paljon erilaisia tehtäviä.. Mutta pelkään sitä että hän oppii sitten kotona jo kaiken taas etukäteen, eikä sitten koulussa tule taaskaan mitään uutta..



Mekin mietimme tuota, että olisi käynyt 1 ja 2 luokan yhtenä vuonna, mutta totesimme että kaverit ovat niin tärkeitä jo, ja sosiaalinen puoli ei ole niin vahva pojallamme, että se kestäisi sitten siirron vanhempien luokkaan. Kai se on vaan itse panostettava lapseen ja hänen oppimiseensa... Kohtuuden rajoissa tietysti, ja sen mukaan miten häntä itseään innostaa!!

Hei. Meillä esikoinen aloitti kolmannen luokan juuri. Vihdoin on jotain tekemistä koulussa, kun ranska alkoi. Hyvä valinta, englanti olisi ollut liian helppoa sekin, koska on poiminut kieltä ties mistä. Eri opettaja joka vuosia, lisätehtäviä saanut vaihtelevasti. Siksi olemme panostaneet harrastuksiin, jotta saa jotain onnistumisen/oppimisen tunteita.



Ja joku tuossa mainitsikin saman syyn kuin meillä, siis ei siirretty luokkaa ylemmäksi sosiaalisista syistä.

Insinööriäidin tekstiä lukiessani jäin pohtimaan, mikä on vanhempien rooli kotitehtävissä. Pitääkö vanhempien tehdä muutakin, kuin varmistaa, että lapsella on riittävästi aikaa ja oikeat olosuhteet tehtävien suorittamiseen?

Mikäli opettaja ei itse tarkasta tehtäviä, niin miten hän kykenee arvioimaan, miten lapsi tehtävistä suoriutuu? Ja mikäli lapselle jotkin tehtävät tuottavat erityistä vaikeutta, missä vaiheessa se huomataan? Entä, jos vanhemmilla ei ole kapasiteettia itse suoriutua lapsen koulutehtävistä (esim.sokeiden lapset), niin jääkö osaamisen arviointi ainoastaan koetilanteisiin?

Mielestäni aika hurja tilanne, jos lasten tehtävien oikeellisuus sälytetään ainoastaan vanhempien harteille. Todella monet vanhemmat tosin tästä työstä suoriutuvat, mutta kaikki ei. Ajatelkaamme nyt vaikka maahanmuuttajaperheiden lapsia, joiden vanhemmat eivät välttämättä edes ymmärrä suomen kieltä. Tai esimerkiksi monilapsista perhettä, jossa saattaa ala-asteella olla kuusikin lasta yhtä aikaa. Huh huh!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat